Himanen oikeilla jalanjäljillä? (Sami ja Katja)

Tarkastelemamme blogi  Ajattelun ammattilainen käsittelee kirjoittajan omien sanojensa mukaan ”ajattelua ja hyvinvointia käytännönläheisestä näkökulmasta”, jonka tarkoituksena on kehitellä hyvinvointia tukevia oivalluksia sekä tarjota tehokkaita ajattelun työkaluja. Blogin kirjoittaja, Lauri Järvilehto, toimii filosofian tutkijana ja kouluttajana Filosofian Akatemialla sekä Aalto yliopistolla päätutkimuskohteenaan mielen tutkimus. Ihmisenä hän kuvaa itseään ”metafyysiseksi tutkimusmatkailijaksi” ja suureksi Sherlock Holmes -faniksi.

Blogille on hyvin leimallista sen varsin maanläheinen kirjoitustapa. Akateemisesta taustastaan huolimatta Järvilehto ei niinkään nojaa tieteelliseen tutkimukseen tai muuhun lähdeaineistoon kuten yliopiston tutkijalta voisi olettaa. Sen sijaan hän perustelee näkemyksiään omalla pohdinnallaan. Tekstit ovat suunnattu avarakatseisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita haastamaan omaa ajatteluaan ja muokkaamaan omia mielipiteitään tarvittaessa.

Aluksi blogiin tutustuessa voi hieman tuntua siltä, että kirjoitusten välillä ei juuri olisi punaista lankaa havaittavissa, ja kirjoittajan mainitsema hyvinvointinäkökulma jää hieman epäselväksi. Blogikirjoitusten aihepiirit ovat hyvin vaihtelevia.  Blogi ei sisällöltään keskity pelkästään filosofisiin aihealueisiin, vaan on lähestymistavaltaan varsin poikkitieteellinen ja käsiteltävien aiheiden kirjo ulottuu aina politiikasta rakkauteen ja taloustieteestä Pekka Himaseen. Järvilehdon lähestymistapa on hyvin ihmiskeskeinen, ja hän pyrkii teksteillään haastamaan lukijan vakiintuneita ajatusmalleja.

Teksti ei luonteeltaan ole kovin provokatiivista, vaan se on varsin neutraalia ja hillittyä. Tämä luultavasti myös näkyy kommenttien suhteellisen pienenä määränä: vaikka seuraajia on lähemmäs viisituhatta, jätettyjen kommenttien määrä jää parhaimmillaankin alle kolmenkymmenen. Järvilehdon kenties voimakkaammat kannanotot ovatkin juuri Pekka Himasta ja rakkautta koskevat blogikirjoitukset. Tarkastelemme seuraavaksi Järvilehdon Suomen tulevaisuutta ja hyvinvointia käsittelevää kirjoitusta Tehdään Himasenpieksennästä uusi kansallislaji.

Lähde: hs.fi

Blogikirjoitus Tehdään Himasenpieksennästä uusi kansallislaji on kirjoitettu pakinatyyliin. Järvilehto ottaa käsittelyynsä paljon huomiota herättäneen Valtionvarainministeriön filosofi Pekka Himasella teettämän tulevaisuusselvityksen, Sinisen kirjan, ja siitä seuranneen keskustelun. Järvilehdon mukaan julkisessa keskustelussa Himasen raportti tuomittiin jo etukäteen ennen kuin raportti oli edes julkaistu.  Järvilehto arvelee, että raporttiin on suhtauduttu hyvin negatiivisesti, sillä monet kaipaavat ”vanhoja hyviä aikoja” ja pelkäävät muutosta. Tällaisessa ajattelussa kaikenlaiseen muutokseen ja kehitykseen suhtaudutaan kovin epäilevästi.  Järvilehto havainnollistaa sarkastiseen sävyyn sitä, kuinka menneeseen liittyi omat uhkansa ja ongelmansa, kuten ”liennytys” tai ”atomisodan uhka”.  Kuitenkin elintaso, esimerkiksi julkisella kulutuksella mitattuna, on n. 2,5 kertaa korkeammalla tasolla kuin 80-luvulla (Veronmaksajat 2014).

Blogikirjoituksellaan Järvilehto pyrkii saamaan aikaan eräänlaista liennytystä suhtautumisessa Himasta kohtaan: vaikka Himasen raportti ei ehkä ole täydellinen, se on askel oikeaan suuntaan. Järvilehto haluaa suunnata huomion pois Himasesta ja raportin sisällöstä yleisemmälle tasolle koskemaan sitä, miten pyritään kohti hyvinvoivaa ja kukoistavaa Suomea. Järvilehto peräänkuuluttaa ennakkoluulotonta ja raikasta lähestymistapaa oikeiden keinojen löytämiseksi. Lisäksi Järvilehto puuttuu Suomessa vallitsevaan henkiseen ilmapiiriin ja onnistumisen kulttuuriin; hän haluaa kannustaa ihmisiä positiivisempaan ja avoimempaan ilmapiiriin, jossa voi esittää vapaasti uusia ideoita sekä yrittää ja ottaa riskejä tarvitsematta pelätä epäonnistumisen aiheuttamaa sosiaalista tuomitsemista.

Mielestämme Järvilehto ottaa kantaa erittäin ajankohtaiseen ja tärkeään asiaan. Suomen talous on parhaillaan suuressa murroksessa ja talouden epävarmuus aiheuttaa suurta huolta kotitalouksille. On selvää, että nykyisestä tilanteesta ei päästä nousemaan ilman radikaaleja ja ennakkoluulottomia toimenpiteitä, sekä toimintakulttuurin muutosta positiivisempaan, yrittämistä kannustavaan suuntaan. Myös hyvinvoinnin lisääminen nousee keskeiseen asemaan, esimerkiksi työurien pidentämispaine lisää tarvetta kiinnittää huomiota työhyvinvointiin, sillä joka kolmannen työkyky pettää ennen eläkeikää (Työ ja terveys Suomessa 2012). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (46 %) ovat suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle ja tuki- ja liikuntaelinten ja sidekudoksen sairaudet (24 %) ovat toiseksi suurin sairausryhmä (Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2012). On erityisen huolestuttavaa, että alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on hieman lisääntynyt, ja suurin osa näistä nuorista ei ole ollut juurikaan työelämässä. Keskeinen työkyvyttömyyden syy nuorilla on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö (Työ ja terveys Suomessa 2012). Näin ollen hyvinvointiin on kiinnitettävä laajemmin huomiota.

Hyvinvoinnin edistäminen onkin siis kiistatta yksi aikamme keskeisimpiä teemoja. Niin taloudellisesta kuin inhimillisestä näkökulmasta katsoen, hyvinvointiin panostamalla voidaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä työurien pidentämisen, mielenterveyden ongelmien vähentämisen ja kansantaloudellisten säästöjen muodossa. On aika ryhtyä sanoista tekoihin.