”Kaikki tietävät, ettei Suomessa esiinny luonnossa kookospalmuja. Silti meillä kuulemma kasvaa kookospähkinöitä, vieläpä äärimmäisen kovakuorista lajiketta”
Kulttuuria on monenlaista. Ylipäätään kulttuuria voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Kulttuurin kovikset ja pehmikset -blogitekstissä on tuotu esille hyvin erikoinen, mutta sitäkin osuvampi viittaus, joka esittää meidät suomalaiset kulttuurinormien kookospähkinöinä, ja vieläpä varsin kovakuorisina sellaisina. Alkujaan Guardian-lehden kolumnistin kynästä lainattu vertauskuva esittää suomalaiset noina kovakuorisina hedelminä, joiden vastakohdiksi voitaisiin mieltää esimerkiksi pehmeäposkiset persikat - joina kulttuurinormien maailmassa voitaisiin näin ollen pitää “avoimia amerikkalaisia”. Blogiteksti herättää erinomaisesti lukijan mielenkiinnon sekä huomion jo heti alkuun erikoisella vertauksellaan näihin kahteen hedelmään.
Humoristisesti kirjoitettu teksti houkuttelee lukijaa, mutta käsittelee myös ajankohtaista ja tärkeää aihetta. Globalisoituvassa nykymaailmassa kohtaamme kulttuurieroja päivittäin, olimme niistä sitten mitä mieltä tahansa. Ja mitä enemmän maailmamme globalisoituu, sitä monikulttuurisemmaksi käy omakin elinympäristömme, asuimme sitten missäpäin maailmaa tahansa. Onkin huomattava, että kielitaitoja ja kulttuurinormien tuntemusta pidetään yhä yleisimmin välttämättömyyksinä enemmän kuin vain hyödyllisinä taitoina. Eivätkä kulttuurien väliset erot sitä paitsi rajoitu vain eri maista kotoisin olevien ihmisten välille, vaan niitä löytyy omasta lähipiiristämmekin. Jokaisella yhteisöllä johon kuulumme on omat tapansa ja norminsa, joita meidän täytyy tilanteen mukaan joko mukauttaa tai joihin toisten täytyy sulautua. Asia on siis kuten blogitekstin kirjoittaja sitä kuvaa: “Taitojaan pääsee itse kukin siis harjaannuttamaan oman kookospähkinä- tai persikkakulttuurinsa sisälläkin.”
Tekstissä tuodaan hyvin esille myös se, ettei ennakkoluulojen pidä antaa liikaa ohjailla ajatteluamme arkipäivän tilanteissa ja vuorovaikutuksessa. “Tarina kuitenkin jatkuu: kookospähkinän sisus on virkistävää makeaa mehua, kun taas persikoiden sisältä löytyy vain iso, kova siemen. Viimeistään tähän olisi stereotyyppinen ajattelu ehkä hyvä pysäyttää.” Pystyäksemme sulavaan sekä kunkin kulttuurin normien mukaiseen kohteliaaseen tapaan kommunikoida, meidän tuleekin jossain määrin ymmärtää ja ennakoida toista ihmistä vuorovaikutustilanteissa. Stereotypiat ja varsinkin negatiivissävytteiset ennakkoasenteet eivät tule edistämään hedelmällistä kanssakäymistä.
Kirjoittaja käyttää blogitekstissään kerronnan keinoina huumoria ja vertauskuvia sekä pyrkii tuomaan aiheeseen syvyyttä myös tieteellisempien käsitteiden ja mallien avulla. Muutama mallikas viittaus tekstistä löytyykin, mutta enimmäkseen kirjoittaja käyttää lähteitä irrallisten asioiden määrittelemiseen sen sijaan että varsinaisesti tukisi niillä omaa väitettään. Koska lähdeviitteitä ei ole mainittu suorien linkkien lisäksi mitenkään, on muutama nettilähde kadonnutkin jo internetin usvaan, ja täten lukijan mahdotonta enää jäljittää. Myös seikka, että kirjoittaja on tuntematon tuo omanlaisensa vaikutelman tekstin luotettavuudesta ja pätevyydestä. Jäämme kaipaamaan vakuuttavampaa tutkimusta tai kirjallisuutta aiheesta, kuten yleisempää taustoitusta individualististen ja kollektiivisten maiden kulttuurisista eroavaisuuksita. Teksti kuitenkin onnistuneesti herättää lukijan mielenkiinnon ja tuo aiheen näin käsinkosketeltavaksi.
Kokonaiskuva blogitekstistä on positiivinen. Vaikkei se tieteellisyydellään vakuutakaan, on se silti onnistunut välittämään sanomansa erinomaisesti. Aihe on popularisoitu lukijaa lähemmäksi, mikä puolestaan helpottaa aiheen käsittelemistä. Alun vertauskuva kookospähkinöihin ja persikoihin säilyy läpi tekstin havainnollistamassa ilmiötä, mikä luo tekstistä yhtenäisen kokonaisuuden. Vertaukseen ollaan otettu lisäksi muita maita mukaan vertailun tueksi. “Ranskalaiset itse, samoin kuin saksalaiset ja venäläisetkin, edustavat kookoksia. Persikoiden näkökulmasta kookospähkinät puolestaan ovat kylmäkiskoisia ja epäkohteliaita. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Britit ovat kookospähkinöitä Kaliforniassa mutta persikoita Ranskassa.” Tämä havainnollistaa myös sitä, miten eri kulttuurien ennakkoajatukset ja oletukset muokkaavat näkökulmaamme vierasta kulttuuria kohtaan ja kuinka suhteutamme ja vertaamme meille vierasta kulttuuria omaamme.
“Oma kulttuuri on jokaiselle se oikea.”
 |
| Pandaa voidaan pitää monikulttuurisuuden ilmentymänä värityksensä ansiosta |
Lähteet:
https://variblog.wordpress.com/tag/kulttuurien-valinen-vuorovaikutus/
Blogiteksti on mielenkiintoinen! Lähdettä on tarkasteltu eri näkökulmista mielestäni hyvin samalla arvioiden alkuperäisen lähteen vakuuttavuutta. Tekstiä on sujuva lukea.
VastaaPoistaLuin ensin otsikon "Kuinka kovakuoriainen sinä olet?" ja se herätti heti innostuksen lukemaan. Vaikka tajusinkin sitten, että puhuitte kovakuorisuudesta, se ei poistanut mielenkiintoa tekstiä kohtaan.
VastaaPoistaKäsittelette mainiosti pohjatekstiä, kritisoitte sen näkemyksiä ja lähteitä ja tuotte mukaan omat huomionne. Myös kookospähkinä/persikka-metafora kulkee sujuvasti mukana tekstin punaisena lankana. Aihe on sellainen, että tekee mieli itsekin perehtyä alkuperäistekstiin ja sen esittämiin stereotypioihin.
Kuvat toimivat mukavasti tekstin ohessa. Lopussa olevaa lähdelinkkiä klikkaamalla ei vain suoraan pääse hyppäämään lähdetekstiin. Sen muotoilu on siis jäänyt puolitiehen.
Kieli oli selkeää ja mukavaa lukea. Jäi kaipaamaan jopa lisätietoa aiheesta!
Hyvä ja napakka otsikko. Herättää ajattelemaan ja miettimään, miten minä ja kovakuorinen liittyvät toisiinsa. Kuvat sopivat mainiosti tekstiin, joka oli sujuvaa. Syväluotaava analyysi blogitekstistä. Hyvä!
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe. Teksti on hyvin kirjoitettu ja sitä on helppo lukea. Hyvin on tuotu myös omia näkemyksiä ilmi.
VastaaPoistaBlogissa tehdään erinomaisia havaintoja kohdeblogista. Kirjoitus on muotoiltu niin kiinnostavasti, että herää halu lukea alkuperäinen teksti, jonka tunnelmaan on helppo heittäytyä tämän blogin perusteella. Suorat lainaukset hyvät.
VastaaPoistaLauran ja Pinjan blogitekstiä on sujuvaa ja kiva lukea. Se on asiallista, mutta samalla sopivan rentoa ja hyvän tuulista. Otsikko on mahtava. Blogissa tuodaan esille omaa ajattelua suhteessa kohdeblogiin ja se paljastaa myös henkilökohtaista arvomaailmaa - hienoa ja rohkeaa! Blogiteksti on siis samanaikaisesti informatiivista, analyyttista ja viihdyttävää. Arvostan erityisesti, että kohdeblogiksi valikoitui teksti, joka heijastelee muitakin kuin suomalaisten ajatuksia ja tämän näkökulman kirjoittajat ovat nostaneet hyvin esille.