Helsingin yliopistolla on HYplus-blogi, jota kirjoittavat lukuisat eri henkilöt. Blogin tavoitteena välittää tietoa yliopiston tutkimuksista sekä tapahtumista. Kohdeyleisö vaihtelee hardcore-akateemikoista tavallisiin kansalaisiin, mutta kommenttien vähyydestä päätellen valtaosa yleisöstä ei keskustele postauksista. Osa kirjoituksista pohjautuvat tutkimustuloksiin ja -artikkeleihin, mutta osa koskee yliopiston sisäisiä tapahtumia. Erilaisia tekstilajeja on runsaasti. Nopealla vilkaisulla löytyi muun muassa alustus laajemmalle kirjoitukselle, tiivistelmä sekä uutinen. Yksi kirjoituksista käsitteli tekoälyä, ja sitä tarkastellaan nyt lähemmin.
Mitä kaikkien tulisi tietää tekoälystä?
Blogin aiheena on tekoälyn käsite yleisesti. Se on osittain informatiivinen kirjoitus mutta toisaalta mainostaa Diploma in Artificial Intelligence -koulutusta. Kirjoittaja on Saara Kankainen, joka toimii viestintäkoordinaattorina Helsingin Yliopistossa. Kohderyhmänä ovat kaikki tekoälystä kiinnostuneet - etenkin em. koulutusjakson kannalta.
Mitä kaikkien tulisi tietää tekoälystä?
Blogin aiheena on tekoälyn käsite yleisesti. Se on osittain informatiivinen kirjoitus mutta toisaalta mainostaa Diploma in Artificial Intelligence -koulutusta. Kirjoittaja on Saara Kankainen, joka toimii viestintäkoordinaattorina Helsingin Yliopistossa. Kohderyhmänä ovat kaikki tekoälystä kiinnostuneet - etenkin em. koulutusjakson kannalta.
Blogissa erityistä on sen muoto: kyseessä ei ole asiantuntija, joka kirjoittaa, vaan tekoälyyn vihkiytymätön, joka haastattelee asiantuntijaa täten asettaen itsensä samaan asemaan kohdeyleisön kanssa: kiinnostuneeksi kuulijaksi. Blogi kattaa lyhyesti kolme aihetta: kuka voi oppia “ymmärtämään tekoälyä”, miten kehittynyt keinoäly voi olla (verrattuna ihmisälyyn), sekä mitä hyötyä tekoälystä on.
Kirjoituksen keskeinen väite on, että tekoäly ei ole mystiikkaa, joka kilpailee ihmisälyn kanssa, vaan hyödyllinen apuväline monilla akateemisilla ja kaupallisilla aloilla. Kirjoittaja argumentoi asian puolesta esittämällä kysymyksiä Teemu Roos’lle, joka on yksi Diploma in AI -koulutusjakson hahmoista sekä alansa oletettu asiantuntija. Kirjoittaja viittaa koulutusjaksoon linkillä. Suurin osa informaatiosta tulee haastattelun kautta, mutta kirjoittaja pysyy objektiivisena ja lähteelleen uskollisena eikä esimerkiksi esitä väitteitä ominaan vaan säilyy haastattelijan asemassa. Sen sijaan kirjoittaja lisää omia kommenttejaan koskien ymmärrystään tekoälystä haastattelun edetessä. Kommentit kuitenkin erottuvat asiasisällöstä erillisinä.
Hyvän verkkotekstin piirteitä ovat muun muassa sen selkeä otsikoilla tahditettu rakenne, linkki koulutusjaksoon, jonka mainostekstinä kirjoitus osittain toimii, sekä selkeä erottelu haastattelijan ja haastateltavan tuomien tietojen välillä. Sen sijaan toivomuksen varaan jää tarkempien lähteiden ja esimerkiksi haastateltavan meriittien esitteleminen. Teemu Roos’in mainitaan olevan apulaisprofessori HY:n IT-laitoksella sekä Diploma in AI -koulutusjakson merkkihenkilö, mutta mitkä ovat hänen pätevyytensä tekoälyyn liittyen? Apulaisprofessorin titteli ja AI-koulutuksessa hääriminen eivät tarkoita asiantuntijuutta. Lisäksi tekstistä saa päälle päin informatiivisemman kuvan kuin mitä se oikeasti on, sillä teksti yrittää myös myydä koulutusjaksoa eikä vain valistaa lukijaa tekoälyyn liittyvistä seikoista.
Kirjoituksen keskeinen väite on, että tekoäly ei ole mystiikkaa, joka kilpailee ihmisälyn kanssa, vaan hyödyllinen apuväline monilla akateemisilla ja kaupallisilla aloilla. Kirjoittaja argumentoi asian puolesta esittämällä kysymyksiä Teemu Roos’lle, joka on yksi Diploma in AI -koulutusjakson hahmoista sekä alansa oletettu asiantuntija. Kirjoittaja viittaa koulutusjaksoon linkillä. Suurin osa informaatiosta tulee haastattelun kautta, mutta kirjoittaja pysyy objektiivisena ja lähteelleen uskollisena eikä esimerkiksi esitä väitteitä ominaan vaan säilyy haastattelijan asemassa. Sen sijaan kirjoittaja lisää omia kommenttejaan koskien ymmärrystään tekoälystä haastattelun edetessä. Kommentit kuitenkin erottuvat asiasisällöstä erillisinä.
Hyvän verkkotekstin piirteitä ovat muun muassa sen selkeä otsikoilla tahditettu rakenne, linkki koulutusjaksoon, jonka mainostekstinä kirjoitus osittain toimii, sekä selkeä erottelu haastattelijan ja haastateltavan tuomien tietojen välillä. Sen sijaan toivomuksen varaan jää tarkempien lähteiden ja esimerkiksi haastateltavan meriittien esitteleminen. Teemu Roos’in mainitaan olevan apulaisprofessori HY:n IT-laitoksella sekä Diploma in AI -koulutusjakson merkkihenkilö, mutta mitkä ovat hänen pätevyytensä tekoälyyn liittyen? Apulaisprofessorin titteli ja AI-koulutuksessa hääriminen eivät tarkoita asiantuntijuutta. Lisäksi tekstistä saa päälle päin informatiivisemman kuvan kuin mitä se oikeasti on, sillä teksti yrittää myös myydä koulutusjaksoa eikä vain valistaa lukijaa tekoälyyn liittyvistä seikoista.
Mielessäni heräsi kysymys: Kuinka lähestyttävä ja informatiivinen teksti on sellaiselle, joka ei ole entuudestaan perehtynyt tekoälyyn? Tämähän on kirjoituksen pointti, koulutuksen mainostamisen lisäksi. Ajattelen, että teksti kattaa kaikki perusasiat tekoälystä varsin hyvin ja antaa siitä laaja-alaisen kuvan käyttäen helposti ymmärrettävää arkikieltä ja vertauskuvia. Samalla se murskaa populaarikulttuurin myyttejä siitä mihin tekoäly kykenee ja miten sitä voi verrata ihmisälyyn. Etenkin korostetaan tekoälyn tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja sen ymmärtämisen helppoutta, mikä tekee kurssista houkuttelevamman.
Yhteenveto
HYplus-blogia luetessa selviää aika nopeasti, että pohdinnan ja tieteellisistä aiheista kertomisen lisäksi sen tavoitteena on mainostaa erilaisia kursseja, koulutusohjelmia ja valmennuksia. Mutta blogin tarjoama tieto ei kuitenkaan ole pintapuolista. Postauksia lukiessa voi oppia paljon, välittämättä niiden mainostuksesta.
Yhteenveto
HYplus-blogia luetessa selviää aika nopeasti, että pohdinnan ja tieteellisistä aiheista kertomisen lisäksi sen tavoitteena on mainostaa erilaisia kursseja, koulutusohjelmia ja valmennuksia. Mutta blogin tarjoama tieto ei kuitenkaan ole pintapuolista. Postauksia lukiessa voi oppia paljon, välittämättä niiden mainostuksesta.
