Lihaksia tutkimassa (Ville L. ja Timi P.)

Lihaksia tutkimassa

Ville Lehtonen & Timi Puittinen






 Valitsimme tutkimuksemme kohteeksi Lihastohtorin blogin, joka käsittelee laajasti kaikkia treenaamiseen, sekä siihen liittyvien asianhaarojen tieteellisiä kysymyksiä. Lihastohtori tarjoaa blogissaan vastauksia erilaisiin liikkujia askarruttaviin ja paljon puhuttaviin kysymyksiin. Hän perustaa näkemyksensä tieteellisiin tutkimuksiin, sekä tarjoaa lukijoilleen puolueettoman näkökulman mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Blogi on suunnattu kaikille liikkumisesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneille henkilöille, iästä ja sukupuolesta riippumatta. 

 Blogin kirjoittaja on akatemiatutkija, dosentti ja liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi, jolla on vahva side yliopistomaailmaan, toimien tälläkin hetkellä useissa yliopiston virkatehtävissä. Blogin tieteellinen näkökulma poikkeaa muista treenaamiseen liittyvistä blogeista, mikä saikin meidät kiinnostumaan sen sisällöstä. Paljon puhutuista aiheista tehdyt kirjoitukset ovat myös niittäneet mainetta sosiaalisessa mediassa, kerättyään lähinnä positiivista ja myötäilevää palautetta. Hulmi on bloginsa lisäksi tehnyt useita tutkimuksia, sekä kirjoittanut muun muassa suuren suosion saavuttaneen Lihastohtori -
kirjan. 




Kuva: https://lihastohtori.files.wordpress.com/2015/11/kirjan_kansi2.jpg?w=2400&h=




Tarkemman tutkimuksen kohteeksi valitsimme Lihastohtorin kirjoittaman ''Kuntosaliharrastajan alaselkävaivat - ohjeet ongelmien ehkäisyyn ja ongelmista eroon pääsemiseen - Tarnanen ja Hakala'' julkaisun. Julkaisussa Juha Hulmi esittää näkemyksensä alaselkävaivojen synnystä ja ehkäisystä, yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa. Julkaisu on mielestämme hyvin tärkeä, sekä ajankohtainen huolenaihe, josta on tärkeää keskustella. Meidän molempien lähipiiristäkin löytyy useita kyseisestä vaivasta kärsiviä, niin huippu-urheilijoista toimistotyöntekijöihinkin.  Lihastohtorin mukaan alaselkävaivoja voidaan ehkäistä muun muassa oikeanlaisella treenaamisella, liikuntaharrastuksilla, sekä venyttelyllä.

 Olemme Hulmin kanssa asioista samoilla linjoilla ja nimenomaan oikeanlainen harjoittelu on hyvin tärkeää. Olemme itsekin paljon salilla käyneinä nähneet useita treenaajia, joilla ei ole tietoa, miten heidän tulisi harjoitella, jolloin riskit ikäville vammoille ovat suuret. Hänen näkemyksensä eivät ole suinkaan kiveen hakattuja ja hän korostaakin useaan otteeseen että blogin tarkoituksena ei ole antaa täydellisiä kaikille sopivia harjoittelu-tai ravintovinkkejä. Myös blogin side Hulmin työnantajiin kielletään eli hänen mielipiteitään ei siis tule yhdistää edustamiensa organisaatioiden mielipiteisiin.  
 
 Hulmi esittää, sekä perustelee näkemyksensä erittäin tarkasti, pohjaten näkemyksensä useisiin luotettaviin lähteisiin, joilla on tieteellistä näyttöä. Hän käyttää lisäksi blogissaan useita havainnollistavia kuvia ja videoita erilaisista liikkeistä, joista aloittelijoidenkin on helppo omaksua oikeanlaiset suoritustekniikat. (esimerkki Lihastohtorin blogissa esitetystä havainnollistavasta videosta: https://youtu.be/qlrMuSJnh6s) Tekstissä perehdytään myös pintapuolisesti ihmisen anatomiaan, joka helpottaa esitettyjen asioiden ymmärtämistä. Teksti vaikuttaa kaikinpuolin hyvin asiantuntevalta, ollen samalla helppolukuista ja se onkin saanut paljon positiivisia kommentteja useilta tahoilta, kuten muilta asiantuntijoilta sekä tutkijoilta. Ihmiset ovat lisäksi saaneet lisäapua harjoitteluunsa kommenttikentässä, jonka kysymyksiin tekstien kirjoittajat vastaavat aktiivisesti. Hulmi esittelee blogin kuvauksessa että blogin tarkoitus on olla ''keskusteluun virittävän provosoiva'', jossa hän on onnistunut mielestämme erinomaisesti, sillä useat ihmiset keskustelevat blogiin liittyen aktiivisesti niin sosiaalisessa mediassa, kuin blogin kommenttikentässäkin. 

 Lihastohtorin blogi tavoittaa hyvin kohdeyleisönsä, vaikka mainostamiseen ja kaupallistamiseen ei ole liiemmin panostettu. Arviomme mukaan tehokkaimmat kanavat lukijoiden tavoittamiseen ovat tämän blogin kohdalla puskaradio, sekä  Facebook, joissa molemmissa viesti välittyy kavereiden välityksellä. Olemme molemmat itsekin eksyneet kyseiseen blogiin useaan otteeseen juuri Facebookin kautta, nähtyämme mielenkiintoisia aiheita.


Ville Lehtonen & Timi Puittinen

Johtamisen oppeja mobiilipeleistä

© Johan Larsson

Mobiilipelit koetaan usein nuorisoa tuhoavana pahana, joka sumentaa yksilön ajatuksia. Tämä ajatusmaailma on jokseenkin lähtöisin vanhemmansukupolven ennakkoluuloista digi-maailmaa kohtaan. Vastakohtana tälle , hieman vanhanaikaiselle ajatusmaailmalle, voidaan mobiilipelit nähdä myös nuorisoa kehittävänä voimavarana. Pelatessaan mobiilipelejä nuoret kuitenkin usein käyttävät hyödyllisiä työelämä-taitoja tietämättään. 

Kuten Kari Roose "Johtamisen oppeja mobiilipeleistä" blogikirjoituksessaan Kauppalehden Tiedosta-blogissa toteaa digitalisaatio muuttaa maailmaa, eikä sitä kannata tai edes pysty estämään. Vaikka Roose käyttääkin kirjoituksessaan esimerkkinä mobiilipelaamista, ovat pelaamisen hyödyt laajennettavissa myös muuhunkin pelaamiseen.

Median sota universaaleja ihmisoikeuksia vastaan (Johanna, Mari, Petra)

Tarkastelimme Sosiologia-lehden pohjalta perustettua, lehden pääkirjoituksista, puheenvuoroista ja tutkimusartikkeleista koostettua Sosiologia-blogia. Usean akateemisen kirjoittajan yhteistyönä tuotettu blogi käsittelee ajankohtaisia, yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä tarjoten tieteellistä perspektiiviä sekä kansallisiin että globaaleihin aiheisiin. Mediaseksikkyyden puutteesta päätellen blogin kohderyhmäksi vaikuttaa hahmottuvan suuren yleisön sijaan yhteiskuntatieteellinen tiedeyhteisö ja sen taustalla vaikuttava poliittinen järjestelmä toimijoineen.

Blogin perustamisen motiivina lienee ollut tieteellisen näkökulman istuttaminen sosiaaliseen kontekstiin avaamalla yhteisön jäsenille mahdollisuuden epävirallisempaan tieteelliseen kommunikaatioon. Tästä huolimatta julkaistut kirjoitukset eivät vaikuta juurikaan herättäneen keskustelua. Kommenttien vähäinen määrä onkin ehkä tulkittavissa merkiksi siitä, että blogi on onnistunut joko tavoitteidensa mukaisesti tai niiden vastaisesti herättämään mielenkiintoa lähinnä tieteentekijöissä, jotka suosinevat kommunikoinnissaan blogia perinteisempiä väyliä. Kysymys siitä, onko blogille asetut päämäärät täten saavutettu vai ei, jää epäselväksi johtuen blogin tavoitteita koskevan informaation puutteesta.

Konservatiivinen naisihanne ja universaalit oikeudet

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun Niina Vuolajärven ihmiskauppanarratiiveja ja seksityön todellisuutta käsittelevän, Sosiologia-lehdestä blogiin poimitun tutkimusartikkelin. Artikkelissaan Vuolajärvi (2016) arvioi kriittisesti yksipuolisten ja stereotyyppisten mediarepresentaatioiden vaikutusta ihmiskaupan uhrien identifiointiin tukien väitteitään monipuolisella lähdeaineistolla. Vuolajärven (2016) mukaan ihmiskaupan uhrien stereotypisointi hankaloittaa niiden ihmiskaupan uhrien tunnistamista, jotka eivät sovi median muotoilemaan kehykseen.

Kuva 1. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta. Lähde

Artikkeli keskittyy ratkaisujen esittämisen sijaan operoimaan teoriatasolla ja paljastamaan sitä kautta ihmiskauppanarratiivien kuvastamia rakenteellisia ongelmia liittyen laajalti jaettuihin käsityksiin ”kunnollisesta naiseudesta”. Vuolajärvi (2016) korostaa visuaalisen kuvamateriaalin rakentavan moraalista erottelua viattoman uhrin ja seksikauppaan alun perin vapaaehtoisesti suostuneen, moraalittomaksi mieltyvän syyllisen välille. Näin ollen Vuolajärvi vaikuttaakin kytkevän ihmiskauppaan liittyvän kaksinaismoralismin pyrkimyksiin määritellä ulkoa käsin rajoitteita naissukupuolelle sopivalle käytökselle.

Kuva 2. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta.   Lähde

Median levittämää stereotypiaa kritisoidessaan Vuolajärvi vaikuttaa kuitenkin linkittävän yksipuolisen kuvamateriaalin ongelmallisuuden myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun universaalien ja ansaittavien oikeuksien välisestä konfliktista. Kun “kunnollisen naisen” rooli määritellään ihmisarvoisen kohtelun edellytykseksi ja valta määritelmän ylläpitämisestä annetaan medialle, universaalit ihmisoikeudet korvataan ansaittavilla oikeuksilla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna media vaikuttaakin joko tietoisesti tai tiedostamattaan julistaneen sodan ihmisoikeuksien universaalisuutta vastaan.

Kuva 3. Ihmisoikeutensa ansainnut, kunnollinen nainen.

Lähde - Freestockphotos

Vaikka ihmisoikeudet eivät nimensä mukaisesti edellytäkään kantajaltaan mitään ihmisyyden lisäksi, Vuolajärvi (2016) painottaa lakien tulkinnassa omaksutun asenteen, joka kiistää seksikauppaan alun perin vapaaehtoisesti suostuneiden oikeuden suojeluun. Siinä missä esimerkiksi vankien oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen puolustetaan laajalti huolimatta tehdyistä rikoksista, ihmiskaupan uhreilta edellytetään moitteetonta sukupuolimoraalia vastaavien oikeuksien ansaitsemiseksi (Vuolajärvi 2016).

Tästä näkökulmasta universaaleiksi tunnustetut ihmisoikeudet vaikuttavat ihmiskaupan tapauksessa hahmottuvan universaaleiksi ainoastaan niiden yksilöiden kohdalla, jotka kykenevät ansaitsemaan oikeutensa sukupuoliroolien ja dominoivan moraalikäsityksen mukaisella käytöksellä. Näin ollen sosiaalipoliittisten päätösten pohjaaminen konservatiiviseen näkemykseen naisen sosiaalisesta roolista hahmottuu ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen näkökulmasta ongelmalliseksi. Kun ”kunnollinen naiseus” kytketään ulkoa määriteltyihin, suotavaa seksuaalikäyttäytymistä koskeviin normeihin, ihmisoikeuksien universaalisuus uhkaa muuttaa muotoaan kohti harkinnanvaraisuutta.

Universaalien ihmisoikeuksien puolustaminen edellyttänee ensisijaisesti yhteiskunnallisen asenneilmapiirin muovaamista luovuttamattomia oikeuksia puoltavaan suuntaan. Mikäli media kuitenkin käyttää mielipidevaikuttajan asemaansa ihmisoikeuksien vastaisten, moraalisten erottelujen luomiseen, universaalisuuden periaatteen kannatuksen takaaminen hahmottuu tavoitteena utopistiseksi. Näin ollen median tulisikin tunnustaa toimintamalliensa vahingollisuus ja kääntää sota universaaleja ihmisoikeuksia vastaan sodaksi tasa-arvoisten oikeuksien puolesta.

Lähteet

Kuva 1. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta.  http://themississippilink.com/wp-content/uploads/2014/02/TRAFFIC.jpg  (noudettu 9.3.2017)

Kuva 2. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta. https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUNiyU0oGPEs1YlViOreU7Ebi92btnvs31T5pUDv-GIJGfbgvENA_24WWLvo9xp_nP6G1Ynjulp0MjyW7f-AI0rOF7na2m2rH1K5FUZtBiq8EOLLUlSlAatL2Ufd4Or4jr-PXSianCY6SM/s1600/SexHuman_Trafficking_0.JPG  (noudettu 9.3.2017)

Kuva 3. Ihmisoikeutensa ansainnut, kunnollinen nainen. http://www.freestockphotos.biz/stockphoto/13359 (noudettu 7.3.2017)

Vuolajärvi, Niina (2016) Ihmiskauppanarratiivit ja seksityön todellisuus. Sosiologia-blogi 17.10.2016. http://www.sosiologia.fi/blog/2016/ihmiskauppanarratiivit-ja-seksityon-todellisuus/.  Viitattu 24.2.2017.

Ecotox - Kurkistusikkuna tutkijan arkeen

Itä-Suomenyliopiston akvaattisen ekotoksikologian ryhmän blogi tarjoaa käytännönläheisen kurkistusikkunan ympäristöntutkimukseen. Se ruotii tutkimustyön saloja ja sudenkuoppia humoristisella otteella tutkijoiden näkökulmasta esitellen niin kolean tuuliset kenttätutkimusmatkat kuin kulinaariset kahvitauotkin tutkimusten välissä. Blogin tavoitteena on esitellä työskentelytapoja ja –menetelmiä osana laajempaa kokonaisuutta sekä tuoda tutkijan arkea lähemmäs tavallista lukijaa.

Blogissa äänensä saa kuuluville monta eri tutkijaa, joka luo osaltaan monipuolisuutta ja ilmeikkyyttä kokonaisuuteen. Tutkimusryhmän vetäjä Jarkko Akkanen kirjoittaa asiapitoisinta tekstiä tutkimusten teoreettisesta johtamisesta, kun taas tutkijat (Mm. Kristiina Väänänen, Kaisa Figueiredo ja Kukka Pakarinen) kertovat tutkijoiden vaihtelevasta arjesta. Julkaisut ovat pääosiin yhden tutkijan nimissä kirjoitettuja, mutta ryhmän kaikki jäsenet työstävät blogia.

Teksti on pääosin englanninkielistä, mutta se on helppolukuista ja yleistajuista liiallisen tutkimus- ja sivistyssanaston karsimisen ansiosta. Jos kuitenkin tekstiin on sivistyssanoja livahtanut, on ne selitetty lukijalle auki. Suomenkielisiä artikkeleita työstämässä ovat olleet myös alan opiskelijat, jotka tuovat ruohonjuuritason näkökulmaa blogiin omilla kokemuksillaan. Koska blogi perustuu pitkälti kirjoittajien omiin kokemuksiin, eikä kuvaa tarkasti yhdenkään tutkimuksen sisältöä, on lähteiden käyttö vähäistä. Blogin tarkoitus on tuoda tutkimustyötä ’’tavallisten tallaajien’’ tietoon kansantajuisessa muodossa, ja innostaa ihmisiä ympäristöntutkimuksen pariin. Blogi on hieman hankala löytää, jonka vuoksi lukijakunta koostuu pääosin muista tutkijoista ja alan opiskelijoista. Heille blogi voi olla myös innoituksen lähde ja kuvaus heidän mahdollisista tulevista työtehtävistään.

Tutkimme tarkemmin viime syyskuussa julkaistua tekstiä ‘’Sediment field clean-up, Part 2: Setting up and monitoring the actual field trial’’, jossa esitellään kenttätutkimuksen vaiheita aktiivihiilen käyttämisestä vesistöjen puhdistamisessa. Koejärvenä käytetty Kernaalanjärvi saastui PCB-yhdisteillä siihen laskevan joen varrella toimineen paperitehtaan päästöjen vuoksi 1960-luvulta aina 1980-luvun puoliväliin asti. PCB pysyy pitkiä aikoja sedimenttikerroksissa vaikuttaen vesistön eliöstöön haitallisesti. Tutkimusryhmä testasi jo laboratoriossa aiemmin kokeiltua puhdistusmenetelmää ensimmäistä kertaa suuressa mittakaavassa kylväen aktiivihiilipellettejä 300 neliömetrin alueelle. Tutkimusalueelta otetut sedimenttinäytteet heti aktiivihiilen levityksen jälkeen ja vuosi myöhemmin ilmentävät hiilen kerrostumista järvessä.

Blogiartikkeli esittelee mielenkiintoisen tutkimusmenetelmän havainnollistavilla kuvilla täydennettynä. Se saa miettimään järven kohtaloa: miten hyvin aktiivihiili lopulta vaikutti järven kuntoon? Entä onko kyseistä menetelmää mahdollista alkaa toteuttamaan laajemmassakin mittakaavassa? Julkaisu myös herätti pohtimaan, miten itse olisimme toteuttaneet kyseisen tutkimuksen. Olisimmeko tajunneet tehdä kokeita ensin pienessä mittakaavassa, miten olisimme valinneet tutkimusmenetelmät ja koealueen järvestä? Olisimmeko osanneet ottaa kaiken huomioon? Entä olisimmeko tehneet jotain toisin? Juttu tuo esille hyvin myös tutkimuksen haasteita. Vaikka menetelmiä on kokeiltu laboratoriossa, ei niiden seurauksia varsinaisessa tutkimusympäristössä voida ennustaa tarkasti. Tämän vuoksi onkin tärkeää miettiä, miten mahdolliset vaikutukset ympäristöön minimoidaan.

Blogin parasta antia ovat havainnollistavat kuvat tutkimuksen eri vaiheista, sekä humoristinen kuvaus tutkimustyön varjopuolista aina artikkelien kirjoittamisen vaikeudesta huonoihin sääolosuhteisiin ja mauttomiin taukokahveihin asti. Kuvia voisi kuitenkin olla runsaamminkin. Blogi herättää lukijansa miettimään tutkimuksia tarkemmin: mitä tapahtui ennen kuvattuja työvaiheita, mitkä tulokset johtivat kyseisiin tutkimusmenetelmiin? Mitä tuloksia tutkijat saivat blogissa kuvatuista tutkimuksistaan?

Blogi on kiinnostavaa luettavaa, ja sen kirjoituksissa kuvattuihin tilanteisiin on helppo samaistua. Kirjoittajien fiilikset ja innostus omaa työtä kohtaan välittyvät hyvin teksteistä.

- Henna ja Reetta -

Antibioottiresistenssistä kansantajuisesti

Ryhmämme valitsi tarkasteltavaksi Tiede-lehden portaalissa ilmestyvän Kaikentakana on loinen -blogin. Blogia kirjoittaa filosofian tohtori Tuomas Aivelo, joka toimii ekologian ja evoluutiobiologian tutkijana Zürichin yliopistossa. Aivelo on väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2015. Hän on toiminut aiemmin myös mm. opettajana ja kolumnistina.

Aivelo käsittelee blogissaan tutkimusintresseihinsä kytkeytyviä aiheita kuten evoluutiota, epidemioita sekä näihin liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä. Blogin kieli on helppolukuista ja pääosin hyvää asiatekstiä. Toisaalta Aivelo käyttää tekstissään myös huumorin keinoja korostaakseen persoonallista tyyliä. Kirjoittaja tuo asioita esille niin, että jopa maallikko ymmärtää ne. Aivelo avaa alan terminologiaa hyvin, jolloin vaikeatkin asiat tuntuvat tulevan lähemmäksi omaa arkea. Vaikka blogin teemat saattavat olla suurelle yleisölle aikaisemmin tuntemattomia, ne koskettavat kuitenkin lopulta tavallisia ihmisiä.

Blogin kohderyhmäksi voidaan ajatella maallikkolukijan lisäksi myös alan asiantuntijat. Blogin tavoitteena lienee lisätä tietoisuutta ajankohtaisista aiheista ja herättää keskustelua niin biologiasta kiinnostuneissa maallikkolukijoissa kuin asiantuntijapiireissäkin. Toisaalta aiheet voivat herättää varmasti niin yhteiskunnallista kuin poliittistakin keskustelua. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi postaukset sukupuolen geneettisestä määräytymisestä ja VTT:n vilppiepäilystä.

Kiinnostuimme tutustumaan tarkemmin Aivelon postaukseen antibiooteille resistenteistä bakteereista. Tekstissään Aivelo kertoo, miten bakteerien tullessa yhä sietokykyisemmiksi antibiooteille (antibioottiresistenssi), sairaalabakteerien tartunnat lisääntyvät. Aivelo selittää, kuinka normaalisti ihmisen elimistöstä löytyvät bakteerit voivat aiheuttaa vakavia tartuntoja tullessaan vastustuskykyisiksi antibiooteille. Tällaiset tartunnat voivat johtaa kuolemaan; tästä Aivelo kertoo esimerkin, jossa seitsenkymppinen nainen vastikään kuoli Yhdysvalloissa bakteeritartuntaan, joka oli sietokykyinen kaikille 26:lle käytössä olevalle antibiootille.

Tekstin esimerkkitapaus bakteeritartuntaan kuolleesta naisesta on dramaattinen, mutta postauksen tyyli on kokonaisuudessaan melko neutraali. Antibioottiresistenssin kehittyminen on ajankohtainen aihe,josta olisi helppo maalailla kauhukuvia, mutta Aivelo kuvaa ilmiötä hillitysti. Hän pyrkii esittämään ilmiön kansantajuisesti ja selkeästi, ja saa pohtimaan millainen kansanterveydellinen uhka resistentit bakteerit ovat ja millaisia maailmanlaajuisia toimia niiden torjunta vaatisi.

Kuvassa antibiottiresistentin Klebsiella pneumoniae -bakteerin muodostamaa biofilmiä. 

Kuva: R.Penttinen/JYU

Suomessa antibioottiresistenssi alkoi lisääntyä 1980-luvulla ja siitä asti on antibioottien käyttöä rajoitettu. Eviran mukaan resistenttien bakteerien esiintyvyys on viime vuosina lisääntynyt entisestään ja bakteerien mekanismit ovat monipuolistuneet. Lisääntyvä resistenssi aiheuttaa niin ihmisten kuin eläinten sairastavuutta ja kuolleisuutta sekä lisää terveydenhuollon kustannuksia. Antibioottien liikakäytöstä on keskusteltu mediassa viime vuosina, ja monet ovat kritisoineet suomalaisten lääkärien tapaa määrätä antibiootteja tautiin kuin tautiin. Suomessa olemme kuitenkin sikäli hyvässä asemassa että kaikki antibiootit ovat täällä reseptivalmisteita ja sikäli lääkäreiden vastuulla. Ainoa keino vähentää resistenssin syntymistä on vastuullinen antibioottien käyttö; turhien antibioottikuurien välttäminen, niin ihmisillä kuin tuotantoeläimilläkin. Lisäksi määrätyt lääkekuurit tulisi aina syödä loppuun, sillä muuten voi syntyä resistenttejä bakteereja.

Meidät Aivelon teksti sai ajattelemaan antibioottien käytön laajuutta ja tästä seuraavan antibioottiresistenssin vakavuutta sekä pohtimaan omaa antibioottien käyttöämme. Oletko sinä tullut ajatelleeksi, että tälläkin hetkellä ihollasi elävä bakteeri voisi tappaa sinut?


- Johanna, Lotta ja Tiia -

Uber — Informaatioteknologian edelläkävijä ja sääntelyn haastaja (Ira H. ja Maija K.)

Thomas Taussin blogi Libera-sivustolla keskittyy pääpainoisesti markkinatalouteen, kauppatieteisiin ja yhteiskuntapoliittisiin aiheisiin. Libera on puoluepoliittisesti sitoutumaton itsenäinen ajatuspaja ja kirjoitusalusta, joka tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa sekä toimii puhtaasti lahjoitusvaroin. Blogia kirjoittava Thomas Taussi on 24-vuotias kauppatieteiden maisteri, joka työskentelee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa laskentatoimen laitoksella tutkimusassistenttina ja tekee siellä samanaikaisesti myös tohtoriopintoja. Hänellä on kokemusta pääomasijoitusalalta ja taloushallinnon tehtävistä.

Blogi tarkastelee ajankohtaisia asioita talouteen ja politiikkaan liittyen melko kriittisestä, mutta innovatiivisesta näkökulmasta. Blogin tavoitteena on herättää ajatuksia ja keskustelua ja ottaa kantaa erilaisiin ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Taussilla on tietoa käsittelemistään asioista, mutta tekstit sisältävät selkeästi myös omia mielipiteitä. Kirjoittaja kuitenkin perustelee omat väitteensä perusteellisesti ja vakuuttavasti, mikä tukee tekstin uskottavuutta. Tekstistä huomaa, että kirjoittaja on perehtynyt asioihin ja ilmiöihin, mutta hänen kirjoituksiaan on kuitenkin kommenteissa kritisoitu muun muassa yksipuolisen näkökulman takia. Eri mieltä olevat lukijat ovatkin ilmaisseet kantansa rakentavasti perustelluin kommentein tekstin lopussa. Taussi on siis tästä päätellen onnistunut herättämään ajatuksia yleisössä.

Taussin artikkeleista  “Euroopasta katsottuna Suomi ei näytä houkuttelevalta” herättää eniten kiivasta keskustelua. Kirjoittaja esittää kritiikkiä Suomen hyvinvointivaltiorakennetta ja politiikkaa kohtaan, mikä ymmärrettävästi saa puolustuskannan heräämään lukijoissa. Taussi mainitsee, kuinka hän on Itävallassa oppinut suomalaisten elävän itseään koskevien myyttien keskellä: Jos ulkomailla tehdään asioita toisin, sen ei uskota toimivan Suomessa, vaan yhteiskuntapolitiikka on lähtökohtaisesti oikeassa ja vika on kansalaisissa.

Mainittu ilmiö näkyy varsin kiihkeinä kommentteina, jotka puolustelevat suomalaisia toimintatapoja loukkaantuneeseen sävyyn. Nimimerkki H. on kirjoittanut: “Aika odotettuja olivat vastaukset alustajan erittäin hyvään kirjoitukseen. Ne jäivät ahtaasti puimaan kirjoituksen esimerkkiä viinin ostamisesta kaupasta. Eikä ymmärrys millään riittänyt siihen, että kyse on laajemmaltikin periaatteista eikä vain pelkästään viinin ostamisesta.” Keskustelu todellakin takertuu monella yksityiskohtiin, joista loukkaannutaan joko aiheettomasti tai aiheellisesti. Vaikka kommentteihin on päätynyt jopa maininta Hitleristä ja Suomen “punataudista”, niissä kuitenkin käydään myös rakentavaa ja asiallista keskustelua artikkelin tiimoilta.

Blogin kohderyhmä on yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista kiinnostuneet henkilöt sekä teknologian osaajat ja sen kehityksestä kiinnostuneet. Blogin kieli ja tyyli on asiallista, mutta pohdiskelevaa. Artikkelit saattavat sivuta lyhyesti ja tiivistetysti tutkimustietoa, mutta pääpaino kohdistuu omiin perusteltuihin mielipiteisiin eli teksteissä on rento ote tutkimustietoon. Blogin kirjoitukset edustavat tekstilajina artikkelia, kolumnia tai mielipidekirjoitusta. Taussi käsittelee asioita yleismaailmallisesti, käyttää vertauskuvia ja yhdistelee asioita, jolloin myös hieman vähemmän perehtynyt lukija pystyy osallistumaan aiheesta käytävään keskusteluun. Blogissa erityisen kiinnostavaa on sen ajankohtaisuus.

Artikkeleista huomiomme kiinnitti Uber-kyytipalvelua käsittelevä teksti. Artikkelin aiheita ovat Suomen tulevaisuus sekä markkinoiden rajoittaminen, joka estää informaatioteknologian ja innovaatioiden vapaan hyödyntämisen. Uber on vuonna 2009 Yhdysvalloissa perustettu yritys, jonka toiminta perustuu maailmanlaajuisilla tietoverkoilla henkilökuljetuksen tarjoamiseen. Yritys ylläpitää Uber-mobiilisovellusta, joka mahdollistaa taksin tai muun kyydin vaivattoman tilaamisen matkapuhelimella. Sovellus antaa käyttäjän valita häntä lähimpinä olevista vapaista Uber-takseista mieluisimman. Matka myös maksetaan sovelluksen välityksellä, sillä Uber-kuljettajat käyttävät omia autojaan.

Taussi ottaa tekstissä kantaa muun muassa siihen, millainen säännösteltyihin toimilupiin perustuva taksiala Suomessa on. Teksti on otsikoitu “Uber haastaa valtion - ja hyvä niin”, mikä jo itsessään kertoo kirjoittajan mietteet aiheesta. Hänellä on kuitenkin mielipiteensä taustalla selkeää faktatietoa, joten teksti on uskottava. Uber-kyytipalvelua on syytetty luvattoman taksiliikenteen harjoittamisesta Suomessa. Palvelu on kuitenkin kyseenalaisuudestaan huolimatta älypuhelinteknologian edelläkävijä. Uber on vain yksi esimerkki kehittyvästä teknologiasta ja sen luomista haasteista päätöksenteolle ja valvonnalle. Taussi kuvailee kehitystä seuraavanlaisesti:

“Nämä eivät ole vain irrallisia esimerkkejä liiketoimintamallien murroksesta. Taustalla ilmenevä suurempi kehitys pitää sisällään haasteen harjoitettavalle politiikalle, vakiintuneille ideologioille ja ylipäätään ymmärrykselle ihmisen vapaasta toiminnasta. Asioiden hahmottaminen ja muutokseen sopeutuminen eivät kuitenkaan vaadi mitään uutta ja ihmeellistä, jos älyllisestä työkalupakista löytyy jotain ruostumatonta.”

Koko Uber yhtiönä ja käsitteenä perustuu informaatioteknologiaan, joka tarkoittaa tietokoneiden ja digitaalisen tietoliikenteen avulla tehtävää tietojen muokkaamista, siirtämistä, tallentamista ja hakemista. Informaatioteknologia on kovaa vauhtia kasvava ja kehittyvä tieteenala, joka on täydellinen kasvualusta erilaisille moderneille ja ennennäkemättömille keksinnöille ja innovaatioille. Taussi ottaa esille, millaisia mahdollisuuksia informaatioteknologia voi luoda tulevaisuudessa ja onkin perustellut Uberin uraauurtavan vaikutuksen perusteellisesti omassa tekstissään. Esimerkiksi tuotannon ja toiminnan tehostuminen on tulevaisuudessa helpommin saavutettavissa, mikäli julkisen sektorin päätösvaltaa ja sen asettamia rajoituksia saataisiin vähennettyä. Taussi toteaa myös, että Suomessa liiallisen ja turhan byrokratian purkamisvälineenä informaatioteknologia tulee asettamaan haasteita sääntely-yhteiskunnalle. Informaatioteknologiaa tulisikin hyödyntää tulevaisuudessa, eikä sen tuomien uusien innovaatioiden tai yritysten kehittymistä saisi rajoittaa.

Teknologian kehitys siis haastaa suomalaisen sääntely-yhteiskunnan jo nyt, mutta tulevaisuudessa kaikenlainen valvonta vaikeutuu digitalisaation vallatessa myös markkina-alaa. Taussin mukaan teknologia, sovellukset ja esimerkiksi kryptovaluuttojen tapaiset anonyymit maksuvälineet lisäävät harmaata taloutta tiettyjen toimijoiden keskuudessa. On myös mahdollista, että lakia noudattavien ja harmaan talouden piirissä toimivien yritysten välinen kuilu kasvaa. Taussilla on siis selkeä mielikuva ja ajatus siitä, mitä tulevaisuudessa voi olla edessä. Hän myös perustelee väitteensä asianmukaisesti.

Tulevaisuudessa onkin tarkoin pohdittava sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta taloudellisesta näkökulmasta. Liika sääntely vain vähentää toimintaresursseja, eikä tuo juurikaan hyvää tilalle. Taussi toteaakin melko suoraan, että nykyinen valvonta valvoo vain valtion, julkisten laitosten ja monopolien etuja. Kuten Taussikin mainitsee, joka tapauksessa Uber-taloudessa on kyse hyvin arkisista asioista ja miltei olemattomista riskeistä. Tämä näkyy myös kommenttiosiossa, joka on paljon rauhallisempi Eurooppa-tekstiin verrattuna. Kommentoijat joko komppaavat Taussin ajatuksia tai esittävät perusteltuja vastaväitteitä. Kommentit ovat selkeästi paljon rakentavampia ja keskustelu asiallisempaa. Taussin pyrkimyksenä onkin herättää juuri tämänkaltaista asiallista ja rakentavaa keskustelua.

Itse olemme Taussin kanssa samoilla linjoilla esimerkiksi siinä, että luvat ovat julkisen vallan keino luoda teennäistä niukkuutta ja rajoittaa arvon luomista. Taksialan tavoin monien muidenkin alojen vapauttamista tulisi pohtia, jotta taloutemme voisi kehittyä ja kukoistaa vapaammin. Taussi on kuitenkin niin hyvä perustelemaan väitteensä, että tekstiä lukiessa tulee olla kriittinen. Hänen koko bloginsa on hyvin kriittinen ja kärjistävä, jolloin selitykset jäävät välillä liian yksipuolisiksi. Kommenttiosiosta löytyykin paljon hyviä huomioita, jotka värittävät ratkaisujen mustavalkoisuutta.

Strategia - bisneksen edistäjä vai jarru? (Laura V., Katariina P. & Salla I.)

Liikkeenjohdon konsultti ja KTM Jarmo Savenius ylläpitää blogia johtamisesta yrityksensä (Pomona Consulting Ky) nettisivuilla. Blogin tavoitteena on auttaa suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä löytämään, valitsemaan ja kehittämään johtajia, esimiehiä ja huippuasiantuntijoita. Hän tarkastelee johtajuutta omasta eli esimiehen näkökulmasta. Tarkastelemme erityisesti blogitekstiä, jossa Savenius kyseenalaistaa strategian olemassaolon tärkeyden.

Strategiaa pidetään usein välttämättömänä yrityksen menestymisen kannalta, mutta se ei aina toteudu käytännön tasolla. Savenius esimerkiksi viittaa tutkimukseen, jonka mukaan vain 2% työntekijöistä, 8% keskijohdosta ja 13% ylemmästä johdosta osaa määrittää yrityksensä strategian. Savenius on nimenomaan huolestunut ylemmän johdon tietämättömyydestä, sillä strategian luominen ja sen viestittäminen alemmille tasoille on heidän tehtävänsä. 

https://memegenerator.net/instance/65117758

Saveniuksen kirjoitustyyli on ironinen, mutta hän selvästi tietää, mistä puhuu. Hän on toiminut johtamisen parissa jo 26 vuotta. Yleensä johtamista käsittelevät tekstit ovat tasapaksuja ja ennalta-arvattavia. Savenius poikkeaa tästä kaavasta ja antaa persoonallisuutensa näkyä rivien välistä. 

Blogi on ensivaikutelmaltaan melko neutraali, eikä erotu muista vastaavista. Itse teksti on kuitenkin hyvin räväkkää ja se sisältää paljon kärjistyksiä, kannanottoja, esimerkkejä, vertauksia ym. Savenius on esimerkiksi pohtinut, että vanha kansanviisaus ''hyvin suunniteltu on puoliksi tehty'' joutaisi jo romukoppaan.  

Olemme Saveniuksen kanssa samaa mieltä siitä, että strategian suunnitteluun tuhlataan liikaa resursseja ja aikaa. Yrityksen strategia jää helposti ikään kuin ''leijumaan ilmaan'' ja itse toteutus jää suunnittelun varjoon. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Saveniuksen kommentti: '' Hyväkään suunnitelma tai haavekuva ei muutu lihaksi ilman, että joku panee toimeksi tuloksia tuottavalla tavalla''. 

Vaikka Savenius tuo esille vahvasti omat mielipiteensä, hän ei kuitenkaan tyrmää ristiriitaisia näkökulmia. Tekstin lopussa hän haastaa lukijoita pohtimaan vaihtoehtoja strategian luomiselle. Kokonaisuudessaan teksti saa lukijan miettimään strategian olemassaolon merkitystä.