Kari on luotettava ja korjaa autosi. Paula ja Raija
tunnetusti juoruavat työpaikan kahvihuoneessa muista. Emma ja Kalle ovat
tunnollisia oppilaita ja heidät löytää aina eturivistä. Yasmin ja Robin
pyrkivät uudistamaan yhteiskuntaa. On suorastaan huvittavaa, kuinka samanlaisia
mielikuvia eri nimet toivat mieleemme viimeviikkoisessa ruokapöytäkeskustelussa. Tahdomme jakaa tämän meidän täysin
tieteellisen keskustelumme blogitekstin muodossa ja löysimme myös aiheeseen
liittyvän tutkimuksen, johon keittiöpsykologiamme voidaan liittää.
Koska erilaisista
nimistä tulee mieleen erilaisia olettamuksia, on lapsen nimen valitseminen
varmasti jokaiselle vanhemmalle suuri kysymys. Lapsen nimeksi harvoin valitaan
eksän, pinnalla olevan rikollisen tai tutun juopon nimeä. Nimen halutaan olevan
arvokas ja kaunis, sellainen jolla pärjää elämässä. Inspiraatiota voi löytyä
sen aikaisista fanituksen kohteista, laulajista ja näyttelijöistä ja heidän
nimeämistään lapsista. Suvussa kulkenut jo hyväksi koettu nimi voi siirtyä myös lapsille.
Vaikka isotädin nimi
olisi ollut Selma Orvokki Marjatta Suomalainen, ei se välttämättä lapselle
kaikkien mielestä sovi. 2000-luvulla syntyneestä Selmasta puhuttaessa ei
välttämättä ole selvyyttä, onko hän menossa dementiakotiin vai päivähoitoon. Kun
pohdimme ja keksimme perinteisiä nimiä blogiimme esimerkiksi, syntyi meille
heti hyvin vahvoja mielikuvia Pekoista, Pauloista ja Kalervoista. He pitävät
kiinni perinteistä; Joulukuusi on aito ja saunan täytyy lämmetä puilla. Kympin
uutisten ääreen kokoonnutaan joka ilta, ja aamukahvi juodaan aamuisin vanhoista
kunnon Arabian kupeista eikä mistään Ikean tilpehöörimukeista.
2010-luvun
vanhempien suosiossa ovatkin modernit ja kansainväliset nimet. Eric on
tulevaisuuden luvattu profeetta New Yorkin pörssissä ja saapuu kokouksiin
kireässä kravatissa ja kiiltävillä teräväkärkisillä nahkakengillä. Ericillä on
tukka takana ja elämä edessä. Menestys ei ole ainakaan nimestä kiinni . Mitä
jos lapsesta tuleekin koripalloilija, kuuluisa räppäri tai hän menee BB-taloon?
Nimessä täytyy olla siis katu-uskottavuutta. Sen täytyy herättää pelkoa ja
kunnioitusta. Jone, Jare ja Jari ovat äijiä, ja heidät otetaan tosissaan niin
koulu- kuin työmaailmassakin. Hilda ja
Helga ovat viikinkiaikaisia vuoren kokoisia boss ladyja, heitä ei turhemmin
tarvitse alkaa liehittelemään tai saat nyrkistä.
Meidän täysin
tieteellinen tutkimuksemme sai uusia tuulia ja näkökulmia kuuluisasta
tiedefoorumista Vauva.fi –sivustosta. Siellä tutkijat (lue: yli-innokkaat
vanhemmat) kävivät kiivasta tieteellistä keskustelua erilaisista nimistä.
Tieteilijät etsivät tietoa toisiltaan, ja tämän hetken tieteellisellä
näyttämöllä parrasvalo osoittaa assosiaatiokysymyksiin. Ja näitä oli todella paljon. Eräskin seuraamamme
seminaari keskittyy Eerika-nimen aiheuttamiin assosiaatioihin. Todella monelle
tutkijalle kyseinen nimi herättää negatiivisia ja sääliviä mietteitä. Se myös
liitetään natsi-Saksan marssilauluun ja pienen Eerika-tytön surmaan 2012. Ei
siis Eerikaa.
Jaana Heinonen tutki
pro gradu –tutkielmassaan ”Nimi kertoo kaiken” keskisuomalaisten henkilönnimiin
liittyviä stereotypioita. Hän tutki ei-kielitieteilijöiden mielikuvia etu- ja sukunimiyhdistelmistä. Tarkastelun kohteena on mielikuvat iästä,
asuinpaikasta, perhetaustasta, ulkoisista
ominaisuuksista ja jopa henkisistä ominaisuuksista. Emmat, Jessikat,
Sebastianit ja Alexit saivat hämmentävästikin samanlaisia merkityksiä kuin
meidän täysin tieteellisessä ruokapöytäkeskustelussa. Tästä havahduimme siihen,
että ihmisillä on oikeasti ennakko-oletuksia ja mielikuvia ihmisistä pelkän nimen
perusteella.
Ennakko-oletukset
ohjaavat suhtautumistamme myös koulumaailmassa. Kun lukuvuosi alkaa ja
ekaluokkalaiset marssivat täpinöissään kouluun ja istuvat luokkaan, on taas
tosi kyseessä. Nimikierros alkaa, ja opettaja kuuntelee tarkkaavaisesti
puhtoisia tabula rasoja ja alkaa jo luoda suhdetta oppilaisiinsa. Rami-Jussi,
Alex, Emma, Odessa ja Paula. Yhtäkkiä on tabula rasat jo syvällä
ulkovälinevarastossa. Opettajalla on takanaan jo tsiljoonia oppilaita ja
luokkia, sata Paulaa ja tuhat Emmaa ja mielikuvat ovat vähintäänkin hiottuja,
sillä puukäsityöluokan hienoimmalla hiomapaperilla. Viimein opettajan vuoro, Ulla Virtanen. Alex
hyökkää jo tuolistaan huutamaan Taalasmaan Ullaa salkkareista, Emman mummon
nimi on Ulla ja joku jo mieltää Ullan rohkeasti estoitta pullaksi.
Ulla on
työelämässään kohdannut vastaavia tilanteita varmasti useasti, eikä
salkkareiden Ullan roolia saa pyyhittyä pois ihan helposti. Jokainen kantaa
oman nimensä aiheuttamien assosiaatioiden taakkaa ja kohtaavat kiusaamista, jotkut toisia
enemmän. Äärimmillään lapsille annetaan erittäin outoja nimiä, ainakin Iltalehden artikkelin mukaan. Kalja, Kossu, Piri, Puuma, Muna, Kaali ja Pulla.
Veikkaan kyllä, ettei Ulla vaihda nimeään ihan heti Pullaksi, vaikka oppilaat
hänet siksi mieltäisivätkin. Mutta olisihan se aika päällikköä jos nimeni olisi
Kalja.
Lähteet
Jaana Heinonen, Joensuun yliopisto, 2008, pro gradu –tutkielma,
”Nimi kertoo kaiken”
https://www.vauva.fi/keskustelu/4261299/ketju/minkalainen_assosiaatio_nimesta_eerika
Photo by Lukas from Pexels https://www.pexels.com/photo/action-activity-boy-children-296301/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti