Kaiken takana on ihminen (Sofia B. ja Inga D.)

Onko ennen niin tuttu lintuvieras kadonnut pihapiiristä? Miksi viime kesät ovat olleet sateisia ja viileitä? Onko tämä kaikki “normaalia”, kuten Trump väittää, vai voidaanko muutoksista syyttää meitä ihmisiä?

https://www.xn--lintujen-net-ocba.net/varpunen/

Blogissa Ilmastotieto lukuisat eri ilmastoalan ammattilaiset kertovat ilmastosta ja sen muutoksista tutkimustietoon nojautuen. Aktiivisesti päivitettävään blogiin ilmestyy tiiviitä ja asiapitoisia tiedotuksia säästä, sen ennustamisesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista kenen tahansa aiheesta kiinnostuneen luettavaksi.

Ilmastonmuutos ja muut ihmisen toiminnan seuraukset ovat esillä monissa teksteissä, esimerkiksi postauksessa Suomen linnusto muuttuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen ja maankäytön seurauksena (8.9.2017). Kirjoituksessa esitellään vuosina 1974-89 ja 2006-10 tehtyä tutkimusta, jossa vertailtiin Suomen lintuharrastajien keräämää tietoa lajien esiintymisestä ja pesimisestä. Tutkimuksen mukaan Suomessa pesivästä 235 lintulajista ison osan levinneisyysalue on laajentunut, mutta lähes yhtä monen lajin pienentynyt. Herää kysymys: mistä tämä voisi johtua?

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Surnia_ulula_Oulu_20170305_02.jpg

Hiiripöllö

Ihminen muokkaa lintulajien elinympäristöjä

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on vastuussa useiden erityisesti pohjoisten lintulajien katoamisesta. Monien lajien levinneisyysalueet ovat siirtyneet rajusti kohti pohjoista, kun lajit pakenevat lämpenevää ilmastoa. Eteläisten lintulajien siirtyessä pohjoiseen lajimäärä pohjoisessa kasvaa ja alueella vanhastaan pesineiden lajien elinalue pienenee jatkuvasti.

Meidän toimintamme aiheuttama ilmaston lämpeneminen ja siitä seurannut elinympäristöjen muuttuminen vaikuttaa siis suoraan muihin lajeihin. Kuten postauksessa haastateltu Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta toteaa, vesistöjen rehevöityminen ja maa- ja metsätalous ovat vaikuttaneet negatiivisesti lajien levittäytymiseen oikeanlaisten elinympäristöjen puuttuessa. Myös erikoistutkija Juha Tiainen on ilmaissut huolensa aiheesta: ”Vesien liiallinen rehevöityminen muuttaa vesilintujen elinympäristöä. Sen seurauksena muun muassa särkikalakannat runsastuvat valtavasti. Ne kilpailevat monien vesilintujen kanssa samasta ravinnosta.”

Toisaalta ihmisen toiminnalla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia. Suojelutyön kautta monet uhanalaiset lajit ovat varmistaneet asemaansa maapallolla, esimerkkeinä Yhdysvaltojen harmaasusikannan ja Kiinan isopandakannan kasvaminen. Siitä, riittääkö tämä lopulta kompensoimaan ilmastonmuutoksen peruuttamattomia vaikutuksia lajikantoihin, voidaan olla montaa mieltä.

https://pixabay.com/p-1171649/?no_redirect

Laulujoutsenen tila on parantunut ihmisen suojelun seurauksena

Muutos jatkuu

Tutkimus osoittaa, että lähes kaikkien Suomen pesimälintulajien levinneisyysalue joko siirtyi, pienentyi tai suureni. Muutos on ollut erityisen suurta viime vuosikymmeninä, eikä suunta ole vaihtumassa - pesimälintujen lajikoostumus tulee mitä luultavimmin tulevaisuudessa poikkeamaan aiemmasta yhä enemmän.

Miten lintujen levinneisyysalueiden siirtyminen sitten vaikuttaa ympäristöön? Lintulajien elinympäristöjen muuttuessa radikaalisti lyhyen ajan sisällä luonnon kiertokulku häiriintyy. Esimerkiksi saalistajalintujen määrän vaihdellessa muutosta voidaan havaita myös jyrsijöiden ja muiden eläinten määrässä ja näin myös kasvikannoissa.

https://pixabay.com/en/brambling-bird-limb-twig-perched-95299/

Järripeippo

Miten voimme muuttua?

Voidaanko tälle tehdä jotain? Lintujen levinneisyysalueiden muuttuminen on osa suurempaa ongelmaa, joka juontaa juurensa ihmisen toimintaan maapallolla. Ensimmäinen askel parempaan olisi hyväksyä ilmastonmuutos todellisena uhkana ja ottaa vastuuta kantaakseen niin laajemmalla poliittisella tasoilla kuin yksittäisten ihmisten jokapäiväisessä elämässäkin. Vain vuosi sitten maailma päätti alkaa aktiivisesti muuttamaan tapojaan lähes kaikkien maailman maiden välisen Pariisin ilmastosopimuksen astuessa voimaan. Miksi et sinäkin alkaisi kierrättämään muovia tai ryhtyisi kasvissyöjäksi? Nyt tapahtuva muutos on seurausta menneisyyden toimista, ja tämän päivän valinnat muovaavat tulevaisuutta.

Muistatko pulmusen?

https://www.xn--lintujen-net-ocba.net/pulmunen/

Lähteet:

https://ilmastotieto.wordpress.com

https://ilmastotieto.wordpress.com/2017/09/08/suomen-linnusto-muuttuu-voimakkaasti-ilmastonmuutoksen-ja-maankayton-seurauksena/

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/hatkahdyttavan-moni-lintu-on-uhanalainen/

Voiko 10 vuodessa päästä eläkkelle? (Henrik S. ja Joonatan P.)

Tarkan markan blogissa Markus Ossi kertoo lukijoilleen rahan säästämiseen liittyviä vinkkejä. Hän on suorittanut kauppatieteiden maisterin tutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulussa ja on työskennellyt talousasioiden parissa. Blogitekstissään "10 vuodessa eläkkelle" hän kertoo miten palkasta säästämällä ja sijoittamisen avulla, henkilö voi saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden jopa 10 vuodessa. Ossi kertoo myös erilaisia tapoja, joilla omaa säästämisastetta on mahdollista nostaa. Esimerkiksi halvemman auton valinnalla säästämisaste nousee jo 15%. Rupesimme kuitenkin miettimään, toimiiko alun perin USA:han sovellettu malli Suomessa.

Mr. Money Mustachen tekemällä laskurilla voi laskea oman arvioidun eläköitymisikänsä. Laskuriin syötetään vuositulot, vuotuiset säästöt, vuotuiset kustannukset ja mahdollisen nykyisen sijoitussalkun arvo. Sen jälkeen laskuri laskee milloin säästöjen tuotot ylittävät vuotuiset kustannukset. Työssäkäyvien suomalaisten keskiansio on noin 42 000 euroa. Tällä ansiomäärällä eläkkeelle voi jäädä 22 vuodessa, kun vuotuiset kustannukset ovat 25 000 euroa.

Mr. Money Mustachen laskuri

Ihmisten taloudenhallintataidoissa on kuitenkin huomattavia eroja ja tarvittavaa itsekuria kunnianhimoiseen säästämiseen löytyy vain pieneltä osalta. Säästäminen ei ole mikään itseisarvo ja osa ihmisistä haluaakin käyttää palkkansa saman tien. Kuluttajilla on omat preferenssit ja säästäminen aiheuttaa kompromissien tekemistä arkipäiväisessä elämässä.

Suurimmalle osalle kotitalouksia säästämien on myös vaikeaa, koska menoja on paljon ja palkka ei tahdo riittää pakollisiinkaan kuluihin. Mietimmekin, montako prosenttia ihmisistä Suomessa onnistuu pääsemään 10 vuodessa eläkkeelle? Viime vuosina suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut negatiivinen ja tällä hetkellä se on noin -0,9%. Suomalaisissa kotitalouksissa siis eletään velaksi.

Tekstin luettuamme, mielenkiinto säästämistä kohtaan nousi huomattavasti, koska huomasimme, miten pienillä asioilla omaan säästämisasteeseen on mahdollista vaikuttaa. Lisäksi korkoa korolle ilmiö vauhdittaa omia säästöjä huomattavasti. Blogikirjoitus selventää, että säästäminen ei ole mitään rakettitiedettä.



Lähteet:

https://networthify.com/calculator/earlyretirement?income=75000&initialBalance=0&expenses=25000&annualPct=5&withdrawalRate=4

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2017/08/10-vuodessa-elakkeelle/

http://findikaattori.fi/fi/115

Minkälaisia kananmunia sinä syöt? Iina ja Mia

Toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalaisen blogi Syötäväksi kasvatetut käsittelee tuotantoeläinten hyvinvointia ja ottaa kantaa niiden oloihin ja ruokateollisuuden epäkohtiin. Blogissaan hän käsittelee aiheita neutraalisti tieteellisestä näkökulmasta. Kirjoituksessaan ”Ulkokana! – Todelliset vapaan kanan munat ovat kohta täällä” hän käsittelee kananmunien erilaisia tuotantomuotoja.  

Oletko koskaan miettinyt kaupassa käydessäsi, miksi hyllystä löytyy niin monia erilaisia kananmunia? Valitsetko aina halvimman vaihtoehdon, joka on näkyvimmin esillä? Hyllystä löytyy vaihtoehtoja aina virikehäkkikanalasta luomuun, mutta tiedätkö tosiasiassa mitä nämä ovat? Meille mainostetaan vapaan kanan munia, mutta todellisuudessa nämä vapaat kanat eivät pääse välttämättä ikinä ulkoilemaan ja tilaa kanaa kohti on todella vähän. 

http://www.munaeggspress.fi/assets/img/tuotekuvat/kanalauma.jpg

Lattiakanala, joihin usein kananmunapaketeissa viitataan vapaan kanan munilla, tarkoittaa sitä, että kanat liikkuvat vapaasti lattialla. Kuulostaa siis hyvältä, mutta todellisuudessa määräysten mukaan neliömetrin alueella saa olla 9 kanaa. Kanoille ei ole lain mukaan määrätty vaatimusta ulkoilusta. Yhtä kanaa kohden täytyy olla vähintään 15 cm ortta ja kolmannes käytössä olevasta pinta-alasta pitää olla pehkua. Luomukanalassa sisätiloissa voidaan pitää 6 kanaa neliömetriä kohti ja ortta on oltava 18 cm jokaiselle kanalle. Luomukanojen täytyy päästä ulkoilemaan vähintään toukokuusta lokakuuhun, jossa niille on tilaa vähintään 4 m2/kana.  Luomukanat ruokitaan ainoastaan luomurehulla. Ulkokanalassa kanoilla on oikeasti vapaus valita ja niillä täytyy olla mahdollisuus liikkua päiväsaikaan ulkona ympärivuoden. Ne saavat vuoden aikana olla suljettuna sisälle maksimissaan 12 viikkoa ja laidunalueen ulkona on oltava enimmäkseen kasvillisuuden peitossa.  

http://munax.fi/documents/18496/18765/Ulkokananmunat+free+range/01b22291-202b-449b-8eaf-ee13364ffed4?t=1467284406988

Luomukananmunat mielletään usein eettisimmäksi vaihtoehdoksi, mutta todellisuudessa siis lattiakanalan ja luomukanaloiden olosuhteet eivät talviaikaan ole juurikaan poikennut toisistaan. Ulkokanoja ei tarvitse ruokkia luomurehulla ja siksi niiden munien hinta sijoittuu johonkin lattiakanojen munien ja luomumunien väliin. Kuluttaja, joka arvostaa kanan vapautta ulkoilla ja liikkua, mutta ei halua maksaa lisähintaa luomustandardista, voi valita eettisen vaihtoehdon ulkokanan munista. 

Katso videolta, kuinka "free range" eli ulkokanat pääsevät ulkoilemaan:

Lähteet:

http://www.syotavaksikasvatetut.fi/

https://www.evira.fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/elaimista-saatavat-elintarvikkeet/munat/tuotantomuodot/

Eettisesti tilalta lautaselle? - Luomun monet kasvot (Iida ja Mimi)

Oletko koskaan miettinyt ruokasi alkuperää? Millaista sinun mielestäsi on luonnonmukaisesti tuotettu ravinto? Onko luomuruoka aina eettisesti tuotettua? Tai onko eettinen aina luomua?

Luimme Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut –blogia, jossa hän ottaa kantaa suomalaiseen ruoantuotantoon ja sen eettisyyteen. Lappalainen opiskeli journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja on nykyään Talouselämä-lehden toimittaja. Ruoantuotannon lisäksi hän seuraa peliteollisuuden ja teknologian kehitystä. Blogissaan hän kommentoi erityisesti broilerien sekä sikojen kasvatusta ja niiden elämänkaarta. Hän tuo esille myös vaihtoehtoisia tapoja ruoankulutukseen ja kannustaa lukijoita ottamaan kantaa eläinten oloihin maatiloilla. Blogi on kriittisellä otteella kirjoitettu ja lähteitä on käytetty hyvin kattavasti. Hänen kirjoitustyönsä tarkoituksena on tuoda ihmisten tietoisuuteen lihantuotanto ja sen käytännöt Suomessa ja se kannustaa myös ottamaan kantaa näihin seikkoihin.

Blogissaan Lappalainen esittelee Perkkiön tilan, jossa sikojen kasvatus on eettisempää kuin tehomaataloudessa ja jossa niiden luontaiset taipumukset otetaan paremmin huomioon. Hän tuo kuitenkin esiin sen, ettei olisi taloudellisesti kannattavaa tuottaa nykyisen suuruisia lihamääriä Perkkiön tilan kaltaisesti, sillä myös tällainen tuotanto kuluttaa paljon. Perkkiön tila ei kuitenkaan yllätykseksemme ole luomutila, sillä esimerkiksi eläimet eivät syö luomuruokaa eivätkä näin ollen saa luomumerkintää. Tilalla on kuitenkin hyvin eettiset lähtökohdat tuotantoeläinten kasvatukseen, mikä tekee tuotteiden ostamisesta hyvän valinnan ja eläinten luonnollista elinkaarta kunnioittavan.

Mitä luomulla sitten oikeastaan tarkoitetaan? Termi ‘luomu’ on lyhenne sanasta ‘luonnonmukainen’ ja sillä viitataan luonnonmukaiseen tuotantoon. Eviran mukaan luomutuotannossa pyritään valmistusmenetelmiin, jotka eivät vahingoita ihmisten, eläinten eivätkä kasvien terveyttä. Tuotannossa pyritään myös jäljittelemään tuotantoeläinten “normaalia” kasvuympäristöä ja kunnioittamaan eri eläinlajien luonnollisia tarpeita. Lähdimme tutkimaan lähemmin, mitä luomutuotanto pitää sisällään ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Luomu -sanan käyttö jakaa mielipiteitä hyvin paljon ja siksi kiinnostuksemme heräsi aihetta kohtaan.

Mielikuvamme luomusta muuttui hyvin pian, sillä saimme selville, ettei esimerkiksi metsästetty riista tai porotuotanto saa luomumerkintää eikä myöskään luonnosta kalastettu kala ole luomua. Mikä sitten on Euroopan Unionin luomulainsäädännön mukaan luomua? EU asettaa seuraavanlaisia vaatimuksia luomueläintuotannolle: Lääkkeet ja antibiootit ovat pääosin kiellettyjä ja eläin menettää luomunimikkeensä 1-3 lääkityksen jälkeen: alle vuoden mittaisen tuotantokaaren eläimet, kuten lihasiat ja -siipikarja, saavat vain yhden kuurin ollakseen luonnonmukaisesti tuotettuja ja yli vuoden tuotantokaaren eläimet, kuten lypsylehmät ja emakot, saavat vuodessa maksimissaan kolme kuuria. EU:n luomulainsäädäntö vaatii myös, että eläimen täytyy olla syntyperältään luomueläin ja sen on syötävä pääosin luomurehua.

Luomutuotannon minimivaatimukset eläinten elintilalle sisä-ja ulkotiloissa eivät myöskään ole suuret - esimerkiksi munivien kanojen elintilaksi on määritelty kuusi kanaa neliömetriä kohden ja ulkotiloissa 4 m2 kanaa kohden. Elintila ei siis loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri ja myös luomutilan eläimet kärsivät osittain tilanpuutteesta. Lappalainen nostaakin esille esimerkiksi tilanpuutteesta aiheutuvan eläinten häiriökäyttäytymisen, kuten hännänpurennan. Vaikka EU:n mukaan esimerkiksi sioilla tulee olla mahdollisuus päästä ulos jaloittelemaan ja tonkimaan, sallitaan myös kiinteät pohjaratkaisut (esim. betonipohja) jaloittelualueilla, jos sioille on järjestetty turvetta tai muuta tongittavaa tarhaan. Virikkeet eivät kuitenkaan aina ehkäise tilanpuutteen aiheuttamaa stressiä.

Luomutuotannon direktiivit eivät siis aina takaa eläinten hyvää ja eettistä elämää, vaikka tuotanto onkin tarkasti valvottua. Usein luomumerkinnän saaminen ja luomutilaksi tunnustautuminen onkin vain byrokratiaa, jonka tarkoituksena on edistää omien tuotteiden myyntiä ja nostaa niiden arvoa. On siis tärkeää tutkia oman ravintonsa alkuperää ja olla tietoinen siitä, millaisissa oloissa tuotantoeläimet kasvavat - kaikki luomutuotteet eivät siis ole eettisiä ja eettinen ravinto on mahdollista myös ilman luomumerkintää. Mainonnan harhaanjohtavuus luo tietynlaisia mielikuvia ruoantuotannosta, jolloin kuluttaja päätyy ostamaan tuotteita, joiden olettaa olevan eettisesti tai luonnonmukaisesti tuotettuja. Haluammekin nyt haastaa teidät lukijat miettimään omia valintojanne kriittisenä ja eettisenä kuluttajana !

Lähteet:

http://www.syotavaksikasvatetut.fi/emakoille-metsalaidun-riittavan-hyvat-olot-ennen-paatymista-juhannusgrilliin/

http://perkkiontila.nettisivu.org/

https://www.evira.fi/yhteiset/luomu/

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:250:0001:0084:FI:PDF

https://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/luomu/luomutuotannon-ohjeet/luomutuotanto-2-versio-10-elaintuotannon-ehdot_fi.pdf

Geenimanipulaatio - Harhaluulo superihmisestä (Juha & Juuso)

Geenimuokkaus on tänä päivänä hyvin ajankohtainen aihe, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä mennään liian lujaa, kun taas toisten mielestä nykyisellä kehityksellä voi olla lupaaviakin seurauksia; vastikään on saatu muokattua sydänrappeumaa aiheuttava geenimuoto alkiolta pois. Aiheesta keskustellessa on tärkeää erottaa tutkimustuloksiin ja faktojen päälle rakentuneet mielipiteet niistä, jotka perustuvat puhtaasti eettisiin näkemyksiin ja siihen, mitä uskotaan tietävän. Mutu- tai peruskoulupohjainen tieto on eri asia kuin asiaa tutkivalla tutkijalla oleva tietomäärä ja -laatu.

Tiede-lehden blogissa "Kaiken takana on loinen" Tuomas Aivelo, ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa, avaa Aamulehdessä Tampereen yliopiston bioetiikan tutkijan Heikki Saxénin kesken jääneen keskustelun geenimuokkauksesta tekstissään "Keskustelu geenimuokkauksesta alkaa tässä". Aivelo kirjoittaa blogissaan yleisesti enimmäkseen biologiasta tutkijoiden kokemiin haasteisiin. Tekstit ovat suhteellisen yksinkertaisia, joten ne voisivat olla suunnattu kaikille aiheista kiinnostuneille koulutustaustaa huomioimatta.

Crispr-Cas9-geenimuokkausmenetelmä ei syyttä ollut ehdolla kemian Nobelille, sillä sitä pidetään suurimpana uranuurtajana eliöiden geenien muokkauksessa. DNA-ketju pystytään nykyäänkin katkaisemaan Crispr-Cas9-menetelmällä tarkasti halutusta kohtaa, joten mahdollisen virhemarginaalin voidaan olettaa lähitulevaisuudessa pienenevän entisestään. 

Aivelon mukaan on liioiteltua väittää, että geenimuokkauksen suhteen on syytä painaa jarrua. Hänen mielipiteensä asiaan on, että geenien manipulaatiosta voi olla hyötyä perinnöllisten sairauksien ehkäisemisessä. Hän haluaa vetää selkeän rajan yksittäisen geenin ja monimutkaisempien ominaisuuksien muokkaamiseen. Mitään paranneltuja ihmisiä ei näillä näkymin ole edes mahdollista tehdä geenimuokkauksen avulla, kuten Saxén pelottelee Aamulehdessä. Yhden geenin emäksen muuttaminen ei tarkoita sitä, että pystyisi parantelemaan ihmisiä - geenit kun toimivat yhdessä. Ja vaikka se olisikin mahdollista, niin senhän voisi kieltää lainsäädännön keinoin. Tämän johdosta ei ole syytä lopettaa geenimuokkausta ja sitä koskevia tutkimuksia juuri edellä mainitun harhakäsityksen takia. 

On syytä olla samaa mieltä geenimuokkauksesta Aivelon kanssa. Jos osataan vetää raja yksittäisen geenin ja geenikokonaisuuksien muokkaamisen välille, geenimuokkauksen vaikutukset olisivat puhtaasti positiiviset. Kunhan alan tutkimus ja geenimanipulaatiomenetelmien kehitys pysyvät toistaiseksi valvottuna ja kontrolloituna, on lopputuloksena vain terveitä ja työkykyisiä ihmisiä tulevaisuuden yhteiskunnalle. Suomen laki kieltää geenimuokatun alkion istuttamisen kohtuun ja alkio- ja sukusolututkimuksen periytyvien ominaisuuksien muuttamisen paitsi siinä tilanteessa, jos tavoitellaan vakavien perinnöllisten sairauksien hoito- tai ehkäisymenetelmiä. Miksi hidastaa tieteen kehitystä tulevaisuuden pelon valossa?

Lähteet: 

Aivelo, T. 2017. Keskustelu geenimuokkauksesta alkaa tässä https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/keskustelu-geenimuokkauksesta-alkaa-tassa 

Aivelo, T. 2017. Apuraha kyynistää tutkijan https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/apuraharumba-kyynistaa-tutkijan 

Aivelo, T. 2017. Meneekö kemian Nobel geenitekniikan läpimurrolle? https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/meneeko_kemian_nobel_geenitekniikan_lapimurrolle 

Aivelo, T. 2015. Geenimuuntelu ei luo superihmistä https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/geenimuuntelu_ei_luo_superihmista 

Saxén, H. 2017. Geenimuokkaus etenee nyt häkellyttävää vauhtia "Tämän kaiken pitäisi olla hälytysmerkki" https://www.aamulehti.fi/maailma/geenimuokkaus-etenee-nyt-hakellyttavaa-vauhtia-taman-kaiken-pitaisi-olla-halytysmerkki-200298737/ 

Vanhalakka, V. 2017. Tutkijat korjasivat ihmisen alkiosta sydänsairautta aiheuttavan geenin - "Emme tavoittele parempaa ihmistä, hoidamme sairautta" https://www.aamulehti.fi/maailma/emme-tavoittele-parempaa-ihmista-hoidamme-sairautta-tutkijat-korjasivat-ihmisen-alkiosta-sydansairautta-aiheuttavan-geenin-200298677