Kiusaaja on ilkeä paskiainen - vai onko? (Olga ja Eveliina, Ellinooran ryhmä)

Otimme tarkasteluun Vesa Nevalaisen Psyko-blogin, joka on julkaistu Psykologiliiton sivuilla. Nevalainen on psykologian lisensiaatti ja Helsingin kaupungin oppilashuollon päällikkö. Hän on kirjoittanut yhdessä psykologi Satu Kasken kanssa teokset Ikävät ihmiset, Pessimisti ei pety ja Oy ihmisen Ab. Blogissaan Nevalainen kirjoittaa ajankohtaisista asioista, kuten kiusaamisesta, suomalaisten täydellisyyden tavoittelusta, koulumaailmasta sekä sosiaalisesta mediasta. Vaikka aiheet, joista Nevalainen kirjoittaa, ovat syvällisiä, hän kykenee pitämään yllä lukijan mielenkiintoa huumorin ripauksilla ja värikkäällä kielellä. Muutaman postauksen luettuamme toteamme yhteen ääneen: myös asiantunteva teksti voi olla viihdyttävää.

Psyko-blogissa ei ole lukijoiden kommentteja kovinkaan paljon suhteessa postauksien määrään, mutta selvästi blogi on tavoittanut lukijansa, sillä muutama kirjoitus on puhuttanut paljonkin. Eniten keskustelua ovat herättäneet kasvatusta ja koulumaailmaa käsittelevät kirjoitukset. Blogin kommenttikirjo on erittäin laaja: Nevalainen on saanut postauksistaan niin risuja kuin ruusujakin. Kommenttien monipuolisuus ei yllätä, sillä Nevalaisen kirjoitustyyli on hyvin omaperäinen ja ajatuksia herättävä: “Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat.”

Kirjoituksessaan “Kiusaaja on ilkeä paskiainen” Nevalainen nostaa esiin kiusaajan hyvät sosiaaliset taidot ja sen, miten kiusaaminen vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään. Hän korostaa sitä, että kiusaaja ei ole aina tönijä, vaan myös sellainen, joka loukkaa sanavalinnoillaan ja eleillään. Postauksesta käy ilmi, että aihe on kirjoittajalle henkilökohtainen, mihin tuleekin vahvistus postauksen lopetuksessa: “Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.”

Postaus oli saanut massiivisen kommenttiryöpyn, mikä herätti mielenkiintomme tekstiä kohtaan. Kommentit vaihtelivat laidasta laitaan: suuri osa lukijoista oli takertunut Nevalaisen kirjoituksen yksipuoliseen näkökulmaan, jossa kiusaaja esitetään pelkästään pahana ja kiusattu haavoittuvana uhrina, joka ei voi saavuttaa yhtä hyvää elämää kuin ne, joita ei ole kiusattu. Heräsi ajatus, etteivät he kyenneet lukemaan rivien välistä tekstin perimmäistä tarkoitusta. Oli kuitenkin myös niitä, jotka kykenivät samaistumaan Nevalaisen näkemykseen - syynä ehkä se, että moni näistä kertoikin olevansa entinen kiusattu. Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa Nevalainen paljastaa, että kyseisen postauksen tavoitteena oli herättää keskustelua lukijoiden keskuudessa - ja siinä hän todellakin onnistui.

Verkkotekstinä kirjoitus on onnistunut, sillä se herättää keskustelua ja aihe on ajankohtainen. Lisäksi se, että teksti on asiantuntijan kirjoittama ja julkaistu luotettavassa kontekstissa (Psykologiliiton nettisivuilla) saa aikaan sen, että ihmiset luottavat kirjoituksen todenperäisyyteen - ehkä juuri siksi keskustelu kävi niin kuumana. Kritiikkinä voisimme esittää sen, että kirjoitus oli ehkä jopa liiankin kärjistetty, minkä vuoksi postauksen pääpointti jäi hieman hämäräksi osalle lukijoista.

Lisäksi se, että aihe oli kirjoittajalle selvästi liian henkilökohtainen, on mahdollisesti syy siihen että tekstin näkökulma on hyvin mustavalkoinen: lapset ovat joko hyviä tai pahoja, eikä selittelyille jätetä tilaa. Nevalainen ei myöskään viittaa tutkimustuloksiin, vaan teksti keskittyy hänen omaan henkilökohtaiseen näkemykseensä.

Se, että teksti oli niin hämmentävästi kirjoitettu, näkyy myös omassa mielipiteessämme. Toisaalta hyväksymme Nevalaisen pointin: kiusaamista varmasti on monenlaista eikä kiusaaja ole tietämätön siitä miten hän loukkaa uhriaan. Emme kuitenkaan voi allekirjoittaa kirjoittajan näkemystä siitä, että kiusaaja olisi absoluuttisesti paha eikä esimerkiksi hänen taustansa vaikuta siihen, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Lukijan ajatus siitä, että kirjoitusta ei kirjoita asiaa teoreettisesta viitekehyksestä pohtiva asiantuntija vaan omaa kiusaamistaan käsittelemätön ihminen, kävi myös meidän mielessämme. Silti näemme hyväksi asiaksi sen, että kiusaamisesta kirjoitetaan eri tyyleillä. Ehkä näin räväkkä kirjoitus oli paikallaan, jotta asia saa tarvitsemaansa huomiota ja herättää keskustelua.

Tommi Läntinen - Syvälle sydämeen sattuu

Olga Iltanen ja Eveliina Karhu