Museo- ja luontoasiaa Luomuksen blogissa (Satu ja Anette, Alman ryhmä)

Suomen Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen blogi käsittelee erilaisia museon toimintaan ja luontoon liittyviä aiheita, kuten Kumpulan ja Kaisaniemen kasvitieteellisten puutarhojen kuulumisia, museon näyttelyitä ja luonnontieteellistä tutkimusta ja maastoseurantoja. Blogin tavoitteena on esitellä ajankohtaista luonnontieteellistä tutkimusta  kansantajuisesti ja tuoda myös esiin museon tapahtumia, yleinen luontovalistus on merkittävässä osassa. Blogia kirjoittavat useat Luomuksen työntekijät; kasvitieteen yksikön osastosihteeri Paula Havas-Matilainen, tietohallintotiimin tietotekniikka-asiantuntija Mikko Heikkinen, tiedottaja Laura Hiisivuori sekä seurantatiimin intendentti Aleksi Lehikoinen. Entisiä kirjoittajia ovat olleet Yli-intendentti Toni Laaksonen ja seurantatiimin suunnittelija Kalle Rainio. Kirjoitukset on suunnattu niin alan tutkijoille ja työntekijöille kuin luonnosta ja museon toiminnasta kiinnostuneille kansalaisille. Kirjoitukset ovat pääasiassa informatiivisia asiatekstejä.

 

Kasvitieteellisen puutarhan lumpeita. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen

Luomuksen blogin postauksista monet käsittelevät kasvitieteellisten puutarhojen kuulumisia. Puutarhojen ajankohtaisista asioista on kirjoitettu hyvin kansantajuisesti, mikä vetää varmasti lukijoita puoleensa. Blogissa on esitelty myös alan tutkimusta, mutta puutarhojen lisäksi on melko vähän kirjoituksia liittyen museon muuhun toimintaan. Yksi selkeä teema blogissa on myös paikalliset hankkeet, kuten viherkatot Helsingissä. Viherkatoista oli kirjoitettu verrattain paljon enemmän, kuin mistään muista ajankohtaisista hankkeista. Kyseistä teemaa on siis selkeästi korostettu blogissa. Oli mielenkiintoista huomata, että viimeisin blogiteksti oli vuodelta 2018. Luomuksen toiminta on muuten edelleen hyvin aktiivista, joten voi olla, että julkaisutoiminta on siirtynyt toiselle alustalle. Kommentointimahdollisuus näyttäisi puuttuvan postauksista, joten emme päässeet tarkastelemaan keskustelua aiheista. 

 

Blogin viimeisin postaus “Lintulaskijat eivät laske pelkästään lintuja: nisäkäs- ja puiden siemensatoseuranta on myös tärkeää!” on akatemiatutkija Aleksi Lehikoisen käsialaa ja kertoo nimensä mukaisesti lintulaskentojen ohessa ja lisäksi tehdyistä muista seurannoista, erityisesti nisäkäs- ja puiden siemensatojen seurannasta. Lehikoisen mukaan näiden seurantojen tuottama tieto auttaa ymmärtämään lintukantojen muutoksia, mutta sitä voidaan hyödyntää myös muussa tutkimuksessa ja ympäristön seurannassa. Perinteisesti Suomen nisäkäskantoja on seurattu metsäisillä mailla, joilla Luonnonvarakeskus on järjestänyt riistakolmiolaskentaa. Näin kuitenkin muut, kaupunkeja läheisemmät alueet kuten pellot ja taajamat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lehikoinen käyttää nisäkkäistä esimerkkinä oravaa, jonka kannan tiheydet ovat suuremmat ihmisasutuksen liepeillä kuin metsissä, ja jonka kannan suuruuden vaihteluista on siksi ollut näillä alueilla vähänlaisesti tietoa. Vuodesta 2014 alkaen talvilintulaskentojen ohessa kerättävät nisäkästiedot ovat nyt kuitenkin mahdollistaneet tämän vajeen paikkaamista. Lisäksi talvilintulaskentojen ohessa on kerätty siemensatotietoja. Lehikoinen esittelee lyhyesti puiden sato- ja katovuosien vaihtelun dynamiikkaa ja mainitsee siemensadolla olevan merkitystä lintujen talvehtimiselle.

 

Teksti on muiden blogin postausten tapaan lyhyehkö eikä paneudu aiheeseen kovin syvällisesti. Lehikoinen ei perustele nisäkäs- ja siemensatotietojen keräämisen tärkeyttä muulla kuin niiden aikaisemmalla vajeella ja osittaisella merkityksellä lintukantojen muutosten selvittämiselle. Hän olisi voinut selventää, miksi tällaiset eri eläinlajien kantojen ja luonnon muutosten seuraaminen on tärkeää ylipäätään ja mihin konkreettisiin toimiin ja hyötyihin tieto ja sen keruu johtaa. Ehkä hän olettaa lukijan olevan luonnonystävänä selvillä näistä asioista. Kuitenkin lyhyt katsaus edellämainittuihin asioihin olisi lisännyt kirjoituksen vaikuttavuutta. Tekstissä itsessään ei ole lähdeviitteitä, mikä on sinänsä ymmärrettävää ottaen huomioon blogin oletetun lukijakunnan sisältävän myös tavallisia luonnosta kiinnostuneita kansalaisia; lähdeviitteet tekstissä vähentävät sen helppolukuisuutta ja helppoa lähestyttävyyttä. Toisaalta viitteitä hieman jää kaipaamaan kyseessä ollessa tieteellisen instituution julkaisu. Lähteet on kuitenkin listattu loppuun, mikä on arvokasta tekstin luotettavuuden kannalta. Tosin lähteitä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin, Lehikoinen on maininnut lähteiksi vain kaksi tutkimusta joissa itse on ollut osallisena. 

 

Hyvää tekstissä on sen helppolukuisuus, ytimekkyys ja selkeä asettelu. Teksti on kiinnostavaa luettavaa niin alan työntekijöille ja asiantuntijoille kuin tavallisellekin ihmiselle. Kuten sanottu, kirjoituksessa olisi myös voitu kertoa lisää seurantojen merkityksestä ja lisäksi erilaisista seurannoista ja niiden menetelmistä, mutta tekstin loppuun Lehikoinen on toisaalta laittanut linkit Luomuksen Linnustonseurannan verkkosivuille ja Luomuksen ja Lajitietokeskuksen Seurantauutiset- uutislehteen, joista lukija mukavasti saa lisätietoa. Kuvitusta postauksessa on parin kuvan verran, mikä piristää sen ulkoasua, mutta kuvia olisi voinut olla enemmänkin, esimerkiksi seurantatilanteista. Kokonaisvaikutelma tekstistä jää valitettavasti hieman valjuksi mutta on vaikea sanoittaa, mistä tämä johtuu; ehkä juuri sisällön niukkuudesta ja pintapuolisuudesta. 

 

Luomuksen blogin verkkosivut: 

https://www.luomus.fi/fi/tule-kaymaan/ajankohtaista/blogit/luomuksen-blogi