Rautavaaran perhesurman syitä etsimässä (Satu T. & Essi K., Ellinooran ryhmä)

http://psyjuridica.com/rautavaaran-tragedia-edustaa-parisuhderiitoihin-liittyvan-vihaisuuden-itsekkyyden-ja-raukkamaisuuden-aaritapausta/

Psyjuridica-blogi nostaa esille tiedotusvälineissä käsiteltyjä ajankohtaisia aiheita sekä muita pinnalla olevia asioita psykologisesta ja lainsäädännöllisestä näkökulmasta käsin. Blogia kirjoittavat Helinä Häkkänen-Nyholm (psykologian tohtori, psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti), Jan-Olof Nyholm (oik.tieteen kandidaatti, varatuomari, oikeusavustaja)  ja Maaret Kallio (psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti).

Blogissa on julkaistu noin kaksi kirjoitusta kuukaudessa. Usein aihe on postattu johonkin uutisoituun tapahtumaan liittyen. Ihmettelimme erityisesti blogikirjoituksien kommenttien vähyyttä, sillä valtaosaa kirjoituksia on kommentoitu hyvin niukasti tai ei lainkaan. Tästä herääkin kysymys, kuinka seurattu blogi oikeastaan on. Toisaalta muutama kirjoitus sen sijaan on kirvoittanut lukuisia kommentteja. Blogissa on käytetty toisinaan alan ilmaisuja tai tiettyä alaan kuuluvaa käsitteistöä, mutta yleisesti blogin teksti on helposti ymmärrettävää lukijan alasta tai taustasta riippumatta. Onko kirjoitusten tarkoituksena ollutkin tuoda lainsäädännön tai psykologian toisinaan kiemuraistakin tekstiä tavanlukijalle ymmärrettäväksi? Kirjoituksissa ei ole varsinaisesti käytetty tieteellisiä julkaisuja tai tutkimuksia, vaan kirjoittajat tukeutuvat omaan asiantuntijuuteensa ja oppineisuuteensa.

Lukuisista blogiteksteistä valitsimme Häkkänen-Nyholmin kirjoituksen. Häkkänen-Nyholm  toimii Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa oikeus- ja kriminaalipsykologian dosenttina. Lisäksi hän omaa vahvan taustan oikeuspsykologian asiantuntijatehtävistä.  Kirjoitus koskee vuonna 2014 Rautavaaralla tapahtunutta liikenneonnettomuutta, jossa perheenäiti ajoi linja-autoa päin kyydissään kolme alle kouluikäistä lastaan. Tapausta käsiteltiin laajasti mediassa ja se herätti oletetusti voimakkaita mielipiteitä.

Häkkänen-Nyholm ottaa blogitekstissä rajusti kantaa tekijän, äidin, mielenliikkeisiin ja pohtii sitä omien ammattikokemustensa kautta herätellen kuitenkin lukijan ajatuksia pohtimaan yhteiskunnassa vallitsevia arvoja laajemmin.  Postauksen teksti vaihtuu vihaisesta, ehkä tarkoituksellakin hieman provosoivasta, tieteelliseen tutkimukseen nojaavaan tietoon ihmisten persoonallisuuden piirteistä. Häkkänen-Nyholm pohtii laajemmin parisuhdetta ja vihan kokemista parisuhteessa. Kirjoitus on hyvin rakennettu ja pohtii myös sitä, kuinka ihminen voi ruokkia vihan tunnetta itsekin oman sisäisen ajatusmaailman avulla. Häkkänen-Nyholm tuo esille, että ihmisen ollessa vihainen, hän ei kykene ajattelemaan rationaalisesti. Silloin pienikin virhetulkinta puolison teoista voi johtaa ajatusrakennelmaan, joka vie jo todella pitkälle alkuperäisestä teosta ja sen todellisesta luonteesta. Esimerkkinä postauksessa käytetään ajatusta, ettei puoliso osallistu riittävästi kotitöihin ja tästä johdetaan ajatus siihen, että perhe ei ole tärkeä puolisolle ja hänellä on jo uusi suhde. Ajatukset ovat äärimmäisiä, mutta kertovat konkreettisesti siitä, millaisia ajatusvääristymiä pystymme tuottamaan ainoastaan omien ajatusten voimalla.

Häkkänen-Nyholm pohtii myös surmia, jonka motiivina on kosto. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan tärkeästä asiasta. Kosto näyttäytyy monelle tavalla, yleisin niistä näyttää olevan avioeron yhteydessä jollain tavalla kosto entiselle puolisolle lasten kautta. Ääritapauksissa kosto on perhesurma ja lievemmissä tapauksissa esimerkiksi lasten manipuloimista entistä puolisoa vastaan. Tarvittaessa avioerotilanteisiin on saatavilla monenlaista apua. Huomiota on kiinnitetty nykyään myös sovinnollisuuden edistämiseen mahdollisissa huoltajuuskiistoissa. Postauksen lopussa rohkaistaan hakemaan apua, mikäli oma elämäntilanne vaikuttaa huolestuttavalta.

Kirjoitusta on kommentoitu runsaasti (22 kommenttia). Yleisemmin kommenteissa on melko puolustava sävy tapauksen äitiä kohtaan ja syitä tälle vakavalle tapahtumalle haetaan pienten lasten äidin kokemasta väsymyksestä ja uupumuksesta. Ehkä osa kommentoijista saattaa itsekin olla lapsiperheen äiti, joka samaistuu väsymyksen tunteeseen ja pystyy sitä kautta ymmärtämään perhesurmaan ajautuneen äidin epätoivon. Toisaalta osassa kommenteissa nostetaan esille muitakin vastaavanlaisia perhesurmatapauksia. Useampi kommentoija muistuttaa myös, että kukaan ei loppujen lopuksi voi tietää perheestä ja heidän tilanteestaan mitään ja päätelmiä on turha tehdä pelkän median antaman kuvan perusteella. Kommenteissa kyseenalaistetaan jopa, onko tragediaa tarpeen käsitellä tällaisella tasolla tietämättä tarkemmin sen taustoista.   

Ristiriitaisuuksien pyörteessä (Iines ja Sara, Katin ryhmä)

1.11.2012 perustettu Peruskoulupesula -blogi käsittelee koulujärjestelmän tulevaisuutta ja koulua ylipäätään. Sen tavoitteena on herättää keskustelua ja antaa mahdollisuus myös lukijoille saada ajatuksensa julki. Blogiin on koottu kirjoituksia niin tutkijoilta, kuin koululaisiltakin. Ylläpitäjinä toimivat matematiikan opettaja Laura Tuohilampi ja oppilaanohjaaja Antti Värtö.

Valitsimme kyseisen blogin, sillä se herätti mielenkiintomme kiinnostavilla aiheillaan ja selkeällä rakenteellaan. Blogi sisältää pohdintaa mm. koulujärjestelmän toimivuudesta ja tutkimuksen kautta muovautuneita näkökulmia. Suosituimpia kirjoituksissa käsiteltyjä teemoja, ainakin sivuston TOP 10-listan perusteella, näyttävät olevan esimerkiksi kuri, rasismi ja kouluviihtyvyys.

Blogin kirjoitusasu vaihtelee, sillä kullakin kirjoittajalla on oma tyylinsä ilmaista ajatuksensa. Esimerkiksi Värtön kirjoitukset ovat luonteeltaan humoristisia ja sarkastissävyisiä. Pääasiassa blogin tekstit ovat kuitenkin vivahteiltaan tieteellisiä.

”Miten hyvä opettaja toimii?” on teksti, jonka otimme lähempään tarkasteluun. Värtö pohdiskelee tekstissään opettajiin kohdistuvia ristiriitaisia odotuksia oikein toimimisesta ja sitä millainen on hyvän opettajan malli. Samaan aikaan kun opettajan odotetaan pitävän kuria, hänen tulisi olla lempeä ja huomioiva. Oppilaanohjaajan koulutuksen käytyään Värtö sai uusia näkökulmia hyvään opettajuuteen. Oleellista ei välttämättä ole olla täydellinen vaan tärkeämpää on sitä kohti pyrkiminen – niin kuin Värtö toteaa kohdassa ”Ihanne antaa suunnan, jota kohti tähdätä”. Hänen mukaansa tähän tarvitaan käytännön osaamisen lisäksi myös vankkaa teoreettista pohjaa, jotta jokainen osaa luoda itselleen mallin hyvästä opettajasta.

Opettajiin kohdistuvat paineet pitävät varmasti paikkansa. Heillä ei ole mitään tietynlaista mallia hyvästä opettajasta vaan hyvän opettajan malli syntyy aikaisempien koulukokemusten perusteella. Itsekin muistelemme lämmöllä peruskouluaikaisia opettajiamme, joista huokui ymmärtäväisyys ja aito kiinnostus lapsen asioita kohtaan. Tällaisia opettajia pyrkisimme itsekin olemaan. 

Lähteet
Kuva: https://pixabay.com/fi/mies-opettaja-professori-liitutaulu-213729/
Alkuperäinen teksti Peruskoulupesula -blogissa: http://www.peruskoulupesula.fi/2014/02/miten-hyva-opettaja-toimii.html

Tiedettä tutkimassa (Jenni H. ja Jutta S., Lean ryhmä)

Tarkastelimme blogia nimeltä Kaiken takana on loinen. Blogia kirjoittaa Tuomas Aivelo, hän on evoluutiobiologian ja ekologian tohtorikoulutettava. Blogi on suunnattu erityisesti evoluutiosta ja ihmisbiologiasta kiinnostuneille lukijoille, mutta kirjoitukset herättävät varmasti mielenkiintoa muussakin lukijakunnassa. Blogin yhtenä tavoitteena on tuoda tieteellistä tietoa lähemmäs ihmisten arkea, joten voidaankin sanoa popularisointiasteen olevan korkea. Popularisointi näkyy ylläpitäjän tavassa kirjoittaa ajankohtaisista aiheista, joita hän tuokin esiin erilaisten tutkimusten ja teorioiden kautta. Aivelon ajanhermoisuus ja aito kiinnostus käsittelemiinsä aiheisiin antaa lukijalle kuvan ylläpitäjästä alansa asiantuntijana. Tätä asiantuntijuusnäkökulmaa vahvistaakin se, että blogi toimii Sanoma Media Finlandian toimittaman tiedelehti.fi alaisena.

Kirjoittaja käy dialogia itsensä ja teoria tiedon kesken. Hän saattaa esimerkiksi ottaa kantaa pinnalla oleviin asioihin kuten Zika-virukseen. Lukijakuntaa on saattanut lisätä se, että Aivelo on ottanut käsittelyynsä usein tabuinakin pidettyjä aiheita, kuten postaus otsikolla ”Penisluun puute vaatiiselityksen”. Kirjoitusasultaan ja yleiseltä tyyliltään blogi on melko selkeä sekä kategoriaansa sopiva. Lukijaa on helpotettu luokittelemalla tekstit alalajeihin. Tekstit ovat kuitenkin pitkiä ja niiden lukeminen vaatii lukijalta akateemista ja kriittistä lukutaitoa. Aiheita tarkastellaan monista eri näkökulmista, mikä vaikeuttaa lukemista. Lukijan tulee itse osata muodostaa kokonaiskäsitys aiheesta. Huonoina verkkotekstin piirteinä voitaisiin mainita blogin kaupallistaminen, joka näkyy esimerkiksi vaihtuvina mainoksina. Ulkoasussa huomio kiinnittyy tekijöihin, jotka vaikeuttavat kokonaiskuvan hahmottamista. Tämän tapaisia tarkkaavaisuuden kohdentamista häiritseviä tekijöitä ovat esimerkiksi sivun ylälaidassa olevat linkit, jotka johtavat takaisin tiedelehti.fi sivuille.

Otimme tarkastelun alle kirjoituksen, joka oli otsikoitu nimellä ”Miksi naisella on rinnat?”. Se on julkaistu 12.1.2016. Tämä teksti löytyy myös palkista ”suosituimmat”.  Teksti alkaa väitteellä, ettei millään muulla nisäkkäällä ole yhtä isoja ja ulkonevia rintoja kuin ihmisellä. Kirjoittaja käyttää perusteluissaan useita teorioita ja huomauttaa samalla ettei yksi teoria sulje pois toista. Tiedon luotettavuutta ei ole suuremmin analysoitu. Lukijalta odotetaankin kriittistä ajattelua sekä lähdekriittisyyttä. Kyseenalaistamista on huomattavissa lukijoiden kommenteissa. Samalla niissä näkyy kiinnostus aiheeseen esimerkiksi jatkokysymysten muodossa.

Verkkoteksti herätti meissä piilevää kiinnostusta aiheeseen. Ylläpitäjän tyyli kirjoittaa ja kuvailla mielenkiintoisia asioita innosti meitä tulevia yliopisto-opiskelijoita kyseenalaistamaan asiantuntijan vaikutusvaltaa lukijoihinsa. Usein kirjoittaja voi väittää monenlaisia asioita ja lukijat hyväksyvät ne kritisoimatta. Kokonaisuudessaan sekä tarkastelemamme postaus että blogi erottuvat edukseen hieman humoristisella tyylillään ja osuvilla oivalluksilla.

Kannanottoja sosiaalialalta (Riina K., Pihla T., Ellinooran ryhmä)

Sosiaalinen tekijä –blogissa käsitellään monipuolisesti hyvinvointia, sosiaalialaa ja yleisesti Suomen yhteiskunnallista tilaa. Sosiaalialan työntekijät, opiskelijat, opettajat ja tutkijat julkaisevat tekstejä, joita lukijat voivat kommentoida. Blogitekstien aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan – esimerkiksi maahanmuutto, prostituutio sekä lapset ja nuoret – mikä mahdollistaa useiden eri tilanteissa olevien lukijoiden mielenkiinnon heräämisen blogia kohtaan.  Blogin kirjoittajat kertovat olevansa poliittisesti sitoutumattomia, mutta ottavansa silti kantaa poliittisen päätöksenteon seurauksiin ja esittävänsä ratkaisuehdotuksia ajankohtaisiin kysymyksiin. Yhteiskunnalliset epäkohdat aiheuttavat paljon keskustelua niin kommentoijien kuin kirjoittajienkin toimesta eikä arkojakaan aiheita – esimerkiksi läheisen päihderiippuvuus - pelätä ottaa esille.

Blogissa vuorottelevat vapaamuotoiset mielenilmaukset ja tieteellisiä lähteitä käyttävät kirjoitukset.  Mielipidekirjoituksissa ilmaistaan vahvojakin tunteita mitään kaunistelematta: ”—enkä halua kuulla nyt mitään naiivia väitettä siitä, etteikö -- kivikautiset asenteet miehen vähäisemmistä kyvyistä kasvattajana vaikuttaisi ainakin jollain tasolla sosiaalityöntekijän työntekoon.” Blogin tekstit tuovat harvoin esiin uusia tutkimuksia, mutta sosiaalialan opiskelijoiden teksteissä, kuten ”Opiskelijan ääni”-välilehden pro gradun kypsyysnäytteissä, tilastotietoja ja muita tutkimustuloksia esiintyy. Mielestämme on hyödyllistä, että blogi mahdollistaa vuoropuhelun yliopiston opiskelijoiden ja opettajien välillä.

Blogin yleisilme on selkeän asiallinen ja sieltä on helppo löytää haluamansa julkaisut, vaikka hakukenttä puuttuukin. Vaikka blogitekstit koskettavat lähinnä sosiaalialan kysymyksiä, kirjoitukset on laadittu niin, että ne voi ymmärtää riippumatta lukijan omasta tieteenalasta. Tämän vuoksi keskusteluun osallistuminen on vaivatonta. Perinteisten blogitekstien rinnalle on mahdollistettu videoblogien käyttö, mikä tuo vaihtelua blogiin, kun tekstien lukemisen sijaan voi katsella aiheeseen liittyviä videoita.

Lähempään tarkasteluun otimme nimettömän ”siskon” julkaisun ”Päihderiippuvaisen läheiselle narkkari on ihminen”(2015), koska siinä kirjoittaja kertoo avoimesti omasta kokemuksestaan narkkarin läheisenä. Mielenkiinnon tekstiä kohtaan herätti myös se, ettei tällaisia arkoja ja henkilökohtaisia asioita käsitteleviä tekstejä usein näe julkaistuna. Päiväkirjamaiseen tyyliin sisko kuvaa millaista on narkkarin arki mm. itsemurhayritysten kanssa: ”Ja kun hän amfetamiinia vedettyään yrittää hiljentää päässään kuuluvat äänet hirttämällä itsensä, mä pyyhin veret pois lattialta--.” Sisko kertoo myös läheiseensä kohdistuvasta vähättelystä: ”Lääkäri ei näe kuinka hajalla ja väsynyt hän on --.” Tällä näkökulmalla sisko haluaa nostaa esiin sen, että päihderiippuvainenkin on vain ihminen ja läheisilleen tärkeä.

Kirjoittajan tyyli on hyvin todenmukainen, toisinaan ehkä hieman provosoiva. Tyyli- ja aihevalinnoillaan kirjoittaja on saanut herätettyä keskustelua ja kommentoijat ovat voineet samastua kertomukseen. Kommentteja ja erityisesti kiitoksia on tullut reilusti sekä päihderiippuvaisilta että heidän läheisiltään ja kommenteista näkee, että siskon avoimuus on nostanut tunteet pintaan.

Tekstin yhteyteen liitetty kuva kahdesta teemukista ja lause ”Hän keittää teetä, mun rakas ihminen” toimii tehokeinona. Tämä tukee koko kirjoituksen todentuntuisuutta ja sen keskeistä ajatusta siitä, että päihderiippuvainen on kaikesta huolimatta ihminen.

Tarkastelemamme blogikirjoitus kuvastaa hyvin koko Sosiaalinen tekijä-blogin ilmettä ja sen kantaaottavaa otetta yhteiskuntamme sosiaalisiin kiintopisteisiin. Tällaisia blogeja, jotka tarjoavat paikan vapaalle keskustelulle tai mielipiteiden vaihtamiselle, tarvitaan nykyään enenevissä määrin. Yhteiskunnan sosiaaliset kysymyksethän kuuluvat meille kaikille.

Lähteet:

Sosiaalinen tekijä https://sosiaalinentekija.wordpress.com/

Sosiaalinen tekijä https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2015/08/31/paihderiipppuvaisen-laheiselle-narkkari-on-ihminen/ (2015) Luettu: 26.1.2016

Katsaus Noviisiopettajan elämään (Julia H. ja Janina H., Lean ryhmä)

Vastavalmistunut (2011) erityisopettaja kertoo blogissaan ”Noviisiopettajan ensimmäiset vuodet” ajatuksistaan ensimmäisistä vuosista opettajan ammatissa. Kohderyhmänä toimivat opettajaksi opiskelevat, opettajana työskentelevät sekä vastavalmistuneet.  Blogia kirjoitetaan anonyymisti nimimerkillä Noviisiopettaja. Kirjoittamisen aiheita ovat muun muassa tuntien kulku, oma jaksaminen työelämässä, oma työ, harrastukset ja pedagogiset ideat. Blogin kirjoitustyyliä luonnehtivat asiakieli, selkeä kappalejako ja postauksien lyhyys. Kirjoittajan ote aiheisiin on esseemäinen sekä kertova. 

Kirjoittaja otsikoi postauksensa mielenkiintoisesti ja ajatuksia herättävästi; esimerkiksi ”Elääkö (hevonen) tällä?”. Tämä herättää lukijassa uteliasuutta tekstiä kohtaan, mikä on tärkeää verkkotekstissä. Muita blogista löytyviä hyvän verkkotekstin piirteitä ovat silmäilyä helpottavat elementit, linkit toisiin postauksiin ja kappaleiden tiiviys ja lyhyys. Tummennetut sanat ja taustavärit kiinnittävät lukijan huomion olennaiseen, linkit helpottavat kulkua postausten välillä ja lyhyet kappaleet tekevät tekstistä kevyttä luettavaa.

Huonojakin verkkotekstin piirteitä on kuitenkin löydettävissä. Blogin ulkoasu on pelkistetty eikä se sisällä kuvia tai linkkejä muille sivuille. Kuvien puute vähentää lukijan mielenkiintoa aihetta kohtaan sekä saattaa hankaloittaa sen ymmärtämistä. Kirjoittaja ei myöskään käytä teksteissään väliotsikoita, mikä hankaloittaa haettavan tiedon löytämistä. Blogitekstit ovat kuitenkin melko lyhyitä, joten niitä ei tässä tapauksessa välttämättä edes tarvita. Kirjoittajan anonyymiys luo joissakin yhteyksissä ongelmia, mutta blogin ollessa omaan subjektiiviseen kokemukseen perustuva, ei siitä koidu ongelmia.

Blogi ei pohjaudu tutkimustietoon, eikä kirjoittaja käytä lähteitä. Valitsimme tämän blogin kuitenkin siksi, koska se liittyy opiskelemaamme alaan ja kertoo asioita sekä kokemuksia selkokielellä. Tästä huolimatta se on kuitenkin alansa asiantuntijatekstiä. Teksteistä ei löydy myöskään mitään yhtä perusteltavaa väitettä.

Valitsimme erityisen tarkastelun alle jo aiemmin mainitsemamme blogitekstin otsikolla ”Elääkö (hevonen) tällä?”, joka on julkaistu 24.1.2014. Kirjoittaja ottaa tekstissään puheeksi usein tabunakin olevan aiheen; palkan. Sisältö koostuu Noviisiopettajan oman rahatilanteen avaamisesta ja palkallisista kesälomista. Lisäksi hän esittää lukijoille suoria kysymyksiä aiheesta. Näin teksti onkin innostanut lukijoita kommentoimaan esimerkiksi omista palkkakokemuksistaan. Noviisiopettaja on myös vastannut näihin kommentteihin synnyttäen dialogia lukijoiden ja kirjoittajan välille.

Blogi herätti meissä tulevaisuuden opettajissa innostavia ajatuksia vastavalmistuneen matkasta työelämän käänteissä.  Erityisesti kirjoittajan positiivinen ja asiantunteva ote ammattiinsa inspiroivat meitä. Blogissa esiteltiinkin muutamia käytännön vinkkejä opettajana toimimiseen ja ammattiin asennoitumiseen. Jo aiemmin pohtimamme opettajan palkkaus nousi myös blogin lukemisen myötä uudelleen ajatuksiimme. Harmiksemme viimeisen kahden vuoden aikana ei ole ilmestynyt uusia postauksia.

Kuva: http://farm3.staticflickr.com/2861/11890114874_e94b1b260e_z.jpg

Alkuperäinen teksti Noviisiopettajan ensimmäiset vuodet -blogissa: http://noviisiopettajanekavuosi.blogspot.fi/2014/01/elaako-hevonen-talla.html

Ajattelemisen aihetta (Jenni K, Juuso P, Marjaanan ryhmä)

Valitsimme esiteltäväksi filosofian tohtori Lauri Järvilehdon kirjoittaman blogin "Ajattelun ammattilainen". Järvilehto kertoo kirjoittavansa blogia sekä tarjotakseen työkaluja ajatteluun että keskustellakseen ajattelusta ja hyvinvoinnista käytännönläheisestä näkökulmasta. Kirjoittajan muita meriittejä ovat mm. Filosofian Akatemian perustaminen ja toimitusjohtajan pesti oppimispelejä kehittävässä Lightneer -pelistudiossa.

Sivustolta selviää, että blogilla on runsaat 7500 seuraajaa. Ensimmäinen blogiteksti on julkaistu heinäkuussa 2009, jolloin Järvilehto on ollut tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa. Julkaisuja on ilmestynyt säännöllisesti siitä saakka, joskin alun viikoittainen julkaisutahti on vähitellen hidastunut niin, että vuoden 2015 aikana Järvilehto on julkaissut uuden tekstin pääsääntöisesti kerran kuukaudessa.

Järvilehdon blogissaan julkaisemat tekstit eivät noudata tiettyä kaavaa, vaan niiden pituus vaihtelee suuresti. Samoin sisältö voi olla välillä runsaiden lähteiden saattelema keskusteleva katsaus ajankohtaiseen aiheeseen tai toisinaan yksittäisiä näkökulma, jota kirjoittaja ei pyrikään perustelemaan kummemmin. Järvilehdon blogiteksteissään käyttämä kirjoitustyyli on huumorilla höystettyä asiakieltä.

Lauri Järvilehto kuva: Kirsi Tuura

Viimeaikaisimpien blogitekstien aiheet vaikuttavat nousseen otsikoista, ajankohtaisesti puhututtavista teemoista, kuten hallitusohjelman työkalut tuottavuuden parantamiseen, koulutuksen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja maahanmuuttokeskustelusta.

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun 15.7.2015 julkaistun blogitekstin Tehdään Suomesta maa, jossa kaikki rakastavat oppimista. Teksti on alun perin julkaistu Uusi koulutus -blogissa yhteistyössä Milma Arolan kanssa. Teksti lähtee liikkeelle yhteiskunnan muutoksen kuvailusta, johon sopeutumiseksi oppimaan oppiminen on ainoa vaihtoehto. Yhteiskunnan nopean teknologisen kehityksen ja työelämän jatkuvan muutoksen takia koko elämän jatkuva oppiminen ja itsensä kouluttaminen ovat tärkeitä - elleivät lähes välttämättömiä hyveitä. Uusi oppiminen ei koske vain tietyn ikäisiä ihmisiä tai oppilaitoksia, vaan se on koko kansan läpäisevää, yhteisöllistä ja avointa.

Järvilehto puhuu oppimisen mullistamisen puolesta voimakkailla ilmaisuilla, kuten nimeämällä sen "ainoaksi tavaksi" jolla yhteiskunta voi selvitä. Hän rakentaa tekstinsä sen oletuksen varaan, että maailma ja yhteiskunta muuttuvat valtavaa tahtia ja esittää koulutusta ratkaisuna vauhdissa pysymiseksi. Rakennettuaan tarpeen asialleen hän siirtyy maalailemaan visiota, jossa oppimista on kaikkialla ja koulutus on joustavaa. Kirjoituksen kolmas osio keskittyy vakuuttamaan lukijaa kaiken edellä puhutun saavutettavuudesta: "kaikki tämä on jo nyt mahdollista”.

Blogijulkaisun lopusta käy ilmi, että kirjoituksen tarkoitus on markkinoida Uusi koulutus-foorumin toimintaa. Järvilehto esittelee asiansa houkuttelevasti ja vahvisti siten uskoamme koulutuksen uudistumisen tarpeellisuuteen. Koimme kuitenkin kirjoittajan äänen markkinoivan sävyn hieman läpitunkevaksi ja lopulta tekstiin on vaikea suhtautua muuna kuin mainoksena.

Kuva: http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/kohti-mielekasta-arkea, Kirsi Tuura.

Alkuperäinen teksti Uusi koulutus -blogissa: http://www.sitra.fi/artikkelit/uusi-koulutus/tehdaan-suomesta-maa-jossa-kaikki-rakastavat-oppimista

Suomen kieltä puolustamassa (Elise, Marjaanan ryhmä)

Valitsin tarkasteltavaksi blogiksi Lari Kotilaisen kirjoittaman Suomensuojelija - Blogi kielen pelastamiseen. Kirjoittaja Lari Kotilainen esittelee itsensä suomen kielen ammattilaiseksi. Hän on väitellyt Helsingin yliopistossa vuonna 2007 suomen kieliopin muuttumisesta. Hän on myös toiminut suomen kielen opettajana vieraskielisille Kölnin, Upsalan ja Helsingin yliopistoissa. Hän on tuottanut myös useita kieltä käsitteleviä teoksia, kuten Suomensuojelija-kirjan, joka avaa hänen bloginsakin ajatuksia syvällisemmin. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut kirjan Kiellon lumo (Tiedekirja kieltoverbittömästä kieltokonstruktiosta) sekä oppikirjoja. Kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut myös lukuisia kolumneja Suomen Kuvalehdelle. 

 

Suomensuojelija-blogi käsittelee suomen kieltä ja oikeakielisyyden määritelmiä ajan henkeen ja lingvistisen historian tarkasteluun nojautuen. Blogin nimi vaikuttaa ensi lukemalta vähän hurskaalta. Se luo vaikutelmaa, että blogi yksistään saisi aikaan suomen kielen pelastumisen. Toisaalta tämä valittu nimi, Suomensuojelija - blogi kielen pelastamiseen saa blogin myös vaikuttamaan kiinnostavalta ja lukijan perehtymään sen sisältöön tarkemmin.

 

Lari Kotilaisen blogi vaikuttaa olevan suunnattu valtaväestölle ja kielestä kiinnostuneille ihmisille, jotka eivät välttämättä kuitenkaan ole kielitieteen ammattilaisia. Blogin kerronta on hyvin kansankielistä ja helposti ymmärrettävää. Se ei sisällä suurta määrää kielitieteellisiä termejä, joiden ymmärtäminen saattaisi asettaa haasteita kielentutkimukseen perehtymättömälle lukijalle. Kotilainen vaikuttaisi pyrkivän bloginsa kanssa olemaan ikään kuin siltana kieliasiantuntijoiden ja muun väestön välillä.

 

Kuten blogin nimikin antaa viitteitä, sen pohjimmainen teema ja tarkoitus lienee pureutuminen seikkoihin, jotka ylläpitävät suomen kieltä ja sen asemaa. Blogi itsessään ei silti esittele juurikaan kielioppisääntöjä, vaan kaikkein perimmäisin tarkoitus vaikuttaisi olevan keskustelun herättäminen. Niin kauan kun kieli kiinnostaa ja herättää keskustelua, pysyy se elinvoimaisena ja hengissä. Yhdessä blogiteksteistään Kotilainen kertookin oikeinkirjoitustestin olleen Suomen Kuvalehden verkkohistorian suosituin juttu (blogitekstin kirjoitushetkellä syyskuussa 2012). Sen innoittamana hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen hiukan humoristisenkin kolumnin kielen merkityksestä ja tahtoi jatkaa siitä syntynyttä vilkasta keskustelua myös bloginsa puolella. Hän rohkaisee lukijoita keskusteluun ja kyselee heidän mielipiteitään.

 

Blogin välittämä viesti kielen suojelemisen tärkeydestä on varmasti paikallaan nykyisessä yhteiskunnassamme. Kieltä on varmasti alkanut rappeuttaa mm. sosiaalisen median suosion huima nousu. Sosiaalisessa mediassa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa usein ikään kuin puhekieltä kirjoittaen, ja kielioppisäännöistä juurikaan välittämättä. Tästä voi helposti seurata se, että mikäli ei työn tai opintojen puitteissa tarvitse useinkaan kirjoittaa virallisia ja oikeakielisiä tekstejä, ei niitä pian osaakaan kirjoittaa. Kielioppisäännöt unohtuvat, ja toisinaan jopa työyhteisön tiedotteissa saattaa esiintyä karmaisevia kielioppivirheitä yksi toisensa perään. Tämä jos mikä osoittaa sen, että keskustelu kielestä ja sen käytöstä on ehdottoman tärkeää.