maanantai 15. tammikuuta 2018

Onko kiusaaja ilkeä paskiainen? Miila F ja Liisa K



Vesa Nevalainen on psykologian lisensiaatti joka kirjoittaa Psyko nimistä blogia Psykologiliiton sivuilla. Nevalainen on täysi vastakohta stereotyyppiselle toisaalta ja toisaalta -psykologille, joka ei ikinä sano mitään asioita suoraan. Nevalainen kirjoittaa ajankohtaisista aiheista jopa hyvin provokatiiviseen sävyyn minkä on tarkoitus haastaa lukijat ja herättää keskustelua. Hänen tekstinsä pohjautuvat monilta osin omaan ammattitaitoonsa ja työkokemukseensa psykologina.

Blogikirjoituksessa “Kiusaaja on ilkeä paskiainen” Nevalainen käsittelee hyvin ajankohtaista aihetta eli koulukiusaamista. Koulukiusaamistutkimuksen pioneeri Dan Olweus on määritellyt kiusaamisen seuraavasti: “yksilöä kiusataan tai hän on kiusaamisen uhri, jos hän on toistuvasti tai pidempään alttiina yhden tai usean henkilön tahalliselle  pyrkimykselle tuottaa vammoja tai epämiellyttävä olo. Kiusaaminen voi olla sanallista tai fyysistä. Lisäksi Olweus nostaa esiin kiusaamistilanteissa vallitsevan voimasuhteiden epätasapainon, mikä vaikeuttaa kiusaamiselta puolustautumista.” (Kajovaara, L. 2015) Kiusaamista on usein vaikea havaita ja siksi siihen puuttuminen on myös hankalaa. Esimerkiksi internetin välityksellä tapahtuva kiusaaminen on nykyisin yleistä ja se voi jäädä useilta huomaamatta. Kiusaaminen voi liittyä ulkonäköön, rotuun tai vaikka kiinnostuksen kohteisiin. Kiusattu voikin olla kuka vain.

Kiusaaminen on hyvin yleinen ilmiö niin koulu- kuin työmaailmassa. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan Keski-Suomessa 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä noin 5,5 % ja pojista lähes 7 % kiusataan vähintään kerran viikossa. Kiusaamiseen on pyritty puuttumaan monin tavoin. Yksi tunnetuimmista toimenpideohjelmista lienee KiVa-Koulu (Kiusaamisen vastainen koulu), joka pyrkii lisäämään kouluissa tietoisuutta kiusaamisesta ja kiusaamiseen puuttumisesta.
Nevalainen nostaa jo otsikossa esiin hyvin kärkkään mielipiteen: “Kiusaaja on ilkeä paskiainen”. Hänen mielestään “Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja.” Nevalainen määrittelee kiusaajan sosiaalisesti taitavaksi ihmiseksi joka tietää mitä tekee. Kiusaaja osaa olla jopa niin hurmaava ettei hänen uskoisi olevan kiusaaja. Kiusaajan on mahdollista menestyä elämässään hänen häikäilemättömyytensä ja tunteettomuutensa ansiosta.

Kiusaamisella on vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Nevalainen vertaa kiusaamista jatkuvaan henkiseen raiskaamiseen, josta kukaan ei selviä vammoitta. Nevalaisen mukaan  “Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista.” Hänen mukaansa kiusatuksi joutuminen johtaa aina huonompaan parisuhteeseen ja työpaikkaan - hänen elämänlaatunsa tulee siis olemaan huonompaa.  Sosiaaliset suhteet ovat Nevalaisen mukaan kiusatuksi tulleille erityisen vaikeita, eivätkä he uskalla ottaa kontaktia muihin ihmisiin kiusaamisen pelossa. Nevalainen vertaa entistä kiusattua “puoliksi tapetuksi”. Mutta onko asia aina näin? Voiko kiusattu selvitä koettelemuksistaan ja elää hyvää ja menestyksekästä elämää?

Vesa Nevalainen on kirjoituksellaan herättänyt paljon keskustelua ja jopa tuohtuneita kommentteja. Eräs kommentoija ihmetteli, kuinka tällaista tekstiä voidaan julkaista psykologiliiton sivuilla. Teksti onkin hyvin kärkkäästi kirjoitettu, ja saa varmasti useammankin lukijan kulmakarvat kohoamaan yllätyksestä. Kiusaaminen on hyvin monisyinen ilmiö, ja sen taustalta voi löytyä mitä monisyisempiä asioita ja tapahtumia. Nevalaisen teksti onkin hyvin mustavalkoinen ja yhdestä näkökulmasta kirjoitettu. Teksti vaikuttaa jopa vihaiselta - aivan kuin Nevalainen olisi kirjoittanut tekstin suuren tunneryöpyn alaisena. Erityisesti kirjoituksen lopetus tiivistää Nevalaisen mielipiteen: “Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.

On totta, että kiusaamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia kiusatun elämään. Siksi aihe herättää todella tunnepitoista keskustelua erityisesti kiusatuksi tulleiden kesken. Aihe on hyvin henkilökohtainen yllättävän monelle, jotka ovat joutuneet kokemaan kiusaamisen eri muotoja. Kiusaaja on monen silmissä paha, kun taas toiset ovat yrittäneet nähdä kiusaajan tekojen taakse. Nevalaisen tekstistä huokuu hyvä-paha asetelma, jossa kiusaaja on paha ja kiusattu hyvä. Uskomme kuitenkin, että kiusaamisesta voi selvitä ja kiusaamisilmiötä hyvä-paha-asetelmana kuvaaminen tuntuu turhan mustavalkoiselta. Koulukiusaaminen on ehdottomasti väärin, mutta toiminnan taustalla voi olla useita eri tekijöitä ja syitä, eikä kiusaamista voida aina selittää vain yhdeltä kannalta katsottuna. Nevalainen haluaa herättää ajatuksia provosoivalla tyylillään, ja on varmasti onnistunut siinä. Hänen mielipiteensä herättää keskustelua puolesta ja vastaan lukijoiden kesken. Mitä ajatuksia kiusaamisesta Nevalaisen teksti herättää teissä?






Kajovaara, L. 2015. Opettaja koulukiusaamisen osallistujaroolien tunnistajana.


torstai 11. tammikuuta 2018

Kaiken takana on järki (Anniina I. ja Minna K)

(https://i.pinimg.com/736x/c7/54/89/c7548979b38fc9f8ab1536ab90dafe82--balance-art-balance-tattoo.jpg)

Tiede-lehden blogitekstissä “Järki, tunneihmisen paras ystävä” Teppo Mattsson pohtii järjen ja tunteiden suhdetta toisiinsa. Mattsson näkee järjen kaikkien tunteiden huomiointina ja ennakointina. Me puolestaan koemme, että järki on käytännöllisen älykkyyden ja tunneälykkyyden summa. Tunneälykkyys tarkoittaa ihmisen kykyä ilmaista, säädellä ja ymmärtää sekä omia että toisten ihmisten tunteita. Erityisesti tunneälykkyys painottuu Mattssonin näkökulmassa.

Tunteet eli emootiot eivät  itsessään ole niinkään tavoiteltava asia, vaan ne ovat aivojen luonnollinen tapa reagoida ärsykkeisiin. Mattssonin tapaan uskomme, että järkeä ja tunteita on turhaa erottaa, kuten niille yleisesti arkiajattelussa tehdään. Ihmiset esimerkiksi usein luokittelevat itsensä joko tunne- tai järki-ihmiseksi. Mattson mainitsee, että aivotutkimus on osoittanut näiden kahden erottamisen mahdottomaksi, sillä mitä enemmän järkeä ja tunteita tutkitaan, sitä tiukemmaksi pariksi ne paljastuvat. 

(https://twitter.com/storyinpicture/status/903145053882683392)

“Ilman tunteita elämällä ei ole tarkoitusta, kuten masentuneet tietävät kertoa”, toteaa Mattsson. Mielestämme on kuitenkin järjetöntä yleistää masentuneita täysin tunnottomiksi ihmisraukoiksi, sillä vaikka heidän tunteensa eivät ole myönteisiä, ei se tarkoita etteikö heillä olisi lainkaan tunteita. Masentuneilla ihmisillä voi ilmetä tunnevajautta, mutta yleensä heidän tunteensa pohjautuvat alakuloisuuteen. Tunnevajautta voi kylläkin lisätä serotoniinin puute, joka on tyypillistä masentuneille ja voi toisinaan luoda ihmiselle käsityksen omasta riittämättömyydestään  elämän merkityksettömyydestä.

Otsalohko on keskeinen aivojen alue tunteiden säätelyn ja impulssikontrollin kannalta.  Kuten myös Mattsson toteaa, tunteista ja järjestä vastaava otsalohko kehittyy noin 20 ikävuoteen saakka. Hän toteaa, että kun aivojen kypsyminen lakkaa, on ihminen saavuttanut täyden järkensä. Tosin tällöinkään ei voida sanoa, että ihmisen älykkyys lakkaisi kehittymästä, vaan looginen ajattelukyky heikkenee hiljalleen tämän jälkeen, kun taas kiteytynyt älykkyys, jota useimmat kutsuvat viisaudeksi, vahvistuu elinvuosien myötä. Ja esimerkiksi vuorovaikutuksellisia taitoja kehittävä sosiaalinen älykkyys kehittyy läpi ihmisen elämän, ellei yksilöllä ole jonkinlaista häiriötä, joka estäisi normaalin kehityksen.

Mattsson pitää tiedettä järjen kehittyneimpänä ilmentymä, “tapana kerätä harhattominta tietoa todellisuudesta”. “Mitä harhattomampaa tietoa meillä on, sitä paremmin kykenemme edistämään tuntevan elämänkaikkeuden hyvinvointia”, hän toteaa. Toisaalta tässä lausahduksessaan Mattsson luottaa siihen että ihmiset ovat järkiperäisiä ja unohtaa sen, että ihmiset tekevät päätöksiä pääasiassa intuitiivisesti eli nopeasti sekä tunnelähtöisesti. Tämän vuoksi emme usko, että Mattssonin ajatusmallin mukaisesti maailmankaikkeuden hyvinvointi tulee parantumaan lähiaikoina. Toisaalta on hienoa, että edes jollakulla on uskoa ihmiskuntaan. Myös alla olevalla kuvalla Mattsson yrittää selkeyttää utopista ajatteluaan, jonka mukaan järkevien ja tuntevien yksilöiden sopeutuminen yhteiseloon on avain “elämänkaikkeuden” hyvinvointiin. Elämänkaikkeus on käsitteenä kyseenalainen, sillä se ei ole vakiintunut yleiseen käyttöön. Mattsson ei myöskään määrittele, että mitä hän käsitteellään tarkoittaa. “Elämänkaikkeus” yhdistyy sanana helposti maailmankaikkeuteen, mutta sitä ei voida käyttää kyseisen sanan vertaisena. 

“Elämänkaikkeuden hyvinvointi syntyy järkevien ja tuntevien yksilöiden sopeutumisesta yhteiseloon”, todetaan Mattssonin kirjoituksen kuvatekstissä. (https://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/jarki_tunneihmisen_paras_ystava)

Emme ole varmoja siitä, kuinka pätevänä voimme pitää kosmologia, joka puhuu näinkin psykologisesta aiheesta vajailla faktoilla ja arkikielisillä ilmauksilla. Hänen argumenttinsa olisivat vahvempia, jos hänellä olisi enemmän psykologista tietopohjaa. Teksti on välillä melko hajanainen, koska kirjoittaja paljastaa ajattelutapansa punaisen langan vasta viimeisessä kappaleessa. Hänen perimmäistä ajatustaan on vaikeaa tulkita rivien välistä, mikä hankaloittaa tekstin tulkintaa. Teksti vaatii useamman lukukerran, jotta kirjoittajan näkökulma aukeaa. Tekstin ymmärrystä vaikeuttaa myös se, ettei hän avaa käsitteitään kunnolla.


Lähteet: