Psykologiliiton asiantuntijablogissa vierailee psykologian eri alojen asiantuntijoita kirjoittamassa ajankohtaisista teemoista. Aiheet ovat painottuneet psyykkisen valmennuksen ympärille, käsitellen teemaa niin ammattiurheilijan kuin urheilupsykologian silmin. Blogikirjoitusten teksti sisältää hyvää kielioppia ja pitkän linjan kokemukseen pohjautuvaa tieteellistä tekstiä, jonka tarkoituksena on antaa työkaluja psyykkiseen valmennukseen liittyen. Tekstin tieteellistä painoarvoa heikentävät kuitenkin vähäiset tutkimustulokset ja kirjoittajien omaan tutkimattomaan kokemukseen tiedon pohjaaminen. Kuitenkin blogi voidaan nähdä luotettavana tietolähteenä sen kirjoittajien vahvan asiantuntijuuden sekä julkaisualustansa myötä.
Päivi Frantsi kirjoittaa blogissaan otsikolla ”Myötätunto- mitä tekemistä sillä on urheilun kanssa”, empatiakyvyn ja urheilun välisestä yhteydestä. Hän tarkastelee blogissaan myötätuntoa urheilupsykologian näkökulmasta ja pohtii samalla, mitä annettavaa sillä on urheiluvalmennukseen. Frantsi määrittelee myötätunnon, toisen parhaaksi tehtyinä tekoina empaattisen havainnon jälkeen.
Teksti on moderni ja hyvin kirjoitettu asiantuntijateksti. Aihe sopii hyvin ajan henkeen, tuoden myötätunnon näkökulman voittamisen ja suorittamisen kulttuuriin. Frantsi korostaa psykologista ammattitaitoa urheilijoiden kohtaamisessa, jossa empaattinen ymmärtäminen on yksi työkaluista. Sen tarkoituksena on avata urheilijan näkökulmaa epävarmuudesta ja kohdata heidän yksilöllisiä ajatuksiaan, jotka muissa konteksteissa eivät tule aina kuulluiksi. Tällainen ystävällisyys vahvistaa urheilijan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä onnistumista.
Myötätunto teemassa painottuvat selvästi positiivisen psykologian ajatukset, eli ajatukset siitä että epäonnistumiset eivät määritä ihmistä, ja onnistumisia sekä voimavaroja korostamalla voidaan luoda myönteistä uskoa omaan suoriutumiseen. Kulttuurin muutos kohti hyvien asioiden korostamista, antaa tilaa epäonnistumisille ja inhimilliselle heikkoudelle. Koemme, että tämänkaltainen näkökulman muutos tuo urheiluun kaivattua lempeyttä ja hyväksyntää, jota urheilumaailman vaativuus ja kovuus on sulkenut pois.
Toisaalta Frantsin pohdinta myötätunnosta urheiluvalmennuksessa ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen. Hänen mukaan perinteisesti urheiluvalmennukseen on liitetty ajatus kovuudesta ja vaativuudesta, jolloin empaattisuus ja myötätuntoisuus eivät ole olleet niin korkealla tässä rankingissa. Mutta toimisiko Frantsin ajatus myötätunnosta täysin urheiluvalmennuksessa, jossa mittarina ovat voittaminen ja menestys? Jani Sievinen, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä uimareista, kertoi urheilu- Suomi sarjassa omasta suhteestaan valmentajaansa. Valmennusmetodi oli lapsesta saakka äärimmäisen tiukka ja systemaattinen, eikä valmentajana toiminut isä tuntenut sääliä epäonnistumisten jälkeen. Se sai myös Sievisen suuttumaan itselle niin kovaa, että hän yritti aina vain kovempaa. Menestystä kuitenkin tuli.
Frantsin erityisosaaminen on urheilupsykologian sijaan kuitenkin enemmän työ- ja organisaatiopsykologiassa, eivätkä yleiset hyvinvointiin liittyvissä teemat välttämättä toimi suoraan urheiluvalmennuksessa, jossa mittarina toimii vain menestys. Frantsin mukaan tutkimukset osoittavat, että itsekriittisyys ja vaativuus itseä kohtaan saattaa lisätä ahdistuneisuutta, masennusta ja stressireaktioita. Vastaavasti ystävällisyys ja myötätunto itseä kohtaan vahvistaa onnellisuutta, hyvinvointia ja lisää onnistumisen mahdollisuuksia. Opettelemalla puhumaan itsellemme ystävällisesti ja kannustavasti vähennämme häpeän tunteita ja epäonnistumisen pelkoa ja vahvistamme itseluottamusta.
Myötätunnon tarvetta urheilussa on sinänsä vaikea kiistää. Sen näimme talven olympialaisissa, kun Mari Laukkanen kertoi suorassa lähetyksessä kyyneleet silmissä, miten hän tunsi häpeää epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Empatian ja myötätunto ovat kuitenkin hyvin subjektiivista ja sen lähteenä voi olla kuka tahansa. Lapsena Sieviselle lohtu ja myötätunto löytyi valmentajan sijaan äidin ymmärtävästä ja rakastavasta sylistä. Totta on varmasti kuitenkin se, että urheilijat uskaltavat nykyisin tuoda esiin omia epävarmuuden ja epäonnistumisen kokemuksiaan ja myös valmentajat tunnistavat yhä paremmin näitä asioita.
Ammattiurheilija on kuitenkin läheisten myötätunnosta huolimatta monien paineiden ja odotusten kohteena, jolloin omaan suoriutumiseen kohdistuva myötätunto voi olla äärimmäisen vaikeaa. Alalla vain parhaiten suoriutuvat voittavat, jolloin jokainen askel pois huippu-urheilun kärjestä on riski omalle uralle. Karu totuus on, että jos ei itse suoriudu tarpeeksi hyvin, joku muu varmasti taistelee tiensä tälle paikalle. Urheilun uniikkiin luonteeseen kuuluu kilpailu ja voitontahto, ja sen tärkein mittari on menestys. Urheilu menettää arvonsa, jos sen tärkein elementti pyyhitään myötätunnolla pois.
Lähteet:
