“Äiti, mistä tää meidän ruoka tulee?” ja monet muut kysymykset, joihin Elina Lappalainen esittää vastauksen (Helmi ja Juulia, Alman ryhmä)

 Tuotantoeläinten hyvinvointi on ollut kasvava mielenkiinnon kohde Suomessa viime vuosina. Ihmisten mielenkiinto aihetta kohtaan on nostanut päätään, sillä nykyään monien tavoitteena on tehdä omien kulutustottumusten suhteen eettisempiä valintoja. Tämän vuoksi päätimme valita tarkasteluun Elina Lappalaisen blogin Syötäväksi kasvatetut. Kyseessä on toimittaja ja tietokirjailija, joka on sattumoisin opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Blogin tavoitteena on levittää tietoa ja tuoda lihantuotannossa ilmeneviä ongelmia ilmi suuremmalle yleisölle. Blogin kohderyhmää ovat pääasiassa ne aikuiset tai nuoret ihmiset, jotka ovat itse vastuussa tai voivat itse vaikuttaa kulutuspäätöksiinsä. Emme kuitenkaan näe mahdottomuutena, etteivätkö tämänkaltaiset blogit ja sisällöt voisi tulla tulevaisuudessa osaksi esimerkiksi perusopetusta - kyseessä on kuitenkin yhteiskunnallisellakin tasolla hyvin poltteleva kysymys ja aihepiiri. Varsinkin, jos aihe nousee vielä suurempaan suosioon ja saa vielä entistä enemmän huomiota niin Suomen sisällä, kuin myös maailmanlaajuisesti.

Tässä blogissa meitä erityisesti kiinnosti sen yleinen agenda sekä selvä tavoite siitä, mitä kirjoittaja haluaa viestiä muille ihmisille ja millaisia kysymyksiä hän pitää yhteiskunnallisesti tärkeinä. Kiinnitimme myös erityisesti huomiota siihen, että Elina Lappalainen on lähtenyt samoista lähtökohdista ja opiskellut samassa korkeakoulussa, kuin me.

Elina Lappalaisen ja Christel Rönnsin kirja (Tammi)

Lappalainen on ollut myös mukana kirjoittamassa kirjaa nimeltä “Nakki lautasella” (Tammi, 2015). Kirjassa kerrotaan lapsiystävällisesti, mistä erityisesti liha perheiden ruokapöydässä on peräisin. Arvostimme sitä, kuinka hän ikään kuin haluaa jatkaa ja syventää blogissaan sitä, mitä hän on kirjassaan kirjoittanut. Tässä vaiheessa on hyvä mainita Nakki lautasella - kirjan lisäksi Lappalaisen kirjoittama tietokirja “Syötäväksi kasvatetut” (Atena kustannus, 2012), johon tämä hänen kyseinen bloginsa pohjaa.

Tutkimme hieman tarkemmin Lappalaisen blogin postausta nimeltä “ ‘Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?’ “ (2.5.2015). Tässä postauksessa Lappalainen käsittelee Nakki lautasella -teostaan ja siitä heränneitä kysymyksiä sekä perustelee sitä, miksi/miten lapselle tulisi puhua lihansyönnistä ja lihantuotannosta. Hän pohtii myös, mitä eri lähtökohtia ihmisillä voi olla jotka vaikuttavat tapaan puhua lihasta. Hän haluaa muun muassa kuulla myös lukijoidensa mielipiteitä kirjasta ja kyseleekin niitä postauksen yhteydessä. Hän myös perustelee kirjan suhteen tekemiään valintoja. Esimerkiksi sitä, miksei hän ollut kertonut koko rumaa totuutta lihatuotannosta tässä kirjassa. Argumentteina hän käyttää esimerkiksi sitä, että lapsille voi kertoa asiasta vain heidän kehitystasoonsa sopivalla tavalla ja että moni Suomen laissa hyväksytty ja eläintuotannossa normaalina pidetty asia on liian kamalaa kerrottavaa lapsille.

Postauksessa Lappalainen puhui muun muassa myös lapsuudestaan maalla ja metsästyksen parissa sekä siitä, kuinka heidän perheessänä lihan alkuperästä puhuminen ei ollut tabu. Pidimme molemmat tästä hieman henkilökohtaisemmasta tarinasta tekstissä varsinkin, koska pystyimme samaistumaan siihen. Olemme nimittäin molemmat olleet lapsena metsästyksen kanssa tekemisissä, nähneet, kun sukulaisemme käsittelevät riistää ja syöneet sitä myöhemmin illallispöydässä.

Blogissa pidimme myös siitä, että Lappalainen on aidosti kiinnostunut aiheestaan. Hän ei perusta kirjoittamaansa tietoa ja havaintoja vain netistä lukemaansa materiaaliin, vaan hän on itse käynyt henkilökohtaisesti tutustumassa suomalaisiin maatiloihin ja todistanut eläinten todellisia elinoloja omin silmin. Lappalainen tuo teksteissään ilmi juurikin tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä sekä lihantuotantoon liittyviä ongelmia Suomessa - esimerkiksi viherpesu (eli virheiden peittäminen/salaaminen), eläinten olot ja tuotannon eettisyys ovat keskeisiä aiheita.

Kuva: Pxhere

Blogin yleinen tyyli on hyvin mielipide- ja havainto keskeinen, eikä sen päätavoite ole perustua suoranaisesti tutkimustietoon, vaikka toki tietyissä postauksissa siihen tukeudutaankin. Kirjoitustyyli on hyvin selkeä ja asiallinen, mutta kirjoittajan voi nähdä olevan itse todella “läsnä” teksteissään - tämä antaa hyvin luotettavan ja siistin ilmeen, mutta kuitenkin sellaisen, johon on helppo samaistua. Tekstit eivät ole liian ‘akateemisia’, joten niiden sisältö on helposti ymmärrettävissä. Blogilla selvästi halutaan herättää lukijoissa ajatuksia. Sillä halutaan myös saada ihmiset todella ajattelemaa omia kulutusvalintojaan kahdesti varsinkin lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kohdalla sillä nykyään ihmisille on todella vaikea yhdistää esimerkiksi kaupan hyllyllä olevia lihapaketteja eläimiin.

Havaitsimme myös sen, että toistaiseksi blogia lukevat pääsääntöisesti vain sellaiset ihmiset, jotka ovat samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Eri postauksien alla käyty keskustelu on useimmiten samanmielisten henkilöiden välistä, ja kommentit usein tukevat tai ylistävät Lappalaisen kirjoittamaa tekstiä. Harvoin oli nähtävissä kyseenalaistamista tai vastakkaisia mielipiteitä. Kommenttien määrä ei ole kovinkaan päätä huimaava, mutta se ei tarkoita, etteikö Lappalaisen tekstit herättäisi keskustelua - uskomme, että ihmiset käyvät aiheesta enemmän keskustelua kahvipöytiensä ääressä, kuin mitä kommenttien määrä antaa ymmärtää.