Himanen oikeilla jalanjäljillä? (Sami ja Katja)

Tarkastelemamme blogi  Ajattelun ammattilainen käsittelee kirjoittajan omien sanojensa mukaan ”ajattelua ja hyvinvointia käytännönläheisestä näkökulmasta”, jonka tarkoituksena on kehitellä hyvinvointia tukevia oivalluksia sekä tarjota tehokkaita ajattelun työkaluja. Blogin kirjoittaja, Lauri Järvilehto, toimii filosofian tutkijana ja kouluttajana Filosofian Akatemialla sekä Aalto yliopistolla päätutkimuskohteenaan mielen tutkimus. Ihmisenä hän kuvaa itseään ”metafyysiseksi tutkimusmatkailijaksi” ja suureksi Sherlock Holmes -faniksi.

Blogille on hyvin leimallista sen varsin maanläheinen kirjoitustapa. Akateemisesta taustastaan huolimatta Järvilehto ei niinkään nojaa tieteelliseen tutkimukseen tai muuhun lähdeaineistoon kuten yliopiston tutkijalta voisi olettaa. Sen sijaan hän perustelee näkemyksiään omalla pohdinnallaan. Tekstit ovat suunnattu avarakatseisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita haastamaan omaa ajatteluaan ja muokkaamaan omia mielipiteitään tarvittaessa.

Aluksi blogiin tutustuessa voi hieman tuntua siltä, että kirjoitusten välillä ei juuri olisi punaista lankaa havaittavissa, ja kirjoittajan mainitsema hyvinvointinäkökulma jää hieman epäselväksi. Blogikirjoitusten aihepiirit ovat hyvin vaihtelevia.  Blogi ei sisällöltään keskity pelkästään filosofisiin aihealueisiin, vaan on lähestymistavaltaan varsin poikkitieteellinen ja käsiteltävien aiheiden kirjo ulottuu aina politiikasta rakkauteen ja taloustieteestä Pekka Himaseen. Järvilehdon lähestymistapa on hyvin ihmiskeskeinen, ja hän pyrkii teksteillään haastamaan lukijan vakiintuneita ajatusmalleja.

Teksti ei luonteeltaan ole kovin provokatiivista, vaan se on varsin neutraalia ja hillittyä. Tämä luultavasti myös näkyy kommenttien suhteellisen pienenä määränä: vaikka seuraajia on lähemmäs viisituhatta, jätettyjen kommenttien määrä jää parhaimmillaankin alle kolmenkymmenen. Järvilehdon kenties voimakkaammat kannanotot ovatkin juuri Pekka Himasta ja rakkautta koskevat blogikirjoitukset. Tarkastelemme seuraavaksi Järvilehdon Suomen tulevaisuutta ja hyvinvointia käsittelevää kirjoitusta Tehdään Himasenpieksennästä uusi kansallislaji.

Lähde: hs.fi

Blogikirjoitus Tehdään Himasenpieksennästä uusi kansallislaji on kirjoitettu pakinatyyliin. Järvilehto ottaa käsittelyynsä paljon huomiota herättäneen Valtionvarainministeriön filosofi Pekka Himasella teettämän tulevaisuusselvityksen, Sinisen kirjan, ja siitä seuranneen keskustelun. Järvilehdon mukaan julkisessa keskustelussa Himasen raportti tuomittiin jo etukäteen ennen kuin raportti oli edes julkaistu.  Järvilehto arvelee, että raporttiin on suhtauduttu hyvin negatiivisesti, sillä monet kaipaavat ”vanhoja hyviä aikoja” ja pelkäävät muutosta. Tällaisessa ajattelussa kaikenlaiseen muutokseen ja kehitykseen suhtaudutaan kovin epäilevästi.  Järvilehto havainnollistaa sarkastiseen sävyyn sitä, kuinka menneeseen liittyi omat uhkansa ja ongelmansa, kuten ”liennytys” tai ”atomisodan uhka”.  Kuitenkin elintaso, esimerkiksi julkisella kulutuksella mitattuna, on n. 2,5 kertaa korkeammalla tasolla kuin 80-luvulla (Veronmaksajat 2014).

Blogikirjoituksellaan Järvilehto pyrkii saamaan aikaan eräänlaista liennytystä suhtautumisessa Himasta kohtaan: vaikka Himasen raportti ei ehkä ole täydellinen, se on askel oikeaan suuntaan. Järvilehto haluaa suunnata huomion pois Himasesta ja raportin sisällöstä yleisemmälle tasolle koskemaan sitä, miten pyritään kohti hyvinvoivaa ja kukoistavaa Suomea. Järvilehto peräänkuuluttaa ennakkoluulotonta ja raikasta lähestymistapaa oikeiden keinojen löytämiseksi. Lisäksi Järvilehto puuttuu Suomessa vallitsevaan henkiseen ilmapiiriin ja onnistumisen kulttuuriin; hän haluaa kannustaa ihmisiä positiivisempaan ja avoimempaan ilmapiiriin, jossa voi esittää vapaasti uusia ideoita sekä yrittää ja ottaa riskejä tarvitsematta pelätä epäonnistumisen aiheuttamaa sosiaalista tuomitsemista.

Mielestämme Järvilehto ottaa kantaa erittäin ajankohtaiseen ja tärkeään asiaan. Suomen talous on parhaillaan suuressa murroksessa ja talouden epävarmuus aiheuttaa suurta huolta kotitalouksille. On selvää, että nykyisestä tilanteesta ei päästä nousemaan ilman radikaaleja ja ennakkoluulottomia toimenpiteitä, sekä toimintakulttuurin muutosta positiivisempaan, yrittämistä kannustavaan suuntaan. Myös hyvinvoinnin lisääminen nousee keskeiseen asemaan, esimerkiksi työurien pidentämispaine lisää tarvetta kiinnittää huomiota työhyvinvointiin, sillä joka kolmannen työkyky pettää ennen eläkeikää (Työ ja terveys Suomessa 2012). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (46 %) ovat suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle ja tuki- ja liikuntaelinten ja sidekudoksen sairaudet (24 %) ovat toiseksi suurin sairausryhmä (Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2012). On erityisen huolestuttavaa, että alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on hieman lisääntynyt, ja suurin osa näistä nuorista ei ole ollut juurikaan työelämässä. Keskeinen työkyvyttömyyden syy nuorilla on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö (Työ ja terveys Suomessa 2012). Näin ollen hyvinvointiin on kiinnitettävä laajemmin huomiota.

Hyvinvoinnin edistäminen onkin siis kiistatta yksi aikamme keskeisimpiä teemoja. Niin taloudellisesta kuin inhimillisestä näkökulmasta katsoen, hyvinvointiin panostamalla voidaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä työurien pidentämisen, mielenterveyden ongelmien vähentämisen ja kansantaloudellisten säästöjen muodossa. On aika ryhtyä sanoista tekoihin.

 

Lapsenlapsen ja isovanhemman oikeudet – onko niitä? (Mirka J. & Niina U.)

Lähde: www.kodinkuvalehti.fi

”Isovanhemman kiintymys lapsenlapseen muodostuu yhdessäolon kautta. Mikäli yhdessäoloa rajoitetaan tai se evätään kokonaan, on turha myöskään odottaa kiintymyssuhteen kehittymistä.”     

Tarkastelemme psykologi- ja lakiasianajotoimisto PsyJuridica Oy:n ylläpitämää blogia. Kirjoittajat Helinä Häkkänen-Nyholm, Jan-Olof Nyholm ja Saara Malinen ovat yrityksen toimihenkilöitä, joilla on monipuolinen koulutus- ja työtausta psykologian- ja oikeustieteen aloilta. Blogissa käsitellään muun muassa oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyviä asioita. Kohderyhmänä katsomme olevan ajankohtaisista, yhteiskunnallisista ja oikeuspsykologisista kysymyksistä kiinnostuneet.

Kiinnostuksen blogia kohtaan herätti kokemus kirjoittajien asiantuntemuksesta sekä vaihtelevat aiheet oikeuspsykologian alueelta. Monet kirjoituksista koskevat ajankohtaisia aiheita, joihin monella voi olla omakohtaista kokemusta. Blogitekstit eivät ole kuitenkaan saaneet kuin muutamia kommentteja, vaikka niiden luulisi herättävän keskustelua sisältönsä puolesta. Blogia on kirjoitettu nyt reilun vuoden, ja postauksia ilmestyy vaihtelevasti 2–8 viikon välein.

Valitsimme lähempään tarkasteluun blogitekstin nimeltä "Heitetään mummo/vaari ulos lastenlasten elämästä": Lapsen ja isovanhemman olemattomat oikeudet. Teksti herätti huomiomme tärkeän mutta vähän keskustellun aiheen vuoksi. Jäimme kuitenkin pohtimaan sitä, oliko teksti hieman yksipuoleinen ja yleistävä. Nämä seikat olivat herättäneet keskustelua myös kommenttien puolella.

 

”Monissa muissa kulttuureissa sukupolvien ketjuun kuulumisen merkitys on huomattava, ja perhe ymmärretään paljon laajemmaksi kuin Suomessa”

Teksti nostaa esiin kulttuurikohtaiset erot perheen rakentumisesta. Käsitys perheestä on paljon kapeampi Suomessa kuin esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa, joissa perheeseen luetaan kuuluvaksi vanhempien ja lasten lisäksi myös isovanhemmat ja muita sukulaisia. Suomessa puolestaan perhe mielletään lähinnä vanhempien ja lasten muodostamaksi suhteeksi. Tämä voi osittain johtua siitä, että isovanhemmat saattavat asua eri puolella Suomea, eikä niin läheinen yhdessäolo ole tämän vuoksi mahdollista. Lisäksi suomalaista kulttuuria luonnehtii individualismi; yhteisöt ovat pieniä, ja niihin tukeutumisen sijaan korostetaan itsenäistä selviytymistä.

Isovanhempien osuutta perheeseen kuulumisessa tulisi pohtia etenkin eliniän pidennyttyä, sillä isovanhemmilla on mahdollisuus olla mukana perheen elämässä pidempään. Lapsenlapsen kehityksen seuraaminen ja siihen osallistuminen saattaa antaa paljon kaikille osapuolille. Lisäksi puolison kuolema voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta, jolloin omat lapset perheineen muodostavat tärkeän perhesuhteen ikäihmiselle.

”Aina kun menen mummun luokse koulusta, niin siellä on kaakao ja voileipä odottamassa. Sitten syömme yhdessä välipalaa ja mummu kertoo tarinoita siitä kun se oli koulussa. Minusta se on tosi kivaa!”

Mielestämme tekstissä on huomioitu hyvin suhteen merkitys sekä isovanhemmille että lapsenlapsille. Isovanhemmuus saattaa tuoda merkittävää sisältöä jo eläkkeellä olevien ihmisten elämään. Se voi olla tärkeä osa identiteettiä ja aihe, josta jaetaan kokemuksia tuttavapiirissä. Lapsenlapsille isovanhempien läsnäolo voi puolestaan tuoda turvaa ja mahdollisuuden keskusteluun ja yhdessä tekemiseen. Kuten nostimme esille alussa, läheisen suhteen kehittyminen vaatii yhdessäoloa. Lapsenlapsen suhde isovanhempaan voi muodostua kiintymyssuhteeseen verrattavaksi luottamukselliseksi suhteeksi vanhempien lisäksi. 

Lähde: www.meidanperhe.fi

”Et näe lapsenlastasi jos et testamenttaa...”

Tekstissä nostetaan kärjistetysti esiin ajatus itseään ja rahaa ajattelevasta narsistisesta ”Minä” sukupolvesta, joka päättää lapsensa puolesta tämän suhteesta isovanhempiin. Pahimmassa tapauksessa lapsesta voi tulla uhkailun väline, jolla vanhempi osoittaa valtansa ja oikeutensa lapseen. Kenen etua vanhempi ajaa estäessään lapsen ja isovanhemman välisen suhteen muodostumista? Entä pitäisikö lapsenlapsen saada päättää suhteestaan isovanhempiin itse? Koska lapsenlapsella ja isovanhemmalla ei ole minkäänlaisia laillisia oikeuksia toisiinsa, voivat vanhempien ja isovanhempien väliset kiistat valitettavasti vaikuttaa myös kolmannen sukupolven suhteeseen isovanhempiinsa.

Yleensä isovanhempien läsnäolosta on apua myös vanhemmille muun muassa lastenhoidon ja elämänkokemuksen kautta. Sukupolvien välisten siteiden katkeaminen on valitettavaa ja vaikuttaa myös tulevien sukupolvien suhteiden muodostumiseen. Välirikon merkitystä tulisi tarkastella kaikkien osapuolien näkökulmista ja kuunnella, mitä perhesuhteet merkitsevät itse kullekin.