maanantai 29. maaliskuuta 2021

Suomiräpin eri maisemat (Aapo A. ja Antti H, Päivin ryhmä)

 Antroblogi on 2015 perustettu “itsenäinen tieteen verkkojulkaisu, joka kommentoi elämää ja yhteiskuntaa kotona ja maailmalla antropologisesta näkökulmasta käsin.” Blogilla on useita toimittajia, ja miltei kaikki ovat valtiotieteiden opiskelijoita tai jo valmistuneita. Oman kuvauksensa mukaan blogin kirjoittajat ovat antropologeja, jotka haluavat tarjota työkaluja antropologian soveltamiselle yhteiskunnan eri osa-alueilla. Multimediallinen blogi julkaisee tekstien lisäksi videoita ja omaa podcastia. 


Lähempää tarkastelua varten valitsimme Annukka Saariston kirjoittaman blogitekstin, Suomiräpin tarinoita espoolaislähiöistä. Saaristo työskentelee Helsingin yliopistossa, jossa hän tekee väitöskirjaa, joka käsittelee espoolaisen suomiräpin kotiseutumääritelmiä. Saaristo toteaa kuitenkin, että tutkimus on vasta alussa, ja pyytää espoolaisia räppäreitä ottamaan häneen yhteyttä, “etsimään kanssani espoolaista kotiseutua”. Blogissa on myös kommentointimahdollisuus, mutta kommentteja on kirjoittamishetkellä vain kolme.


Blogikirjoitus käsittelee Espoolaisen lähiöräpin ja kotiseutuidentiteetin suhdetta. Kirjoituksessa lähiöräppi kohdentuu pääasiassa Olarilaiseen räppiin, joskin vertailun vuoksi esiin tuodaan myös itähelsinkiläinen räp. Saaristo nojaa tekstissään pääasiassa omaan väitöskirjatyöhönsä ja sitä varten tekemäänsä taustatyöhön ja räppäreiden haastatteluihin. Räppiä kuvataan aluksi globaalina ilmiönä ja selostetaan sitten, kuinka räpin juuret ja ominaisuudet ovat siirtyneet Espooseen ja vielä tarkemmin Olariin. Myös espoolaisen räpin erityisominaisuuksia pohditaan.


Olarilaisen räpyhtye 8PÄKin levynkansi, jossa paikalliselta R-kioskilta varastetaan olutta. Kyseiseltä kioskilta vietiin niin paljon olutta, että lopulta alkoholituotteet jouduttiin lukitsemaan takahuoneeseen. Suurimmassa kioskilla myydyssä olutpakkauksessa oli 8 tölkkiä ja siitä yhtye myös otti nimensä. Levynkannessa ja yhtyeessä ilmenee olariräpille tyypillinen vain paikallisten ymmärtämä paikkoihin ja tapahtumiin viittaaminen.

Kirjoitusta houkuttelee lukemaan räpin suuri suosio. Toisaalta espoolainen lähiöräp on aiheena melko marginaalinen ja siksi kiinnostava. Kirjoituksessakin kuvattu kotiseutuidentiteetti kutsuu erityisesti espoolaisia lukijoita tutustumaan tekstiin, vaikkei räpistä musiikkina juuri välittäisikään. Kotiseutuidentiteetin ja räpin yhdistäminen onkin mielenkiintoinen näkökulma tutkimukselle, ja Saaristo onnistuu kuvailemaan aihettaan kiehtovasti.


Kirjoitus edustaa Kortesuon (2009) mainitsemaa ammatillisen blogin tyyliä. Se käsittelee kansantajuisesti aiheeseen liittyvää tutkimustietoa sekä olarilaisen räpin aiheita analysoidessaan että kotiseutua ja kotiseudun kokemusta käsitellessään. Saaristo viittaa useisiin tutkijoihin aihetta käsitellessään, ja tuo esiin myös lähiöräpin musiikillisia meriittejä kyseenalaistavan tutkija Jan Liesahon mielipiteen. Siinä missä itähelsinkiläiseen räp nähdään yhteiskunnalisena kommentointina ja vakavasti otettavana, Saariston mukaan Liesaho kutsuu olarilaisräppiä hedonistisen asenteensa vuoksi “ostariräpiksi”.


Blogin teksti on kirjoitettu johdonmukaisesti. Tekstin alku herättää lukijan huomion maalaamalla kuvaa espoolaisesta lähiöbaarista. Sen jälkeen Saarikko tarjoaa lukijalle riittävästi taustatietoa rap-musiikista ja hiphop kulttuurista, jonka jälkeen hän ryhtyy käsittelemään espoolaista räppiä. Blogin luettavuutta lisää selkeät väliotsikot ja aiheeseen liittyvät kuvat. Saarikko myös hyödyntää toteuttamiaan haastatteluja ja niistä on otettu suoria lainauksia tekstiin. Tekstissä esiintyvät rap-lyriikat ovat myös hieno lisä tekstiin ja niiden avulla lukija saa kuvaa espoolaisesta mielenmaisemasta. Välillä blogin kappaleet ajautuvat kuitenkin melko pitkiksi ja se voi vaikeuttaa lukemista.


Blogiteksti herätti ajatuksia varsinkin kotiseutuidentiteetin käsitteestä. Jokaisen ihmisen kokemukset omasta kotiseudusta ovat erilaisia. Ihmiset myös suhtautuvat eri tavoin omiin kotimaisemiinsa; toiset voivat muistella sitä lämmöllä, kun taas toisille se nostaa esiin ikäviä muistoja. Saariston teksti nosti esille kysymyksiä siitä, millaisena me itse koemme oman kotiseutumme. Hänen mukaansa nykytutkimuksessa kotiseutu yksilöllinen ja subjektiivisten kokemusten merkitykselliseksi tekemä paikka, espoolaisille itse kaupunkia tärkeämmiksi kotiseutukokemusten tuottajiksi nousevat usein lähiöt ja asuinalueet.


Suomalainen rap-musiikki on nykypäivänä hyvin suosittu musiikkigenre. Yksi syy rapin suosioon voikin piillä juuri sen paikallisuudessa. Rap-muusikot voivat olla hyvin tunnettuja paikallisissa yhteisöissä, kuten esimerkiksi Saarikon haastattelema artisti Ässä, joka kuvaa itseään paikalliseksi legendaksi. Paikallisuutta korostava musiikki myös luo tarttumapintaa ja on samaistuttavaa kuulijoille. Tässä selittyy myös hiphopkulttuurin suosio maailmalla; se pystyy muovautumaan ja ihmisten on helppo ottaa se omaksi. Sen vuoksi New Yorkista lähtenyt kulttuuri on löytänyt tiensä myös espoolaiseen lähiöön.





perjantai 26. maaliskuuta 2021

Jättiläisen hartioilta kohti digitaalista vuorovaikutusta (Joonas U. & Asla P., Joonaksen ryhmä)

Jättiläisen hartioilta kohti digitaalista vuorovaikutusta

Kuva: Raj Verma

Omilla nettisivuillaan filosofian tohtori Pekka Isotalus käsittelee omaa tieteenalaansa, viestintää, eri näkökulmista. Nettisivulle on integroitu blogi, josta löytyy kourallinen artikkeleita. Käsittelemme tässä tehtävässä ryhmämme mielestä Isotaluksen mielenkiintoisinta blogipostausta “Somevuorovaikutuksen neljä perustaitoa: Kerro, kuuntele, rakenna yhteisymmärrystä ja väittele”. Postaus käsittelee somevuorovaikutuksen perusteita ja pohtii modernin viestintäkoulutuksen teemoja.

Pekka Isotalus on puheviestinnän professori, joka on tehnyt mittavan akateemisen uran. Hän väitteli Jyväskylän yliopistosta filosofian tohtoriksi ja hän työskentelee nykyisin Tampereen yliopistolla. 

Blogin tavoitteena on lisätä tietoisuutta vuorovaikutuksesta yhteiskunnasta, jakaa tietoa vuorovaikutustaidoista sekä pohtia viestintää yleisellä tasolla. Blogi on tehty heille, jotka haluavat kehittää omia vuorovaikutustaitoja sekä heille, joita yhteiskunnallinen vaikuttaminen ilmiönä kiinnostaa. 


Ensisilmäyksellä lukijan tullessa blogisivulle huomio kohdistuu enemmänkin havaintoon siitä, että blogi on integroitu henkilökohtaiselle nettisivulle. Nettisivut sisältävät Pekka Isotaluksen blogin lisäksi hänen tutkimuksiaan, julkaisujaan, sekä hänen henkilökohtaisen CV:n. Hänen blogitekstien aiheet koostuvat viestinnästä, sosiaalisesta mediasta ja politiikasta. Teksteissä erityisen kiinnostavaa on se miten sosiaalista mediaa on käsitelty viestinnän kannalta. Kirjoittajan vahva viestinnällinen tausta on selkeästi huomattavissa blogia selaillessa. Sosiaalista mediaa ja viestintää käsittelevät postaukset herättävät eniten keskustelua blogin sisällä. Isotalon nosto puheviestinnän nimen muutoksesta herätti mielipiteitä puolesta sekä vastaan. Keskustelu on kuitenkin asiallista ja lähteisiin perustuvaa. Keskustelu tässä blogissa on varsin vähäistä, monissa teksteissä ei kommentteja ollut ollenkaan.


Tiedemiehen mietteitä vai tiukkaa faktaa?


Tarkasteltuamme blogia oman aikamme huomiomme kohdistui postaukseen, mikä käsitteli sosiaalisessa mediassa vuorovaikuttamista. Ensimmäisellä lukukerralla postauksen tyyli valkeni meille heti: postauksessa oli selkeä rakenne, jonka avulla ensimmäiseksi esiteltiin somevuorovaikuttamisen tyypilliset teemat ja esiintymiset. Tämän jälkeen Isotalus esittää selkeästi ranskalaisilla viivoilla kolme keskeisintä taitoa somevuorovaikutuksessa, sekä hieman avaa näkökulmiaan avaten jokaiseen taitoon liittyen lisätietoa. Tämän jälkeen postauksen näkökulma ottaa askeleen taaksepäin ja tarkastelee laajemmin sitä, miten ja mitkä asiat huomioon ottaen yksilö voi niin somevuorovaikuttamisessa kuin muissakin vuorovaikutuksen tiloissa ja tilanteissa kouluttautua paremmaksi viestijäksi.


Tyylillisesti postaus on asiallinen ja informatiivinen. Se pyrkii vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman objektiivisesta näkökulmasta. Ottaen huomioon kirjoittajan akateemisen taustan voimme olettaa kirjoittajan kirjoittavan postauksensa viitaten tieteellisiin materiaaleihin. Emme kuitenkaan voi olla tästä varmoja, sillä kirjoittaja ei ole maininnut tieteellisiä lähteitä postauksessa juuri mitenkään. Isotalus mainitsee tekstissään pitäneensä opettajille koulutuksen somevuorovaikuttamisesta, mikä osaltaan saattaa vahvistaa lukijan luottamusta postauksessa tarkasteltavia perusteita, teemoja ja näkökulmia kohtaan. Erityisen huomion tekstistä saa lause “mielestäni viestintäkoulutuksessa pitäisikin nykyistä enemmän kiinnittää huomiota seuraaviin neljään some-vuorovaikuituksessakin tarvittaviin viestintätaitoihin”, mikä saattaa monella lukijalla nostattaa kulmakarvoja sen toteavan, henkilökohtaisen luonteen vuoksi.


Uusista tai vanhoista tutkimuksista ei juurikaan kerrota postauksesta. Tekstistä voisi olettaa kirjoittajan tekevän itse tutkimusta aiheesta. Tähän vetoamme toistamiseen kirjoittajan akateemisen uran mittavuudella sekä tekstin ollessa yleismaailmallinen ja opettava. Tekstilajiltaan postaus on siis lähimpänä artikkelia, mikä koittaa avata lukijalleen somevuorovaikuttamisen perusteita ymmärrettävällä, toteavalla ja selkeällä tavalla.

Tekstin helppolukuisuuden ansiosta koimme postauksen olevan helposti lähestyttävä, laajasti ymmärrettävissä oleva sekä informatiivinen. Kuka tahansa pystyisi tekstin lukemaan ja poimimaan pääpiirteet talteen. Jos kommentoisimme tekstiä, yrittäisimme selventää postauksen laatimisen avuksi käytettyjä lähteitä.


Linkki blogiin: https://isotalus.fi/2019/02/03/somevuorovaikutuksen-nelja-perustaitoa-kerro-kuuntele-rakenna-yhteisymmarrysta-ja-vaittele/

torstai 25. maaliskuuta 2021

Valtiollinen toimija hyökkäsi yritysjärjestelmiin (Panu H & Kasperi M, Päivin ryhmä)

 
Suomalaisen tietoturvaan keskittyvän yrityksen, F-Securen, blogissa Sanna Syrjäläinen on julkaissut 22.12.20 artikkelin “IT-palveluntarjoaja SolarWinds hakkeroitiin – mitä organisaatiosi tulisi ajatella siitä?”. Artikkeli käsittelee tapausta, jossa valtiollinen toimija on hyökännyt useisiin Yhdysvaltain hallituksen organisaatioihin ja yhteen kyberturvallisuusyhtiöön hyödyntämällä tiettyä yritysjärjestelmää. Uhka koskee potentiaalisesti 17 000 yhtiötä 

Olennainen osa blogitekstiä on se, kuinka SolarWinds Orion-sovellusta käyttävien organisaatioiden tulee seuraavaksi toimia. Toimiksi kehotetaan uhan tutkimista, eristämistä ja korjaamista. Tärkeää on myös asentaa
ohjelmistosta uusin päivitys.
 

Blogitekstin väitteet perustuvat SolarWind-yhtiön pörssivalvoja SEC:lle toimittamaan raporttiin. Itse raportti on aiheeseen perehtymättömälle hyvin kryptinen, joka luo juuri tarpeen tämänlaisille blogeille. Lisäksi tekstissä on mainittu Microsoftin tutkijoiden kirjoittama blogi samasta aiheesta. Lähteisiin on viitattu tekstissä monessa kohtaa ja tueksi on liitetty hyperlinkkejä. 

Tekstissä kuuluu kirjoittajan oma ääni pohdinnan ja mielipiteiden muodossa. Sen huomaa jo lukemalla blogitekstin otsikot. Argumentteja ei tueta lähteillä ja herättää kysymyksen, voiko niihin luottaa. Toisaalta nämä argumentit herättävät kiinnostuksen aiheen lähempään tutustumiseen.  

Tekstistä löytyy useita hyvän verkkotekstin piirteitä, esimerkiksi kirjoittaja perustelee, määrittelee ja alustaa esittämänsä väitteet hyvin. Tämä käy esille jo ensimmäisestä kappaleesta, jossa ei vain siirrytä heti itse tapaukseen, vaan alustetaan syy vastaavanlaisille tietomurroille. Lukija, jolle esimerkiksi takaoven käyttö kyberturvallisuudessa ei ole tuttu käsite, pääsee silti hyvin kärryille napakan ja informatiivisen selityksen avulla. Hyviä verkkotekstin piirteitä on lisätä tekstin alkuun arvioutu lukuaika, sekä tieto tilanteen jatkuvasta kehityksestä, jonka takia tekstin tietoja voidaan päivittää tarvittaessa. 

Ajatuksia ja kysymyksiä: Blogiteksti saa pohtimaan kyberturvallisuutta kokonaisuutena ja sitä, kuinka laajaa tuhoa kyberrikolliset voivat saada pahimmillaan aikaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän siitä, miten blogin lopussa mainittua enemmän tekemistä lähdettäisiin konkretian tasolla toteuttamaan. Haluaisin myös kysyä blogin kirjoittajalta, onko tämä lopullinen päätös tilanteelle vai onko SolarWindsin -tapaus kokenut uusia käänteitä.  

Kommentteja: Blogitekstissä on paljon asiaa tiivistettynä hyvin kompaktiin, mutta samalla helposti ymmärrettävään pakettiin.  Kuten aiemmin toimme esille, tekstissä oli käytetty muutamia hyperlinkkejä erilaisiin raportteihin ja muihin sen käyttämiin lähteisiin. Se sopi blogitekstiin todella hyvin ja olisin toivonut, että niitä olisi voinut olla vielä hieman enemmän lähteitä käytettäessä. Tekstissä käytettiin mielestämme myös liian vähän lähdeviittauksia, joka osin johtunee kyberturvallisuuden vähäisestä ajankohtaisten tapausten tutkimisesta alan luonteen takia. Loppujen lopuksi blogiteksti oli kokonaisuutena eheä ja informatiivinen. 

Kirjoittajat: Panu Honkala ja Kasperi Myllyharju 

Lähteet 

https://techcommunity.microsoft.com/t5/azure-sentinel/solarwinds-post-compromise-hunting-with-azure-sentinel/ba-p/1995095

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Tietoisuustaidoista voimavaroja arkeen (Elena ja Sirpa, Saaran ryhmä)

Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvat (HOT) menetelmät ovat vallanneet tilaa viime vuosina terapeuttisessa työskentelyssä. HOT-menetelmät perustuvat erilaisten harjoitusten tekemiseen ja tutkimusten mukaan ne ovat vaikuttavia; harjoituksia tekemällä teoria saadaan heti käytäntöön asti ja asiakas voi päästä nopeastikin eteenpäin. Psykologi ja psykologian tohtori Sanna Kinnunen kirjoittaa Mielenhuolto -sivustolla (www.mielenhuolto.fi) blogia, jossa hän kirjoittaa erityisesti työhyvinvoinnista HOT-menetelmien pohjalta.

Samalla sivustolla esitellään myös yleisemmin HOT-menetelmää lähteineen. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa harjoitellaan mielen joustavuutta: tässä hetkessä elämistä, tietoisuustaitoja, otetaan selvää omista arvoista ja sitoudutaan niiden mukaiseen elämään käytännön tasolla sekä opetellaan tunnistamaan ja hyväksymään kaikki ajatukset ja tunteet sellaisina kuin ne ilmenevät.


Kinnunen on kirjoittanut väitöskirjan aiheesta “Mindfulness-, acceptance-, and value-based intervention for burnout: Mechanisms of change and individual variation in outcomes”. Hän on myös ekonomi pääaineenaan tietojärjestelmätiede. Blogissa olevat tekstit perustuvat kaikki tieteelliseen tutkimukseen ja niihin on viitattu tarkasti. Kinnunen tarjoaa samalla sivustolla yksilövalmennusta työuupumukseen ja unettomuuteen sekä ryhmävalmennusta työhyvinvoinnin parantamiseen organisaatiotasolla.

Kinnunen kirjoittaa blogissa työhyvinvoinnin lisäksi unettomuudesta, elämänmuutoksessa onnistumisesta, työuupumuksesta, tunteiden hyväksymisestä ja mindfulnessista eli tietoisuustaidoista. Perehdyimme tarkemmin yhteen mielenkiintoiseen tekstiin, jonka otsikkona on “Mitä mindfulness- eli tietoisuustaidot ovat?”.

Tietoisuustaidot ovat suomennos englanninkielisestä sanasta mindfulness, jolla tarkoitetaan yleistä tietoista läsnäoloa tässä hetkessä ilman että arvioimme asioita hyviksi tai huonoiksi. Kirjoittajan mukaan etenkin lapsina meillä on kyky keskittyä nykyhetkeen ja suhtautua asioihin luovasti ja avoimin mielin. Kasvaessa ja aivojen kehittyessä alamme miettiä aiempia asioita ja suunnitella tulevaa ja meidän on ehkä vaikeakin keskittyä käsillä olevaan hetkeen.

Baer ja kumppanit (2006) ovat Kinnusen mukaan yhdistelleet erilaisia mindfulness -mittareita ja tunnistaneet viisi erilaista tietoisuustaitojen osa-aluetta: 

1. Havainnointi: havainnoidessa olemme läsnä tapahtumahetkellä joko omien tuntemusten kautta (esim. oman kehon tuntemukset) tai itsen ulkopuolella (esim. äänimaisema).

2. Kuvaileminen: voimme kertoa ja kuvata asioita oman kokemuksen kautta. Voimme kuvailla asioita tarkasti ja tunnistaa erilaisia osia.

3. Tietoinen toiminta: tietoisella toiminnalla tarkoitetaan, että pidetään keskittyminen ja tietoisuus tekemisessä.

4. Ei välitöntä reaktiota tunteisiin ja ajatuksiin: omien tunteiden ja ajatusten voi antaa tulla ja mennä ilman että niihin takertuu sen enempää niitä analysoimalla.

5. Arvostelematon suhtautuminen kokemuksiin: omia tunteita ja ajatuksia ei tarvitse arvottaa hyviksi tai huonoiksi.



Kinnusen mukaan nämä viisi osa-aluetta ovat jatkuvasti keskenään vuorovaikutuksessa. Hän antaa hyvin konkreettisia esimerkkejä eri osa-alueista ja niiden avulla onkin helppoa miettiä, miten omia tietoisuustaitoja voisi kehittää arjen tilanteissa.

Esimerkiksi kävelyllä luonnossa voi aistia ympäröivää maailmaa eri aistien kautta ja tuntea oman kehonsa aistimuksia sekä liikkeitä jalkojen koskettaessa maata. Mindfulness -harjoitukset antavat vapauden tuntea ja ajatella asioita kuitenkaan niihin takertumatta. Ne antavat vapauden kuunnella itseä ja omaa kehoa ainutkertaisena ja sitä kautta voi tuntea itsensä arvokkaaksi, ilman että arvottaa omia tunteita hyviksi tai huonoiksi.

Kiinnostavaa on se, miten tutkimukset osoittavat, että mindfulness -taitoja hyödyntämällä voidaan vähentää mm. stressiä, työuupumusta, masennusta, uniongelmia ja kipuja. Yhteys yksilön hyvinvointiin on laaja-alaista ja merkittävää.

Tietoisuustaitoja opettavien ohjelmien käytöstä on blogissa viitattujen tutkimusten mukaan saatu ristiriitaista tietoa. Toisissa tutkimuksissa harjoittelun määrällä on ollut vaikutuksia hyvinvointiin ja toisissa tutkimuksissa tälläistä ei ole havaittu olevan. Merkittävää tulosten kannalta vaikuttaisi olevan harjoittelun laadulla eikä niinkään määrällä: olennaista olisi harjoitukseen keskittyminen ja kaikkien viiden osa-alueen mukaan ottaminen.

Harjoitteiden siirtäminen arkielämän tilanteisiin näyttäisi tukevan niiden vaikutusta. Harjoituksia voikin tehdä missä tahansa mielentilassa: myös vihaisena, surullisena tai pitkästyneenä. Tärkeää on keskittää ajatuksensa juuri tähän hetkeen ja siihen, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu. 

Kirjoittajat: Elena Finnilä ja Sirpa Hämäläinen

Lähteet:

Kinnunen, S. (14.6.2016). Mitä mindfulness- eli tietoisuustaidot ovat? [blogikirjoitus]. Haettu osoitteesta: https://mielenhuolto.fi/tietoisuustaidot/. Luettu 24.2.2021.

Mielenhuolto-sivusto. (2016) Haettu osoitteista: https://mielenhuolto.fi, https://mielenhuolto.fi/mielenhuolto/. Luettu 24.2.2021.

Kuvat: www.pixabay.com

Jyväskylän yliopiston kansainvälinen ja yhteisöllinen JYUnity tieteellisenä alustana

 

JYUnitu on Jyväskylän yliopiston verkossa toimiva sidosryhmälehti. Kyseinen alusta painottaa haluavansa esitellä yliopiston tutkimuksia, tutkijoita sekä ajankohtaisia aiheita. Sivusto yhdistää tutkimustiedon sen tekijöihin sekä tarkastelee ajankohtaisia yliopistoa, uutta kirjallisuutta tai vaikkapa juhlaperinteitä koskevia aiheita ja tapahtumia.

Nämä kolme osa-aluetta on jaettu omiin kategorioihinsa, mikä tekee sivustosta melko monipuolisen. Suhde tutkimustietoon on sivuston keskeinen teema ja erityisesti Jyväskylän yliopiston oma tutkimustraditio on todella läsnä. Toisaalta sivusto liittää yliopiston tutkimuksia myös osaksi niin kansallista kuin kansainvälistäkin tutkimusyhteisöä mm. monipuolisilla aihevalinnoilla. 

Kohderyhmänä on Jyväskylän yliopiston tutkijat, henkilöstä ja opiskelijat, mutta näillä eri keinoilla sivusto on avoin ja kiinnostava kaikille lukijoille. Sivuston tyyli on selkeä ja hillitty. Se sisältää paljon valokuvia ja väreiltään noudattaa yliopiston käyttämää sinisen ja oranssin yhdistelmää. Käytetty kieli on sujuvaa ja akateemista. Muutenkin JYUnityn tyyli noudattaa melko paljon Jyväskylän yliopiston oman verkkosivuston tyyliä.


Nuorten kuluttaminen netissä

Valitsimme tarkasteluun sosiologian professorin Terhi-Anna Wilskan Rajat häilyvät nuorten kuluttamisessa (22.1.2020) -artikkelin JYUnitu-verkkosivustolta. Wilska on opiskellut mm.  sosiologiaa Isossa-Britanniassa sekä markkinointia Turussa. Häneltä on ilmestynyt tutkimusta mm. kulutuskulttuurista, sosiaalisesta kansalaisuudesta sekä vastuullisuudesta.

Artikkeli Rajat häilyvät nuorten kuluttamisessa kertoo Wilskan johtamasta hankkeesta, jossa paneudutaan siihen missä kulutus tapahtuu ja kuka oikeastaan on kuluttaja. Digitaalinen kulutusympäristö on Wilskan mukaan muuttanut käsitystä rahasta ja sen käyttämisestä. 

Kiinnostus aiheeseen - nuorten kuluttamiseen syntyi mm. sosiaalisen median kasvavan kaupallisuuden sekä kohderyhmään kuulumisen myötä. Artikkelissa käsitellään hanketta, jossa tutkittiin 13–25-vuotiaiden kulutuskäyttäytymistä digitaalisessa ympäristössä.

Artikkelissa painottuu someympäristön kaupallisuus ja nuorten altistuminen jatkuvalla markkinoinnille, joka ei välttämättä aina ole erityisen selkeää. Mainokset voivat olla piilomainoksia, eikä kaupallisia yhteistöitä välttämättä erota somen tavanomaisesta sisällöstä. Tämän kaltaiset piilovaikuttamisen muodot voivat johtaa tilanteeseen, jossa nuoret muuttuvat Wilskan mukaan taloudellisista päättäjistä markkinoinnin kohteiksi.

Wilska nostaa digitaalisten alustoiden uhkien lisäksi esille näiden mahdollisuuksia. Erilaisten taloudellisen hallinnan sovellukset voivat auttaa nuoria sekä nuoria aikuisia innostumaan suunnittelemaan talouttaan - rahankäyttöään paremmin. Wilska ja hänen hankkeensa kehittävät toimintasuunnitelmia, jotka mahdollistaisivat lainsäädännön kautta pikavippien sääntelyä, jolloin käsitys rahasta voisi muuttua yhä parempaa suuntaa.


Selkeyttä kuluttamiseen lainsäädännöllä

DigiConsumer -hanke, jota Wilska esittelee, on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama kuusivuotinen tutkimushanke. Artikkelin yhteys tieteelliseen kirjoittamiseen ja -julkaisemiseen on vahva. Wilska perustelee huolta nuoriin kohdistuvasta markkinoinnista mm. somen suuren vaikutuksen sekä mahdollisen maksuhäiriöisyyden uhkien myötä. 

Teksti: Essi Komulainen & Elina Kulmala

Kuvat: Elina Kulmala

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Ajankohtaisia ilmiöitä yhteiskunnasta (Markus ja Pietari, Saaran ryhmä)

Yle Tieteen Tiedeblogissa sekä vierailevat että Yle Tieteen asiantuntijat kirjoittavat haluamistaan ja itselleen tärkeistä ajankohtaisista tiedeaiheista. Blogissa julkaistujen kirjoitusten aihepiirit vaihtelevat laajalti kaikkien tieteenalojen välillä matematiikasta ihmismielen toimintaan. Kirjoitukset ovat keskenään todella erilaisia ja –pituisia, ovathan ne kirjoittajiensa näköisiä. Blogin ensisijaisen kohderyhmän voidaan olettaa olevan kaikki tieteestä ja yhteiskunnasta kiinnostuneet henkilöt, jotka seuraavat Ylen eri sosiaalisen median kanavia. Kyseen ollessa Ylen tuottamasta blogista, julkaisut löytyvät pelkästään suomen kielellä, eikä blogiin ole haettu kansainvälistä tuulahdusta muiden kielien käytöllä. 

Koska kyseessä on Ylen tuottama blogitulee sisällön palvella ja miellyttää mahdollisimman useaa lukijaa kohderyhmän laajuuden vuoksi. Blogin ulkoasussa on onnistuttu hienosti. Julkaisija on varmasti halunnut panostaa ulkoasuun, sillä se on nykypäivän nuorille ja miksei myös aikuisillekin tärkeä laadullinen tekijä verkon sisällöissä. Usein viihdyttävän näköistä, helppolukuista ja visuaalista sisältöä on ihmisten mielekkäämpää lukea. Blogissa suurta huomiota saa kirjoittajien henkilökuvat ja varsinkin näin korona-aikana on mukava yksityiskohta nähdä kirjoittajan kasvot, ikään kuin elävässä elämässä tapahtuvassa keskustelussa konsanaan.  




Blogissa julkaistut tekstit noudattelevat pitkälti samanlaista yleisilmettä. Ne ovat hienosti jäsenneltyjä, juuri sopivan mittaisiin kappaleisiin. Niistä on tehty visuaalisesti hyviä nostoja, sekä niissä käytetty kieli on huomattavasti asiatekstistä rennompaa, jopa puhekielisempää. Vaikka tekstit esittävät käsiteltäviä asioita tieteellisestä näkökulmasta, ei väitteiden tueksi esite mitenkään erityisen vahvoja perusteita. Usein jonkinlainen lähde kuitenkin löytyy. Ei toki tutkimus, mutta tieteellisen tekstin lähdeviitteiden merkintään nähden blogin tekstit on kirjoitettu hieman rennommalla otteella.  


Tämä on toki hyvin ymmärrettävissä. Kuka jaksaisi lukea blogia, jossa kerta toisensa jälkeen julkaistaan entistä kuivempia, analyyttisiä ja objektiivisesta näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä. Ehkä tällä blogin tyylisuunnalla juuri haetaan yleisön kiinnostuksen herättelyä. Kirjoittajat haastavat usein lukijat ajattelemaan sekä teksteissä on paljon kysymyksiä, esimerkkejä ja erilaisia pohdintoja. Blogin tarkoituksena on varmasti jakaa suuremman yleisön tietoon kirjoittajien omia näkökulmia aiheista ja saada myös lukija pohtimaan ja käsittelemään näitä aiheita. Tyylilajiltaan blogin tekstit eivät tieteellisiksi teksteiksi luokitu, vaan ennemminkin ne ovat mielipidetekstin suuntaisia kirjoituksia, joissa kirjoittaja tuo väitteensä esiin selkeästi ja argumentit on tuettu esimerkein. Lukijan kannalta kirjoittajien avoin ja lähestyttävä kirjoitustyyli jossa avataan omia kokemuksia on omiaan madaltamaan lähestymisen kynnystä lukijan näkökulmasta. 


Blogikirjoituksista tarkempaan tarkasteluun valikoitui aivotutkija Minna Huotilaisen teksti ”Älylaitteet tyhmentävät ihmiskunnan – aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen”. Kyseinen teksti on saanut osakseen varsin paljon huomiota, sillä sitä on jaettu Facebookiin lähes 50 000 kertaa. Tyypillinen jakomäärä tämän blogin teksteillä näyttäisi olevan vain joitakin satoja. Tekstin aihe on varsin ajankohtainen ja sellainen, johon itse kullakin löytyy varmasti enemmän tai vähemmän samaistumispintaa. Tekstissä Huotilainen esittää – joskin hieman kärjistäen – näkemyksensä siitä, miten ihmiskunta on tuomittu tyhmenemään nykyään yleisesti vallitsevan älylaiteaddiktion myötä.   


Huotilainen aloittaa tekstinsä kuvailemalla tilanteen, jossa puhelimeen tulevat turhanpäiväiset ilmoitukset katkaisevat keskittymisen tai johonkin tärkeään asiaan syventymisen. Omien turhien ilmoitusten lisäksi työpaikalla muidenkin puhelimiin tulevat ilmoitukset ajautuvat omien ajatusten väliin, eikä vessaankaan voi mennä ilman puhelinta. Kun lukijan huomio on saatu herätettyä ikävän samaistuttavilla kuvailuilla, kirjoittaja alkaa kärjistäen maalailla kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu, jos sovellusten kehitystiimit voittaa ja ihmiskunnan toivot yhteiskunnan pelastamisen sijaan päätyvät nettiin katselemaan kissavideoita ja hajottamaan tarkkaavaisuutensa epäolennaisuuksiin. 


Kiireisen, puhelimeensa kiinnikasvaneen työpaikkatunarin stereotyypin ivailun ja kauhukuvien maalailun lisäksi Huotilainen myös tarjoaa lukijalle konkreettisia keinoja elvyttää omaa keskittymiskykyä. Hän listaa viisi varsin yksinkertaista ja huutomerkeillä höystettyä neuvoa, joihin kuka tahansa voi halutessaan tarttua: 

  1. 1. Lopeta kiireestä puhuminen! 

  1. 2. Rajoita älylaitteiden käyttöä! 

  1. 3. Panosta uneen! 

  1. 4. Hanki innostava harrastus, jossa opit uutta! 

  1. 5. Suunnittele elämääsi pidemmällä tähtäimellä! 


Vaikkei lukija lähtisikään noudattamaan näitä neuvoja sanasta sanaan, tarjoavat ne hyvän mahdollisuuden havainnoida omaa toimintaa ja miettiä omia prioriteetteja. 


 


Huotilaisen argumentointi on kärjistävää ja ivailevaa. Hän kuvailee negatiivisessa valossa tilanteita, joihin moni voi epäilemättä samaistua ja kenties saada lukijan havahtumaan omaan älylaiteaddiktioonsa. Tällainen retoriikka tempaisee mukaansa, sillä se herättää tunteita ja lukija voi reflektoida tekstiä omaan elämäänsä. 

Kirjoituksesta huomaa, ettei se ole sidottuna akateemisen tekstin konventioihin. Tekstistä ei esimerkiksi löydy minkäänlaisia lähteitä kirjoittajan esittämille faktoille, varsinaisista lähdeviitteistä puhumattakaan. Ainoat kaksi mainintaa lähteistä ovat tekstin seassa esiintyvän kahden kuvan yhteydessä. Tässä vapaamuotoisessa blogitekstissä uskottavuutta kattavan lähdeluettelon sijaan luo se fakta, että kirjoittaja on aiheen parissa työskentelevä aivotutkija. 


Tästä huolimatta on hyvä, että älylaitteiden täyttäessä maailmaa myös niiden vaikutuksista esimerkiksi keskittymiseen puhutaan avoimesti ja useissa lähteissä. Tärkeintä on se, että tieto saavuttaa ne, joille se on tarkoitettukin ja tässä Yle Tiede on varmasti panostanut. He ovat tuottaneet blogissaan helppolukuisia, tiiviitä ja visuaalisesti miellyttäviä tietoiskuja eri ammattilaisten kirjoittamana, erilaisista mielenkiintoisista aiheista. Eli juuri sellaista sisältöä, mitä älylaitteilla surffailevat lukijat voivat nopeasti omaksua. Tärkeää on myös se, että teksti onnistuu puhuttelemaan sekä aktivoimaan lukijaa ja saa hänet palaamaan uudestaan blogin pariin. Tässä on Tiedeblogin tapauksessa onnistuttu. 

 

Lähteet 

Yle Tieteen Tiedeblogi: https://yle.fi/aihe/tiede/tiedeblogi 

Minna Huotilainen (02.11.2018) “Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan – Aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen”, haettu osoitteesta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/02/alylaitteet-tyhmentavat-koko-ihmiskunnan-aivotutkijan-5-vinkkia 

Kuvituskuva: Mies-ja-paperit (Pixabay) 

Kuvituskuva: Mobile addiction (Flickr)