Monipuolinen kielitarjonta - Yhteiskunnan sijoitus tulevaisuuteen? (Aaro ja Emilia, Saaran ryhmä)

Valitsimme tarkastelun kohteeksi Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ammattilehden, Opettaja-lehden. Lehti käsittelee nimensä mukaisesti opetusalaan liittyviä ilmiöitä. Opettaja-lehteä toimitetaan vuosittain useamman kerran (22 kertaa vuonna 2021). Opettaja-lehdessä käsitellään monipuolisesti aiheita niin varhaiskasvatukseen kuin yliopistoihinkin liittyen. Jokainen julkaisu muodostuu mm. pääkirjoituksesta, kolumneista, pakinoista sekä mielipidekirjoituksista. Lisäksi lehti sisältää paljon erilaisten kasvatusalan ammattilaisten haastatteluja, mikä tekee artikkeleista mielenkiintoisia ja vaikuttavia. Lisäksi lehdessä kerrotaan kattavasti opetusalan uusimmista tutkimuksista. Lehden kieli ja tyyli on asiallinen sekä kantaaottava. 

 

Opettaja-lehden kohderyhmä on opetusalalla työskentelevät, opetusalaa opiskelevat sekä muut alasta kiinnostuneet. Lehdessä käsitellään ajankohtaisia teemoja. Tämä ilmenee nettiversiossa selkeästi lehden ‘Suosituimmat’- osiossa. Lukijoiden on myös mahdollista hakea artikkeleita oman mielenkiintonsa mukaan. Lehden tavoitteena on tarjota lukijoilleen ajatuksia herättäviä artikkeleita. Lisäksi uskomme, että yksi tavoite on ottaa kantaa erilaisiin teemoihin sekä vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon. Verkkolehdessä ei ole kommentointimahdollisuutta, mutta uskomme, että lehden aiheet herättävät paljon keskustelua mm. koulujen opehuoneissa sekä opeopiskelijoiden keskuudessa. Opettaja-lehdestä löytyy kiinnostavia aiheita jokaiselle opettajalle aineesta huolimatta.

 

Lähitarkasteluun valitsimme artikkelin “Kieltenopetus kuihtuu - mikä neuvoksi?” Teksti on julkaistu 28.1.2021 ja sen on kirjoittanut Maija-Leena Nissilä ja Tiina Tikkanen. Artikkeli käsittelee kielivarannon kuihtumista Suomessa, siihen johtaneita tekijöitä sekä yleisesti vieraiden kielten asemaa yhteiskunnassamme. Tekstin keskeinen väite on se, että valtiolla ja kunnilla on suuri vastuu kansalaisten monipuolisesta kielivarannosta. Lisäksi artikkelissa puhutaan kieltenopiskelun hyödyistä. Jo ingressissä viitataan juuri näihin teemoihin, sekä vedotaan lukijaan sinuttelemalla häntä ja samalla kehotetaan lukijaa osallistumaan vaikuttamiseen omassa kotikunnassa. 

 

Väitteiden tueksi kirjoittajat ovat haastatelleet alan asiantuntijoita; mm. Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtajaa Leena Nissilää, Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtajaa Outi Vilkunaa sekä OAJ:n erityisasiantuntijaa Pauliina Viitamiestä. Lisäksi artikkelissa viitataan Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitykseen vuonna 2017, joka koskee Suomen kielivarannon tilaa ja tasoa. Kielivaranto jatkaa kuihtumista, vaikka Suomi kansainvälistyy koko ajan ja täällä asuu enemmän monikielisiä. Tekstissä kuitenkin todetaan, että englannin kielen opiskelu on vieläkin yleisintä. Miksi sitten ihmisten, ja etenkin nuorien kannattaisi opiskella kieliä? Artikkelissa tarjotaan syiksi esimerkiksi moninaistuvaa työelämää sekä tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Nissilä toteaa artikkelissa kielien olevan nykyään suuressa osassa nuorten elämää. Lähes jokainen nuori käyttää sosiaalista mediaa, jonka kautta eri kielten omaksuminen on yleistä. 

 

Viimeisten vuosien aikana on tehty päätöksiä, joiden avulla kielivarannon kuihtumista on pyritty estämään. Tällaisia keinoja on ollut esimerkiksi:

• A1-kielen opettamisen varhentaminen

• Verkkomateriaalien lisääntyminen harvinaisemmissa kielissä

• Kielitietoisuuden tuleminen osaksi opetussuunnitelmaa 

• Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen edistyminen.

Pohdimme artikkelia lukiessamme, että mitä muitakin mahdollisia keinoja olisi? Voisko valtio esimerkiksi lakien avulla kannustaa nuoria valitsemaan jokin toinen kieli ruotsin tai englannin lisäksi? Ryhmäkokojen jatkuva kasvaminen ei ainakaan itsessään edistä uusien kielten oppimista. Meillä on kummallakin myös kokemusta siitä, että pienten kielten opiskelua ei pystytty järjestämään, sillä ei löytynyt tarpeeksi kiinnostuneita oppilaita. Artikkelissa puhutaan valtakunnallisen minimiryhmäkoon puolesta, sillä tällä hetkellä minimiryhmäkoot vaihtelevat koulukohtaisesti. Tätä myös me kannatamme.

 

Artikkelin mukaan kieltenopiskelun tilanne vaihtelee myös alueittain, esimerkiksi valinnaisia kieliä opiskellaan eniten Etelä- ja Länsi Suomessa. Rannikkoalueilla opiskellaan ruotsia ja idässä venäjää. Päätöksiä tulisi siis voida tehdä myös paikallisesti, eikä vain valtakunnallisesti. Toisaalta pienillä paikkakunnilla ei myöskään tarjota yhtä laajaa kielivalikoimaa, kuin isoissa kaupungeissa. Tämä asettaa mielestämme lapset jo varhaisessa vaiheessa eriarvoiseen asemaan. Pystyisikö valtio jotenkin takaamaan monipuolisen kielitarjonnan myös syrjäseuduille? Ehkäpä Korona-ajan etäopiskelu antaa ideoita myös tulevaisuuden opetukseen; Pystyttäisiinkö monipuolinen kielitarjonta mahdollistamaan kaikille etäyhteyksin? Se jää nähtäväksi. Lapsilla on alakouluiässä herkkyyskausi, jolloin kielet tarttuvat helposti leikkien, pelien, laulujen ja lorujen lomassa. Myös Liisa Virolaisen mukaan oikeanlaisen ääntämyksen oppiminen tärkeää jo varhain, sillä se helpottaa myöhemmin uusien kielten oppimista. Tämän takia kaikille koululaisille tulisi taata monipuolinen kielitarjonta. 

 

Lähteet:

Nissilä, M-L., Tikkanen, T. (28.2.2021).“Kieltenopetus kuihtuu - mikä neuvoksi?” Saatavilla: https://www.opettaja.fi/tyossa/kieltenopetus-kuihtuu-mika-neuvoksi/

Kuva: Pixabay

Aaro Turunen & Emilia Ylitalo