 |
| (https://i.pinimg.com/736x/c7/54/89/c7548979b38fc9f8ab1536ab90dafe82--balance-art-balance-tattoo.jpg) |
Tiede-lehden blogitekstissä “Järki, tunneihmisen paras ystävä” Teppo Mattsson pohtii järjen ja tunteiden suhdetta toisiinsa. Mattsson näkee järjen kaikkien tunteiden huomiointina ja ennakointina. Me puolestaan koemme, että järki on käytännöllisen älykkyyden ja tunneälykkyyden summa. Tunneälykkyys tarkoittaa ihmisen kykyä ilmaista, säädellä ja ymmärtää sekä omia että toisten ihmisten tunteita. Erityisesti tunneälykkyys painottuu Mattssonin näkökulmassa.
Tunteet eli emootiot eivät itsessään ole niinkään tavoiteltava asia, vaan ne ovat aivojen luonnollinen tapa reagoida ärsykkeisiin. Mattssonin tapaan uskomme, että järkeä ja tunteita on turhaa erottaa, kuten niille yleisesti arkiajattelussa tehdään. Ihmiset esimerkiksi usein luokittelevat itsensä joko tunne- tai järki-ihmiseksi. Mattson mainitsee, että aivotutkimus on osoittanut näiden kahden erottamisen mahdottomaksi, sillä mitä enemmän järkeä ja tunteita tutkitaan, sitä tiukemmaksi pariksi ne paljastuvat.
 |
| (https://twitter.com/storyinpicture/status/903145053882683392) |
“Ilman tunteita elämällä ei ole tarkoitusta, kuten masentuneet tietävät kertoa”, toteaa Mattsson. Mielestämme on kuitenkin järjetöntä yleistää masentuneita täysin tunnottomiksi ihmisraukoiksi, sillä vaikka heidän tunteensa eivät ole myönteisiä, ei se tarkoita etteikö heillä olisi lainkaan tunteita. Masentuneilla ihmisillä voi ilmetä tunnevajautta, mutta yleensä heidän tunteensa pohjautuvat alakuloisuuteen. Tunnevajautta voi kylläkin lisätä serotoniinin puute, joka on tyypillistä masentuneille ja voi toisinaan luoda ihmiselle käsityksen omasta riittämättömyydestään elämän merkityksettömyydestä.
Otsalohko on keskeinen aivojen alue tunteiden säätelyn ja impulssikontrollin kannalta. Kuten myös Mattsson toteaa, tunteista ja järjestä vastaava otsalohko kehittyy noin 20 ikävuoteen saakka. Hän toteaa, että kun aivojen kypsyminen lakkaa, on ihminen saavuttanut täyden järkensä. Tosin tällöinkään ei voida sanoa, että ihmisen älykkyys lakkaisi kehittymästä, vaan looginen ajattelukyky heikkenee hiljalleen tämän jälkeen, kun taas kiteytynyt älykkyys, jota useimmat kutsuvat viisaudeksi, vahvistuu elinvuosien myötä. Ja esimerkiksi vuorovaikutuksellisia taitoja kehittävä sosiaalinen älykkyys kehittyy läpi ihmisen elämän, ellei yksilöllä ole jonkinlaista häiriötä, joka estäisi normaalin kehityksen.
Mattsson pitää tiedettä järjen kehittyneimpänä ilmentymä, “tapana kerätä harhattominta tietoa todellisuudesta”. “Mitä harhattomampaa tietoa meillä on, sitä paremmin kykenemme edistämään tuntevan elämänkaikkeuden hyvinvointia”, hän toteaa. Toisaalta tässä lausahduksessaan Mattsson luottaa siihen että ihmiset ovat järkiperäisiä ja unohtaa sen, että ihmiset tekevät päätöksiä pääasiassa intuitiivisesti eli nopeasti sekä tunnelähtöisesti. Tämän vuoksi emme usko, että Mattssonin ajatusmallin mukaisesti maailmankaikkeuden hyvinvointi tulee parantumaan lähiaikoina. Toisaalta on hienoa, että edes jollakulla on uskoa ihmiskuntaan. Myös alla olevalla kuvalla Mattsson yrittää selkeyttää utopista ajatteluaan, jonka mukaan järkevien ja tuntevien yksilöiden sopeutuminen yhteiseloon on avain “elämänkaikkeuden” hyvinvointiin. Elämänkaikkeus on käsitteenä kyseenalainen, sillä se ei ole vakiintunut yleiseen käyttöön. Mattsson ei myöskään määrittele, että mitä hän käsitteellään tarkoittaa. “Elämänkaikkeus” yhdistyy sanana helposti maailmankaikkeuteen, mutta sitä ei voida käyttää kyseisen sanan vertaisena.
 |
| “Elämänkaikkeuden hyvinvointi syntyy järkevien ja tuntevien yksilöiden sopeutumisesta yhteiseloon”, todetaan Mattssonin kirjoituksen kuvatekstissä. (https://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/jarki_tunneihmisen_paras_ystava) |
Emme ole varmoja siitä, kuinka pätevänä voimme pitää kosmologia, joka puhuu näinkin psykologisesta aiheesta vajailla faktoilla ja arkikielisillä ilmauksilla. Hänen argumenttinsa olisivat vahvempia, jos hänellä olisi enemmän psykologista tietopohjaa. Teksti on välillä melko hajanainen, koska kirjoittaja paljastaa ajattelutapansa punaisen langan vasta viimeisessä kappaleessa. Hänen perimmäistä ajatustaan on vaikeaa tulkita rivien välistä, mikä hankaloittaa tekstin tulkintaa. Teksti vaatii useamman lukukerran, jotta kirjoittajan näkökulma aukeaa. Tekstin ymmärrystä vaikeuttaa myös se, ettei hän avaa käsitteitään kunnolla.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti