Koulumaailma ilman erityisluokkia? (Sofia Loisti ja Laura Väisänen, Miian ryhmä)

koulumaailma ilman erityisluokkia? 

Mikkosen, Nikanderin & Voutilaisen artikkeli “Oppimisvaikeuksien tukeminen ja tunnistaminen” on julkaistu Potilaan lääkärilehdessä (12/15). Kyseiselle lehdelle löytyy nettisivusto, jossa on koottuna useimpia lehdessä ilmestyneitä terveyteen liittyviä tieteellisiä artikkeleita. Blogiimme valikoitunut teksti on lastentautien erikoislääkärin, terveyskeskuslääkärin sekä lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkärin kirjoittama. Artikkelin kanta, kirjoittajiensa mukaan, painottuu enemmän lääketieteen puolelle. Lääketieteessä suositaan mallia, jossa sairaus diagnosoidaan ja halutaan parhaansa mukaan parantaa, jolloin ihmisestä tulee taas “normaali”. Artikkelissa oppimisvaikeuksiin liitetyt käsitteet, kuten “ongelmien tunnistaminen” tai “häiriö”, kertovat lähestymistavasta.

Artikkelin mukaan oppimisvaikeuksien katsotaan aiheuttavan syrjäytymistä, sillä ne huonontavat koulumenestystä ja lisäävät riskiä keskeyttää koulunkäynti. Suomalaisista noin 5 - 20 % havaitaan jokin oppimisvaikeus. Vaikeuksia voi ilmetä lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa. Dysleksia on yleisin oppimisvaikeus, jossa vaikeuksia ilmenee kirjoittamisessa ja lukemisessa.

Koulun tehtävänä on tunnistaa ja tukea oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita. Oppimisvaikeuden diagnosoinnin jälkeen oppilaalle mietitään sopiva tukimuoto yksilöllisesti. Päätöksenteossa käytetään kolmiportaisen tuen mallia, jossa tuki jaetaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Mallin avulla selvitetään, pystyykö oppilas työskentelemään samassa luokassa muiden kanssa eli integroidaanko oppilas muun ryhmän toimintaan. Yleisessä tuessa oppilas saa tukiopetusta, mutta työskentelee samassa luokassa muiden oppilaiden kanssa. Tehostettu tuki voi olla esimerkiksi osa-aikainen erityisopetus. Erityistä tukea vaativa oppilas siirretään pienryhmään tai erityisluokkaan. Se, mistä haluamme blogissamme keskustella, on integraatio, sen ongelmat ja miksi erityisluokkia tarvitaan edelleen.

Integraatio tarkoittaa sananmukaisesti kahden osan yhdistämistä, sulauttamista niin, etteivät alkuperäiset osat erotu enää toisistaan (Moberg, Hautamäki, Kivirauma, Lahtinen, Savolainen & Vehmas 2015). Erityisopetuksessa se tarkoittaa sitä, että erityisen tuen oppilas on osittain tai kokonaan integroitu osaksi muuta luokkaa. Integraatio on välivaihe inkluusioon. Inkluusio tarkoittaa koulumaailmaa, jossa ei ole ollenkaan erityisluokkia tai -kouluja. (peda.net. 3.2.2020.) 

Integraatiota on perusteltu sillä, että integroimalla kunnioitetaan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Eriyttäminen voi olla leimaavaa ja vaikuttaa oppilaan itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin, eikä se täten toteuta tasa-arvon sanomaa.  Leimaaminen voi lisäksi lisätä oppilaiden välistä kiusaamista ja lisätä sitä kautta oppilaiden pahoinvointia. Palveleeko integraatio kuitenkaan kaikkia oppilaita? Mitkä seikat ovat huomioitava?

Inkluusion toteutumisessa on paljon käytännön ongelmia. Inkluusio eli kaikkien oppilaiden integroiminen samaan luokkaan toimisi paremmin, mikäli olisi resursseja palkata lisää erityisopettajia, psykologeja ja koulunkäyntiavustajia. Yksi opettaja ei kykene hallitsemaan 20 oppilaan luokkaa, jossa on myös kolmiportaisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Integroiminen tekee siis tässä tapauksessa vain hallaa koko ryhmälle opettaja mukaan lukien. Tuen tarpeessa olevat oppilaat tarvitsevat enemmän apua ja ohjausta, joka on taas pois muilta oppilailta. Jokaisella oppilaalla tulee kuitenkin olla mahdollisuus apuun, vaikka tuen tarvetta ei olisikaan. 

Varhainen tuki on tärkeää – siihen kolmiportaisella tuella pyritään! Tämän vuoksi oppimisvaikeuksia on hyvä kartoittaa heti alku- ja esiopetuksessa, jotta mahdolliset tuen tarpeet saadaan tietoon. Mielestämme oppimisvaikeuksia tulisi seuloa enemmän, monia kertoja ennen koulua ja koulun aikana, sillä ne eivät välttämättä tule esille heti. Lisäksi tulisi kehittää parempia ja monipuolisempia seulontamenetelmiä. Seulonta on joissakin tapauksissa haastavaa, sillä oppimisvaikeudet on määriteltävä tarkkaan. Diagnoosia ei saa antaa kenenkään persoonallisuuden piirteiden tai temperamentin perusteella. Myös aistivammat ja kokonaiskehityksen viive on suljettava pois, vaikkakin oppimisvaikeudet voivat esiintyä myös näiden kanssa. (Mikkonen ym. 2015.) Ammattilaisten tulisi herkemmin tarttua vaikeuksiin ja tarjota nopeasti tukiopetuksen muotoja, jotta vältyttäisiin negatiiviselta kierteeltä. Pienikin poikkeama tulisi ottaa vakavasti ja tarjota osa-aikaista tukea tai tukiopetusta. Lyhytaikainen tukiopetus saattaa riittää saamaan oppilaan takaisin muun luokan tahtiin.  Näin varmistettaisiin opetustahdissa pysyminen ja oppilaan motivoituminen. 

Mikkonen ym. mainitsevat artikkelissaan (2015) internetpohjaisen Ekapelin, joka on kehitetty lukutaidon oppimisen perusteiden harjoitteluun. Sen on katsottu motivoivan lapsia lukemisen pariin. Lapset käyttävät nykyisin paljon tabletteja, johon kyseinen peli on mahdollista ladata. Ekapeli on lapsien mielestä mielekäs ja huomaamaton tapa oppia. Pelimuoto lisää varmasti lasten kiinnostusta ja intoa oppia lisää. 

Koulut tarvitsevat erityisluokkia, sillä näin voidaan turvata ja taata paremmin jokaisen oppilaan oppiminen ja sen tukeminen. Kaikilla tulee olla mahdollisuus tukeen ja ohjaukseen! 

Kirjoittajat 

Sofia Loisti & Laura Väisänen 

Lähteet: 

Mikkonen, K., Nikander, K. & Voutilainen, A. (2015) Oppimisvaikeuksien

tunnistaminen ja tukeminen. Potilaan Lääkärilehti 12/15. 

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/oppimisvaikeuksien-tunnistaminen-ja-tukeminen/ 

Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H. & Vehmas, S.

(2015). Erityispedagogiikan perusteet (3. uud. p.). Jyväskylä: PS-kustannus

https://peda.net/rauma/tjeth/käsitteitä/iji/ijil . Viitattu 3.2.2020.

Kuva: https://www.lohja.fi/varhaiskasvatus-ja-opetus/opetus-ja-koulutus/perusopetus/oppimisen-ja-koulunkaynnin-tuki/kolmiportainen-tuki/