Sensuurin aiheuttamat ongelmat (Sami Uusitalo ja Markus Pokela)

Tutkimassamme blogikirjoituksessa ”Tieto on valtaa” Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa projektisuunnittelijana toimiva Susanna Keskinarkaus pyrkii herättämään keskustelua Kiinassa vellovasta hallituksen kontrolloimasta mediasensuurista. Mainittakoon ensin, että pilvenpiirtäjien ja luksusautojen valtaama Kiina on globaalissa kaupassa kasvanut yhdeksi maailman tärkeimmäksi kauppamahdiksi maailman suurimpana viejänä ja toiseksi suurimpana tuojana. Silti näin kansainvälisessä ja modernissa yhteiskunnassa Internet on kuin jonkinlainen armeijan tukikohta, joka on täysin suljettu ulkopuolisilta.

Keskinarkausen mukaan Kiinassa verkkolehden lukeminen onkin miltein mahdotonta. Hän näkee esimerkiksi Helsingin Sanomien jutut, muttei niihin sisältyviä kommentteja, sillä ne ovat kaikki blokattu. Verkkolehdet eivät toimi niinkuin niiden pitäisi. Kiina kontrolloi mediaa eritoten siten, että voi lukea suorastaan lapsenomaisia uutisia, muttei mitään kriittisiä näkemyksiä ja pohdintoja sisältäviä asioita. Olemme samaa mieltä siitä, että tietoa pitää pystyä kyseenalaistamaan ja lukemaan kriittisesti. Tietohan rakentuu aina aiemmalle tiedolle eli aiemmille teksteille ja niissä esitetyille asioille. Miten esimerkiksi pystyy kehittämään tai luomaan jotain uutta jos ei ole pääsyä tietoon siitä mitä muut ovat jo tehneet ja keksineet?

http://www.teckilla.com/wp-content/uploads/2012/03/internet_censor_1.jpg

Keskinarkauksen mielestä suurin ongelma Kiinan kaltaisessa sensuurissa onkin se, että tarpeellisesta ja tärkeästä tiedosta saattaa jäädä kokonaan paitsi. Hänen keskeinen väitteensä on, että sensurointi on turhaa ja jopa haitallista. Hän argumentoi tätä siten, että sensuuri ensinnäkin estää tiedon löytämisen, mutta se estää myös kommunikaation ja tekee ihmisistä vainoharhaisia. Hän korostaa tiedon merkitystä myös modernin markkinatalouden toiminnassa. Esimerkiksi sijoittajien on saatava luotettavaa tietoa yrityksiltä, jotta tietävät miten toimia ja ennakoida osakemarkkinoilla.

Yhteiskuntapoliitikkoina olemme molemmat kirjoittajat Keskinarkauksen kanssa samaa mieltä tiedon tärkeydestä myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hän toteaa, että ihmiset tarvitsevat tietoa, joka on kaikille avointa. Sillä on oltava mahdollisuus edetä omalla painollaan, mutta sitä on myös tiedotettava. Ihmisten on kyettävä hahmottamaan maailmaa monista eri näkökulmista. Ilman tätä ihmiset eivät esimerkiksi voi täysivaltaisesti osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan tai toimia sen ulkopuolella. Ei välttämättä olisi helppoa vaaleissa valita jollekin tietylle luottamustehtävälle edustajaa, jos ei kyseisen henkilön pätevyydestä ja arvoista ole mitään aiempaa näyttöä. Ei voisi myöskään tehdä alueellisia muutoksia ilmoittamatta niille mitään, joiden elämään muutokset tulisivat vaikuttamaan.

http://s2.cdn.memeburn.com/wp-content/uploads/2012/07/internet-censorship.jpg

 

Yhteiskunta-alan opiskelijoina olemme myös sitä mieltä, että sensuuri tukahduttaa sananvapautta ja tasa-arvoa, jotka ovat keskeisiä osia demokratiassa. Länsimaissa ei ole totuttu tällaiseen menettelytapaan, vaan mediatalot saavat toimia melko vapaasti, kunhan pysyvät tietynlaisissa sallituissa rajoissa. Esimerkiksi ei saa puhua tai kirjoittaa sellaisista asioista, jotka horjuttavat yhteiskuntarauhaa. Keskinarkaus mainitsee kuitenkin, että Kiinassa ollessaan länsimaisetkin tiedotusvälineet joutuvat sensuroimaan juttujaan tai ainakin sävyttämään positiivisemmaksi. Tällä tavoin länsimaat pitävät hyviä välejä yllä Kiinan kanssa.

Mieleemme nousi sellaisia kysymyksiä, kuten mihin Kiina sensuurillaan loppujen lopuksi pyrkii? Mikä on länsimaiden tulevaisuus sensuurin kannalta? Sensuurin suurin ongelma on ehdottomasti ■■■■■■ ■■■■■.

Lähde: http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2014/02/12/tieto-on-valtaa/