Itseoppinut toimittaja kirjoittaa tieteestä (Roosa H. ja Milja K.)

Toimittaja Jani Kaaro kirjoittaa ajankohtaisiin aiheisiin kärkevästi pureutuvia tiedekolumneja Helsingin Sanomiin joka toinen viikko. Hän kirjoittaa tieteestä, jota vähemmän mediaseksikäs aihe on vain sote-uudistus, ja silti juuri hänen kolumnejaan jaetaan tuhansia kertoja facebookissa. Miten lukion kesken jättänyt tiedetoimittaja onnistuu herättämään niin kuumaa keskustelua some-maailmassa?

                                                Älä sano tätä ääneen

Lähde: www.psychologytoday
.com/blog/ulterior-motives
/201005/say-it-loud-i-m-
creating-distinctive-memory

Kuinka saada lukijat ylipäänsä avaamaan kolumni ja lukemaan se loppuun asti? Kaaro on tainnut löytää tälle hyvän reseptin: provosoiva ja tunteita herättävä otsikko, jota seuraa kärkevä aloitus, jonka jälkeen kelkka käännetäänkin rauhallisempaan ja pohtivampaan suuntaan. Kärkkäät väitteet ihmisten ‘älä sano näitä ääneen’ -ajatusmalleista suoraan läväytettynä naamalle saa lukijan tuohtuneena selvittämään, mitä tämä toimittaja yrittää sanoa. Vai mitä mieltä olette näistä otsikoista: “Miksi et itke, Anneli Auer?” (HS 2.9.2013) ja “Mies ilman seksiä ja naista on äkäinen ampiainen” (HS 14.10.2013)?

                                                Tiede lähelle ihmistä

Luen tieteelliseen kirjallisuuteen pohjautuvaa kolumnia, mutta pääasiallisesti se saa minut eläytymään kanssaihmisiini. Miten tässä näin kävi?

Jani Kaaro ei ainoastaan käännä tieteen tutkimia ilmiöitä tavallisen tallaajan kielelle, vaan myös yhdistää ne arkisiin kokemuksiimme. Tieteeseen perehtymisen lisäksi hän tuntuu olevan perehtynyt meihin: erilaisiin lukijoihin ja meidän kokemuksiimme. Tätä lähelle tulemisen kokemusta vahvistaa Kaaron tapa puhutella lukijaa suoraan sinä-persoonapronominilla tai käyttää minä- ja me- muotoja, "Hän kokee asioita samoin kuin minä!" lukija ajattelee. Tai ainakin minä ajattelen.

Kolumnia lukiessa opin kyllä mielenkiintoisia faktoja erilaisista kansoista tai aivojen käsittelykyvystä, mutta tärkeimpänä oppina tulee ymmärryksen laajentuminen: ehkä tästä itsestäänselvyydestä voisikin ajatella eri tavalla. Lukijan seuraava ajatus tuntuukin olevan: “tämä on pakko jakaa, jotta muutkin voisivat tajuta”.

                                          Auktoriteetti ilman ylemmyyttä

Lähde: www.journalistiliitto.fi/
journalisti/lehti/2013/08/artikkelit/tietajat/

Kaaron sanavalinnat ovat mielenkiintoisen vaihtelevia. Toisaalta hän saattaa puhua ‘meritokraattisesta prinsiipistä’, mutta hetken päästä avaa tutkimusta sanoilla: “jujuna oli…” Hienot sanat vahvistavat hänen asemaansa auktoriteettina, mutta oikeastaan niitä ei tarvitse edes ymmärtää, jotta voisi ymmärtää kuitenkin kolumnin.

Kaaro ei aliarvioi lukijaa kirjoittamalla kuin lapselle, vaan esittelee käyttämänsä teoriat kansantajuisesti. Tämä taito saattaa liittyä siihen, ettei hän ole norsunluutornista alas päin kuikuileva yliopistotutkija, vaan itse itseään opettanut toimittaja. 

Jaamme Jani Kaaron kolumneja tuhansia kertoja sosiaalisessa mediassa, koska hän opettaa meille armollisella tavalla jotain olennaista elämisestä.