Onko nykysukupolvella toivoa? (Niko E. & Juuso K)

Valitsemamme teksti on blogista nimeltä ”Akateeminen tiedeblogi”. Blogin vakiokirjoittajat ovat alan asiantuntijoita, josta kertoo esimerkiksi heidän nykyinen työtilanteensa. Neljä heistä toimii professoreina yliopistoissa, joiden ohella he myös tekevät muita alaan liittyviä töitä. Kaksi muuta kirjoittajaa toimivat tutkijoina Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ja Valtion Taloudellisessa tutkimuslaitoksessa. Blogista valitsemamme tekstin ”Kadotettu Sukupolvi?” on kirjoittanut Roope Uusitalo, joka on väitellyt valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1999 Helsingin Yliopistosta. Nykyään Uusitalo toimii professorina Jyväskylän Yliopistossa ja hän onkin kutsunut itseään ”toistaiseksi ainoaksi koulutuksen taloustieteen professoriksi Suomessa”. Blogin kohderyhmänä ovat kaikki yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet henkilöt.

Akateemisessa talousblogissa kiinnostaa erityisesti se että, kirjoittajat käsittelevät ajankohtaisia aiheita, jotka koskevat suurta osa suomalaisista ihmisistä ainakin jossain muodossa, vaikkei ehkä heti niin uskoisi. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi eduskunnan päätökset ja suunnitelmat jotka toteutuessaan vaikuttavat lähes kaikkiin. Näitä käsittelevissä aiheissa esille nousevat esimerkiksi, verot, tuet, avustukset ja työttömyys. Tekstien kiinnostavuutta lisää se että, kirjoittajilla on asiantuntemusta käsiteltävistä aiheista ja lisäksi heillä on esittää tutkimustuloksia ja lähteitä, jotka tukevat kirjoittajien väitteitä. Näin tekstit ovat uskottavampia ja helpommin ymmärrettäviä niin tavallisille maallikoille, kuin myös aiheisiin enemmän perehtyneille.

 Blogin kiinnostavuudesta kertoo se että tekstit keräävät yleensä melko paljon lukijoiden kommentteja, joissa lukivat ottavat kantaa ja ilmaisevat oman mielipiteensä esiteltyyn aiheeseen. Tämä kertoo siitä että blogi onnistuu tehtävässään eli se herättää keskustelua ja saa lukijan ajattelemaan enemmän käsiteltävää aihetta. Erilaiset tutkimukset ovat blogissa suuressa roolissa, koska yleensä jokin uusi julkaistu tutkimus/raportti on toiminut kipinänä kirjoittajille kirjoittaa uusi blogiteksti. Kirjoittajat siis ottavat teksteissä kantaa julkaistuihin tutkimuksiin, ilmaisevat oman mielipiteensä näistä sekä tuovat esille myös uusia näkökulmia asian pohjalta.

Kirjoituksessaan ”Kadotettu sukupolvi?”, Uusitalo ottaa  hanakasti kantaa Helvi Kinnunen ja Petri Mäki-Fräntin julkaisemaan analyysiin onka mukaan nykysukupolvet kärsivät niin paljon nyky-taloustilanteesta, että heillä menee huonommin kun vastaavalla vertailuryhmällä 20v sitten. Tulos on melko karu, mutta Uusitalo tarkasteleekin tilannetta hieman laajemmin, ja tilanne ei ehkä näytäkkään enää niin vakavalta.

Uusitalon keskeinen väite onkin, että todellisuudessa nykysukupolvet eivät ole köyhempiä kuin vanhat. Väitteen tueksi hän on kaivanut tilastokeskuksen sivuilta tulonjakotilaston dataa. Aluksi, kun katsoo kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaanilukuja, niin todellakin näyttää siltä, että nuorten tulot eivät ole juuri kasvaneet verrattuna vanhempiin ikäluokkiin:

Uusitalon mielestä kuvio ei kuitenkaan kerro aivan koko totuutta. Jutun tärkein pointti on että opiskelijoiden määrä oli vuonna 2013 48% enemmän kuin vertailukohdan vuotena 1990. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että jos opiskelijat huomioidaan tilastoissa, niin on selvää, että köyhät opiskelijat laskevat mediaanituloja vuoden 2013 tilastoissa. Kuvio jossa opiskelijat on jätetty pois tilastoista, näyttääkin selvästi vähemmän dramaattiselta:

Uusitalo muistuttaa myös, että suhdannevaihtelut saattavat myös vääristää tulosta, sillä vertailukohtana  1990 oli käytännössä suhdannehuippu, jota vertaillaan analyysissä nykyajan taantumatilanteeseen. Uusitalon mukaan eritoten nuorten työttömyys on suurinta laman aikaan, perusteltuna sillä että yritykset jäädyttävät rekrytoinnit taantuman aikaan. Tähän väitteeseen hän ei kuitenkaan tarjoa lähteitä tueksi. Herää myös kysymys, että pitäisikö sen nyt ylipäätänsä olla edes lohduttava tieto?

Lopuksi Uusitalo toteaa, että ”Huoli nuorisotyöttömyydestä on varmasti aiheellista, huoli ikäluokan pysyvästä syrjäytymisestä ehkä sittenkin onneksi ennenaikaista”.  Hänen mukaan alkuperäisessä kauhu-analyysissä ei ole otettu huomioon suhdannevaihteluja ja opiskelijoiden määrän kasvua. Perustelut ovat vakuuttavia, ja itsekin voi huokaista helpotuksesta, että ehkä oma sukupolvi ei olekaan täysin tuhoon tuomttu. Vai onko?

On tietysti positiivinen asia, että opiskelijoiden määrä on kasvanut niinkin paljon 1990-luvusta. Opiskelijoiden itsensä valitsema heikko tulotaso on tietysti investointi tulevaisuuteen. Mutta entä jos pitkittynyt taantuma on sittenkin viemässä pohjan siltä. Korkea koulutustaso ei välttämättä ole tae sille, että tulotaso paranee tulevaisuudessakaan, jos suhdanteet pysyvät samanlaisena.  Herääkin kysymys, että kannattaako Kinnusen ja  Mäki-Fräntin analyysia vähätellä ainakaan sillä perusteella, että opiskelijoiden määrä on kasvanut. Kuvio 1 kertoo jokatapauksessa karun faktan siitä, että ikäluokallamme on suhteessa vähemmän käytettävissä olevia tuloja kuin 20v sitten.