Digitalisaation musta aukko (Waltteri Hietala, Juhana Katainen)

Digitalisaation musta aukko

Digitalisaatio on ilmiönä tuttu kaikille. Ilmiö nähdään usein myönteisenä, sillä siihen liitetään vahvasti esimerkiksi teknologian kehittyminen ja asioiden sujuvuuden parantaminen. Tämä pitää kuitenkin sisällään myös paljon varjopuolia; kuinka varmoja voimme esimerkiksi olla siitä, että kaikki pääsevät hyödyntämään digitalisaation tuomia myönteisiä asioita omassa elämässään? Saavatko kaikki tasapuolisesti käyttöönsä esimerkiksi uusinta teknologiaa?

Jyväskylän Yliopiston tiedeblogi toimii alustana tieteellisille kirjoituksille, jossa tutkijat kommentoivat tai käsittelevät jotakin ajankohtaista aihetta tai ilmiötä oman tieteenalansa näkökulmasta. Blogin kirjoittajat ovat siis Jyväskylän Yliopiston tutkijoita, kuten esimerkiksi professoreita tai tohtoreita. Tiedeblogissa ei käsitellä vain tietyn tieteenalan käsitteitä tai ilmiöitä,vaan kirjoituksia löytyy lukuisista eri aiheista ja eri näkökulmista. Blogiin ilmestyy lukukauden aikana joka viikko uusi teksti, ja alustalla on myös mahdollista käydä keskustelua teksteistä kommentoimalla niihin. Kirjoitukset nojaavat melko vahvasti tutkimustietoon, koska yliopistolla tehdään paljon erilaisia tutkimuksia, ja blogin kirjoittajat ovat juurikin yliopiston tutkijoita. Näin ollen suhde yliopisto-instituutioon on todella vahva. Yksi blogin tavoitteista on toimia keskustelunavaajana eri agendoille.

Tiedeblogissa on kiinnostavaa se, että kirjoituksia julkaistaan monipuolisesti eri aiheista ja aihepiireistä. Aiheita ovat esimerkiksi digitalisaatio, liikunta, taide ja talous. Tiedeblogi pysyy ajankohtaisena, koska se käsittelee paljon julkisuudessa ja pinnalla olevia asioita ja ilmiöitä, jotka herättävät keskustelua. Tiedeblogissa käyty keskustelu on asiallista, sillä kommentit täytyy julkaista omalla nimellä ja toimituksen täytyy ensin hyväksyä kommentit ennen niiden julkistamista. Blogissa pyritään kertomaan uusista tutkimuksista ja tutkimustuloksista mielenkiintoisella, mutta asiallisella otteella. Esimerkiksi kirjoitukset otsikoidaan siten, että ne houkuttelevat lukijaa lukemaan kyseisen kirjoituksen. Kirjoitusten tekstilajina on pääsääntöisesti artikkeli.

Tarkastelimme lähemmin Sakari Taipaleen blogikirjoitusta “Digitalisaation harmaat sävyt”. Blogitekstin keskeinen väite on se, että eri ikäluokkien välille on jo syntynyt, ja on jatkuvasti syntymässä yhä voimakkaampi kuilu mitä tulee digitaalisten teknologioiden ja palveluiden käyttöön. Kirjoittaja argumentoi väitteensä viittaamalla tutkimuksiin sekä tuomalla esille myös omaa tutkimustaan. Taipale käyttää lähteitä sujuvasti ja oikeaa lähdeviittaustekniikkaa käyttäen. Tekstistä tekee hyvän verkkotekstin se, että se ei ole liian pitkä ja kappaleet ovat kevyitä lukea. Artikkelin ingressi tiivistää kohtalaisen hyvin sen, mitä asiaa ja ilmiötä tarkastellaan tekstissä ja mistä näkökulmasta. Tekstissä on onnistuttu tuomaan ensin esille tärkeimmät asiat ja havainnot, jonka jälkeen siirrytään vähemmän tärkeisiin havaintoihin, mikä on hyvä piirre verkkotekstiä ajatellen.

Mielestämme artikkelissa olisi kuitenkin voinut käyttää enemmän asiaa havainnoivia kuvia tai esimerkiksi tilastoja. Aiheen käsittely jää mielestämme myös hieman suppeaksi, sillä asioita olisi voinut tarkastella enemmän käytännön tasolla. Teksti herättää ajattelemaan sitä, että millaisia ongelmia ja haasteita kohdataan tulevaisuudessa vielä enemmän, mikäli tämä tekstissä mainittu kuilu eri ikäluokkien välillä jatkaa kasvuaan yhtä voimakkaasti. On huolestuttavaa, että ikäluokkien välillä on näin voimakkaita eroja, mitä tulee esimerkiksi uuden teknologian käyttöönottoon tai vaikkapa ihan arkisten asioiden hoitamiseen, joihin tarvitaan teknologiaa. Kysymys herääkin, voimmeko esimerkiksi itse olla vaikuttamassa siihen, että tätä kuilua saataisiin kavennettua ja sitä kautta ilmiön luomia ongelmia vähennettyä. Voisimme esimerkiksi opettaa isovanhemmille älypuhelimien tai tietokoneen käyttöä, jotta vaikkapa heidän pankkiasioidensa hoitaminen helpottuisi. Olemme monesti huomanneet tämän kuilun omassa elämässämme käytännössä, esimerkiksi siinä, että iäkkäämmät sukulaiset eivät kykene olemaan yhtä paljon vuorovaikutuksessa muun suvun kanssa. Tämä johtuu usein siitä, että he eivät useinkaan osaa käyttää sellaista älypuhelinta, joka sisältää WhatsApp -sovelluksen, sillä siellä keskustellaan paljon ja jaetaan esimerkiksi kuvia sukuryhmään muiden sukulaisten katseltavaksi. Mielestämme on tärkeää muistaa, että meillä on vastuu digitalisaation saattamisesta myös isovanhempien pariin ja siten edesauttaa sitä, että digitalisaation tuomat hyödyt olisivat kaikkien ulottuvissa.

Waltteri Hietala ja Juhana Katainen

Lähteet:

https://www.jyu.fi/fi/blogit/tiedeblogi/tiedeblogissa-sakari-taipale-digitalisaation-harmaat-savyt