Miia Kososen pitämä Tohtorille töitä -blogi keskittyy muun muassa virtuaaliyhteisöjen ja sosiaalisen median tutkimukseen sekä yliopistoihin. Kirjoittaja Miia Kosonen on Tohtoriverkoston perustaja, kouluttaja ja tutkija. Tohtoriverkosto on avoin yhteisö tohtoreiden ja muiden korkeakoulutettujen työurien tueksi. Lisäksi hän on valmistunut tohtoriksi kauppatieteelliseltä alalta LUT-yliopistosta. Tohtorille töitä -blogin kohderyhmään kuuluvat korkeakoulutetut, koska blogin tarkoituksena on auttaa ja kannustaa korkeakoulutettuja työelämässä.
Valitsimme tämän blogin, koska olemme kaikki hyvin eri alojen opiskelijoita ja tämä blogi on aiheeltaan meille kaikille ajankohtainen ja relevantti. Kososen blogissa on yli 200 postausta, mutta viime aikoina blogin aktiivisuus on laskenut. Esimerkiksi vuodelta 2019 löytyy vain yksi postaus ja vuodelta 2018 viisi. Blogin lisäksi samalta sivustolta löytyvät esimerkiksi Kososen CV, lista hänen julkaisuistaan, linkkejä haastatteluihin, sekä tietoa Tohtoriverkostosta.
Meitä kaikkia koskevia ja kiinnostavia aiheita blogissa ovat viestintä ja media, sillä ne liittyvät vahvasti jokapäiväiseen elämään, niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi viestinnän ja median voi yhdistää aikalailla kaikkeen ja kaikkiin muihin aiheisiin. Viestinnän ja median käsittelemisen lisäksi blogissa kirjoitetaan muun muassa yliopistoasioista, eri alojen asiantuntijuudesta sekä myös yhteiskunnallisista asioista.
Blogissa käytetty kieli on arkipäiväistä, mutta kuitenkin hyvin asiallista. Vaikka blogin aiheet voivat olla tieteellisiä, teksti on silti helppolukuista. Blogitekstit muistuttavat tyyliltään artikkelia. Blogin tekstit eivät mielestämme ole kovin tieteellisiä, sillä tekstin lomaan on sulautettu paljon kirjoittajan omakohtaisia oman elämän esimerkkejä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Omien kokemusten lisäksi blogissa on kuitenkin käytetty lähteinä monia tieteellisiä tutkimuksia. Blogissa tieteellistä tietoa tuetaan tutkimustiedolla ja kirjoittaja lisää muiden tekemiä tutkimuksia lähteiksi tukemaan asiantuntijatekstiä. Usein kirjoittaja pohjustaa tieteellisiä tutkimustuloksia omallaan sekä tiedeyhteisön yleisellä tiedolla.
Blogissa on mahdollisuus kommentointiin, mutta kommentoiminen vaatii kommentin kirjoittajalta nimen sekä sähköpostiosoitteen. Kommentointi ei siis onnistu anonyymisti, mikä saattaa olla yksi syy kommenttien vähäisyyteen blogissa. Useimmissa teksteissä ei näytä olevan kommentteja lainkaan, kun taas harvoissa on hieman enemmän keskustelua. Niissä teksteissä, joissa keskustelua on käyty kommenttikentässä, keskustelijat ovat yleensä itse kirjoittaja ja tutkija, jonka tutkimusta on käytetty lähteenä. Blogissa ei juurikaan näy kommentteja, joissa esimerkiksi ilmaistaisiin mielipide tekstistä kokonaisuutena tai vaikka kehuttaisiin jotakin tiettyä kirjoitusta.
Valitsimme tarkempaan syyniin otsikon perusteella mielenkiinnon herättäneen blogitekstin “Mistä vaikutelmat verkossa syntyvät?”. Tekstissä Kosonen käsittelee verkkoviestintää ja sitä, miten vaikutelmamme sitä kautta muodostuvat. Blogiteksti ei pureudu kovin syvälle aiheeseen, vaan valottaa aihetta pohtivaan sävyyn, esittäen uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen.
Kosonen kritisoi sitä, miten Albert Mehrabianin tunnettua 55-38-7 -sääntöä käytetään kyseenalaisesti, jopa väärinymmärretysti myös verkkoviestinnästä kirjoittaessa. Säännön mukaan viestintämme rakentuu enemmän äänenpainon ja kehonkielen varaan, kuin itse sanojen (7%). Tämän epäkohdan innoittamana hän lähtee kirjoittamaan siitä, mistä osista vaikutelma nimenomaan verkossa oikeastaan rakentuu. Kosonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt ajankohtaisia tutkimuksia, jotka perustuisivat erilaisten digitaalisten viestinnän kanavien käytön systemaattiseen analyysiin. Tämän vuoksi hän nojaakin kirjoituksessa puhtaasti omaan asiantuntemukseensa.
Oman pohdintansa tuloksena kosonen arvelee mielikuvien synnyn verkossa jakautuvan neljään kategoriaan; mielikuvaan, sisältöön, tyyliin ja kontekstiin. Hän ottaa lukijat huomioon esittäen kysymyksiä; “... voisiko vaikutelma verkkoviestinnässä rakentua seuraavista elementeistä? Mitä lisäisit joukkoon?” Mielestämme mainitut neljä kategoriaa ovat olennaisia internetin maailmassa. Jokaisella on entuudestaan tiettyjä oletuksia ja mielikuvia, jotka vaikuttavat siihen, miten reagoimme asioihin ja lähdemme muodostamaan mielipiteitämme nähdessämme tai lukiessamme jotain verkossa. Kontekstilla on myös tärkeä rooli, sillä kaikenlaiset muuttuvat tekijät vaikuttavat paljon vaikutelmien muodostumiseen; kuten niinkin yksinkertainen tekijä kuin mieliala. Myös sisältö ja tyyli ovat merkittäviä tekijöitä kaikissa verkkojulkaisuissa; kuka muka ottaisi tosissaan esimerkiksi faktapohjaiseksi ja tieteelliseksi tarkoitetun tekstin, joka vilisee epäluotettavia lähteitä ja kielioppivirheitä?
Hyvän blogitekstin piirteenä Kososen kirjoituksessa on mielestämme mielenkiinnon herättävä otsikko. Aihe on kiinnostava ja johdattelevan kysymyksen heittäminen heti otsikkoon nappaa lukijan huomion. Teksti on tyyliltään rennompaa ja arkikielistä, ei siis kovin tieteellistä. Sitä on siis helppo lukea sellaisenkin ihmisen, jolla ei ole mitään pohjatietoa aiheesta, tai joka ei ole tutustunut tieteellisiin artikkeleihin. Sopivan mittainen teksti on vaivaton lukea, eikä käy liian raskaaksi.
Tekstissä käytetään vain vähän lähteitä, lähinnä pohjustamaan aihetta, omaa ajatustenvirtaa ja sitä, miten kirjoittaja on itse innostunut kirjoittamaan aiheesta. Kosonen käyttää tekstin seassa suoria linkkejä lähteisiin. Kaikki linkit tekstissä eivät toimi, kuten linkki Kososen oman väitöskirjaan. Muita linkkejä tekstissä ovat esimerkiksi käsitteisiin Wikipedian sivuille ja kasvatustieteellisen tiedekunnan sivuille. Wikipedialinkit eivät ole kovin luottamusta tai tieteellistä mielikuvaa herättävä valinta. Kosonen linkittää teksteihin myös aiempia postauksiaan, mikä on mielestämme hyvä juttu, sillä näin lukija pääsee tutustumaan kirjoittajan muihin teksteihin aiheesta.
Blogitekstin aihe herättää mielenkiinnon, mutta itse teksti valottaa hyvin suppeasti aihetta ja sisältää lähinnä omaa pohdintaa ja tulkintaa, eli hyvin vähän lähteisiin perustuvaa tietoa. Alkuoletus otsikon perusteella oli se, että teksti nimenomaan kertoisi vaikutelmien synnystä laajemmin ja faktoihin nojaten. Kun teksti on luettu, jää kaipaamaan syvempää tietoa aiheesta. Kosonen tiedostaa tämän ja tekstin lopussa vitsailee aiheesta. “Ärsyttävää, vai mitä? :) “, hän heittää irvokkaasti ja lopettaa blogikirjoituksensa tuohon tokaisuun.
Vaikka Kososen blogi ei ole kieleltään kaikista tieteellisintä, on sen lukeminen kuitenkin valittujen aiheiden ansiosta mielenkiintoista ja opettavaista. Lisäksi Kososen oma koulutus ja työkokemus lisäävät hänen uskottavuuttaan. Blogitekstien tieteellisyyttä vähentävät etenkin edellä mainitut viittausten puutteellisuudet, tekstien sisällön suppeus suhteessa otsikoihin, sekä arkipäiväinen kieli. Ehkä nämä ovatkin syitä sille, ettei blogin kommenteissa vilise kehuja ja ylistystä teksteistä.
Lähteet
https://tohtorilletoita.wordpress.com
Kuvat: Pixabay
Hyvin rakennetun kirjoituksen lopputulos yllätti, harmitti ja nauratti samaan aikaan.
VastaaPoista-Sandra & Janette