Tekoäly on kenties seuraavan vuosikymmenen puhutuin aihe. Jo nyt tekoälystä puhutaan alalla kuin alalla lähes pakkomielteisesti. Tekoäly kiinnostaa ihmisiä ja se näkyy myös markkinoinnissa. Se myy lehtiä, lisää nettiklikkauksia, sekä on selkeä kilpailukohde muun muassa mobiililaitemarkkinoilla. Tekoälyn kuumuudesta huolimatta voidaan kyseenalaistaa tavallisten ihmisten todellinen tietämys aiheesta. Monille tekoäly merkitsee David Hasselhoffin puhuvaa autoa tai tieteiselokuvista tuttuja robotteja. Kyseiset tekoälyt ovat kuitenkin vain fantasiaa verrattuna nykypäivän teknologiaan. Kyseisiä äärimmäisen kehittyneitä ongelmanratkaisutaitoja omaavia tietokoneohjelmia kutsutaan nimellä supertekoäly.
Tapio Salakoski (2018) kirjoittaa blogitekstissään (https://blogit.utu.fi/utu/2018/03/16/maailmanloppu-valtetaan-valittamalla/) juuri supertekoälystä maailmanlopun uhkakuvana. Korostaakseen asian vakavuutta, hän nostaa esiin muun muassa raamatullisen vedenpaisumuksen ja lähes kaiken elämän maapallolta tuhonneen meteoriitin maahan iskeytymisen.
Tapio Salakosken mieltä jäi kalvamaan tekstinsä mukaan vietnamilaisnuoren kysymys: Onko tekoäly todella uhka ihmiskunnalle? Tämä kysymys jää myös tekstin lukijalle päälimmäisenä mieleen, sillä Salokoski keskittyy kuvaamaan ratkaisua ongelmaan, jota ei esittele. Hän mainitsee valtiolliset tiedustelupalvelut ja sotateollisuuden uhkina, jättäen kaiken lukijan mielikuvituksen varaan. Mitä tahansa voimakasta teknologiaa voidaan väärinkäyttää, eikä tekoäly ole poikkeus tähän sääntöön. Tekoälyn kehitys voi nostaa tiedustelupalveluiden harjoittaman yksityisyyden loukkaamiseen ennennäkemättömälle tasolle. Edistyneiden tekoälysovellusten yhdistäminen valvontakamerainfrastruktuuriin mahdollistaa massiivisten ihmisjoukkojen profiloinnin ja liikkeiden seurantaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi täydellistä yksityisyyden menetystä kaupunkialueilla.
Toinen, kenties konkreettisempi, uhka on tekoälyn aseistaminen. Tappavan voiman valjastaminen pohjimmiltaan moraalittoman koneen jatkeeksi on vähintäänkin huolestuttava ajatus. Nimenomaan tämä on kuitenkin sotateollisuuden tulevaisuus, eivätkä suurvallat voi sivuuttaa tekoälyn tuomia mahdollisuuksia lukuisista ongelmakohdista huolimatta. Tekoäly mahdollistaisi miehittämättömien sotilasajoneuvojen autonomian, jolloin niitä hallinnoiva ihminen olisi kauhuissa mukana vain välillisesti. Kyseinen teknologia voikin olla seuraavan maailmanlaajuisen kilpavarustelun kohde. Mutta voiko koneen antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä elämästä ja kuolemasta?
Ratkaisuksi vastauksessaan Salakoski nosti kaksi avaintekijää, joilla tekoälyn kehittyminen ihmiskunnan uhaksi estetään. Ensinnäkin tulevaisuuden älykkään teknologian kehittäminen tulisi suorittaa aktiivisessa dialogissa insinöörien, tutkijoiden, yhteiskunnan päätöksentekijöiden ja käyttäjien eli kansalaisten kesken. Lisäksi ihmisten ymmärrystä tekoälystä tulisi parantaa väestöryhmästä riippumatta. Toisin sanoen on pidettävä huolta monialaisen tekoäly-ymmärryksen sisällyttämisestä yleissivistävään koulutukseen korkeakouluissa, lukioissa ja peruskouluissa. Omalla kohdallamme heräsikin kysymys: Kuinka tähän Salakosken ratkaisuun päästään esimerkiksi ihan vaikkapa yliopisto-opetuksessa, jossa henkilöstöresurssit ovat usein rajoittuneet? Ottaen lisäksi huomioon Salakosken kirjoituksessaan mainitseman pääministeri Juha Sipilän näkemyksen, jonka mukaan Suomessa tulisi täydennyskouluttaa miljoona ihmistä 10 vuoden aikana. Sipilän haasteeseen Salakoski vastasi Turun yliopiston aikomuksella ottaa proaktiivisen roolin koulutuksen kehittämisessä valmistautuen täydennyskoulutuksen kysynnän merkittävään kasvuun, mutta meitä mietityttämään jäi kuitenkin se, miten tavoitteeseen voitaisiin, jos ei konkreettisesti, niin ainakin hypoteettisesti päästä. Mietimme asiaa, ja meistä tuntui hyvältä lähestyä tiukoin resurssein toteutettavan tekoälytäydennyskoulutuksen haasteita tekoälyllä itsellään. Tekoäly on tälläkin hetkellä jo niin edistyksellistä, että sen rohkea ja järkevä käyttöönotto yliopistojen opetuksessa olisi todennäköisesti mullistavaa. Ehkä voimme tulevaisuudessa laittaa chatbotin pitämään tekoälyn täydennyskoulutuskurssia!
Erityisen hienoa Salakosken blogitekstissä oli se, että lopussa hänkin tunnusti myös tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet. Toivottavasti hän tulevaisuudessa vielä kirjoittaakin tekstin, jossa hän puhuu tekoälyn mahdollisuuksista positiiviseen sävyyn “maailmanlopun kehityksen” sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti