Henkilöbrändiä treenaamassa (Pekka ja Lauha)

Tietokirjailija ja viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo kirjoittaa Ei oo totta -blogissaan kriisiviestinnästä, mediasta ja yrittämisestä. 4.5.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Katleena esittelee “henkilöbränditreeniksi” nimeämänsä menetelmän, jonka avulla kenestä tahansa tulisi olla mahdollista muodostaa uniikki brändi. Tekniikka on yksinkertainen: kirjoita itsestäsi paperille mahdollisimman monta kiinnostuksen kohdetta, luonteenpiirrettä, heikkoutta, vahvuutta ja mitä nyt mieleen tulee. Valitse näiden joukosta 4-6 asiaa niin, että muodostettu yhdistelmä olisi mahdollisimman uniikki. Tämän yhdistelmän tulisi olla nyt henkilöbrändisi.

Päätimme testata menetelmää itse ja raportoida tähän sekä tuloksia että havaintojamme. Saako henkilöbrändissä tuoda ilmi itsestään negatiivisia puolia vai täytyykö ne piilottaa?

Miten eroaa henkilöbrändi, jota käyttäisit työhakemuksessa tai esimerkiksi henkilökohtaisessa blogissa?

Pekka: Ominaisuuksien listaaminen tuntui melko työläältä. Työnhaussa keskittyisin itse mieluummin tuomaan ilmi taitoja ja osaamista kuin persoonaani. Pidän itseäni melko “tavallisena” ja onkin hankalaa luoda itsestään mitään uniikkia henkilökuvaa, varsinkaan sellaista, jota voisi työhakemuksessa käyttää eduksi. Treenin tuloksena saamani henkilöbrändi sopisi luultavasti ennemmin Twitteriin kuin CV:hen. Toisaalta työnhaku on nykyään todella somettunut kiitos LinkedInin ja ResearchGaten kaltaisten palveluiden. Alla treenin tulokset vielä kuvan muodossa.

 

Lauha: Aluksi sanojen keksiminen oli hidasta, mutta keksiminen helpottui sitä mukaa kun tekniikkaan pääsi kiinni. Sanoja keksiessä alitajunnassa oli tunne tietystä suhteesta negatiivisten ja positiivisten ominaisuuksien välillä, sen suhteen paljonko kumpiakin tulisi olla. Harjoitus herätteli myös ajattelemaan sitä millaisia ominaisuuksia itsellä on, tai millaisia ominaisuuksia haluaisi itsellä olevan.

Yleisesti, voisiko tämän tekniikan antamaa tulosta sitten oikeasti hyödyntää? Pääpointti lienee kontekstissa, eli siinä, millainen vaikutelma itsestään halutaan antaa. Itsestään valittavia sanoja voi tietenkin valikoida sen mukaan, minkälaisen “brändikuvan” haluaa itsestään antaa. Tekniikan hyöty ehkä onkin juuri sen aikaansaamassa ajatusprosessissa, jonka avulla itsestään on helpompi keksiä laajempi variaatio kuvaavia ominaisuuksia.

Tekniikan herättämiin ajatuksiin kuuluu ehkä ajatus siitä, kannattaako ennen harjoitusta orientoitua siihen, millaisen kuvan haluaa itsestään luoda? Tekniikkaa voikin ehkä hyödyntää useammalla kuin yhdellä tavalla. Assosioidessa vapaammin itseään luonnehtivia sanoja, itseään ei tule sensuroineeksi liikaa, ja mukaan valikoituu helpommin erikoisempiakin sanoja. Toisaalta, jos jo ennen tehtävää orientoituu antamaan esimerkiksi uniikin, mutta ammattimaisen kuvan, lopputulokseen valikoituu ehkä suurempi valikoima sanoja, joita juuri siinä kontekstissa voisi mahdollisesti oikeasti käyttää.