Taloutta akateemisin silmin (Aapo, Sandra ja Eerik, Helin ryhmä)

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 perustettu ajankohtaisia taloudellisia ilmiöitä käsittelevä blogi. 

Blogin julkaisut kirjoittaa liuta taloustieteiden asiantuntijoita. Kirjoittajien joukossa on kaksi Jyväskylän 

yliopistossa työskennellyttä professoria: Roope Uusitalo ja Ari Hyytinen. Vaikka julkaisutahti on hidastunut 

huomattavasti blogin alkuajoista, on se silti aktiivinen ja sitä päivitetään silloin tällöin. Viime vuosina 

kirjoitukset ovat pääasiallisesti olleet Roope Uusitalon käsialaa.

Ensimmäisenä vuosipäivänään vuonna 2010 blogiin kirjoitettiin blogin syntyhistoriaa tutkiva postaus. Silloin blogi julistautui erittäin 

merkittäväksi talousblogiksi, jolla on kielialueeseen nähden runsaasti lukijoita: tuolloin pyörittiin 1000-1500 

lukijan kuukausimäärissä. Blogi oli myös aktiivisempi, 128 kirjoitusta vuodessa. Kymmenen vuotta sitten blogi 

oli uraauurtava, ja alallaan suosittu. Kirjoittajat kuitenkin myönsivät, ettei kilpailua juurikaan ollut. Tilanne on 

muuttunut kymmenessä vuodessa, eikä blogi nykyään ole yhtä kovassa huudossa.

Otimme blogista tarkasteluun postauksen nimeltä “Vastakkainasettelun aika on ohi”. Kyseinen postaus on 

blogiin tehdyistä uusin, ja se on julkaistu 7.2.2020. Teksti on alunperin kirjoitettu Suomen Kuvalehteen ja 

blogissa julkaistu versio on tätä kolumnia hieman pidempi. Tekstissä käsitellään lakkojen määrän 

vähenemistä 1980-lukuun verrattuna. 

Miten blogissa julkaistu versio sitten poikkeaa Suomen Kuvalehdessä julkaistusta? Kolumni on julkaistu 

Suomen Kuvalehdessä samana päivänä kuin blogipostaus. Tekstejä vertailemalla voi

 huomata aikakauslehden toimituksen suorittaman muokkauksen. Teksti on sisällöltään sama, mutta sen 

luettavuutta on paranneltu muokkaamalla lauserakenteita, kappalejakoa ja käyttämällä nimien 

yhteydessä lihavointia ja kursivointia. Lisäksi tekstiä on paikoin muutettu kansantajuisemmaksi. Esimerkiksi 

blogintekstin lause “Taloustieteessä lakkoja on yritetty Hicksin jälkeen selittää lähinnä epäsymmetrisellä 

informaatiolla” on Suomen Kuvalehdessä kirjoitettu muotoon  “Taloustieteessä lakkoja on Hicksin jälkeen 

yritetty selittää lähinnä informaation puutteella”.

Blogin vahvuutena on kirjoittajan mahdollisuus tuoda koko ajatuksensa esiin haluamallaan tavalla. 

Blogitekstiin onkin lisätty kaksi kuviota, niitä selittävä kappale ja tekstiä tukevat lähdeviitteet. Vaikka

Akateemisessa talousblogissa käytetty kieli ei olekaan raskasta taloustieteellistä jargonia, voi kirjoittaja olettaa

 lukijoiden ymmärtävän taloustieteen käsitteitä. Blogin tekstiä voisikin kutsua lehtiversiota tieteellisemmäksi. 

(Akateeminen talousblogi)

Blogissa on hyvä kuvio liittyen maailmalla tapahtuneeseen muutokseen lakkoilussa. Uusitalo on 

käyttänyt tekstinsä tukena OECD:n tietokannan (Annual Labour Force Statics database) työllisten määrää 

kuvaavaa tilastoa. Kuviossa on käytetty kansainvälistä mittaa, joka ilmoittaa työtaistelussa menetettyjen työpäivien määrän 

1000 työläistä kohti. Uusitalo selittää auki taulukon, mikä on todella lukijaystävällistä. Uusitalo kertoo 

samalla, että ILO:n tietokannasta löytyy paljon aiheeseen liittyviä tilastoja ja auttaa näin lukijaa löytämään 

omatoimisesti lisää tietoa aiheesta.

(unsplash.com)

 

Uusitalon tekemät havainnot ovat mielenkiintoisia: lakot ovat vähentyneet Suomen lisäksi useimmissa muissa 

OECD-maissa. Muutos on tapahtunut 1980-ja 2000-lukujen välissä Irlannissa, Italiassa, Japanissa, Australiassa 

ja Iso-Britanniassa. Yllättävää kyllä, Ranskassa lakkoilu on ollut jo pitkään harvinaista. Ranska tunnetaan suuresta 

vallankumouksesta ja herkästä alttiudestaan mielenosoituksiin, miksi Uusitalon korostus yllättää. Uusitalo luo 
kontrastin tunnetumpaan tietoon: Ruotsi on tunnettu matalasta osallistumisestaan lakkoiluun.

Vaikka blogi ei ole enää yhtä voimissaan kuin aikoinaan, on sillä edelleen vankka lukijakuntansa. Tästä
erittäin hyvänä osoituksena on postauksien kommenttikentissä käydyt keskustelut, joissa kommenttien pituudet
ovat välillä äärimmäisen pitkiä ja kommentit perusteltuja. Kirjoittajat vastaavat lukijoille säännöllisesti. 
Mahdollisuus käydä keskustelua asiantuntijoiden kanssa kannustaa kommentoimaan ja lukemaan blogia.

Viestintää ja asiantuntijuutta tohtorin näkökulmasta (Sini, Satu & Vilma, Helin ryhmä)

Miia Kososen pitämä Tohtorille töitä -blogi keskittyy muun muassa virtuaaliyhteisöjen ja sosiaalisen median tutkimukseen sekä yliopistoihin. Kirjoittaja Miia Kosonen on Tohtoriverkoston perustaja, kouluttaja ja tutkija. Tohtoriverkosto on avoin yhteisö tohtoreiden ja muiden korkeakoulutettujen työurien tueksi. Lisäksi hän on valmistunut tohtoriksi kauppatieteelliseltä alalta LUT-yliopistosta. Tohtorille töitä -blogin kohderyhmään kuuluvat korkeakoulutetut, koska blogin tarkoituksena on auttaa ja kannustaa korkeakoulutettuja työelämässä. 

Valitsimme tämän blogin, koska olemme kaikki hyvin eri alojen opiskelijoita ja tämä blogi on aiheeltaan meille kaikille ajankohtainen ja relevantti. Kososen blogissa on yli 200 postausta, mutta viime aikoina blogin aktiivisuus on laskenut. Esimerkiksi vuodelta 2019 löytyy vain yksi postaus ja vuodelta 2018 viisi. Blogin lisäksi samalta sivustolta löytyvät esimerkiksi Kososen CV, lista hänen julkaisuistaan, linkkejä haastatteluihin, sekä tietoa Tohtoriverkostosta. 

Meitä kaikkia koskevia ja kiinnostavia aiheita blogissa ovat viestintä ja media, sillä ne liittyvät vahvasti jokapäiväiseen elämään, niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi viestinnän ja median voi yhdistää aikalailla kaikkeen ja kaikkiin muihin aiheisiin. Viestinnän ja median käsittelemisen lisäksi blogissa kirjoitetaan muun muassa yliopistoasioista, eri alojen asiantuntijuudesta sekä myös yhteiskunnallisista asioista. 

Blogissa käytetty kieli on arkipäiväistä, mutta kuitenkin hyvin asiallista. Vaikka blogin aiheet voivat olla tieteellisiä, teksti on silti helppolukuista. Blogitekstit muistuttavat tyyliltään artikkelia. Blogin tekstit eivät mielestämme  ole kovin tieteellisiä, sillä tekstin lomaan on sulautettu paljon kirjoittajan omakohtaisia oman elämän esimerkkejä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Omien kokemusten lisäksi blogissa on kuitenkin käytetty lähteinä monia tieteellisiä tutkimuksia. Blogissa tieteellistä tietoa tuetaan tutkimustiedolla ja kirjoittaja lisää muiden tekemiä tutkimuksia lähteiksi tukemaan asiantuntijatekstiä. Usein kirjoittaja pohjustaa tieteellisiä tutkimustuloksia omallaan sekä tiedeyhteisön yleisellä tiedolla. 

Blogissa on mahdollisuus kommentointiin, mutta kommentoiminen vaatii kommentin kirjoittajalta nimen sekä sähköpostiosoitteen. Kommentointi ei siis onnistu anonyymisti, mikä saattaa olla yksi syy kommenttien vähäisyyteen blogissa. Useimmissa teksteissä ei näytä olevan kommentteja lainkaan, kun taas harvoissa on hieman enemmän keskustelua. Niissä teksteissä, joissa keskustelua on käyty kommenttikentässä, keskustelijat ovat yleensä itse kirjoittaja ja tutkija, jonka tutkimusta on käytetty lähteenä. Blogissa ei juurikaan näy kommentteja, joissa esimerkiksi ilmaistaisiin mielipide tekstistä kokonaisuutena tai vaikka kehuttaisiin jotakin tiettyä kirjoitusta.

Valitsimme tarkempaan syyniin otsikon perusteella mielenkiinnon herättäneen blogitekstin  “Mistä vaikutelmat verkossa syntyvät?”. Tekstissä Kosonen käsittelee verkkoviestintää ja sitä, miten vaikutelmamme sitä kautta muodostuvat. Blogiteksti ei pureudu kovin syvälle aiheeseen, vaan valottaa aihetta pohtivaan sävyyn, esittäen uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen. 

Kosonen kritisoi sitä, miten Albert Mehrabianin tunnettua 55-38-7 -sääntöä käytetään kyseenalaisesti, jopa väärinymmärretysti myös verkkoviestinnästä kirjoittaessa. Säännön mukaan viestintämme rakentuu enemmän äänenpainon ja kehonkielen varaan, kuin itse sanojen (7%). Tämän epäkohdan innoittamana hän lähtee kirjoittamaan siitä, mistä osista vaikutelma nimenomaan verkossa oikeastaan rakentuu. Kosonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt ajankohtaisia tutkimuksia, jotka perustuisivat erilaisten digitaalisten viestinnän kanavien käytön systemaattiseen analyysiin. Tämän vuoksi hän nojaakin kirjoituksessa puhtaasti omaan asiantuntemukseensa. 

Oman pohdintansa tuloksena kosonen arvelee mielikuvien synnyn verkossa jakautuvan neljään kategoriaan; mielikuvaan, sisältöön, tyyliin ja kontekstiin. Hän ottaa lukijat huomioon esittäen kysymyksiä; “... voisiko vaikutelma verkkoviestinnässä rakentua seuraavista elementeistä? Mitä lisäisit joukkoon?” Mielestämme mainitut neljä kategoriaa ovat olennaisia internetin maailmassa. Jokaisella on entuudestaan tiettyjä oletuksia ja mielikuvia, jotka vaikuttavat siihen, miten reagoimme asioihin ja lähdemme muodostamaan mielipiteitämme nähdessämme tai lukiessamme jotain verkossa. Kontekstilla on myös tärkeä rooli, sillä kaikenlaiset muuttuvat tekijät vaikuttavat paljon vaikutelmien muodostumiseen; kuten niinkin yksinkertainen tekijä kuin mieliala. Myös sisältö ja tyyli ovat merkittäviä tekijöitä kaikissa verkkojulkaisuissa; kuka muka ottaisi tosissaan esimerkiksi faktapohjaiseksi ja tieteelliseksi tarkoitetun tekstin, joka vilisee epäluotettavia lähteitä ja kielioppivirheitä?

Hyvän blogitekstin piirteenä Kososen kirjoituksessa on mielestämme mielenkiinnon herättävä otsikko. Aihe on kiinnostava ja johdattelevan kysymyksen heittäminen heti otsikkoon nappaa lukijan huomion. Teksti on tyyliltään rennompaa ja arkikielistä, ei siis kovin tieteellistä. Sitä on siis helppo lukea sellaisenkin ihmisen, jolla ei ole mitään pohjatietoa aiheesta, tai joka ei ole tutustunut tieteellisiin artikkeleihin. Sopivan mittainen teksti on vaivaton lukea, eikä käy liian raskaaksi.

Tekstissä käytetään vain vähän lähteitä, lähinnä pohjustamaan aihetta, omaa ajatustenvirtaa ja sitä, miten kirjoittaja on itse innostunut kirjoittamaan aiheesta. Kosonen käyttää tekstin seassa suoria linkkejä lähteisiin. Kaikki linkit tekstissä eivät toimi, kuten linkki Kososen oman väitöskirjaan. Muita linkkejä tekstissä ovat esimerkiksi käsitteisiin Wikipedian sivuille ja kasvatustieteellisen tiedekunnan sivuille. Wikipedialinkit eivät ole kovin luottamusta tai tieteellistä mielikuvaa herättävä valinta. Kosonen linkittää teksteihin myös aiempia postauksiaan, mikä on mielestämme hyvä juttu, sillä näin lukija pääsee tutustumaan kirjoittajan muihin teksteihin aiheesta.

Blogitekstin aihe herättää mielenkiinnon, mutta itse teksti valottaa hyvin suppeasti aihetta ja sisältää lähinnä omaa pohdintaa ja tulkintaa, eli hyvin vähän lähteisiin perustuvaa tietoa. Alkuoletus otsikon perusteella oli se, että teksti nimenomaan kertoisi vaikutelmien synnystä laajemmin ja faktoihin nojaten. Kun teksti on luettu, jää kaipaamaan syvempää tietoa aiheesta. Kosonen tiedostaa tämän ja tekstin lopussa vitsailee aiheesta. “Ärsyttävää, vai mitä? :) “, hän heittää irvokkaasti ja lopettaa blogikirjoituksensa tuohon tokaisuun.

Vaikka Kososen blogi ei ole kieleltään kaikista tieteellisintä, on sen lukeminen kuitenkin valittujen aiheiden ansiosta mielenkiintoista ja opettavaista. Lisäksi Kososen oma koulutus ja työkokemus lisäävät hänen uskottavuuttaan. Blogitekstien tieteellisyyttä vähentävät etenkin edellä mainitut viittausten puutteellisuudet, tekstien sisällön suppeus suhteessa otsikoihin, sekä arkipäiväinen kieli. Ehkä nämä ovatkin syitä sille, ettei blogin kommenteissa vilise kehuja ja ylistystä teksteistä. 

Lähteet

https://tohtorilletoita.wordpress.com

https://tohtorilletoita.wordpress.com/2017/03/08/mista-vaikutelmat-verkossa-syntyvat/

Kuvat: Pixabay

Urheilua tekoälyn avulla(Paulus ja Janette,Helin ryhmä)

Sukeltaessamme blogimaailman syövereihin päädyimme lopulta selailemaan Jyväskylän yliopiston omaa nettijulkaisua eli JYUnity-nettilehteä (https://jyunity.fi/), josta löytyy monia eri tieteenaloja sivuavia juttuja. Tässä tapauksessa oma huomiomme kiinnittyi erityisesti liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Neil Croninin haastatteluun tekoälyn käytössä kuntoutuksessa ja urheilussa, (https://jyunity.fi/tieteessa/tekoaly-edistaa-kuntoutusta-ja-parantaa-urheilusuorituksia/) jonka on kirjoittanut tiedekunnan tiedottaja Martta Walker.

Teksti ei vaikuttanut itsessään niinkään erityisen tieteelliseltä, mikä johtunee lähinnä siitä, että teksti on haastattelumuodossa. Tässä tapauksessa juuri tällainen tekstimuoto vaikuttaa kuitenkin varsin perustellulta ja asiaan täysin perehtymättömänkin on helppo päästä juttuun sisälle. Varsin ilahduttavaa oli myös huomata, että kirjoituksessa oli käytetty hyväksi nettijulkaisun sallimaa joustavuutta lisäämällä joukkoon video. Se lisäsi pohjimmiltaan erittäin monimutkaisen informaation sisäistämistä entisestään, vaikka itse aiheen suhteen aivan tietämätön olisikin. Kirjoitusta ei siis tosiaankaan ole tarkoitettu pelkästään tekoälyyn hurahtaneille, joten eipä sen tarvitsekaan erityisemmin alan hankalampaa sanastoa sisältää.

Mitä itse tekstin sisältöön puolestaan tulee, oli se hyvin kiehtova kun miettii tekoälyn sovellutuksia erityisesti kuntoutuksen saralla. Ajatellaanpa vaikkapa vanhusten hoitoa, joka varmasti tulee tulevaisuudessa tavalla tai toisella hyötymään suuresti tämänkaltaisesta teknologiasta. Olisi muutenkin enemmän kuin mielenkiintoista kuulla enemmänkin ihan selkeitä esimerkkejä siitä, minkälaisia aivan täysin uusia työpaikkoja tekoäly voisi kenties tulevaisuudessa synnyttää niin kuntoutuksen kuin urheilunkin puolelle. Ei myöskään sovi unohtaa sitä, että ilmeisesti ihan lähitulevaisuudessa voisi kenties olla mahdollista opiskella tekoälyn käyttämistä ja kehittämistä liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Ehkäpä sieltä saisivat alkunsa uusien ammattilaisten myötä ne uudet työnkuvatkin?       

Alkuperäinen kuva Flickr.com

                                                                                              

Tekoälyn avulla urheilutulokset paranevat ja kuntouttaminenkin helpottuu. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia. Esimerkiksi urheilussa tämä voi aiheuttaa eriarvoisuutta. Tekoälyn ulkopuolisilla urheilijoilla on suurempi työ kivuta huipulle, koska he eivät voi hyödyntää kaikkia tekoälyn tuomia mahdollisuuksia. Tekoälyn tuominen urheiluun voi tuoda myös muita ongelmia. Urheilijoista voi tulla koneiden kaltaisia, jotka suorittavat päivästä toiseen tekoälyn kehittämää harjoitusohjelmaa. Samalla yhä nuoremmat halutaan tekoälyä hyödyntäviksi urheilijoiksi, jotta tulokset paranisivat. Nuorista tulee tämän seurauksena suorittajia, joihin satsataan paljon. Tämä luo paineita onnistua, jotta satsaukset tuottaisivat tulosta. On hankala lopettaa kilpaurheilua, koska silloin tekoälyn hyödyntäminen menisi hukkaan. Jos tekoälyä osataan hyödyntää urheilussa, voi se olla kuitenkin hyvinkin positiivinen asia. Sen avulla urheilijoista voidaan pitää parempaa huolta. Esimerkiksi rasitusvammoja voidaan välttää. Silloin mahdollisimman moni parhaista urheilijoista saadaan samaan aikaan kisaamaan. Tämä on hyvä asia sekä urheilijalle että katsojalle. On mukavampi katsoa kilpailuja joissa taso on kova ja kaikki parhaat ovat mukana. Esimerkiksi suomalaiselle NBA koripallon seuraajalle on huomattavasti miellyttävämpää katsoa Chicago Bullsin pelejä, jos Lauri Markkanen on pelaamassa. Tulevaisuudessa tekoälyn kehittyessä paremmaksi Markkanenkin voisi paremmin välttää loukkaantumiset.

Vaikka tekoäly tuo tiettyjä haasteita tulevaisuudessa, on se monessa mielessä hyödyllinen. Kuntoutuksessa sillä tulee olemaan merkittävä rooli ja se tulee hyödyttämään monia ihmisiä. Urheilutuloksiakin on mahdollisuus parantaa. On kuitenkin huolehdittava, että sen käytössä säilyy maltti. Tekoäly tulee vaikuttamaan monella tavalla urheilussa ja kuntoutuksessa. Sen takia on huolehdittava, että se auttaa ihmisiä, eikä sen sijaan aiheuttaisi ongelmia.

Koronavirusepidemia- oikea uhka vai mediassa paisuteltu? (Mikael ja Rosa-Maria, Helin ryhmä)

Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi vuodesta 2014 lähtien Tuomas Aivelon Tiede-lehteen kirjoittaman blogin Kaiken takana on loinen. Blogi käsittelee erilaisia ajankohtaisia taudinaiheuttajia eli bakteereita sekä viruksia ja pohtii niiden uhkaa sekä merkitystä maailmalle ja yksilölle. 

Blogitekstit ovat kirjoitettu ekologia- ja evoluutiobiologian tohtori Aivelon näkökulmasta hyvin helposti ymmärrettävästi. Koska blogin tekstit ovat kirjoitettu selkeästi ja vältellen alalle tyypillistä vaikeaa sanastoa, voi niitä lukea kuka tahansa tieteestä sekä sen hetkisistä taudinaiheuttajista kiinnostunut. Valitsemaamme blogitekstiä on jaettu facebookissa yli 700 kertaa, joten se herättää selvästi paljon keskustelua lukijoiden välillä.

Blogitekstiksi valitsimme Tuomas Aivelon ‘’Mysteerivirus ei ole mysteeri’’, jossa käsitellään tämän hetkistä koronavirusepidemiaa ja sen aiheuttamaa hysteriaa. Blogiteksti on kirjoitettu 20.1.2020, joten haimme myös ajankohtaista tietoa koronavirusepidemiasta tähän blogitekstiin.

 

pixabay.com

Koronavirukset ovat iso joukko viruksia. Ne voivat aiheuttaa vakavampi tauteja kuten MERS (Middle East Respiratory Syndrome) ja SARS (Severe Acute Resperatory Syndrome), mutta myös yleistä flunssaa. Vakavissa tapauksissa infektio voi aiheuttaa keuhkokuumetta, munuaisten pettämistä, SARS:sia ja jopa kuolemaa. Kuitenkin taudin yleiset oireet ovat yskä, kuume ja hengitysongelmat. Koronavirukset ovat zoonooseja eli ne voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja ihmisestä eläimeen. (WHO, Coronavirus.)

Tämänhetkinen epidemia, joka johtuu koronaviruksesta (COVID-2019) raportoitiin ensimmäisen kerran 31.12.2019 Wuhanissa, Kiinassa (WHO, Coronavirus disease (COVID-2019) Outbreak). Blogitekstin mukaan nykyisen viruksen tapaukset on yhdistetty eläimiä myyvään toriin.

Blogi kertoo että tämänhetkinen virus näyttää olevan SARS. Edellinen SARS-epidemia ilmaantui vuonna 2002 ja levisi Itä-Aasiassa vuoteen 2003. Tämänhetkinen virus eroaa edellisestä epidemiasta niin, ettei sitä tunnisteta samoilla testeillä. (Aivelo, 2020.)

Blogissa kuitenkin rauhoitellaan ihmisiä ja kerrotaan ettei virus ole mysteeri. Viruksen perimä oli kartoitettu jo 10.1 ja diagnostinen testi oli kehitetty 16.1. Kerrotaan, että kansainvälinen yhteisö on jo varautunut tämänkaltaiseen epidemiaan ja tilanteen vakavuuden määrittää pääosin paikallisten viranomaisten kyky tunnistaa tautitapaukset ja taudin leviämistehokkuus. Vaikka virus on uhka, tiedot siitä vähentävät sen uhkaa.

Tämänhetkinen tilanne (4.3.2020, klo. 21.00)

WHO.com

Tällä hetkellä (4.3.2020, klo. 21.00) vahvistettuja koronavirustapauksia on WHO:n mukaan 93 164 koko maailmassa, joista 80 422 on Kiinassa. 3199 tapausta on johtanut kuolemaan. Euroopassa vahvistettuja tapauksia on 3471, joista 7 on Suomessa. Euroopassa 85 on johtanut kuolemaan. Vaikka koronaviruksen tulevaisuudesta on vielä vaikea sanoa, se on levinnyt muutamassa kuukaudessa erittäin laajalle. Kuitenkaan mediassa leviävä paniikki viruksesta ei auta tilannetta. 

 

flickr.com

Nykymaailmassa ihmiset elävät jatkuvan informaatiotulvan alla. Jokainen kulkee samalla kantaen taskussaan välinettä, joka mahdollistaa tuoreimpien tietojen sekä uutisten saamisen. Tämä on toki tuonut paljon hyvää ihmisten elämään mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Median luoma hurmio tämän uuden ja pelottavan sairauden myötä on saanut ihmiset sekaisin. No, kukapa ei säikähtäisi otsikoita kuten: ‘’Suomalais­asiantuntija varautuu pahimpaan: Viikko aikaa saada koronavirus kuriin – 60 % maailman väestöstä voi sairastua’’ (Ilta-Sanomat, 15.2)

Koronavirus on oikea WHO:n tunnistama terveydellinen uhka koko maapallon väestölle, ja sitä ei tule vähätellä. Kuitenkaan paniikilla ei tätäkään ongelmaa ratkaista. Jos me kaikki ottaisimme pari askelta taaksepäin ja tutkisimme kattavasti tilanteen taustat, voitaisiin mahdolliselta pahalta ololta välttyä ja jopa estää taudin etenemistä oikeanlaisen hygienian sekä muiden käytäntöjen avulla.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa huomasimme erityisesti sen miten nopeasti ja merkittävästi uusi tieto voi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin sekä mielipiteisiin. Tuomas Aivelon blogikirjoitus Mysteerivirus ei ole mysteeri, johon perustimme tämän tekstin, antaa uskoa että koronavirusepidemia olisi huomattavasti helpommin kuriin saatavissa kuin miltä tämänhetkinen tilanne vaikuttaa. Koronaviruksen tilanne on siis tässä vaiheessa oletettua pahempi ja toivomme todella, että ongelma ei paisu niin suureksi mitä eräät tahot ovat ennustaneet.

Lisämateriaalia aiheesta: 

https://www.youtube.com/watch?time_continue=282&v=mOV1aBVYKGA&feature=emb_logo ja https://experience.arcgis.com/experience/685d0ace521648f8a5beeeee1b9125cd sekä WHO:n sivuilta.

Lähteet:

Aivelo T. (20.1.2020). Mysteerivirus ei ole mysteeri [blogikirjoitus]. Haettu osoitteesta: https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/mysteerivirus-ei-ole-mysteeri 

Kohuotsikko: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006408482.html

WHO, Coronavirus disease (COVID-2019) Outbreak. Haettu lähteestä: https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019 (Luettu 13.2.2020)

WHO, Coronavirus. Haettu lähteestä:

https://www.who.int/health-topics/coronavirus (Luettu 14.2.2020)

Karttakuva: https://experience.arcgis.com/experience/685d0ace521648f8a5beeeee1b9125cd