keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Joutuvatko introvertit liian koville työelämässä? (Henna & Miia)


Avokonttorit, verkostoituminen, toistuvat palaverit, multitasking ja jatkuva innostuksen ylläpitäminen saavat introvertin pään kaaokseen sekä vievät voimat. Kiire, melu, tulospaineet, sosiaalinen kanssakäyminen tämän kaiken päälle voi saada yksinhäärääjän voimaan jopa pahoin. Onko siis työelämästä tullut introvertille piinaa? Marja Kasanen toteaa blogissaan, että nykyään sosiaalisuutta ja verkostoitumista ylikorostetaan, mikä tuntuu suosivan ekstrovertteja. Jo työnhakuilmoituksissa painotetaan vahvasti tiettyjä ominaisuuksia, jotka nekin suosivat ekstrovertteja. Myöskään rekrytointitilanteissa introvertti ei ole vahvimmillaan, sillä he eivät ole tavallisesti sosiaalisesti luontevia. Moni introvertti kokeekin piirteidensä olevan jopa haitaksi työuralla. Uskommekin, että tämän päivän työelämä vaatii introvertilta enemmän palautumista, koska työelämä suosii ulospäinsuuntautuneisuutta.



(Kuva Fb-sivulta The Mind Of An Introvert) 

Millaisina piirteinä introverttiys näkyy työelämässä? Introvertti kammoksuu avokonttoreita ja häiriintyy melusta. Hän viihtyy yksin ja nauttii itsenäisestä työstä. Verkostoitumistapahtumissa introvertti saattaa käyttää aikansa vain muutaman ihmisen kanssa keskustelemiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa ihmisjoukoissa on ahdistavaa, ja monet työelämän tilanteet suorastaan piinallisia. Introvertti haluaa mieluummin työskennellä yksin tai pienissä ryhmissä kuin osallistua palavereihin, joissa puheliaammat ovat äänessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö introvertilla olisi mitään sanottavaa. Päinvastoin – introvertilla on yleensä harkittuja ja huolella puntaroituja näkemyksiä, joten esimiesten tulisi muistaa kysyä mielipidettä myös heiltä. 

Introvertilla on paljon ajatuksia, joiden jäsentelyyn hän tarvitsee aikaa, ja hän ahdistuu, mikäli ei saa sitä riittävästi. Hän ei tarvitse vahvistusta ajatuksilleen muilta, kun taas ekstrovertti haluaa vahvistusta koko ajan. Tämä ero aiheuttaa työpaikoilla usein ongelmia. Introvertit ovat myös taitavia kuuntelijoita ja kärsivällisiä puurtajia, jotka jaksavat työstää pitkällistäkin projektia kärsimättömämpää työtoveriaan paremmin, vaikkei työelämässä tätä kykyä aina arvostetakaan. Koska introvertti työskentelee mieluiten tehtävä kerrallaan, stressaantuu helposti ja toimii huonommin paineessa, joutuu introvertti nykyisessä työelämässä monella tapaa koville. 

On kuitenkin virheellistä ajatella, että introvertti olisi ujo tai sosiaalisesti lahjaton, hän yksinkertaisesti vain viihtyy pienemmissä ihmisjoukoissa eikä nauti sosiaalisesta kanssakäymisestä ekstroverttien kollegojensa tavoin. Ehkä suurin väärinymmärrys, jota introverteista kuvitellaan, on Jonkmanin mielestä se, etteivät he haluaisi olla toisten ihmisten kanssa. Introversio on temperamenttipiirre, ja tärkeintä on ymmärtää, että maailma ja työelämä tarvitsevat yhtä lailla introvertteja kuin ekstroverttejakin. Sosiaalisilla taidoilla taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko introvertti vai ekstrovertti. Kumpi tahansa voi olla käytöstavaton moukka tai sosiaalisesti taitava. Introvertit eivät kuitenkaan kaipaa seurallisuutta siinä määrin kuin ekstrovertit. Työkuormituksen kannalta on keskeistä huomioida, että siinä missä ulospäinsuuntautuneet saavat voimaa ja energiaa toisten ihmisten seurasta, introvertit väsyvät. Kuten Susan Cain on kirjassaan "Hiljaiset. Introverttien manifesti" muotoillut: huomion keskipisteenä ekstrovertit syttyvät, mutta introvertit sammuvat. 

 Työkuormituksesta palautuminen on työntekijän hyvinvointia ylläpitävä prosessi, jonka vaarantuminen on uhka terveydelle, toteaa Ulla Kinnunen kirjassa Tykkää työstä. Introvertti tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa palautuakseen sosiaalisten tilanteiden aiheuttamasta energiavajeesta. Introvertin ja ekstrovertin erottaa juuri se, miten vuorovaikutus ja sosiaaliset tilanteet vaikuttavat energiaan. Omalle luonteelleen kannattaa olla uskollinen eikä pakottaa itseään täysin vastakkaiseen rooliin, sillä se kuluttaa. Kasanen muistuttaa, että introversio on synnynnäinen piirre, täysin sitä vastaan toimimalla voi uuvuttaa itsensä. Stressitohtori-blogissa tuodaan esiin psykologi Katherine Benzigerin ajatus, jonka mukaan loppuunpalaminen töissä johtuu usein persoonallisuustyypin ja ammattiroolin ristiriidasta, eli esimerkiksi siitä, että introvertti joutuu työssään jatkuvasti sosiaalisten tilanteiden keskiöön. 

Ihanteellista työssäjaksamisen kannalta olisi, että introvertilla on itsenäinen työ, jossa jatkuvat ihmiskontaktit eivät kuluttaisi introvertin voimavaroja. Introvertti on parhaimmillaan työssä, jossa hän saa riittävästi aikaa miettiä ja työskennellä paineettomammin. Myös hiljainen työtila tai mahdollisuus etätyöhön, jossa häly, kiire ja ihmisten vilske eivät turhaan kuormittaisi introverttia, on ihanteellista. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on, että introvertilla olisi työyhteisö, jossa hänen piirteet tunnistettaisiin ja niitä arvostettaisiin yhtä lailla kuin ekstroverttien ominaisuuksia. Introverttien esiinmarssista ja mediahuomiosta päätellen suunta on onneksi oikea, ja vaikuttaa siltä, että introverttiytta aletaan pikku hiljaa ymmärtää – ja ehkäpä arvostaakin. Feldt kollegoineen toteaa, että persoonallisuuspsykologista näkökulmaa tarvitaan myös työelämässä, sillä on tärkeää, että työpaikoilla ymmärretään ihmisten ainutlaatuisuus erilaisine taipumuksineen ja stressinsietokykyineen. Työntekijöiden persoonallisuuksia tulisikin arvostaa kunkin vahvuudet huomioiden. 

Lähteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)