Tutkimusjulkaisujen päätoimittaja Tuula Helne käsittelee, Kansaneläkelaitoksen Tutkimusblogin sivuilla julkaistussa blogissaan Nuorten “normaali” paine johtuu yhteiskunnasta, yhteiskunnan suhdetta nuorten mielenterveyteen. Tekstillään Helne haluaa herätellä ajatuksia, että lääkityksen, terapian ja kuntoutuksen priorisoinnin sijaan, tehtäisiin yhteiskunnallisia muutoksia, ja näin ehkäistäisiin mielenterveysongelmien puhkeamista.
Blogin näkökulman tiivistää mielestämme loistavasti blogissa esitellyn puhujan Anders Petersenin keskeisen sanoman “olemme yksilöllistäneet ongelmat, joiden syy on rakenteellisissa tekijöissä”. Puhutaan myös siitä, että ok-tasoista suoritusta ei myös edes nuoret itse hyväksy. Ajattelemme, että osasyy tässä saattaisi olla, että meiltä nuorilta puuttuu suunta elämässä. Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen ja vaikka yhteiskunta vaatii meitä kaikkia tekemään jatkuvasti suuria valintoja, ei se ehkä valmista meitä tarpeeksi niiden tekoon. Kuten Helne mainitsee, ettei nuorilla nykyään ole aikaa hengähtämiseen ja omana itsenä olemiseen, ehkä yhteiskunta voisi valmentaa nuoria enemmän yhteiskunnan odotuksiin ja opettamaan olemaan stressaamatta kaikesta?
Helne avaa pointtiaan hiljattain pohjoismassa pidetyn nuorisokonfferienssin kautta, jossa pohdittin mahdollista normaalin elämän vastoinkäymisten ylimedikalisointia ja liiallista luokittelua eri mielenterveyshäiriöille. Luulisi kuitenkin että yhteiskunnan nykyään avoimempi asenne mielenterveysongelmille ja hoidon tarjonta vaikuttaa siihen, että nuoretkin käyvät ja uskaltavat puhua masennuksesta ja muista ongelmista avoimemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Vaikka nykyaikanakin on paljon ongelmia hiottavaksi, ei tule unohtaa kuinka paljon asiat ovat myös kehittyneet. Ollaanko siis oikeasti menossa huonoon suuntaan liiallisen hoidon kanssa? Voiko luokittelu edes olla liiallista - ihmisluontoon kuuluu halu laittaa asioita järjestykseen niiden ymmärtämiseksi ja eikö se ole vain hyödyllistä? Olisi kiva kuulla syvemmin liiallisesta luokittelusta ja sen haitoista.
Blogikirjoituksessa nostetaan myös esiin kysely jonka mukaan yli 40% tanskalaisista yliopisto-opiskelijoista koki päivittäistä stressiä. Tutkimusta tulisi avata, sillä stressiä on monentasoista, ja pieni stressi voi olla hyvästä ja auttaa suoriutumisessa. Tulee mieleen, että liioitellaanko tutkimuksessa nuorten mielenterveyden ongelmia.
Helnen omat kommentit tulevat esille parhaiten ihan blogin lopussa: hänen mielestään on ikävää, että nykynuoret pitävät psyykkistä kärsimystä pakollisena osana normaalia elämää. Mielestämme ehkä hänen ja meidän sukupolvemme käsitys psyykkisestä kärsimyksestä on vain eri tasolla. Blogi toimii hyvin keskustelun avaajana ja saa lukijan miettimään, mutta toivoisimme että Helne keskustelisi itsekkin esille tuomistaan asioista syvällisemmin. Kerta Helneen mielestä yhteiskuntaa tulisi muuttaa, eikä vain heittää asioita ja toivoa lukijan ymmärtävän tai samaistuvan.
Lähteet:
Tutkimusblogi (Kela), viitattu 16.10.2019
https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5065
Ilman muuta erittäin mielenkiintoinen aihe. Nykyään tosi paljon kuullaan miten nuoret ovat stressaantuneet, mutta ei näyttäisi että asialle tapahtuisi mitään. Toinen kappale löi suoraan sydämeen, kun itse en opiskelun aikana osaa oikein rentoutua vapaa päivinä. Kun tekisi mieli ottaa rauhallisesti aina tulee mieleen joku työ/tehtävä jonka PERIAATTEESSA voisin aloittaa nyt ettei tarvitsisi myöhemmin tehdä sitä.
VastaaPoistaMistä ylipäätään aloitetaan muutosten tekemisen? Ei minulle ainakaan tule mieleen mitään ideaa joka OIKEASTI saisi asiat kuntoon. Ehkäpä juuri tämän takia Helne ei oikein ehdottanut mitään. Tosiaan kaikki suuri alkaa pienestä, joten jonkun tässä tapauksessa pitäisi ottaa johtajan aseman, uskaltaa tehdä ehdotuksia ja viedä asiat eteen päin. Tärkeintä on ettei tilanne jäisi "no joku muu varmaankin tekee sen.".
Todella kiinnostava ja luultavasti kaikkia opiskelijoita koskettava aihe. Nykyajan kiireinen ja tehokkuuteen pyrkivä yhteiskunta tuntuu ajavan nuoret kilpailemaan menestyksestä yhä vain kovempaa. Olisikin kiinnostavaa pohtia, millaisia muutoksia yhteiskuntaan voitaisiin tehdä, jotta nuoriin kohdistuva paine helpottaisi. Muutoksia tuskin tehtäisiin yhteiskunnan tehokkuuden kustannuksella, mikä tekeekin tehtävästä astetta haastavamman.
VastaaPoistaSukupolvien erot stressinsietokyvyssä ovat varmasti huomattavat. Uskoisin, että stressiä siedetään ehkä suunnilleen yhtä paljon eri sukupolvien välillä, mutta stressin aiheuttajat ovat erilaisia. Voi myös olla, että yhteiskunnan aiheuttaman paineen vuoksi stressinsietokyvyn on pakko kasvaa.
Aiheenne on kiinnostava ja hyvin läsnä opiskelijayhteisössä. Teksti oli kivasti etenevää ja helppolukuista. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut hieman enemmän teidän omaakin näkemystä tai pohdintaa aiheesta, tekstistä kuitenkin välittyi että niitä omia näkemyksiä olisi ollut.
VastaaPoistaTekstiä näin psykologian opiskelijana on hauska lukea, siinä tulee pinnalle paljon meidän opinnoissa puhuttavat aiheet, mutta hieman erilaisesta suunnasta lähestyttynä.
Ylipäänsä nykypäivän ylisuorittaminen on todella pahasta, kun elämässä pärjääminen ei tunnu enää riittävän vaan kaikkien tulisi menestyä. Samaan aikaan vaatimukset tuntuvat kasvavan ja etenkin älypuhelinten kautta koko maailma kaikkine odotuksineen on monilla kokoajan vain kädenmitan päässä. Kuinka sellaisessa maailmassa sitten rentoudut? Aina pitäis olla läsnä ja ympäri vuorokauden olisi joku jotain vailla.
-Sunna