perjantai 18. lokakuuta 2019

Englannin ja Ranskan yhteinen historia näkyy vahvasti kielissä


Aleksandra Tchernykh ja Teemu Pyykkönen

Indoeurooppalaiset kielet yhdistävät Eurooppaa. Sanoja lainataan kielestä toiseen, niitä
käännetään ja väännetään ja välillä keksitään uusiakin. Useat eurooppalaiset kielet ovat
keskenään hyvin läheisiä, vaikka kieliperheitä Euroopassa onkin useita. Englanti kuuluu
germaanisiin kieliin, Ranska edustaa romaanisia kieliä; kuitenkin niillä on todella laajalti
yhteistä sanastoa.
 
Kielen kannoilla -blogi on Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön
jäsenten ja vierailijoiden blogi. Blogissa voi myös kysyä omia kysymyksiä liittyen kieleen sekä
kulttuuriin, joihin blogin kirjoittajat vastaavat kieliasiantuntijan näkökulmasta.
 
Ranskalla ja Iso-Britannialla on pitkä yhteinen historia, johon usein liitetään useita sotia.
Niinpä ei ole ollenkaan yllättävää, että molemmat kielet ovat saaneet paljon vaikutteita 
toisiltaan. Sekä ranskan että englannin kielen asema maailmalla on vaikuttanut molempiin 
kieliin ja uusien lainasanojen syntymiseen. Tätä mielenkiintoista yhteyttä käsitellään 
Kielen kannoilla -blogin artikkelissa VARIENG vastaa! Englannin ranskalaisperäinen sanasto,
jossa blogin lukija on kysynyt kuinka suuri osa englannin sanastosta on lainattu ranskasta.

Kun puhutaan Iso-Britanniasta ja Ranskasta tulee mieleen maiden välinen kilpailuhenkisyys
 ja toisten piikittely mahdollisuuden tultua. Nämä jatkuvat konfliktit ja sodat maiden välillä 
alkoivat normannien vallatessa Englannin 1000-luvun alussa. Tämä lähensi saarivaltion
mantereen kanssa, mikä näkyy ranskan kielen vaikutuksessa englannin kieleen, olihan
ranska aikoinaan hovikielenä Englannissa. Vaikka myöhemmin englanti syrjäytti ranskan 
kielen hovissa, sen vaikutus ei jäänyt vain historian kirjoihin. 


 
Kuva 1
Sanastotasolla ranskan vaikutus englantiin on helposti
nähtävissä. Tätä voi hyvin havainnollistaa esimerkiksi
vilkaisemalla EZGlot-sivuston avulla. Ranskalaista
alkuperää olevien englannin sanojen lista on pitkä kuin
nälkävuosi - sanoja on listassa 1084 kappaletta. 
Välillä on tietenkin hankalaa päätellä onko sanan 
alkuperä ranskalainen vai onko se lainattu
suoraan latinasta. Samoin ranskan kieleen 
on myös tullut sanoja englannista,
mutta kuten käänteisestä listasta (212 sanaa)
voi päätellä, sanat ovat enemmän 
arkikielisempiä ja niiden määrä on 
huomattavasti vähäisempi. On myös helppo 
huomata, että englannista tulleet lainasanat ovat
uusia lainasanoja, jotka ovat tulleet englannin
suosion myötä.
  

 


Kuva 2



Olemme myös pohtineet ranskan asennetta vieraisiin
kieliin ja sitä, että tiedeyhteisöt todennäköisesti
yrittävät vältellä uusien lainasanojen tulemista
tieteelliseen ranskan kieleen. Toisaalta englantia
käytetään aina vain enenevässä määrin
tutkimuksen kielenä kaikkialla, ja suurin osa
arvostetuimmista tieteellisistä julkaisuista on
englanninkielisiä. Tämä pakottaa myös ranskalaisen
tiedeyhteisön käyttämään englantia - toisaalta
englannin käyttäminen työkielenä ei varsinaisesti
pakota lainaamaan sanoja ranskaan. Silti
huomaamme, että populaarikulttuurin myötä,
nuorison keskuudessa kuulee yhä enemmän
englanninkielisiä ilmaisuja. 

 Kuinka suuri osa englannin sanoista sitten tulee ranskasta? Tarkkaa prosentuaalista määrää
on hyvin vaikea sanoa, sillä tulkintoja etymologiasta voi olla useita, ja toisaalta tulokseen
vaikuttaa myös se, mitä lasketaan: lasketaanko sanakirjasta vain pääsana-artikkelit, kaikki
mahdolliset muodot, vai esimerkiksi kielen 1000 yleisintä sanaa? Alla oleva diagrammi
antaa yhdenlaisen kuvan englannin sanojen alkuperästä.

Kuva 3
Jakauma voisi näyttää hyvin erilaiseltakin: Kielen kannoilla -artikkelissa mainitaan sanakirjatutkimukseen perustuvia 
lukuja 12,7 ja 28,3 prosentin välillä. Toisaalta englannin tuhannesta yleisimmästä 
sanasta kerrotaan yli 90 prosenttia olevan ranskalaista tai latinalaista alkuperää.
 
Latina, ranska ja englanti ovat historiallisesti saaneet vaikutteita toisiltaan ja sanojen
alkuperän miettiminen saattaa todellakin olla haastavaa. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole
kauhean vakava aihe, vaan mielenkiintoista pohdiskeltavaa, sillä kun käytämme kieltä,
harvemmin pohdimme sanojen alkuperää. Lopultakaan alkuperällä ei niinkään ole
merkitystä, vaan sillä, mitä sanoilla tarkoitamme.

Lähteet:





2 kommenttia:

  1. Tutkimusaiheenne on varsinkin kielitieteilijöille ja miksei muillekin hyvin mielenkiintoinen ja se on relevantti asia kielentutkimuksessa tänäkin päivänä. Blogitekstiänne on mukava lukea sen johdonmukaisuuden takia ja myös siksi, että olette valottaneet ajatuksianne kuvaesimerkkien avulla. Mitä Ranskan ja Englannin väliseen historiaan tulee, on havaintojenne lisäksi syytä ottaa huomioon vielä satavuotisen sodan aika, koska sieltä voidaan löytää vielä syitä kummankin kielen yhteisiin piirteisiin. Olette tehneet hyvän havainnon, että populaarikulttuurin myötä ranskalaisen nuorison keskuudessa kuulee käytettävän englannista peräisin olevia ilmaisuja. Tämä pätee itse asiassa myös muihin romaanisiin kieliin, esimerkiksi italian kieli on omaksunut populaarikulttuurin myötä paljon englannista peräisin olevia lainasanoja. Tarkkaa prosentuaalista määrää kummankin kielen välisistä yhteisistä sanoista tuskin voidaan muodostaa, mutta julkaisunne kuvista saa hyvin suuntaa-antavaa informaatiota asian tiimoilta.

    VastaaPoista
  2. Kielten opiskelijana koen valitsemanne aiheen erittäin kiinnostavaksi. Kuten mainitsitte, on mahdotonta sanoa tarkasti kuinka suuri vaikutus ranskalla on historian kulun aikana ollut englantiin. Tästä huolimatta kielten väliset valtadynamiikat ja englannin nykyinen asema maailmanlaajuisena lingua francana tekevät aiheesta todella milenkiintoisen. Blogitekstinä postauksenne oli selkeä ja miellyttävä lukea. Hyvä kuvien käyttö auttoi myös tekemään tekstistä selkeämmän ja johdonmukaisemman.

    - Iiro

    VastaaPoista