maanantai 3. joulukuuta 2018

Meluako tuulivoimasta? (Paula ja Kristiina, Ellinooran ryhmä)


Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi Leo Straniuksen blogin ja sen nimi on sama kuin blogin kirjoittajan eli Leo Stranius. Blogi käsittelee mielenkiintoisella tavalla erilaisia ajankohtaisia aiheita, joiden taustalla on vahvasti ekologinen ajatusmaailma. Blogissaan Stranius esittelee avoimesti henkilökohtaisia mielipiteitään ja ottaa kantaa keskusteluihin, jotka koskevat erityisesti ympäristöasioita. Leo Straniuksella on pitkä tausta ympäristöasioiden parissa, sillä hän on valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan ympäristöpolitiikka. Ympäristöalan opintojen myötä Stranius löysi töitä ympäristöjärjestöistä ja hän onkin toiminut mm. toiminnanjohtajana Suomen luonnonsuojeluliitossa ja Luonto-Liitossa. Tällä hetkellä hän vaikuttaa pääkaupunkiseudulla ja toimii vihreiden Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Blogin päätavoitteena on jakaa ympäristötietoutta ymmärrettävässä muodossa tavallisille kansalaisille ja kannustaa ekologisempiin valintoihin arjessa.

Straniuksen blogissa liikutaan pitkälti tuoreiden ympäristöön liittyvien tutkimustulosten ympärillä ja useissa postauksissa hän kommentoi myös pinnalla olevia uutisotsikoita. Postauksille on tyypillistä, että Stranius linkittää omia ajatuksiaan toisista lähteistä löytyviin teksteihin ja perustelee niillä havaintojaan. Tämä saa aikaan blogin yleisvaikutelmasta asiantuntevan, sillä väitteet eivät ole ainoastaan hänen omasta päästään heitettyjä. Tieteeseen liittyvien aiheiden lisäksi blogissa on kuitenkin myös hyvin arkisia aiheita esimerkiksi perhe-elämästä ja harrastuksista. Näin blogin sisältö on monipuolista ja myöskin tyylillisesti hieman vaihtelevaa.
  
Straniuksen blogissa uudet tutkimukset esitellään osana postausta ja niihin otetaan kantaa. Stranius on myös saanut muutamia kommentteja erityisesti tieteeseen liittyviin postauksiin. Niissä kommentoijat ovat kertoneet omia mielipiteitään sekä tuoneet esille joitakin huomioita, mitä Stranius ei ole postauksissa huomannut mainita. Osa kommenteista on perusteltuja, mutta jotkin vain lukijoiden mietteitä ilman kunnollisia perusteluja.  Stranius on myös vastannut osaan kommenteista ja lukijat ovat esittäneet hänelle kysymyksiä, joten kirjoittajan ja lukijoiden välillä on jonkin verran vuorovaikutteisuutta. Joihinkin kommentteihin Stranius on kuitenkin jättänyt vastaamatta, mikä herättää heti kiinnostuksen, miksi näin on. Eivätkö kommentit ole olleet hänen omien mielipiteidensä kanssa samansuuntaisia ja hän on siksi jättänyt vastaamatta niihin? Toisaalta osa vastaamatta jätetyistä kommenteista on myös Straniuksen kantaa edustavia kommentteja. Blogin vuorovaikutteisuuden kannalta olisi kuitenkin oleellista, että kaikkiin kommentteihin vastattaisiin ja niistä saataisiin aikaan keskustelua.
   
Lähemmässä tarkastelussa meillä on Straniuksen postaus tuulivoimaloiden aiheuttamasta melusta. Postauksen otsikoksi on valittu erittäin osuvasti “Paljon melua tuulivoimasta ja infraäänistä”, joka kuvastaa hyvin tuulivoimaan liittyvää kiivasta keskustelua. Tuulivoimalle on nimittäin tyypillistä, että se jakaa ihmisten mielipiteet vahvasti kahteen leiriin: tuulivoiman vastustajiin sekä tuulivoiman puolestapuhujiin. Stranius käsittelee postauksessaan lyhyesti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisua tuulivoiman vaikutuksista ihmisten terveyteen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen tutkimuksia tuulivoimaan liittyen. Lisäksi hän on huomioinut muutamia Suomen ulkopuolisia tutkimuksia terveysvaikutuksista ja hän myös kertoo tuulivoiman vaikutuksista lintuihin ja lepakoihin.  Postauksen lopputuloksena on, että terveyshaittoja ei tule tuulivoiman melusta ja infraäänistä ja myöskään linnuille ja lepakoille ei aiheudu tuulivoimasta merkittävää haittaa, jos voimaloita rakentaessa ei vahingoiteta niiden tärkeitä elinympäristöjä.  

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Wind_power_plants_in_Xinjiang,_China.jpg
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Seagull_flying_(5).jpg

Postaus tuulivoimasta on perusteltu asiantuntevasti ja voimme samaistua Straniuksen esittämiin ajatuksiin tuulivoimasta. Meidän näkökulmamme tuulivoimaloiden rakentamiseen ja käyttöön energiantuotannossa on myönteinen, koska tuulivoima on yksi potentiaalinen uusiutuvan energiantuotannon vaihtoehto, jolla voitaisiin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tuulivoiman etuna on erityisesti se, että sitä olisi vielä mahdollista lisätä toisin kuin esimerkiksi vesivoimaa. Suurin osa vesivoimaloiden rakentamiseen potentiaalisista koskista on nimittäin jo valjastettu käyttöön (energia.fi), kun taas tuulivoimaa voitaisiin rakentaa periaatteessa mihin vain.
  
Tuulivoimaan liittyy kuitenkin myös ongelmia, jotka ovat myös tuulivoiman vastustuksen takana. Usein vastustus liittyy lähinnä tuulivoimaloiden aiheuttamaan esteettiseen haittaan, sillä kukapa haluaisi tuulivoimapuistoa omalle takapihalleen? Myös jotkin ihmiset kokevat tuulivoimaloista aiheutuvan häiritsevää melua, vaikka toisaalta Straniuksen postauksessa terveyshaittojen aiheutuminen kumotaan. Lisäksi tuulivoimaloiden sijoittamisessa pitää huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt niin kuin Straniuskin postauksessaan toteaa. Nämä seikat vaikeuttavat tuulivoimaloiden sijoittamista, eli vaikka periaatteessa tuulivoimaloita voisi rakentaa lähes minne tahansa, käytännössä tämä ei onnistu tällä tavoin. Tuulivoima ei siis ole täysin haitatonta ympäristölle, sillä tuulivoimapuistot tarvitsevat tilaa ja niiden rakentamisessa joudutaan aina tuhoamaan eliölajien luontaisia elinympäristöjä. Stranius kuitenkin pohtii osuvasti postauksessaan, että nämä haitat ovat huomattavasti pienempi riski ympäristölle kuin ne lukemattomat haittavaikutukset ja ilmansaasteet, joita syntyy fossiilisten polttoaineiden polttamisesta.  

Urheilua vai ei? (Anssi ja Miika, Ellinooran ryhmä)


Elektroninen urheilu on yleistymässä kovaa vauhtia maailmalla.  Usein nostetaan esille sen suhde urheiluun: voidaanko tietokoneella istumista, toisten pelaajien kanssa räiskimistä pitää missään tilanteessa oikeana urheiluna? Wille Turunen vastaa blogikirjoituksessaan Koillissanomien kirjoituksen ohella myös tähän kysymykseen.  Tässä blogitekstissä tarkastelemme urheilun ja e-urheilun välisiä eroja ja yhtenäisyyksiä, sekä sitä kuinka pätevä Blogitekstin “urheilun laaja määritelmä” kirjoittaja on analysoimaan näiden kahden suhdetta.

E-urheilulla, eli elektronisella urheilulla tarkoitetaan esimerkiksi tietokoneella suoritettavaa kilpailullista pelaamista, tarkennuksena yleensä ainoastaan ammattilaistasolla käytävää videopelaamista. E-urheilussa on poikkeuksetta aina pelaaja vastaan pelaaja tai joukkue vastaan joukkue asetelma. Urheilu siis poikkeaa e-urheilusta siten, että siinä harvoin kilpaillaan yksi yksilö töistä yksilöä vastaan. Tästä johtuen pelit ovat yleensä intensiivisiä ja yleisöä kiinnostavia.
Urheilulla taas tarkoitetaan kaikkia fyysisiä suorituksia, joita tehdään joko fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistäytymismielessä, tai sääntöjen mukaisena kilpailuna. Urheilua voidaan siis suorittaa joko itseään varten, “omaksi iloksi” tai toisia vastaan kilpaillen.

Bloginsa alussa Turunen huomauttaa Koillissanomien kirjoittajaa turhan isällisestä otteesta urheiluun. Tällä hän tarkoittaa sulkeutunutta, ennakkoluuloista asennetta kaikkea uutta kohtaan. Tästä blogi jatkuu eteenpäin ja Turunen kumoaa Koillissanomien väitteitä yksi kerrallaan. Ensimmäinen niistä on etiikka ja moraali jotka Koillissanomien kirjoittajan mielestä löytyvät vain “aidoista” urheilulajeista.  Tähän Turunen tyytyykin vain toteamaan, että jokainen varmasti muistaa useita tapauksia urheilun historiasta, joissa nämä kaksi ovat loistaneet poissaolollaan. Seuraavana hän käsittelee toimittajan väitettä “fyysisestä ponnistelusta”. Samoin kuin edellisessä väitteessä, Turunen ilman eri perusteluja luottaa lukijan tietämykseen aihealueesta, kun hän pyytää kaikkien niiden urheilulajien edustajien joissa ei tarvita fyysisiä ponnisteluja, nostamaan “kädet ylös”. Bloginsa loppupuolella Turunen ilmoittaa oman kantansa asiaan: hänelle on samantekevää lasketaanko e-urheilua oikeaksi urheiluksi, mutta joka tapauksessa se tulisi tunnustaa merkittävänä ja todesta otettavana osana nykyaikaista kulttuuria.

Oma kantamme asiaan on, että E-urheilu voidaan mielestämme nähdä urheiluksi, sillä siinä täyttyvät useimmat urheilun piirteet kuten esimerkiksi säännöt, kilpailullisuus, taito ja tunnettavuus. Lisäksi kilpailuissa olevat pelaajat kuuluvat lähes poikkeuksetta joukkueisiin, talleihin tai järjestöihin sekä harjoittelevat tavoitteellisesti voittaakseen kilpailuja. Se miksi koillissanomien kirjoittaja näkee tämän vain “räiskimisenä” kertoo mielestämme hänen suppeasta maailmankuvastaan: katsottuaan hetken e-urheilua televisiosta hän muodostaa koko e-urheilua arvioivan kantansa. Kyseisessä ohjelmassa pelinä oli taktinen räiskintäpeli Counter-Strike GO, joka on yksi maailman suosituimpia videopelejä.
Sinänsä väite, että tarjotaan katsojille pelkkää ampumista ja tappamista on meidän mielestämme täysin väärä, sillä peliin liittyy taktisia elementtejä kuten koordinoitua liikkumista, kommunikointia joukkueen jäsenten välillä ja pitkään harjoiteltuja hyökkäyskuvioita. Lisäksi näissä räiskintäpeleissä kuolemalla on tarkoitus vain osoittaa, että pelaaja on esimerkiksi tehnyt virheen ja joutuu pelistä pois hetkellisesti, sillä pelaajat syntyvät aina uudelleen ja uudelleen, niin kauan kun peli on käynnissä.

Wille Turusen pätevyyttä arvioida urheilun ja e-urheilun suhdetta voidaan arvioida hieman puolueelliseksi, koska Turunen tunnetaan e-urheilu.com:in blogikirjoittajana, Rainbow Six Siege -joukkue PETO Esportsin valmentajana sekä e-urheilu selostajana. Toki Turusen puolustukseksi voidaan sanoa, että hän on omien sanojensa mukaan myös entinen kilpaurheilija, lajia hän ei toki paljasta esittelyssään. Voidaankin todeta, että vaikka Turusen nykyinen työ painottuu pääosin elektronisen urheilun saralle ja hänen toimeentulonsa riippuu pitkälti siitä, on Turunen kuitenkin molemmat urheilun muodot kokeneena varsin pätevä arvioimaan näiden kahden muodon välistä suhdetta. Turunen perustelee väitteensä hyvin, vetoaa maalaisjärkeen sekä hyödyntää kuvia lisätäkseen väitteidensä painoarvoa.


Älä kerro muille… (Samu, Hanna ja Aleksi, Ellinooran ryhmä)




Mietitkö usein kuinka moni oikeasti tulee lukemaan julkaisujasi sosiaalisessa mediassa?




Juhan IT-blogissa Juha Rautiainen kirjoittaa IT-alan asioista suomeksi. Hän on tietoturvaan ja kyberturvallisuuteen perehtynyt ohjelmistokehityksen ammattilainen (FM, ins.).  Blogin kohdeyleisöä on IT:stä kiinnostuneet ihmiset, joille IT-alan käsitteistö ei ole vierasta.
Blogi on sekoitus uutisia ja niihin reagoimista sekä neuvoja IT-alaan liittyen.


Sosiaalista mediaa käytettäessä on tärkeää muistaa tiettyjä tietoturvaan liittyviä asioita. Rautiainen vertaa blogissaan somepalveluiden tietoturvaa siihen, että kaveri lupaa olla kertomatta asiaa eteenpäin, minkä vuoksi on hyvä etukäteen pohtia, mitä on valmis jakamaan ja mihin tietoja voidaan käyttää. Rautiainen tuo ilmi, että jopa harmittomalta tuntuvien tietojen jakaminen voi olla vaarallista, esimerkkinä Rautiainen käyttää blogissaan ns. humppanimen (oma toinen nimi + äidin tyttönimi) kertomista, joka voi tuntua vaarattomalta, mutta äidin tyttönimeä voidaan käyttää esimerkiksi salasanan palauttamiseen joissain palveluissa. Iltapäivälehtienkin artikkeleista on saanut lukea varoituksia harmittoman tiedon jakamisesta, esimerkiksi harmiton tieto lomamatkan jakamisesta saattaa päätyä murtovarkaiden tietoon. Vaikka tämä ei ole yleistä, on se silti mahdollinen uhka.

kuva: https://pixabay.com/en/phishing-fraud-cyber-security-3390518/


On syytä muistaa, että kerran somessa julkaistu tieto ei sieltä häviä, vaikka poistaisit kyseinen päivityksen. Tieto on jo levinnyt ja kuka tahansa on saattanut kopioida sen omalle koneellensa. Kymmenen vuotta vanha päivitys saattaa palata kummittelemaan, koska joku on Googlannut nimesi ja löytänyt vanhan päivityksen.  Omat julkaisut vuosien takaa ovat nykypäivänä kiusallista katsottavaa ja yleensä niitä tutkimalla saa pienen häpeän tunteen itselleen, kuten esimerkiksi allekirjoittanut sai nopealla nimensä etsimisellä netistä aikaan.


Tietoturvariski voi myös tulla sosiaalisen median ystävien kautta, esimerkiksi jos joku kavereista mainostaa kotibileitä, on aina olemassa mahdollisuus että tieto leviää aiottua laajemmalle piirille ja bileisiin ilmaantuu tuntemattomia ihmisiä. Samoin kaverit voivat julkaista sinusta kuvia tai videoita, jotka tulevaisuudessa voivat estää työnsaantia ja korkean aseman saantia organisaatioissa. Rautiainen muistuttaakin, että kaikkea netissä olevaa itseään koskevaa tietoa ei voi hallita. Hyvänä esimerkkinä elokuvaohjaaja James Gunn, joka sai potkut vanhojen twiittiensä takia.

Kuva: twitter.com/JamesGunn




Rautiainen huomio, että yksityisasioiden ohella myös työasioiden käsittely somessa saattaa olla ongelmallista. Jokainen henkilö pystyy somen välityksellä vaikuttamaan yrityksen julkisuuskuvaan, mikä asettaa paineita riittävän ohjeistuksen laatimiseen somekäyttäytymisestä organisaation sisällä ja vaatii nopeaa reagointia palautteeseen organisaation ulkopuolelta. Työasioiden käsittelyyn somessa vaikuttaa myös kirjoittajan asema yrityksessä. Toimitusjohtajan julki tuomat mielipiteet katsotaan olevan koko yrityksen kanta asiaan, esimerkiksi Hesburger -ketjun toimitusjohtaja ei voi sanoa pikaruuan olevan pahasta, vaikka henkilökohtaisesti olisikin sitä mieltä.  Samoin kansanedustajien on julkaistava mielipiteitä, jotka kannattavat puolueen kantoja.


Rautiainen kirjoittaa blogissaan myös siitä, että vaikka ei itse mitään salaista somessa kertoisi, niin kannattaa yksityisyysasetuksiin perehtyä ja seurata jos niihin tehdään muutoksia. Yksityisyysasetuksiin tutustumalla saa kuvan siitä mikä tieto sinusta on julkista. Esimerkkinä blogissa käytetään Facebookia, jossa tietyt tiedot profiilissa ovat kaikkien nähtävissä.


Netissä voi julkaista kuvia ja mielipiteitä, yksityisasioita ja muiden tietoja, mutta kannattaa miettiä ketä varten nämä asiat julkaistaan ja kuka niistä voisi hyötyä. On luonnollista että nykypäivänä julkaisuja tehdään jatkuvasti ja asioita jaetaan muille, mutta kannattaa pysähtyä sekunniksi miettimään ennen julkaisu -napin painamista.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Saavutettava taidepuhe (Christa ja Oona, Ellinooran ryhmä)

Tuntuuko sinusta, että taidenäyttelyssä kaikki teokset näyttävät samoilta? Etkö erota Picassoa Monetista? Et ole yksin! Taidemaailma voi näyttäytyä vaikeasti lähestyttävänä, eikä ihme. Taidepuhe on suunnattu usein asiantuntijayhteisölle ja taiteeseen perehtyneille, eikä sen kieli ole kelle tahansa ymmärrettävää. Taiteesta kiinnostuneiden pelastukseksi on kuitenkin olemassa kanavia, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen arvoituksellisen taiteen purkamisen sellaiseen muotoon, joka on tuiki tavalliselle maallikollekin ymmärrettävää. Yksi tällainen kanava on Hurmioitunut-blogi, jota on kirjoittanut taidehistorioitsija Henna Hurmioitunut jo vuodesta 2010. Blogissaan hän “etsii kauniita ja koskettavia kokemuksia”, kirjoittaa taiteesta, taidehistoriasta ja toisinaan myös omasta elämästään. Postauksista välittyykin Hurmioituneen oma näkemys, vaikka hän kirjoittaa aiheista asiantuntijan positiosta käsin.
Hurmioitunut kirjoittaa usein näyttelyistä, joissa on vieraillut. Teksteissä hän johdattelee lukijan kanssaan galleriaan, kirjoittaen auki havaintojaan. Kuvia on postauksissa runsaasti, ja niiden toimiessa ikään kuin yhtenä silmäparina lukija pääsee itsekin näyttelykäynnille mukaan. Hurmioitunut lisäksi taustoittaa tekstiä lisähuomioin ja linkittää teemoja laajempaan viitekehykseen.
Yksi tällainen postaus on “Pyhiä puita” (http://hurmioitunut.blogspot.com/2018/08/pyhia-puita.html) (julkaistu 5. elokuuta 2018), jossa Hurmioitunut kuvaa vierailuaan Yuichiro Saton näyttelyyn Taidemaalariliiton TM-galleriassa. Hurmioitunut kuvailee omaa tunnetilaansa näyttelyssä ollessaan, ja kertoo millaisia assosiaatioita hänelle tulee teoksista mieleen. Lisäksi hän kuvaa teosten toteutuksen erilaisia tapoja, mutta sellaisella kielellä, joka aukeaa asiaan perehtymättömälle helposti. Tekstin yleistajuisesta luonteesta huolimatta siinä vilisee paikoin myös taidehistorian alalle spesifiä kieltä: hän muun muassa erittelee teoksissa käytetyt tekniikat, sekä töiden tarkat mitat. Tämä voi auttaa lukijaa hahmottamaan Saton teosten todellisen koon, sillä pelkät kuvat voivat vääristää todellisia mittoja hyvinkin paljon - olisitko esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että Leonardo Da Vincin Mona Lisa on itse asiassa vain alle metrin korkuinen!
Blogitekstin kommenttiboksissa käydään verrattain vilkasta keskustelua, vaikkakin blogien kommenttien määrä onkin meidän havaintojemme mukaan ollut suuressa laskussa viime vuosien aikana. Mielenkiintoista on, että Hurmioituneen blogissa keskustelussa näyttävät olevan osallisina muutkin asiaan perehtyneet henkilöt. Joukossa on kuitenkin myös lukijoita, jotka tulevat vain ilmaisemaan kiitoksensa kirjoittajalle. Kun kommentointia tarkastelee pidemmällä aikavälillä, huomaa vanhempien kommenttikentässä käytyjen keskustelujen olleen sisällöllisesti rikkaampia; vuorovaikutus Hurmioituneen ja lukijakunnan välillä on niissä tiivis. Kommentoinnin hiipuminen on yhdistettävissä blogien suosion laskuun, joka johtunee vastaavasti muiden sosiaalisen median kanavien noususta (muun muassa Instagramin ja Youtuben). Hurmioitunut-blogi tästä huolimatta toimii edelleen aktiivisesti, ja onkin varsinainen taideblogien viimeinen mohikaani.
Saavutettavuus on ollut tärkeä teema taidekeskustelussa viime vuosina. Uskoisimmekin, että Hurmioituneen blogi on ollut yksi hieno suunnannäyttäjä tämän toteuttamisessa.

-
(Christa ja Oona, Ellinooran ryhmä)


lauantai 1. joulukuuta 2018

SOTE-uudistus psykologien ja mielenterveyden hoidon kannalta (Volkan & Rasmus, Marjaanan ryhmä)

Rasmus ja Volkan
Kuva: Googlen kuvapankista
SOTE-uudistus psykologien ja mielenterveyden hoidon kannalta

  Tällä hetkellä mediastakin tuttu SOTE-uudistus on psykologien keskuudessa  kuuma puheenaihe. Psykologeja on kuultu liian vähän SOTE-suunnitelmaa uudistaessa, mikä on johtanut siihen, ettei mielenterveyspalveluita ole sisälletty ollenkaan uudistukseen. Tässä blogitekstissä tarkastelemme Vojna Tapolan psykologiliiton asiantuntijablogissa julkaisemaa tekstiä, jossa hän esittää oman näkemyksensä tähän aiheeseen.

 Blogissaan Tapola käsittelee Suomelle ajankohtaista SOTE-uudistusta kriittisestä näkökulmasta. Tapolan mukaan mielenterveyspalveluiden kuuluisi olla osa SOTE-suunnitelmaa, koska mielenterveyden ongelmat aiheuttavat kaikista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa (41 %). Ei ole selvää, minkä takia psykologit on jätetty uudistuksen ulkopuolelle, mutta median perusteella kyse saattaa olla budjetoinnista tai mielenterveyden ongelmiin suhtautumisesta.
(Kuvankaappaus otettu ylen nettisivuilla julkaistusta artikkelista: https://yle.fi/uutiset/3-10276489)

Mielenterveyttä ei nykyään nähdä vain mielenterveyden häiriöinä, jonka takia sillä on yhä suurempi osuus terveydestä puhuttaessa. Mielenterveys tarkoittaa myös kaikkia tunteita, ajatuksia ja tekoja jotka vaikuttavat jokapäiväiseen toimintaamme. Myönteinen minäkäsitys ja tyydyttävät ihmissuhteet ovat seurausta hyvästä mielenterveydestä, ja hyvä mielenterveys auttaa meitä myös käsittelemään haasteita elämässämme. Kuten Tapola blogissaan sanoo, työkyvyttömyyden vähentäminen vaatii enemmän, kuin vain psykologisten sairauksien ennaltaehkäisyä ja psykologin työ on paljon muutakin, kuin vain oireiden hoitamista. Psykologin tulee Tapolan mukaan sovittaa ja yhdistää monipuolista ja tuoretta tietoa asiakkaan hoidossa, sekä ottaa myös huomioon asiakkaan toiveet.

Psykologian ammattiin pääsy vaatii pitkän koulutuksen ja siihen hakeutuvat ovat valmiita antamaan oman panoksensa yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisessä. Vain psykologin ammattinimikkeen omaava henkilö voi määrittää asiakkaan mielenterveyden tilan, sekä palauttaa sen. Olisikin siis väärin, että uudessa SOTE-uudistuksessa leikattaisiin tärkeitä psykologin mahdollistamia palveluita varsinkin, kun nyky-yhteiskunta vaatii yhä enemmän ihmismieltä hoitavaa-, ja muun muassa masennusta ehkäisevää työtä.
(Kuvankaappaus otettu ylen nettisivuilla julkaistusta artikkelista)

Psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä työkykyyn on alettu ymmärtämään enenevässä määrin viime vuosikymmenten aikana. Fyysinen ja henkinen terveys vaikuttavat toinen toisiinsa ja mielestämme mielenterveys on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys. Tapolan blogikirjoituksen keskeisenä väitteenä onkin tuoda esiin psykologien tärkeyttä yhteiskunnassamme. Masennusta sairastaa vuosittain noin 200 000 henkilöä ja Lääkärilehden mukaan viime vuonna masennuksen takia eläkkeelle jäikin noin yhdeksän henkilöä päivässä. Masennuksesta johtuvat poissaolot työstä ovat myös yhteiskunnalle kallista. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan sairaspoissasolopäivistä kertyy kokonaiskustannuksia valtiolle, kunnille ja yrityksille noin 877 miljoonaa euroa vuodessa. Psykologien palveluita leikataan säästösyistä, mutta palveluiden leikkaus tulisi Tapolan mukaan olemaan paljon kalliimpaa.

Tällä hetkellä asiaa ajaa pääasiassa vain psykologiliitto. Ihmiset, jotka eivät ole työterveydenhuollon alalla, eivät välttämättä ole edes tietoisia asiasta. Mielestämme olisi hyvä, jos asiaa ajaisi myös muutkin tahot, kuin vain alan ammattilaiset. Olisi hyvä, jos kansan ääntä kuultaisiin ja päätöksiä ei tehtäisi huomioimatta kaikkia. Moni yksilö toivoo, että psykologiseen avun piiriin pääsisi matalammalla kynnyksellä. Asiasta voisi tehdä kansanaloitteen, jonka perusteella päättäjät huomaisivat asian tärkeyden, ja tämän myötä joutuisivat käsittelemään asiaa laajemmasta perspektiivistä. Itseämme siis toistaen mielenterveys pitäisikin nähdä nykyään yhtä tärkeänä kuin fyysinen terveys. Tehdään siis yhdessä parempi ja terveellisempi huominen!
 
Kuva: Googlen kuvapankista

Tekstissä mainitut lähteet sekä lisää luettavaa asiasta kiinnostuneille: