Perustoimeentulotuen KELA-siirron voittajat ja häviäjät - työntekijöiden näkemys (Silja U-E., Marja-Leena I.)

PERUSTOIMEENTULOTUEN KELA-SIIRRON VOITTAJAT JA HÄVIÄJÄT - TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYS (Silja U-E., Marja-Leena I.)

Kelan tutkimusblogissa useat eri kirjoittajat kirjoittavat mielenkiintoisia ja kansalaisia läheisesti koskettavia tekstejä erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Blogin tavoitteena on herättää ihmisissä mielenkiintoa heitä itseään koskettavia asioita kohtaan ja rohkaista heitä osallistumaan keskusteluun. Blogi on hyvin aktiivinen; uusia kirjoituksia ilmestyy useita joka kuukausi.

Blogissaan tutkijat Markku Laatu ja Hanna-Mari Heinonen pohtivat vuoden 2017 alussa tapahtunutta perustoimeentulotuen siirtymistä kunnalta KELA:n alaisuuteen hyötyjen ja haittojen näkökulmasta. KELA:n toimeentulotukiasiakkaiden asioita hoitaville työntekijöille suoritettiin juuri ennen pääsiäistä päättynyt kysely, joiden perusteella haluttiin selvittää, ketkä uudistuksesta heidän mielestään hyötyvät ja ketkä hävisivät. Koska kysely suoritettiin nimenomaan vain kelan työntekijöille, se ei kerro mitään asiakkaiden näkökulmista. Olisiko siis syytä esittää samat kysymykset myös asiakkaille, joita varten KELA loppujen lopuksi on olemassa?

Kyselyn tulosten perusteella tutkijat näkevät selvän eron voittajien ja häviäijien välillä heidän avun tarpeessaan. Voittajien ryhmään kuuluvat selkeästi he, joiden elämä taloudellisia ongelmia lukuun ottamatta sujuu suhteellisen normaalisti. Heiltä löytyy tarvittava tietotaito ja välineistö hakemusten tekemiseen ja joidenkin kohdalla kynnys hakea apua laskee, kun ei tarvitse mennä henkilökohtaisesti kunnan sosiaalitoimistoon jonottamaan. Häviäjien ongelmat näyttävät sen sijaan olevan laaja-alaisempia. Häviäjien ryhmään kuuluvat karkeasti ottaen ihmiset joilla on vaikeuksia pysyä mukana yhteiskunnan kehityksessä ja siten myös sähköinen asiointi on heille vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta ilman henkilökohtaista apua. Muun muassa monet vanhukset, vammaiset ja syrjäytyneet ihmiset kuuluvat tähän ryhmään. Voidaankin kysyä, onko tämä muutos vienyt toimeentulotuen hakemisen jopa epätasa-arvoisempaan suuntaan? Vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että asiakkaiden toimeentulon erot ovat saattaneet jopa kasvaa siirron yhteydessä.

Uudistus on siirtänyt avun hakemisen siis enemmän internetin kautta tapahtuvaksi. Tämä on helpottanut juurikin niitä, joille erilaisten hakemusten täyttäminen on rutiinia ja jotka eivät tarvitse kuin taloudellista tukea. Uusi hakemus käytäntö on muuttanut toimintaa epäinhimillisempään ja kasvottomampaan suuntaan. Tekstissä eräs haastateltava työntekijä toteaakin, että KELA:n työntekijöiden toimenkuvaan sosiaalityö ei kuulu. Kommentti kertoo surullisella tavalla siitä, että osalle KELA:n työntekijöitä asiakkaat ovat vain tapauksia, joita ei tarvitse kohdata inhimillisellä tasolla. Tämä kuulostaa erikoiselta, sillä onhan KELA:n toimiala, sosiaaliturva, laajempi käsitteinen ja ulottuu pelkkää rahallista turvaamista pidemmälle.

Tekstissä pohditaan myös, pitäisikö KELA:n toiminnan keskittyä kustannustehokkuuteen vai parempaan palveluun. Työntekijäkyselyn perusteella on ilahduttavaa huomata, että osa työntekijöistä haluaisi viedä asiakaspalvelua enemmän sosiaalityön suuntaan. Pidämme tätä erittäin kannatettavana kehitys- suuntana. Eikö olisi kaikkien kannalta parempi jos asiakas otettaisiin huomioon ihmisenä ,ei vain tapauksena  ja puututtaisiin hänen ongelmiinsa kokonaisvaltaisesti ja vältyttäisiin täten mahdollisilta ongelmien kroonistumiselta? Voidaan myös pohtia, olisiko tällainen toimintatapa pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaampaa. Inhimillistä ihmisen kohtaamista ei voi ulkoistaa tekniikalle ,ei edes KELA:n kaltaisessa, paikoin jo nyt  kasvottomassa organisaatiosta.