Negatiivinen älypuhelin (Oona M. ja Laura H.)

Tunnetko itsesi masentuneeksi tai hallitseeko negatiivinen ajattelu elämääsi? Oletko koskaan ajatellut iPhonen olevan syy tähän? No, emme mekään ajatelleet, ennen kuin luimme Lauri Järvilehdon kirjoituksen aiheesta.

Ajattelun ammattilainen -blogissaan Lauri Järvilehto kertoo ajatuksia ajattelusta, hyvinvoinnista, oppimisesta ja tulevaisuudesta. Järvilehto on tietokirjailija ja filosofian tohtori, joka hyödyntää ammattitaitoaan blogiteksteissään. Hän kertoo arkisista ja ajankohtaisista asioista filosofiseen tapaan pohdiskellen. Hänen tavoitteensa on blogin kautta kehittää lukijoidensa ajattelun taitoa. Kirjoituksissaan Järvilehto paneutuu useimpia koskettaviin, mutta eri mielipiteitä nostattaviin aiheisiin.

Järvilehdon blogijulkaisu ”Masennus tulee iPhonesta” on viihdyttävä ja humoristinen, mutta ajatuksia herättävä. Hänen mukaansa faktat osoittavat, että vaikka maailma on nykyään paremmalla tolalla, voivat ihmiset silti huonommin kuin ennen. Hän havainnollistaa tätä materiaalista yltäkylläisyyttä yksinkertaisten esimerkkien kautta. Järvilehto mainitsee myös median tavan uutisoida herkemmin negatiivisista, kuin positiivisista aiheista. Tässä postauksessa hän väittää älypuhelimien kautta tulevan negatiivisen tietotulvan aiheuttavan ihmisille turhaa stressiä ja ahdistusta.

Asiat pääsevät ihmisten tietoisuuteen niin monen mediakanavan kautta, että yksin iPhone tuskin on ongelma. Uutiset leviävät ympäri maailmaa esimerkiksi television, lehtien, radion ja internetin välityksellä silmän räpäyksessä. Vaikka älypuhelimet poistettaisiin, ikävät ja huolta aiheuttavat asiat saavuttaisivat ihmiset jollain muulla tavalla. Toki älypuhelin on laite, joka kulkee mukanamme koko ajan, joten uutisia on helppo lukea ajasta ja paikasta riippumatta. Näin ajateltuna väite iPhonesta ”masennuksen” lähteenä voisi pitää paikkansa.

Järvilehto mainitsee myös siitä, kuinka nykyään saamme välittömästi tiedon myös kaukanakin tapahtuvista asioista, kun taas ennen tiedonkulku oli hitaampaa ja rajoittui selvästi suppeammalle alueelle. Olisiko kuitenkaan parempi olla tietämättä esimerkiksi muualla maailmassa tapahtuvista ikävistä asioista tai koko maailmaa koskevista tärkeistä aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta?

Mielestämme on tärkeää tietää myös ikävistä aiheista, sillä se edesauttaa pyrkimystä muutokseen. Nopea maailmanlaajuinen tiedonkulku mahdollistaa tietysti myös positiivisten uutisten kantautumisen meidän tietoisuuteemme. Vaikka älypuhelinten kautta tuleekin päivittäin negatiivista informaatiota, on kiva kuulla myös niistä hyvistä asioista.

Puhelin - tutti tylsyyteen (Emilia K. ja Alina vdB.)

Oletko älypuhelimesi vanki? 💀

Moniosaaja Lauri Järvilehto ruotii blogissaan "Ajattelun ammattilainen" yleisesti tunteita herättäviä aiheita. Aalto-yliopistossa tutkijatohtorina toiminut Järvilehto tarttuu ajankohtaisiin arjen rasitteisiin analyyttisesti. Postauksessa "Älykännykkä on nykyaikuisen tutti" hän tarkastelee omiin kokemuksiinsa pohjautuen, miten applikaatiot hallitsevat ajankäyttöämme. Järvilehdon mukaan ihminen on koukussa älypuhelimen luomaan kuvitelmaan mielihyvästä ja tärkeyden tunteesta.

Pelko jäädä tärkeistä asioista paitsi on suuri - tämä on nykymaailman aikaansaama illuusio. Ihminen on ehdollistunut tarttumaan tuttiinsa välittömästi äänen kuultuaan. Luulemme olevamme korvaamattomia ja koemme velvollisuudeksi reagoida jokaiseen ärsykkeeseen. Asia ei ole näin. Projektit tai ihmissuhteet eivät kaadu 10 minuutin odotteluun.

(Google kuvahaku: 17.10.2018)

Tietoa tulvii vuorokauden ympäri useasta eri lähteestä jopa ahdistukseen asti. Työasiat ujuttautuvat vapaa-aikaan aiheuttaen kuormittumisen tunteen. Tämä on täysin itseaiheutettua. Vaikka pyrkisit vähentämään viestintuojia, löydät itsesi pian lataamasta uutta sovellusta edellisen tilalle. Vallitseva kertakäyttökulttuuri ja loputon tarjonta eivät ainakaan helpota tilannetta.

Vaikka emme tekisi mitään, tylsyyttä ei silti saisi kokea. Puhelin on ratkaisu jokaiseen tyhjään hetkeen, eikä meidän tarvitse pysähtyä miettimään asioita omilla aivoillamme.  Myös epämukavan tilanteen tullen turvaudutaan mielummin puhelimeen emmekä näe vaivaa selviytyäksemme kasvokkaisesta ihmiskontaktista. Mielikuvissa sosiaalisuus lisääntyy, vaikka todellisuudessa käy juuri päinvastoin.

Ihmiset ovat älypuhelimen käytössä kaksinaismoralisteja. Addiktiosta ja käytön vähentämisestä puhutaan paljon, mutta käytännön tasolla muutosta ei tapahdu. Ratkaisu voisi olla omien tottumusten tietoinen pohdinta ja pienet askeleet kohti parempia tapoja. Tilannetta voisi verrata radikaaleihin dieetti-ohjelmiin, joissa liian kokonaisvaltaiset ja pikaiset muutokset johtavat usein takaisin lähtöpisteeseen. Johdonmukainen tavoite pitkällä aikavälillä auttaa kohti pysyvämpää elämäntapaa. 👍

Keskustelua suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta (Inka K. ja Pauliina L.)

Keskustelua suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta

Suomessa on tasa-arvoinen peruskoulu. Suomessa kaikki saavat samanarvoista opetusta paikkakunnasta riippumatta. Suomalainen peruskoulu on ylpeyden aihe vailla vertaa. Luonnollisesti, tullaanhan sitä ihmettelemään Kiinasta asti. Näitä ajatuksia vaalivat useimmat suomalaiset. Erityisesti ne, joiden omat kouluajat on aika kirkastanut hohtamaan kauniin kultaisina. On kuitenkin olemassa myös toisenlainen näkökulma. Sellainen näkökulma, joka seuraa suomalaista peruskoulua päivittäin silmästä silmään, eikä pysty sulkemaan silmiään, vaikka välillä tekisi mieli.

Elina Tuomi rikkoo idyllin suomalaisen peruskoulun tilasta blogissaan (https://elinatuomiblog.wordpress.com/), jossa hän kuvaa peruskoulun arkitodellisuutta itä-helsinkiläisessä koulussa, tarkastelemalla muun muassa opettajan arkea, kiirettä ja työuupumusta. Blogin tekstit tuovat myös esiin yhteiskuntamme tilannetta heikko-osaisimpien oppilaiden ja heidän perheidensä osalta. Ne konkretisoivat sitä, kuinka päättäjien tekemät arvovalinnat näkyvät selkeinä seurauksina koulun käytävillä.

Elina Tuomi ei bloggaile huvikseen puhtaasta kirjoittelemisen halusta niitä näitä, vaan hänellä on tavoite. Tavoite on avata käsityksiä epätasa-arvoisuudesta, resurssien puutteesta, aluepolitiikan vaikutuksista kouluihin, opettajien riittämättömyyden kokemuksista ja työuupumuksesta. Teksteissä käsitteet korvataan arkipäivän kokemuksilla siitä, millaisia kouluja Suomeen mahtuu, millaisissa elämäntilanteissa eri perheet voivat koulujen piireissä olla ja miten päivästä toiseen alimitoitettujen resurssien kanssa painivat työntekijät selviytyvät…tai eivät selviydy. Tavoite on avata silmiä, ravistella ja havahduttaa. Blogin teksti on joiltakin osin kärjistävää, mutta se huutaa ottamaan kantaa. Rivien välistä voi lukea, että aihe on kirjoittajalleen niin tärkeä ja lähellä sydäntä, että hän vaatii ihmisiä miettimään, kommentoimaan ja välittämään huolta eteenpäin, toivottavasti aina päättäjille asti. Äänitorvi toimii vakuuttavasti. Viimeisin blogipostaus oli saanut lyhyessä ajassa yli 10 000 lukijaa.

Tuomen blogikirjoituksista eniten keskustelua näyttäisivätkin herättäneen juuri suomalaisen peruskoulun ongelmiin keskittyvät aiheet, kuten ”Suomalainen peruskoulu ei ole tasa-arvoinen ja kukaan ei halua kuulla sitä” -teksti sekä opettajan ammatin varjopuolia kuvaavat tekstit. Peruskoulun tasa-arvoisuutta käsittelevään tekstiin liittyen on kirjoitettu yli 90 kommenttia. Keskustelu on monipuolista ja puheenvuoroista löytyy sekä Tuomen käsitykset jakavia, että myös vastakkaisia mielipiteitä esittäviä kommentteja. Keskustelu on jonkin verran kärjistynyttä, mutta pysyy kuitenkin asiallisena. Selvästi vähemmän keskustelua ovat herättäneet muun muassa seksuaalista ahdistelua, poikien väkivaltakulttuuria tai syrjäytymistä koskevat tekstit, joita ei ole yllättäen kommentoitu lainkaan. Herääkin kysymys, miksi kyseiset aiheet eivät ole innostaneet lukijoita keskusteluun. 

Miltä syrjäytyminen näyttää?

Bloggauksessaan ”Miltä syrjäytyminen näyttää?” Tuomi käsittelee sitä, miltä syrjäytyminen näyttää koulumaailmasta käsin. Näkökulmana on huolehtivan opettajan näkökulma. Opettajan, joka näkee ongelmat, mutta jolla ei ole mahdollisuuksia puuttua niihin riittävästi. Teksti välittää erittäin vahvasti kuvaa todellisuudesta, jossa syrjäytymisuhan alla olevat lapset ovat sellaisella tuhon tiellä, josta heitä on koulumaailmasta käsin mahdotonta pelastaa. Ponnistukset lasten auttamiseksi tulisikin Tuomen mukaan tehdä muualla ja erityisesti nämä ponnistukset tulisi osoittaa syrjäytymisuhan alla olevien lasten vanhemmille. Tuomi kirjoittaakin siitä, kuinka tutkimusten mukaan huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Hän kuvailee vakuuttavasti todellisia esimerkkejä koulun arjesta ja siitä, miten resurssien puute heikentää tasa-arvoista koulutusta. Tuomen mukaan huutava pula resursseista vaivaa sekä sosiaalihuoltoa että koulun oppilashuoltoa (kuraattorit, psykologit). 

Tuomi on vahvasti sitä mieltä, että YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyt lapsen oikeudet eivät nykyisellään toteudu suomalaisessa peruskoulussa. Tuomi käyttää lähteenä mainiosti kyseisen sopimuksen lakitekstiä jäsentämään varsinaista blogitekstiä. Argumentointi perustuu lakitekstin (miten asioiden tulisi lain mukaan olla) sekä opettajan arkipäivän kokemusten (miten asiat todellisuudessa ovat) väliseen vuoropuheluun. Tehokeino on voimakas ja toimiva. Teksti herättää jopa hieman kauhua siitä, miten paljon itsekin luotamme siihen, että laki takaa heikko-osaisimmille tiettyjä asioita, mutta oikeasti käytännössä tämä ei toteudukaan.

Teksti herättää paljon kysymyksiä liittyen omiin käsityksiimme nykyajan koulumaailmasta. Miten kaukana minä itse elänkään siitä todellisuudesta, jossa syrjäytymisvaarassa olevat lapset elävät ja kuinka huonosti osaan edes kuvitella heidän arkeaan? Kuulunko niihin, jotka eivät uskoneet Suomessa olevan edes mahdollista esiintyä sellaista köyhyyttä, jossa lapselle ei ole varaa ostaa koulureppua tai tarjota aterioita kotona? Kuuluin.. ehkä.

Lapsilla oikeus leikkiin! (Emma Hämäläinen & Eveliina Rantonen)

Lapsilla oikeus leikkiin!

Muistatko sinä pienenä omista leikeistäsi sen tunteen, kun joku korjasi sinulle tärkeän leikin pois kesken kaiken? Me ainakin muistamme! Hyvän leikin keskenjääminen harmitti suuresti. Valitettavasti tällaista aikuisten ikävää puuttumista lasten leikkihetkiin näkee tänäkin päivänä. Ja aivan liian paljon. Tähän kasvavaan huolenaiheeseen tulisi kasvattajien tarttua pikimmiten!

Leikki on lapsen kasvun kannalta hyvin olennaista. Leikin avulla lapsi oppii motorisia ja kognitiivisia taitoja sekä vuorovaikutustaitoja. Lapsi käsittelee leikin kautta myös arjen tärkeitä tapahtumia ja erilaisia tunteita. Aina aikuiset eivät kuitenkaan ymmärrä lapsen leikkimisen ja leikin tärkeyttä. Viime aikoina leikin tärkeys ja sen positiiviset vaikutukset ovatkin puhuttaneet paljon.

(Kuva: Google kuvahaku: lasten lelut, 10.10.2018)

Blogissa Lapsinäkökulma (https://lapsinakokulma.wordpress.com/) kirjoitetaan ajankohtaisista aiheista lapsiin ja heidän mielipiteisiinsä ja oikeuksiin liittyen. Lasten näkökulman huomioiminen aikuisten ja kasvattajien puolelta on tärkeää. Blogiteksteissä kritisoidaankin vallitsevaa aikuisnäkökulmaa lapsia koskevissa aiheissa ja päätöksissä. Tavoitteena blogilla on luoda vapaata keskustelua ja herättää ajatuksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja lapsia koskeviin päätöksiin liittyen. Lapsinäkökulmainen tutkimus korostaa lähtökohtaisesti lasten omia ajatuksia, mielipiteitä ja lasten itsensä tärkeinä pitämiä asioita ja aiheita.

Tarkastelimme blogitekstiä Ensin raivataan kaikki leikit, jonka on kirjoittanut Laura Ortju. Tekstin keskeisin väite on, että aikuisen ei aina pitäisi olla estämässä lapsen vapaata ja pitkäkestoista leikkiä omien tarpeidensa takia. Tekstissä tulee esille se, kuinka lasten pitkäkestoinen tai vapaa leikki saattaa jäädä kesken aikuisen määräämän muun toiminnan vuoksi. Varhaiskasvatuksen kentällä leikkitilanteet ovat arjessa vahvasti mukana, mutta opettaja saattaa keskeyttää lasten leikin esimerkiksi ryhmän ulos menemisen vuoksi. Ortju ehdottaa, että ennakoinnin voisi toteuttaa vaikkapa sanomalla ruokailun yhteydessä "teillä on 10min aikaa leikkiä ennen uloslähtöä", jolloin lapset eivät ala rakentamaan pitkäkestoista leikkiä turhaan. 

                                         (kuva: google kuvahaku: lapset leikkii, 10.10.2018)



Päiväkodissa lasten leikkien "turhalla" siivoamisella voi olla negatiivisia vaikutuksia. Paikkojen siistinä pitäminen on toki tärkeää, mutta joskus leikkien paikoilleen jättäminen on tarpeen. Lapsillakin täytyy olla mahdollisuus osallistua yhteisen tilan muokkaamiseen ja leikkien jatkamiseen esimerkiksi seuraavana päivänä. Lapsen mielikuvitukselle täytyy antaa aikaa ja tilaa kehittyä ja viedä leikkiä eteenpäin. Tämä on mielestämme olennaista huomata juurikin päiväkodin arjessa. Tällainen vapaan, luovan ja pitkäkestoisen leikin mahdollistaminen tulisi olla kasvattajan tehtävä. Lasten leikkiä ei siltikään aina oteta tosissaan ja leikkimistä pidetään liiankin itsestään selvänä. Onko siis niin, että lapsen leikille ei ole riittävästi aikaa päiväkodin ja "aikuisten" arjessa?



Lähteet
https://lapsinakokulma.wordpress.com/


Emma H. & Eveliina R.

Lapsi raivokohtauksen partaalla - Mitä tehdä? (Kiia-Lotta V., Janesa H., Noora M.)

Raivo- vai aivokohtaus? Tätä kysymystä pohtii Positiivinen kasvatus -blogin kirjoittaja Tiia Trogen tekstissään Lapsen (R)aivokohtaus - Mitä tehdä kun lapsi raivoaa? 

Trogen on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, teologian maisteri ja perhetyöntekijä ja tällä hetkellä hän opiskelee psykologian opintoja. Blogissaan hän käsittelee positiivisen kasvatuksen kasvatusmenetelmän käyttöä tuomalla esiin hyviä ja helppoja työkaluja positiivisempaan arkeen.

Kuva 1. Positiivisen kasvatuksen blogi

 Positiivisen kasvatuksen lisäksi Trogen käsittelee teksteissään muitakin aiheita kuten parisuhteita, vanhemmuutta ja hyvinvointia.

Lasten raivokohtaukset ovat osana jokapäiväistä arkea monissa perheissä. Usein vanhemmilla loppuu usko ja toivo ja näin lapsen raivokohtaus valtaa myös vanhemmatkin. Trogen kertoo blogikirjoituksessaan, kuinka selvitä lapsen tunnekuohuista ja kertoo sekä neuvoo vaihe vaiheelta, miten toimia raivokohtauksen eri vaiheiden aikana. 

Näiden vinkkien avulla selviät lapsen raivokohtauksista

Ennakoi. On tärkeää harjoitella itsesäätelytaitoja yhdessä lapsen kanssa, sillä se varustaa lasta sekä aikuista näitä tilanteita varten. Lisäksi tulee pohtia syitä, mitkä aiheuttavat raivokohtauksen kaltaisen tunnemyrskyn ja mahdollisesti etsiä tietoa aiheesta.

Auta lasta ymmärtämään. Tutustu yhdessä lapsen kanssa eri tunnetiloihin sekä siihen, mistä tunteet saavat alkunsa (aivot). 

Valmistelkaa tulevia tilanteita. Harjoittele lapsen kanssa, kuinka ilmaista tunteita. Keskustelkaa, mitä on tapahtunut ja kuinka jatkossa tulisi toimia samanlaisessa tilanteessa.

Vaali yhteyttä. Pyri aikuisena siihen, että lapsi tuntee olonsa rakastetuksi tunnemyrskyistä huolimatta. Osoita, että olet hänen tukenaan.

Muista myös itsesi. Huolehdi omasta jaksamisestasi ja muista, että tarvittaessa voit aina pyytää apua muilta. (Tiivistetty Trogenin blogitekstistä)

Kuva 2. Auta lasta ymmärtämään.

Teksti on varmasti helposti samaistuttava perheille, sillä Trogen tuo esille oman kokemuksensa 5-vuotiaan poikansa ensimmäisestä raivokohtauksesta tai aivokohtauksesta, kuten heillä tätä tapausta kutsutaan. Itsellämme ei ole kuitenkaan kovin paljon konkreettista kokemusta aiheesta, joten emme voi vertailla kokemuksiamme kirjoittajan kokemuksien kanssa.

Trogen väittää raivokohtauksen johtuvan aivojen hälytystilasta, mutta hän ei tuo esille mitään tieteellistä lähdettä, josta tiedon voisi varmistaa. Blogin kieli on kuitenkin asiallista ja kirjoittaja käyttää sujuvasti erilaisia tieteellisiä termejä teksteissään. Varmasti useat vanhemmat ja kasvattajat hyötyvät Trogenin kirjoituksista, sillä niistä saa paljon uusia vinkkejä ja tukea arjen tilanteisiin. Tulevaisuudessa mekin aiomme ehdottomasti hyödyntää Trogenin viisaita neuvoja.

Lähteet:
https://positiivinenkasvatus.com/2018/02/02/lapsen-raivokohtaus-mita-tehda-kun-lapsi-raivoaa/

Informaation aikakausi (Lauri ja Topi)

Kiti Müller on neurologi, joka toimii nykyisin Nokian lääketieteellisenä asiantuntijana.Hän kirjoittaa tiede.fi sivulla Tiedekokki- nimistä tiedeblogia, jossa hän tuo tieteen lähelle jokapäiväistä elämää. Useissa teksteissä avainsanoina vilahtavat aivot, aistit tai psykologia.
 
Blogissaan Tiedekokki Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko? Müller kirjoittaa myös informaatioväsymyksestä. Se on väsymystä, joka johtuu runsasärsykkeisestä ja ristiriitaisesta informaatioympäristöstä. Tämä voi aiheuttaa ihmiselle henkistä ja fyysistä uupumusta. Johdannon jälkeen hän kertoo historian avulla, kuinka aina on ollut jokin asia, joka on aiheuttanut ihmisille samanlaisia oireita. Se on johtunut uusista ympäristöistä, teknologiasta, depressiota ja, taas, teknologiasta. Kuitenkin kaikesta huolimatta, ihmiset ovat selviytyneet 2010-luvulle asti.
 
Müllerin esimerkit historiasta ovat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Esimerkeissä nostetaan esille muun muassa sellaisia tutkijoiden löydöksiä, kuin lennättimen keksiminen ja naisten älyllisen ajattelun lisääntyminen, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille ahdistusta ja depressioita. Müllerin esimerkeissä historiasta 1880-luvulla kaupunkielämän yleistyminen oli tiedemiehille selvä syy ihmisten ahdistukseen ja 1950-luvulla keksittiin depressio selittämään ihmisten väsymystä ja masennusta. Esimerkkien kautta Müller pääsee siihen johtopäätökseen, että koska historiassa on selvitty samanlaisesta, tullaan nykyäänkin selviämään. Kaikki Müllerin esimerkit historiankirjojen sivuilta eivät kuitenkaan tunnu liittyvän suoranaisesti informaatioväsymykseen vaan loppuunpalaneiden ihmisten masennuksen tutkimiseen, ja nekin Müllerin esimerkit, joissa tiedemiesten tutkinnan aiheena on varmasti ollut informaatioväsymys, herää kysymys; voidaanko lennättimen keksimistä todella verrata nykyajan teknologiaan ja sen aiheuttamaan informaatioväsymykseen?

                              Kuva 1

Müller ei näy huomioivan sitä, että historiassa informaatioärsykkeet ovat olleet erilaisia. Nykyaikana kadulla kävellessään lähes jokaisessa valotolpassa on mainos, bussipysäkeillä on valomainoksia ja keskustassa kävellessään huomaa liikkeiden ikkunoissa pyöriviä videomainoksia. Kun katseensa saa irti vilkkuvista mainoksista, huomion kiinnittää fortumin myyjä, joka kertoo uuden sähkösopimuksen eduista. Kaiken lisäksi oman kodin rauhassa postiluukusta kolahtaa kasa ilmaisjakelua, jos ei ole erikseen muistanut kieltää. Helposti mukana kannettava puhelin sisältää valtavasti erilaisia ärsykkeitä sekä informaatiota ja se on aina läsnä. Aistiärsykkeitä on aina ollut, mutta niiden laatu on muuttunut ja määrä lisääntynyt.Ympäristön informaatioärsykkeillä on myös alueellisia eroja. Luultavasti maaseudulta Helsingin ydinkeskustaan muuttava Martti kokisi uupumusta, sillä ympäristöjen infromaatioärsykkeet ja niiden määrät eroavat toisistaan.

Nykyaikana on siis ympärillämme koko ajan valtava määrä informaation lähteitä, joita emme pysty kontrolloimaan. Mielestämme nykytilannetta ei voida mitenkään verrata aikaan ilman sähköä, ruutuja ja internetiä. Informaatioväsymys on oikea huolenaihe eikä sitä ole syytä vähätellä. Vaikka ihmiset ovat aina historiassa selvinneet erilaisista ongelmista ja uusista tilanteista, ei se tarkoita sitä, etteikö se olisi voinut olla tuskallista ja hidasta. Liian optimistisella asenteella ei ratkaista muuta kuin itse itsensä ratkaisevat ongelmat ja puhelimet ja internet eivät ole menossa mihinkään.

Tietenkään ongelma ei ole informaatiotulvan mahdollistavassa teknologiassa itsessään. Teknologia on itsessään neutraalia ja se, miten sitä käytetään, määrittää sen hyödyt ja haitat. Joku voisi sanoa, että yritykset, jotka säälimättömästi altistavat ihmiset jatkuvalle informaatiosyötölle vilkkuvilla ja häiritsevillä mainoksillaan, ovat syypäitä informaatioväsymykseen ja sen haittoihin. Ehkä niin, mutta voidaan melko varmasti todeta, että mainokset ja spämmi eivät ole katoamassa. Müller onkin siinä oikeilla jäljillä, että ihmiset tulevat itse selviämään informaatioväsymyksestä, sillä nähdäksemme jokaisen oma valveutuneisuus asiaan on ainoa tapa ratkaista se. Ei ole muiden vastuulla, jos itse tuijotat niska kyyryssä puhelimeen tulevia Facebook-ilmoituksia täynnä tyhjää sanomaa koko päivän. Emme ihmisinä pysty kontrolloimaan kaikkea mitä ympäristössä näemme ja kuulemme, mutta sen, mitä pystymme kontrolloimaan, tulisi jokaisen itse tiedostaa ja välillä pitää puhelin taskussa.

Lauri Kujala & Topi Lahtinen

Lähteet:

Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko?

https://www.tiede.fi/blogit/tiedekokki/informaatiovasymys-nykyajan-vitsausko

Kuva 1: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw-iRGeqMVF2RLnLEKEwiWqkn7-jjtGP-JiKslp5GN-hVHJpRn3cc54iPjzU2qC0i7rgcE3XUud2AsNJXhskQPD2-VcE2wcwcs4nuNoqVlieAsadmhzSodwkL_VifzF8GdO4iptsPKuyA/s320/12.png