Toimiiko lapsi oikein koska hän osaa vai koska hän haluaa? (Suvi ja Anna-Sofia, Alman ryhmä)

 Valitsimme blogin Peruskoulupesula, sillä olemme kiinnostuneita tästä aiheesta ja se liittyy osittain meidän aloihimme. Blogissa kirjoitetaan pääosin koulutuksesta ja sen tavoitteena on tuoda esiin erilaisia näkökulmia aiheesta. Blogin perustivat matematiikan didaktiikan yliopistonopettaja Laura Tuohilampi ja oppilaanohjaaja Antti Värtö. He halusivat luoda keskustelu alustan kaikille kasvatuksesta ja koulutuksesta kiinnostuneille sekä alanopiskelijoilla ja siten “tuulettaa koulusta käytävää keskustelua”.

 

Blogissa kirjoitetaan koulusta ja koulutuksesta mikä vaikuttaa jokaiseen lukijaan tavalla tai toisella. Eri aiheet tarjoavat erilaisia näkökulmia ja herättävät kiinnostusta, joten lukemista löytyy varmasti kaikille. Blogissa on myös mielenkiintoista, kuinka se on foorumi jokaiselle halukkaalle sillä myös lukijoiden tekstejä, voidaan julkaista. Tämä mahdollistaa alan asiantuntijoille ja siitä kiinnostuneille tehdä yhteistyötä keskenään ja jakaa eri näkökulmia, kun postauksia tulee eri lähteistä. Peruskoulupesulan etusivulla ehdotetaan myös muita mielenkiintoisia blogeja aiheeseen liittyen. 

Blogissa tulee monipuolisesti esille erilaisia aiheita laidasta laitaan esimerkiksi oppimisesta, kasvatuksesta, opettajaopinnoista, opetusmenetelmistä, käsityksiä opettajuudesta ja ylipäätään koulun “arjesta” esimerkiksi kiusaamisesta, motivaatiosta sekä ryhmätyöskentelystä. Postauksissa myös keskustellaan ja argumentoidaan erilaisista teorioista sekä tehdään esimerkiksi kirja-arvosteluja. Huomasimme myös blogia tarkastellessa, että “herkät” aiheet aiheuttivat keskustelua sivustolla. Postauksessa ”En ole rasisti, minä vain syrjin ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan” (2014) kirjoitetaan ennakkoluuloista eri kulttuuritaustaisia ihmisiä kohtaan. Tämä postaus on herättänyt keskustelua ja saanut yli 10 kommenttia. Kommenteissa lukijat tuovat esille omia näkemyksiään ja kirjoittaja vastaa niihin asiallisesti. 

 

Blogissa esiintyvä kieli ja postaukset ylipäätään on kirjoitettu asiallisesti ja kattavasti. Blogi vaikuttaa tämän takia luotettavalta. Postaukset on myös kirjoitettu selkeästi, joten niitä ymmärtää, vaikka ei olisikaan perehtynyt kaikkiin tutkimuksiin mitä esitellään. Useissa postauksissa esiintyy erilaisia teorioita- ja tutkimustietoa, joihin kirjoittajat ovat selkeästi perehtyneet. He ovat myös käyneet esimerkiksi erilaisissa koulutuksissa. Kirjoittajat ottavat erilaisiin tutkimuksiin, kirjoihin ja teorioihin kantaa ja kertovat postauksissa oma näkemyksensä. Tekstit ovat lähinnä ohjailevia tekstejä sekä vaikuttavia tekstejä sillä blogissa esiintyy ns. ohjeita ja esimerkiksi mielipidekirjoituksia, arvosteluja ja pohtivia tekstejä. 

 

Eriytetty kurinpito, Antti Värtö

Lähitarkastelussamme oli verkkoteksti Eriytetty kurinpito (2018), jonka on kirjoittanut yksi blogin perustajista Antti Värtö. Blogissaan hän kertoi vasta käyneen koulutuksessa, jonka aiheena oli ”erityisessä tuessa olevien oppilaiden huomioiminen koulun rakenteissa”. Siellä hän törmäsi Ross W. Greenen kirjaa Koulun hukkaamat lapset, josta hän kirjoitti kyseisen blogitekstinsä. Verkkoteksti on selvästi siis kirja-arvostelu, jota hän tarkastelee monesta eri näkökulmasta. Oletamme, että hän argumentoi väitteensä puolesta koulutuksen pohjalta, sillä selkeitä muita lähteitä tai perusteluja hänellä ei ollut. Hän yksinkertaisesti vain ilmaisee omia ajatuksiaan.

 

Värtö ei ollut täysin vakuuttunut kirjoittajan metodin toimivuudesta. ”Haasteellisen käyttäytymisen takana on aina ratkaisematon ongelma tai viivästynyt taito”, mutta mitä jos nuoret tai lapset haluavat toimia väärin ja saada sillä tiettyä statusta? Greenen ajatuksena oli selvästi se, että täytyy löytää yhteinen ratkaisu, esimerkiksi soveltamalla sääntöjä jokaisen oppilaan kanssa eri tavalla. Tähän vastaukseen Värtö ei kuitenkaan tyytynyt, sillä hän ei usko jokaisen oppilaan haluavan etsiä sellaista ratkaisua. Huolimatta hänen kritiikistään hän oli antanut kirjalle myös positiivista palautetta. Hän esimerkiksi arvosti Greenen selkeyttä ja realistisuutta hänen metodinsa kohtaan.

 

Mielestämme verkkoteksti oli hyvin asiallisesti kirjoitettu. Värtö huomioi selkeästi pohjatekstin kirjoittaa ja hyvin erittelee omaa ääntä tekstissään. Kirja kulki koko ajan puheen mukana ja tuki Värtön ajatuksia. Meille jäi kuitenkin epäselväksi se, että olettaako kirjoittaja meidän tietävän asiasta jo entuudestaan vai liittyykö osa asioista kuitenkin Greenen kirjan sisältöön. Värtö esimerkiksi mainitsi Marshall Rosenbergin Non-violent communicationin tyylistä, josta emme molemmat olla aiemmin kuultu, eikä sitä viitattu mihinkään.

 

Anna-Sofia Gukov, Suvi Lehtonen

http://www.peruskoulupesula.fi