perjantai 10. lokakuuta 2014

Psykoblogista pohdintaa (Anne K. & Juho V.)

Onko sinua koskaan koulukiusattu? Psyko-blogin kirjoittajaa Vesa Nevalaista ilmeisesti on. Hän on psykologian lisensiaatti, joka kirjoittaa Psykologiliiton sivuilla ajankohtaisista aiheista psykologin silmin. Nevalaisen kirjoitustyyli on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä psykologilta voisi odottaa. Vahvasti provosoivalla sanailullaan hän pysäyttää ja haastaa lukijoitaan ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta.

 Nevalaisen suorasukaisuus ja menneisyyden haamut käyvät ilmi eräästä blogikirjoituksesta, jonka otsikkokin hienovaraisesti on ”Kiusaaja on ilkeä paskiainen”. Hän käsittelee kirjoituksessaan kiusaamista kumoten tyypillisiä ajatuksia kiusaajan taustoista ja syistä pahanteolleen. Kiusaajan empatiakyvyssä on pahasti vikaa, kun taas sosiaalisissa taidoissa ei. Päinvastoin kiusaaja lukee uhriaan kuin avointa kirjaa ja osaa iskeä heikoimpaan kohtaan. Kiusaamisen taustalta ei välttämättä löydy kuin silkkaa säälimättömyyttä uhria kohtaan.

 ”Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä.”

Nevalaisen kirjoituksesta löytyy mielenkiintoisia ja paikoin samaistuttavia ajatuksia, mutta niitä värittävät vahvasti omakohtaiset kokemukset koulukiusattuna olemisesta. Oma näkemyksemme ei ole niin mustavalkoinen kuin Nevalaisella. Yhdymme hänen ajatukseen siitä, että kiusaajat todella tuntuvat olevan sosiaalisesti taitavia ja toisen asemaan asettuminen on heille vaikeaa. Mielestämme kiusaaja ei kuitenkaan ole läpeensä paha ihminen, vaikka Nevalainen niin antaakin ymmärtää, vaan kiusaamiselle löytyy aina jokin selitys. Kiusaajakin on vain ihminen.

”Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.”

Nevalaisen teksti on mielestämme ristiriidassa normaalisti objektiivisen ja avarakatseisen psykologin roolin kanssa. On siis rohkeaa ja melko kyseenalaista julkaista näinkin kapeakatseista ja heikosti perusteltua tekstiä sivuilla, joilla lukijakunta koostuu lähinnä psykologin ammatin harjoittajista ja alan asiantuntijoista. Luultavasti tästä syystä kirjoitus onkin herättänyt paljon eriäviä mielipiteitä kommentoijissa, vaikka mahtuu joukkoon muutama samallakin linjalla oleva ajattelija.

Toisaalta, vaikka Nevalaisen kirjoitus ei ehkä mullistakaan yleistä käsitystä koulukiusaamisesta, onnistuu hän kuitenkin loistavasti tavoitteessaan pysäyttää ja haastaa lukijansa. Että terveisiä vaan Vesalle: jatka samaan malliin!


4 kommenttia:

  1. 'suvi-Tuuli Eskelinen14. lokakuuta 2014 klo 20.53

    Mielenkiintoinen postaus. Hyvin tuotte oman näkökulmanne esiin. Tyylillisesti myös upea ja taidokas.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirjoitus. Sujuvaa tekstiä, jota oli erittäin miellyttävä lukea. Peukku!

    VastaaPoista
  3. Hienoja ajatuksia aiheesta, joka on ollut ongelmana jo pitemmän aikaa. Kiusaaminen on aina kyllä ikävää, sillä se vaikuttaa kiusatun itsetuntoon ja pahimmillaan voi johtaa masentumiseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Toitte kuitenkin hyvin esille, että kiusaamisella on myös kääntöpuolensa. Olemme samaa mieltä siitä, että kiusaajan taustatkin on huomioitava, sillä näillä on suuri merkitys kiusaamisen syihin. Toivottavasti kiusaamisen ehkäiseminen lisääntyy! T: Sami ja Markus

    VastaaPoista
  4. Huikkkee!! Olipa hyvä! Mahtava ulkoasu. Omat mielipiteet hyvin tuotu esiin ja tykkäsin kuivasta lopusta.

    VastaaPoista