Liikkumattomuuden trendi – ruokailutottumusten vaikutus ja liikunnan merkitys (Sirke A., Timothy K., Lilya L.)

-->

Liikkumattomuuden trendi – ruokailutottumusten vaikutus ja liikunnan merkitys

Sirke, Timothy & Lilya

Viime vuosikymmenen aikana yleisesti ja kasvavissa määrin puhuttanut aihe on ollut liikkumattomuus. Liikkumisen vähenemistä on tutkittu jatkuvasti, mutta varsinaista, yksiselitteistä, tieteellistä näyttöä asialle ei ole. Epäterveellisten elämäntapojen voi tosin huomata tulleen arkisemmiksi - varsinkin omassa ikäluokassamme - pelkästään katselemalla ympärilleen.  Epäterveellisillä elämäntavoilla tarkoitamme roskaruoan ja ylipäätään ravintoloissa syömisen yleistymistä, liikkumattomuutta ja etenkin istumatyötä puhumattakaan päivittäisen ruutuajan kasvamisesta. Tämä elämäntapojen muutos näkyy mm. siinä, että ystävien kanssa vietetään leffailtoja kävelylenkkien sijaan ja ”Wolttaaminen” eli (useimmiten) epäterveellisen ruuan tilaaminen ravintolasta kotiovelle toimitettuna on jollekin ihmisille, kuten opiskelijoille, miltei päivittäinen tapa. Pelkästään se, että koulutyöt tehdään tietokoneella ja niin luennolla, bussissa kuin ruokapöydässä istutaan, tukee näiden epäterveellisten elämäntapojen yleistymistä.

Aiheesta kiinnostuneena tutustuimme hyvinvointialan vaikuttajiin ja erityisesti aiheesta kirjoittaviin, jolloin vastaamme tuli Juha Hulmin ylläpitämä blogi. Jyväskylän yliopistossa työskentelevän liikuntafysiologian apulaisprofessori Juha Hulmin ylläpitämä Lihastohtori-blogi käsittelee terveyteen, treenaamiseen, lihashuoltoon, ravintoon ja fysiologiaan liittyvää tietoa asiallisella, mutta humoristisella otteella. Hulmi on julkaissut blogia huhtikuusta 2012 alkaen ja sillä on ollut parhaimmillaan noin satatuhatta kävijää kuukaudessa. Hulmi valmistui Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2004 ja väitteli samaisessa paikassa myös tohtoriksi vuonna 2009. 

Blogiteksti, josta erityisesti kiinnostuimme, on nimeltään ”Ovatko nykylapset liikkumattomampia ja huonokuntoisempia kuin ennen?” (1), jonka on kirjoittanut vierailijakynänä esiintyvä Liikuntafysiologian dosentti, Eero Haapala.  Tekstissä Haapala vastaa yleisimpiin kysymyksiin aiheesta ja kertoo onko ongelma oikeasti niin vakava kuin ihmisten annetaan luulla. 

Ensimmäinen väite, jota Haapala kommentoi on se, että lasten liikunnan määrä ja fyysinen kunto on lähivuosina romahtanut. Monien arvioiden mukaan lasten keskimääräinen liikunta ei täytä suositeltua päivittäistä liikunnan määrää. Haapalan mukaan vuosikymmenien aikana tehdyt tutkimukset eivät ole kuitenkaan pystyneet osoittamaan liikunnan määrän dramaattista laskua. Tekstissä kerrotaankin, että hyötyliikunta on vähentynyt esimerkiksi autoilun lisääntymisen takia, mutta vapaa-aikaan liittyvä liikunta, kuten kuntosalilla käyminen, on lisääntynyt. 

Toisena väitteenä on useasti kuultu, teinit ovat laiskoja eivätkä jaksa liikkua. Haapala kertoo, että väitteeseen on vaikea vastata ja tutkia, sillä syy liikkumattomuuden takana on usein biologinen, eikä siihen vaikuttavilla muuttujilla ole selkeää syy-seuraus -suhdetta. Geneettiset tekijät vaikuttavat toki, mutta myös teknisesti edistynyt yhteiskunta on vähentänyt liikunnan tarpeellisuutta. Kolmannessa kysymyksessä ollaan huolissaan lasten taaperovuosien liikkumattomuuden mahdollisesti kauaskantoisissa seuraamuksissa. Haapalan mukaan motoriset taidot ja lihasvoima ovat tärkeimpiä ominaisuuksia liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen ja täten muut liikkumisen muodot, kuten aerobinen liikunta, eivät yksinään turvaa lapsen kehitystä tulevaisuudessa. Haapala kertoo, että lasten pitäisi omaksua voimaharjoittelu jo heti syntymästä ja pikkuhiljaa lisätä juoksua, hyppimistä, työntämistä ja painoilla tehty liikunta riippuen henkilöstä 7-10 vuotiaana. 

Blogitekstin lopussa todetaan, että liikkumattomuuteen ja erityisesti erilaisiin trendeihin liittyvät asiat ovat monien tahojen huulilla, mutta asiassa on usein paljon epävarmuutta. Täten kaikkeen tietoon tulisi suhtautua kritiikillä. Haapala kuitenkin muistuttaa, että liikunnan merkitys on ylivoimaisen suuri ihmiselle ja ihmisen kehitykselle todistamattakin, mutta yksittäisistä syy-seuraus -suhteista tulisi tehdä enemmän tutkimusta.

Kuvituskuva, lähde: https://unsplash.com/photos/wqyanQ8ibTE

Kuten Haapalan tekstistä voikin tulkita, on selvää, että liikunnan olisi hyvä olla osa arkea jo nuoresta iästä. Nykyään on tosin yhä enemmän itsestä kiinni pitää yllä tasapainoisia arkirutiineja ja huolehtia siitä, että joka päivä tulee liikuttua edes vähän. Asiaan siis vaikuttaa suuresti yhteiskuntamme ja etenkin lähiympäristön käsite yksilön hyvinvoinnista on suuressa osassa, kun yritetään tehdä muutosta parempaan. Kuten Yle:n artikkelistakin (2) käy ilmi, liikuntaan suhtaudutaan nykypäivänä aivan eri tavalla kuin ennen. ”Fitness-trendien” yleistyessä tuntuu, että urheilua ei ole ilman hienoja treenivaatteita, henkilökohtaista Personal Traineria ja palauttavia proteiinijuomia. Liikkumisesta on hävinnyt Lihastohtorin blogissakin tarpeelliseksi todettu hauskuus ja mediassa on todettu monissa yhteyksissä liikunnasta tulleen enemmänkin ”pakollista suorittamista” (2) kuin pelkkä hyvän olon lähde.

Mielestämme tosin liikkumistakin tärkeämpi näkökulma on ravinto. Kuten biokemian tohtori S.M. Talbott toteaa, hyvinvoinnissa 25% koostuu treenistä ja 75% ruokavaliosta (3). Olit sitten kiireinen opiskelija tai ruuhkavuosia viettävä perheenisä, voi ruokailutottumuksiin vaikuttaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, mikäli treenistä täytyy karsia. Yhtälöstä tuleekin vaarallinen silloin, kun ihmisten yleinen liikkumisen taso laskee ja samalla epäterveelliset ruokailutottumukset yleistyvät. Erityisesti lasten liikkumattomuutta tutkiessa miltei tärkeimmäksi tekijäksi tulee lapsen elinympäristö. Perheeltä opitut ruokailu- ja liikuntatottumukset ovat usein merkittävässä roolissa, mikä tulee esille myös seuraavaksi mainittavassa Helsingin Sanomien mielipide-osiossa julkaistussa mielipidekirjoituksessa (4).

Yleinen käsitys on, että lapset ja nuoret syövät epäterveellisesti vanhemmiltaan oppimansa mallin mukaisesti, eivät liiku ja istuvat vapaa-ajallaan vain tietokoneen ääressä. Ruokailutottumuksilla onkin keskeinen rooli ihmisten fyysisen kunnon ylläpitämisessä. Vaikka söisikin terveellisesti, on silti pulassa jos ei liiku yhtään tai harrastaa liikuntaa vain hyvin vähän. Helsingin Sanomissa 14.7.2019 julkaistu lukijan mielipide “Hotellien ja laivaristeilyjen mässäilybuffetit lihottavat suomalaisia” ilmaisee hyvin mm. buffeteista aiheutuvia lieveilmiöitä. Mielipidetekstin mukaan ravintolat kohtaavat paljon tilanteita, jossa vanhemmat latovat pienten lasten lautasille reippaasti isommille tarkoitettuja annoksia ruokaa ja sitten ihmettelevät, kun lapsi ei jaksa syödä kaikkea. Jos lasta aletaan “lihottaa” jo kolmevuotiaana, ei olekaan ihme, että myös liikkumattomuudesta kasvaa ongelma.  

Yhteenvetona voisi todeta nykylasten ja -nuorten - tai miksei aikuistenkin - “laiskistuneen” monien asioiden seurauksena. Yleinen sanonta “kaikki vaikuttaa kaikkeen” pätee myös tässä tapauksessa. Liikkumattomuudesta on tullut salakavala ongelma, jonka muodostumista ei olla edes huomattu – ennen kuin nyt, kun asia on alkanut näkymään tilastoissa. Liikkumattomuuden kanssa käsi kädessä kulkee heikentyneet ruokailutottumukset, sillä esimerkiksi rasvaisen ruoan syöminen on yleistynyt eritoten sen helpon saatavuuden vuoksi. Loppuun voisi kuitenkin korostaa liikunnan tärkeyttä puuttumatta liikaa kääntöpuolen haasteisiin. Kuten Haapalakin toteaa Lihastohtori-blogin blogitekstinsä loppuun: ”jos minulta kysytään, valitsisin liikunnallisen elämäntavan” (1). Haapalan sanoissa korostuu se, että nykyaikana liikkuminen on yhä kasvavissa määrin jokaisen omaehtoinen valinta, jonka tekemistä hän ehdottomasti suosittelee kaikille.

Tekstissä mainitut lähteet:

1. https://lihastohtori.wordpress.com/2019/08/12/ovatko-nykylapset-liikkumattomia-ja-huonokuntoisia-haapala/

2. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/14/perfektionistille-liikunta-voi-olla-pakonomaista-suorittamista

3.https://www.huffpost.com/entry/exercise-vs-diet-for-weight-loss_n_5207271?guccounter=1&guce_referrer=aHR0cHM6Ly93d3cuZ29vZ2xlLmNvbS8&guce_referrer_sig=AQAAABFR_adO00TNhr_i9E2oTzh0vbN96rLTQOqxZMhYZdrWr3dhAKbfTYSXQVqKTEZavH6CCfk-fxqddb0crQjcL6v3c2Eir026taXtIN1YawEmmtWa69PfJ9Q5qhbLraRhtDqywz2_P4An73evwp-CqRdAfwHC1nQYhNZDlV7glN0c

4. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006172974.html