Koronakriisin vanha uusi normaali

 Käsittelyssämme on Tutkijaliiton blogi. Tutkijaliitto on monitieteinen tutkimustyön harjoittajien rekisteröity yhdistys. Yhdistys julkaisee vertaisarvioitua Tiede & edistys -aikakausilehteä ja omaa kirjasarjaansa, joka kääntää filosofisia teoksia suomeksi, sekä julkaisee uusia, erityisesti käytännöllisen filosofian alaan kuuluvia teoksia.

Blogissa on käsitelty koronavirustilannetta politiikan, taiteen, filosofian ja luonnontieteiden risteyskohdista. Blogista löytyy myös vanhempia postauksia, ajalta ennen Covid-19-pandemiaa. Nämä tekstit käsittelevät hyvinkin erilaisia asioita maahanmuutosta taiteen tilaan kaupungeissa.  Blogista löytyy siis useisiin aiheisiin liittyviä tekstejä, mutta viimeisen vuoden ajalta kaikki tekstit käsittelevät Covid-19-pandemiaa eri näkökulmista.

Blogi nostaa esille kirjoittajien mielestä kiinnostavia teoksia ja esittelee niiden luomia näkökulmia ajankohtaisiin ilmiöihin. Tekstien välillä on kielellistä ja tyylillistä kirjavuutta, sillä niiden kirjoittajat vaihtelevat. Osa teksteistä vaikuttaa olevan lähellä tieteellistä tutkimusta, osa on tiiviitä puheenvuoroja, jotkut vapaamuotoisempaa esseistiikkaa. Tekstejä yhdistää se, että ne hyödyntävät tutkimustietoa. Blogissa erityistä on tutkimustiedon hyödyntämisen laaja-alaisuus, joka heijastelee Tutkimusliiton monitieteistä linjaa.

Perehdyimme Olivia Mauryn, Daria Krivonosin, Minna Seikkulan ja Elisabeth Widen kirjoitukseen Vuosi, jolloin kaikki muuttui ja kaikki säilyi ennallaan. Elämää ylläpitävä työ ja voitontavoittelu Covid-19-pandemian aikana. Teksti väittää, että koronaepidemian vaikutusten esittäminen “uutena normaalina” on harhaanjohtavaa. Artikkelin mukaan kriisi pikemminkin tuo esiin kriisiä edeltäneitä, sukupuoleen ja rodullistamiseen perustuvia valtasuhteita. Sukupuoleen ja rodullistamiseen perustuvien valtasuhteiden korostuminen johtuu siitä, että korona on vahvistanut edelleen yhteiskuntien riippuvuutta niin sanotusta “elämää ylläpitävästä työstä”. Elämää ylläpitävä työ on perinteisesti nähty toissijaisena suhteessa tuottavaan työhön ja sen työvoimassa korostuu yhteiskunnan marginalisoidun ryhmät. Esimerkiksi hoitotyön heikot työolot ja palkkaus ovat nousseet esiin nyt, kun yhteiskunta joutuu huolehtimaan sairaanhoidon kantokyvystä. Rodullistaminen näyttäytyy kirjoittajien mukaan koronakeskustelussa “syntipukkilogiikkana”. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla on vastaanottokeskusten olosuhteista johtuen heikommat mahdollisuudet suojautua koronavirustartunnoilta, mutta siitä huolimatta heitä syytä viruksen levittämisestä. Vastaava tilanne kuvaa yleensä ottaen esimerkiksi palvelu- ja hoiva-alan työntekijöitä, joilla ei ole mahdollisuutta etätöihin.

Kirjoittajat ovat tehneet omia havaintojaan ja tutkimusta liittyen siirtolaisuuteen ja hoivatyöhön vuoden 2020 aikana ja esittävät usein tekstissä jonkin konkreettisen esimerkin väitteilleen. Kun he esimerkiksi puhuvat siirtolaistyövoimasta ja sen ongelmista siirtolaistaustaisille työntekijöille, antavat he esimerkiksi tapauksen, jossa suomalainen yhtiö tuomittiin ihmiskaupasta. Näin he tukevat väitettään antamalla konkreettisia esimerkkejä kuinka korona-pandemia on tuonut jakoa työtätekevien välille. 

Kirjoittajat käyttävät useita erilaisia lähteitä tekstinsä ja väitteidensä tukena. Lähteisiin viitataan tekstin sisällä ja sen lisäksi, että lähteinä toimivat niin kirjat kuin lehtiartikkelit, ovat lähteet monikielisiä. 

Teksti on hyvin jäsenneltyä ja sisältää useita väliotsikoita, jotka helpottavat tekstin nopeaa läpikäymistä. Teksti ei kuitenkaan sisällä ollenkaan valokuvia, kaavioita tai muuta, joka katkoisi tekstiä tai herättäisi lukijan mielenkiinnon. Otsikko kuitenkin herättää lukijan mielenkiinnon pienellä vastakkainasettelulla ja jo alussa pureudutaan hyvin tekstin väitteeseen. Teksti voisi kuitenkin sisältää jotain, joka toisi tekstin lukemiseen helppoutta ja vaihtelevuutta pitkien ja paljon käsitteitä sisältävien kappaleiden joukkoon. 

Useissa verkossa löytyvissä blogeissa on myös mahdollisuus nähdä kuka tekstin on kirjoittanut, sillä tekstin oheen on liitetty kirjoittajasta tai kirjoittajista henkilökuva. Meidän lukemassamme tekstissä tätä mahdollisuutta ei ollut, eikä muissakaan blogin teksteissä. Tämä ei tee tekstistä niin helposti lähestyttävää, vaan jättää sen lukijalleen hieman kaukaiseksi. Teksti ei myöskään hyödynnä verkkotekstin mahdollisuutta, jossa tekstin sisällä lähteisiin viitatessa voisi laittaa linkin suoraan viitattavaan aineistoon. Toisaalta, linkit sijaitsevat lähdeluettelossa, eli alkuperäisiä lähteitä on mahdollista tarkastella suoraan tekstistä. 

Teksti tuntui aluksi hyvin vaikeaselkoiselta ja se sisälsi paljon uusia käsitteitä. Läheskään kaikkia käsitteitä, jotka olivat oleellisia tekstin ymmärtämisen kannalta ei avattu ja se vaikeutti tekstin ymmärtämistä. Tekstin toisessa kappaleessa esiintyvät käsitteet uusintava ja elämää ylläpitävä työ tuodaan esille, mutta niitä ei juurikaan avata lukijalle. Siksi jo tekstin alussa voi helposti syntyä vaikutelma, että teksti on vaikea ymmärtää, vaikka siihen paneutuessa sen väite on kuitenkin ymmärrettävissä.