Kielen kannoilla on Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön, eli VARIENGin jäsenten ylläpitämä blogi, jossa he käsittelevät erilaisia englannin kieleen liittyviä aiheita. Blogilla on useita kirjoittajia, ja he painoittavatkin, että jokainen teksti edustaa vain kirjoittajansa mielipiteitä, ei tutkimuslaitoksen yleistä kantaa. Blogin sivuilta löytyy myös kysymyspalsta, johon kuka tahansa voi lähettää kysymyksiään alan ammattilaisille. Blogia ei ole kohdistettu vain lingvisteille, vaan tarkoituksena on tuoda kielitieteellisiä tekstejä kaikkien luettavaksi.
Blogitekstit ovat vaihtelevia, johtuen useista kirjoittajista. Postauksien aiheet vaihtelevat kielioppisäännöistä vierassanojen alkuperään, sanojen vaihteluun eri kielialueilla, muutaman mainitaksemme. Löysimme blogista monia mielenkiintoisia kirjoituksia. Eniten keskustelua herättävät vanhojen klassikoiden kääntämisen analysoinnit, mutta meitä kiinnostivat eniten ajankohtaiset populaarikulttuuriin liittyvät aiheet. Joukosta nousivat esille postaukset, joissa mm. mietittiin selfie-sanan alkuperää ja käyttöä, sekä vuoden 2013 vuoden sanaksi noussutta because- sanaa ja sen uutta käyttötapaa. Mielenkiintoisimpana pidimme kuitenkin postausta nimeltä “Abaut vai öbäut?”. Teksti on Samuli Kaislaniemen kirjoittama ja käsittelee, sitä miten englanninkieliset lainasanat tulisi lausua: pitäisikö niiden seurata suomen äänneopin sääntöjä vai noudattaa alkuperäistä ääntämistä.
Samuli Kaislaniemi on pian tohtoriksi väittelevä modernien kielten tutkija Helsingin yliopistolta. Hänen suurimpana mielenkiinnnon kohteenaan on code-switching, eli juurikin lainasanojen käyttö ja kielten sekoittuminen puheessa. Blogi itsessään ei esittele kirjoittajiaan yksilöinä, vaan todennäköisesti luottaa tutkimusyksikön jäsenyyden takaavan luotettavuuden. Pystyimme kuitenkin löytämään Kaislaniemen ja muita hänen tekstejään myös muista lähteistä. Mielestämme hänen suuri kiinnostuksensa ja aiemmat tutkimuksensa code-switchingin parissa lisäävät blogitekstin luotettavuutta.
Tekstissään esimerkiksi Kaislaniemi nostaa about sanan, jota kuulee lausuttavan sekä (/abaut/) että (/öbäut/). Kaislaniemen mukaan puhujan valitsemasta ääntämistavasta voi vetää johtopäätöksiä siitä millaisena hän näkee lainasanan aseman, onko sana jo vakiintunut suomen kieleen vai kokeeko puhuja sen vielä puhtaasti lainana englannista. Englanninkielisiä fraaseja ja sanoja äännetään molemmilla tavoilla ja usein ääntäminen on merkki puhujan taustasta ja ääntäminen vaihtelee riippuen mm. puhujan iästä ja koulutuksesta. Hän myös toteaa, että käytännössä ei ole olemassa selkeää rajaa sille milloin lainasana vakiintuu ja muuttuu osaksi toista kieltä, mikä tarkoittaa sitä että virallisia sääntöjä ei ole olemassa. Jokainen saa ääntää kuten haluaa eikä yksi tapa ole yhtään sen oikeampi kuin toinen.
Olemme törmänneet ilmiöön monesti omassa elämässämme. Lainasanojen yleistyessä jatkuvasti, on välillä mahdotonta edes sanoa, että mitkä sanat ovat alunperin suomalaisia ja mitkä ovat sulautuneet osaksi kieltämme muista kielistä. Monet usein unohtavat, että jokapäiväisessä arjessa käytettävät sanat jugurtti, televisio, pizza ja kokata on omaksuttu sanavarastoomme muualta. Näin ollen nämä sanat ovat vakiintuneet suomen kieleen ja ääntäminen noudattaa nykyisin suomen ääntämissääntöjä.
Uudemmat lainasanat sen sijaan äännetään usein alkuperäiskielen ääntämisen mukaan. Olemme myös havainneet, että usein nuoriso säilyttää sanan alkuperäisen ääntämisen kun taas vanhempi väestö useammin yrittää ns. suomalaistaa sanan, ja soveltaa suomalaista ääntämistä. Tämä voi mielestämme johtua siitä, että vanhemman väestön kielitaito ei usein ole yhtä vahva kuin nuorten, ja he kokevat siksi helpommaksi käyttää tuttua ja turvallista suomalaista ääntämistapaa.
Pidimme tekstistä myös siksi, että se on kirjoitettu selkeästi ja se on helposti lähestyttävä, asioista puhutaan siis tieteellisten termien sijaan arkikielellä. Teksti pohjautuu omaan kokemukseen ja mukaan on sujautettu myös hieman huumoria. Kirjoittaja elävöittää tekstiä esimerkeillä jotka ovat tuttuja varmasti suurimmalle osalle lukijoista. Kuten Kaislaniemi, myös me haluamme korostaa sitä, että ääntämisessä ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaan jokainen voi käyttää puheessaan itselleen sopivinta tyyliä.
LINKKI POSTAUKSEEN:
https://variblog.wordpress.com/2013/12/17/abaut-vai-obaut/Emma Heininen
Roosa-Mari Salonen
Kiinnostavalta vaikuttava blogi! Kielen kehittyminen on kyllä aina yhtä mielenkiintoista. Tekstissä näkyy oma näkökulmanne hyvin. :) T. Elli
VastaaPoista