Sensuurin aiheuttamat ongelmat (Sami Uusitalo ja Markus Pokela)

Tutkimassamme blogikirjoituksessa ”Tieto on valtaa” Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa projektisuunnittelijana toimiva Susanna Keskinarkaus pyrkii herättämään keskustelua Kiinassa vellovasta hallituksen kontrolloimasta mediasensuurista. Mainittakoon ensin, että pilvenpiirtäjien ja luksusautojen valtaama Kiina on globaalissa kaupassa kasvanut yhdeksi maailman tärkeimmäksi kauppamahdiksi maailman suurimpana viejänä ja toiseksi suurimpana tuojana. Silti näin kansainvälisessä ja modernissa yhteiskunnassa Internet on kuin jonkinlainen armeijan tukikohta, joka on täysin suljettu ulkopuolisilta.

Keskinarkausen mukaan Kiinassa verkkolehden lukeminen onkin miltein mahdotonta. Hän näkee esimerkiksi Helsingin Sanomien jutut, muttei niihin sisältyviä kommentteja, sillä ne ovat kaikki blokattu. Verkkolehdet eivät toimi niinkuin niiden pitäisi. Kiina kontrolloi mediaa eritoten siten, että voi lukea suorastaan lapsenomaisia uutisia, muttei mitään kriittisiä näkemyksiä ja pohdintoja sisältäviä asioita. Olemme samaa mieltä siitä, että tietoa pitää pystyä kyseenalaistamaan ja lukemaan kriittisesti. Tietohan rakentuu aina aiemmalle tiedolle eli aiemmille teksteille ja niissä esitetyille asioille. Miten esimerkiksi pystyy kehittämään tai luomaan jotain uutta jos ei ole pääsyä tietoon siitä mitä muut ovat jo tehneet ja keksineet?

http://www.teckilla.com/wp-content/uploads/2012/03/internet_censor_1.jpg

Keskinarkauksen mielestä suurin ongelma Kiinan kaltaisessa sensuurissa onkin se, että tarpeellisesta ja tärkeästä tiedosta saattaa jäädä kokonaan paitsi. Hänen keskeinen väitteensä on, että sensurointi on turhaa ja jopa haitallista. Hän argumentoi tätä siten, että sensuuri ensinnäkin estää tiedon löytämisen, mutta se estää myös kommunikaation ja tekee ihmisistä vainoharhaisia. Hän korostaa tiedon merkitystä myös modernin markkinatalouden toiminnassa. Esimerkiksi sijoittajien on saatava luotettavaa tietoa yrityksiltä, jotta tietävät miten toimia ja ennakoida osakemarkkinoilla.

Yhteiskuntapoliitikkoina olemme molemmat kirjoittajat Keskinarkauksen kanssa samaa mieltä tiedon tärkeydestä myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hän toteaa, että ihmiset tarvitsevat tietoa, joka on kaikille avointa. Sillä on oltava mahdollisuus edetä omalla painollaan, mutta sitä on myös tiedotettava. Ihmisten on kyettävä hahmottamaan maailmaa monista eri näkökulmista. Ilman tätä ihmiset eivät esimerkiksi voi täysivaltaisesti osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan tai toimia sen ulkopuolella. Ei välttämättä olisi helppoa vaaleissa valita jollekin tietylle luottamustehtävälle edustajaa, jos ei kyseisen henkilön pätevyydestä ja arvoista ole mitään aiempaa näyttöä. Ei voisi myöskään tehdä alueellisia muutoksia ilmoittamatta niille mitään, joiden elämään muutokset tulisivat vaikuttamaan.

http://s2.cdn.memeburn.com/wp-content/uploads/2012/07/internet-censorship.jpg

 

Yhteiskunta-alan opiskelijoina olemme myös sitä mieltä, että sensuuri tukahduttaa sananvapautta ja tasa-arvoa, jotka ovat keskeisiä osia demokratiassa. Länsimaissa ei ole totuttu tällaiseen menettelytapaan, vaan mediatalot saavat toimia melko vapaasti, kunhan pysyvät tietynlaisissa sallituissa rajoissa. Esimerkiksi ei saa puhua tai kirjoittaa sellaisista asioista, jotka horjuttavat yhteiskuntarauhaa. Keskinarkaus mainitsee kuitenkin, että Kiinassa ollessaan länsimaisetkin tiedotusvälineet joutuvat sensuroimaan juttujaan tai ainakin sävyttämään positiivisemmaksi. Tällä tavoin länsimaat pitävät hyviä välejä yllä Kiinan kanssa.

Mieleemme nousi sellaisia kysymyksiä, kuten mihin Kiina sensuurillaan loppujen lopuksi pyrkii? Mikä on länsimaiden tulevaisuus sensuurin kannalta? Sensuurin suurin ongelma on ehdottomasti ■■■■■■ ■■■■■.

Lähde: http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2014/02/12/tieto-on-valtaa/

Eettinen loinen (Sauli Flinkman & Tero Ahava)

Tutustuimme Tiede-lehden verkkosivulla julkaistavaan Kaiken takana on loinen -blogiin. Blogia kirjoittaa Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Tuomas Aivelo. Päätyönään Aivelo tutkii suolistoloisyhteisöjä Madagaskarilaisilla pikkuhiirimakeilla. Tämä selittää blogin nimen. Blogissaan Aivelo kuitenkin tutkailee tiedeyhteisöä laajemmin, keskittyen usein sen erilaisiin eettisiin kysymyksiin ja ongelmiin. Motiivina tähän toimii osaltaan eettiset ongelmat, joita hän itse kohtaa käyttäessään koe-eläiminä kädellisiä.

Kun tutkimuksesta ei kerrota sen koehenkilöille, muodostuu eettinen ongelma, jota  Aivelo käsittelee blogikirjoituksessaan "Facebook-tutkimus herätti eettisiä epäilyksiä". Aivelo kertoo, että tutkimus on aiheuttanut hänen seuraamiensa tutkijoiden keskuudessa närkästystä, koska tehty tutkimus on vastaan tutkimusetiikan perusperiaatteita. Aivelo nostaa esille tutkimuksen taustaa ja Facebookin motiiveita ja vastuita tutkimuksen teosta ja hän ei itse asetu vahvalle kannalle tutkimusta vastaan, eikä sen puolelle.

Blogimerkinnässä nousee esiin tiedemaailman ja liikemaailman toisistaan eroavat eettiset kriteerit. Facebook ja muut liikeyhteisöt toteuttavat vastaavia tutkimuksia jatkuvasti ja ovat yleensä varmistaneet tutkimusten laillisuuden hyväksyttämällä käyttäjille laajat ja kaikenkattavat käyttöehtosopimukset. Tiedeyhteisö kuitenkin toimii yleensä omien, paljon tiukempien, eettisten kriteeriensä mukaan.

Vaikka tutkimuksen aiheuttamat muutokset ihmisten käyttäytymisessä olivatkin hyvin pieniä, tällainen psykologinen testi on kuitenkin jotain sellaista, mihin pitäisi olla koehenkilön suostumus. Tutkimuksen päämäärä on myös hieman epäselvä. Mihin tällaisella psykologisella kokeella oikein pyrittiin? Onko tavoitteena ehkä mahdollisesti lajitella uutisvirtaa jollain tapaa tai vähentää tietyllä tunteella ladatut viestit, että käyttäjät kävisivät enemmän Facebookissa. Joka tapauksessa, ei varmasti ole mahdotonta pyytää käyttäjiltä lupaa kerätä heiltä dataa. Kuten Aivelokin mainitsee, yksinkertaisella pop-up dialogilla oltaisiin hyvin voitu kertoa tutkimuksesta lyhyesti ja samalla kysyä suostumusta osallistua tutkimukseen. Jos edellä mainitun toteuttaminen olisi ollut liian vaikeaa, jopa sähköpostilla ennen tutkimuksen aloitusta olisi voitu vähentää kritiikkiä tutkimuksen eettisyydestä.

Aivelon blogi käsittelee mielenkiintoisia eettisiä asioita joihin kaikilla on varmasti oma mielipide. Hän ei tyrkytä omaa mielipidettään lukijalle, vaan antaa tilaa lukijan omalle mielipiteelle. Postaukset ovat ehkä hieman turhan pitkiä, mutta kiinnostavaa aihetta jaksaa lukeakin hieman pidempään.

Sisältöä somessa (Matias Lahtinen & Juho Laurio)

Tarkastelimme Myy verkossa - blogia ja sieltä Timo Korvenojan kirjoittamaa blogitekstiä: ”Vinkkejä sosiaalisen median ja verkkokaupan yhdistämiseen”.  Korvenoja käsittelee blogitekstissään muun muassa sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan. Toinen meistä (Juho) pyörittää omaa vaatemerkkiä ja verkkokauppaa. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja sen tuomaa lisäarvoa tuotteille.

Korvenoja nostaa kirjoituksessaan esille, että nykyaikana sosiaalisen median vaikutus asiakkaiden ostokäyttäytymiseen on kasvanut jatkuvasti. Menestyäkseen verkkokauppojen täytyy olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa, koska pelkkä verkkokauppa on asiakkaan näkökulmasta kosketuspinnaltaan vaatimaton. Korvenoja korostaa, että verkkokauppiaan pitää olla siellä missä asiakkaat ovat ja osallistua aktiivisesti keskusteluun heidän kanssaan.

Mitä yrityksen on huomioitava sosiaalisessa mediassa ja sisällön tuottamisessa?

Yrityksen, jolla on sivut sosiaalisessa mediassa tulee ottaa huomioon tuottamassaan sisällössä sivujen kohdeyleisö. On tiedettävä kenelle julkaisu kohdistetaan ja miten siitä hyödytään.

Voidaan siis kysyä, että onko julkaisun tarkoituksena tehostaa myyntiä vai lisätä kävijämääriä tai mahdollisia "tykkäyksiä"?

• Sisällön tuottamisessa on oltava tarkkana mitä kirjoittaa, ettei vahingossakaan loukkaa ketään.
• Sisällön tulee olla kiinnostavaa, se voi ohjata lukijan käymään yrityksen sivuilla tai luoda lisäarvoa yrityksen tuotteille.
• Sisällön tulee myös erottua muista kilpailijoista ja tehokeinoja tähän voi olla vaikka visuaalisuus (äänet, kuvat, videot) tai omaperäisyys esimerkiksi huumorin kautta.

Miten sisältöä saadaan tuotettua?

Ensiksi valitaan tuotteet joita halutaan markkinoida. Tämän jälkeen mietitään miten ja missä yhteydessä tuotteita halutaan tuoda julki (onko tuotteilla tai merkillä esimerkiksi joku tarina tai tausta, jonka kautta tuotteita halutaan tuoda esille?). Kun tuotteet on valittu ja taustatyö kuvauspaikan, kuvaajan ja mallin sekä tuotteen osalta on kunnossa, voidaan siirtyä toteuttamaan itse sisältöä, josta alla on esimerkki.

Preview Clothing - Headwear Commercial Summer 2014 from Preview Clothing on Vimeo.

Esimerkkinä tässä on ns. Behind the scenes –kuva Preview Clothingin loppukesän lippismalliston videokuvauksesta sekä valmis mainoskuva ja -video.

Esimerkissä käytettyjen kuvien ja videon ansiosta saatiin enemmän kävijöitä verkkokauppaan, uusia ”tykkäyksiä” ja seuraajia Facebook- ja Instagram –sivuille sekä yksi uusi jälleenmyyjä tuotteille. Sisällön tuottaminen kyseisen kampanjan osalta onnistui varsin hyvin ja vastaavanlaista sisältöä tullaan tuottamaan myös jatkossa.

Summa summarum

Sisällön tuottaminen ja etenkin kiinnostavan sisällön tuottaminen on tärkeää ja sillä saadaan parhaimmillaan synnytettyä lisäarvoa sekä tuotua brändiä tai tuotteita laajemmin ihmisten tietoisuuteen. Sisällön avulla saadaan myös aikaiseksi vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa, joten se on erittäin tärkeä osa nykypäivän yritystoimintaa, varsinkin muodin alalla.

Psykoblogista pohdintaa (Anne K. & Juho V.)

Onko sinua koskaan koulukiusattu? Psyko-blogin kirjoittajaa Vesa Nevalaista ilmeisesti on. Hän on psykologian lisensiaatti, joka kirjoittaa Psykologiliiton sivuilla ajankohtaisista aiheista psykologin silmin. Nevalaisen kirjoitustyyli on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä psykologilta voisi odottaa. Vahvasti provosoivalla sanailullaan hän pysäyttää ja haastaa lukijoitaan ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta.

 Nevalaisen suorasukaisuus ja menneisyyden haamut käyvät ilmi eräästä blogikirjoituksesta, jonka otsikkokin hienovaraisesti on ”Kiusaaja on ilkeä paskiainen”. Hän käsittelee kirjoituksessaan kiusaamista kumoten tyypillisiä ajatuksia kiusaajan taustoista ja syistä pahanteolleen. Kiusaajan empatiakyvyssä on pahasti vikaa, kun taas sosiaalisissa taidoissa ei. Päinvastoin kiusaaja lukee uhriaan kuin avointa kirjaa ja osaa iskeä heikoimpaan kohtaan. Kiusaamisen taustalta ei välttämättä löydy kuin silkkaa säälimättömyyttä uhria kohtaan.

 ”Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä.”

Nevalaisen kirjoituksesta löytyy mielenkiintoisia ja paikoin samaistuttavia ajatuksia, mutta niitä värittävät vahvasti omakohtaiset kokemukset koulukiusattuna olemisesta. Oma näkemyksemme ei ole niin mustavalkoinen kuin Nevalaisella. Yhdymme hänen ajatukseen siitä, että kiusaajat todella tuntuvat olevan sosiaalisesti taitavia ja toisen asemaan asettuminen on heille vaikeaa. Mielestämme kiusaaja ei kuitenkaan ole läpeensä paha ihminen, vaikka Nevalainen niin antaakin ymmärtää, vaan kiusaamiselle löytyy aina jokin selitys. Kiusaajakin on vain ihminen.

”Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.”

Nevalaisen teksti on mielestämme ristiriidassa normaalisti objektiivisen ja avarakatseisen psykologin roolin kanssa. On siis rohkeaa ja melko kyseenalaista julkaista näinkin kapeakatseista ja heikosti perusteltua tekstiä sivuilla, joilla lukijakunta koostuu lähinnä psykologin ammatin harjoittajista ja alan asiantuntijoista. Luultavasti tästä syystä kirjoitus onkin herättänyt paljon eriäviä mielipiteitä kommentoijissa, vaikka mahtuu joukkoon muutama samallakin linjalla oleva ajattelija.

Toisaalta, vaikka Nevalaisen kirjoitus ei ehkä mullistakaan yleistä käsitystä koulukiusaamisesta, onnistuu hän kuitenkin loistavasti tavoitteessaan pysäyttää ja haastaa lukijansa. Että terveisiä vaan Vesalle: jatka samaan malliin!

Lähteet: http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi