Monikielisyyden tulevaisuus kieltenopiskelijan silmin (Kia & Minna, Ellinooran ryhmä)

 

Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on opetus - ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto, jonka tehtäviä ovat suomen ja ruotsin kielen huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjoihin liittyvä tutkimus. Kotus on päänimitys Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämälle blogille. Sen alla toimii useita yksittäisiä blogeja kuten Sanastaja 2020 sekä Nimien viemää. Yhteisenä kaikille Kotuksen blogeille on niiden käsittelemä aihe: kieli. 

Kieltä käsitellään blogissa laajasti, ei ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Käsiteltävänä ovat ajankohtaiset kielelliset kysymykset sanonnoista ja vitseistä virkakieleen ja nimiin. Kotuksella on myös ruotsinkielinen blogi. Kotus-blogia kirjoittaa n. 30 henkilöä, joista suurin osa on Kotimaisten kielten keskuksen työntekijöitä. Useilla heistä on lisäksi taustalla jokin yliopistotutkinto. Tekstejä julkaistaan blogissa ahkerasti ja niiden aiheet vaihtelevat arkisista kielellisistä ilmiöistä pohdiskelevampiin. Eniten keskustelua herättävät blogipostaukset, jonka otsikko puhuttelee lukijaa joko ajatuksia herättävällä otsikolla tai suoralla kysymyksellä. Esim. Sanastaja 2020 blogissa kysyttiin “Mitä nimitystä käytätte lapasista” ja postaus oli saanut 33 vastausta.

Tässä blogitekstissä keskitytään tarkastelemaan monikielisyyttä Pirkko Nuolijärven (2017) esittämistä näkökulmista artikkelissaan “Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien”. Artikkelissaan hän esittää ajatuksia siitä, millainen tilanne Suomessa on sadan vuoden päästä monikielisyyden osalta. Hän herätti kirjoituksellaan ajatuksia esittämällä kaksi mahdollista kehittymissuuntaa: pessimistisen ja optimistisen. Lisämausteen tekstimme saa siitä, että aihetta käsitellään kieltenopiskelijoiden silmin.

Kuten Nuolijärvi (2017) kirjoituksessaan toteaa, pahimmassa tapauksessa englannin kieli olisi korvannut yhteiskunnassamme sekä suomen että ruotsin lähes kokonaan, puhumattakaan vähemmistökielistä. Yliopisto-opiskelijoille tämä näkyy jo useilla kursseilla, oppikirjat on kirjoitettu englanniksi ja lähteitä annettuihin tehtäviin löytyy paremmin englanniksi. Tällaisille ruotsin kielen monialaiseksi asiantuntijoiksi opiskeleville englannin kielen vahvistuminen tarkoittaisi sitä, etteivät tulevaisuuden työmarkkinat näyttäisi kovinkaan valoisalta. Opiskelut olisi mahdollisesti aloitettava alusta. Yli kymmenen vuoden työ ruotsin kielen parissa olisi hävinnyt kuin Kankkulan kaivoon. Puhumattakaan rakkaasta suomen kielestä. Uniikki kielemme, joka tekee meistä suomalaisia. Satoja vuosia muotoiltu kansallisaarteemme olisi enää vain arkikäytössä. 

Maisa Martin (2016) kirjoittaa artikkelissaan mielenkiintoisesta näkökulmasta, että ennen suomalaiset ajattelivat itsensä yksikielisiksi, vaikka he oppivatkin muita kieliä koulussa. Ennen monikielisyyttä ei ollut ja Suomessa oltiin silloin mahdollisestikin vain kaksikielisiä: opittiin kotona suomen ja ruotsin kieli. Martin toteaa artikkelissaan, että nykyään olemmekin kaikki monikielisiä. Suomalaiset osaavat nykyään monia kielimuotoja jossain määrin: he ymmärtävät kaikkia suomen murteita, osaavat puhua ja kirjoittaa jotain vierasta kieltä ja osaavat sanan tai kaksi melkein kaikista kielistä. Tällaisesta monipuolisesta kielitaidosta on hyötyä opiskelussa ja työelämässä. Kielitaidon omaksumalla oppii myös ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja on helpompaa ymmärtää jotakuta muusta kulttuurista tulevaa. 

Oma äidinkieli on se tärkeä kieli, joka määrittää identiteettiämme ja toimii myös pohjana oppia uusia kieliä. Olisiko siis palaaminen yhteiskuntaan, jossa ihmiset mieltävät itsensä yksikieliseksi hyvä vaihtoehto? Mielestämme palaaminen takaisin yhteiskuntaan, jossa mieltäisimme itsemme yksikielisiksi, englannin kieltä pääsääntöisesti puhuviksi, kuten Nuolijärvi pessimistisessä tulevaisuusvaihtoehdossa puhuu, on vääränlainen tulevaisuudenkuva. Hyvässä tulevaisuudenkuvassa tasa-arvoisempi kielten asema olisi toteutunut. Suomalaista tutkimusta tehtäisiin monipuolisesti eri kielillä ja oppikirjoja löytyisi suomen kielellä nykyistä enemmän.  

Lähteet

Koljonen, M. 2010. Talking in Languages illustration. Kuva. Flickr.  https://www.flickr.com/photos/dilaudid/4954719152/ (Haettu 17.4.2020.)

Kotus-blogi. Kotimaisten kielten keskus. https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi (Haettu 17.4.2020.) 

Nuolijärvi, P. 2017. Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien. Kotus-blogi. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/artikkelit/sanoin_saavutettavissa_2117_-artikkelit/useimmat_suomalaiset_ovat_monikielisia_jo_lapsesta_lahtien (Haettu 17.4.2020.)

Kieltenopetuksen varhentaminen ei vaadi suuria ponnisteluja (Eveliina ja Kimi, Miian ryhmä)

Valitsimme seurattavaksi sivustoksemme Kielikoulutuspolitiikanverkoston eli Kieliverkoston, jonne erilaiset kielikoulutuksen asiantuntijat kirjoittavat artikkeleita. Kieliverkoston tavoitteena on lisätä tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta, mutta myös kehittää sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta ja koulutusta alalla. Julkaisun teema vaihtelee vuosittain: 2018 vuoden teema oli ”kielet kunnissa”, 2019 taas ”kielitietoinen ammattikoulutus” ja viimeisimpänä tänä vuonna teema on ”Suomen kielivaranto”.

Kieliverkoston julkaisuihin kirjoittaa siis useampi kielitieteen parissa työskentelevä henkilö. Aiheet ovat myös laidasta laitaan, sillä toimialoja on monia. Verkkojulkaisu määrittää kohderyhmäkseen eri tahojen päätöksentekijät (esim. oppilaitosten johto ja viranomaiset), kouluttajat, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja kielikoulutuksen tarjoajat. Julkaisu on kuitenkin suunnattu myös kaikille niille, joita kielikoulutus kiinnostaa.

Pixabay / athree23 

Verkkolehden julkaisuissa viitataan yleensä ahkerasti aiemmin tutkittuihin ilmiöihin ja viitteitä muuhun kirjallisuuteen käytetään paljon. Huomasimme kuitenkin verkkolehteä selatessa, ettei lukijoille ole tarjolla erillistä kommenttikenttää tai keskustelupalstaa, missä kirjoitusten teemoista voisi käydä keskustelua. Lukijat voisivat kuitenkin saada oman äänensä kuuluviin kirjoittamalla itse artikkelin Kieliverkostolle, mutta muuten lukijoiden mahdollisuudet käydä keskustelua ovat olemattomat.

Silmiimme pisti erityisesti saksan ja venäjän opettajan Tea Kangasvierin ja yliopistolehtori Josephine Moaten kirjoitus ”Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen”, jossa he kirjoittavat vantaalaisten luokanopettajien kokemuksista ja ideoista liittyen kielenopetuksen varhentamiseen. Luokanopettajat kirjoittivat raporttia omista ideoistaan ja ratkaisuistaan, joista voi lukea enemmän artikkelin loppupuolella. Kangasvieri ja Moate tuovat tekstissään esiin kaksi tärkeää pointtia liittyen aiheeseen: varhennettu kielenopetus ei loppujen lopuksi vaadi liikaa ylimääräistä työtä luokanopettajilta ja kielivalinnat kouluissa ovat yksipuolistuneet.

Pixabay / White77 

Keskustelu kieltenopetuksen varhentamisesta on edelleen hyvin ajankohtainen, sillä vuoden 2020 alussa ensimmäisen vieraan kielen vuosiviikkotuntimäärää nostettiin 16 tunnista 18 tuntiin. Varhentamisen päätavoitteena on vähentää alueellista ja sosioekonomisesta taustasta johtuvan kielitarjonnan ja kielten opiskelun epätasa-arvoistumista, samalla hyödyntäen lapsille luontaista kielellistä herkkyysikää (Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Kirjoittajat ovat hyödyntäneet lähteinään muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, opetus- ja kulttuuriministeriön artikkeleita sekä useiden yliopistoissa kielten ja opetuksen parissa työskentelevien henkilöiden artikkeleita. He ovat perustelleet väitteensä laajasti ja asianmukaisesti, eikä teksti sinänsä herätä epäilyksiä.

Kangasvierin ja Moaten kirjoitus on paljolti hyvin objektiivinen, eivätkä he ole lähteneet tekemään suurempia yleistyksiä pelkkien vantaalaisten luokanopettajien opetusmetodikokeilujen perusteella. Uskommekin, että kirjoittajat haluavat pikemminkin kannustaa muita opetusalan toimijoita kokeilemaan rohkeasti kieltenopetuksen varhentamista, vaikka kysymykset työmäärän lisääntymisestä ja koulutuksen puutteesta saattavatkin pelottaa.

Pixabay / Wokandapix 

Tulevina kieltenopettajina uskomme kieltenopetuksen varhentamisen olevan positiivinen asia, eikä pelkästään englannin, vaan myös muiden kielten kuten ranskan tai saksan kannalta. Suomi on hyvin pieni maa väestöllisesti ja kansainvälisyys on läsnä nykypäivänä lähes millä tahansa työpaikalla. Tämän takia olisi myös tärkeää satsata hyvään kielitaitoon, sillä tulevaisuutta ajatellen se avaisi monia ovia sekä koulutuksessa että työmarkkinoilla. Varhain aloitetun kieltenopetuksen avulla voisi tehokkaasti hyödyntää lasten luonnollista kykyä omaksua uutta tieto, mikä myös helpottaisi kielten oppimista myöhemmin. Varhentamisessa päästään varsinkin hyödyntämään nuorempien oppilaiden valmiuksia lausunnan harjoittelussa, mutta lapsilla on myös tietyllä tavalla avoimempi mieli ja into uuden oppimista kohtaan.

Kaikesta huolimatta on kuitenkin tärkeää muistaa, että kielten opiskelun varhentamisen hyödyn maksimoimiseksi opetustunteja on nimenomaan lisättävä eikä esimerkiksi siirrettävä myöhemmiltä luokilta aikaisemmille luokille. Muun muassa ruotsin opetuksen varhentamisessa kävi niin, että vuosiviikkotunteja vähennettiin yläasteella ja siirrettiin niin sanotusti kuudennelle luokalle. Tällöin varhentamisen hyöty valuu hukkaan, sillä sekä yläasteella että ala-asteella ruotsia opiskelevien kielenopintojen välille tulee niin pitkiä aikavälejä, että oppimisen jatkuvuus katkeaa.

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://minedu.fi/kielten-opetuksen-varhentaminen

Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2018/varhemmin-helposti-luokanopettajien-kaytannon-ideoita-kieltenopetuksen-varhentamiseen

Pandemian hillitseminen mobiilisovellusten avulla (Tuukka & Veikka, Ellinooran ryhmä)

 

VTT Oy eli teknologian tutkimuskeskus on moniteknologinen Pohjois-Euroopan johtava soveltavaa tutkimusta tekevä tutkimuslaitos. VTT julkaisee verkkosivuillaan säännöllisesti uutisia ja artikkeleita liittyen ajankohtaisiin teknologioihin ja tutkimuksiin. Lisäksi VTT:llä on oma blogi, jossa kirjoittajat ottavat kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi tällä hetkellä ympäri maailmaa riehuvaan pandemiaan, joka tunnetaan nimellä COVID-19. VTT julkaisee verkkosivuillaan artikkelien ja blogien lisäksi myös podcasteja, tutkimustuloksia sekä uusia teknologian mahdollisuuksia. Tässä blogikirjoituksessa perehdymme teknologian ja mobiilisovellusten hyödyntämiseen osana COVID-19 tartuntojen tunnistamista ja tutustumme tarkemmin 9.4.2020 julkaistuun blogikirjoitukseen “Mobiilisovelluksia tarvitaan pandemian hillitsemiseksi, mutta yksityisyydensuoja on turvattava myös poikkeusoloissa”. Alkuperäisen blogitekstin ovat kirjoittaneet VTT:n tutkimusryhmän johtaja Kimmo Halunen ja vanhempi tutkija Ville Ollikainen. 

Blogikirjoituksen aiheena ja tavoitteena on COVID-19 viruksen leviämisen estäminen ja tartuntaketjujen selvittäminen mobiilisovelluksia hyödyntäen. Mobiilisovelluksia on esitetty yhtenä vaihtoehtona korvaamaan asteittain nykyisiä poikkeusoloja, joita valtio on asettanut. Mobiilisovellusten tavoitteena on hyödyntää käyttäjien dataa kohtaamisten tunnistamiseksi. Sovellukset keräävät dataa käyttäjien kohtaamisista ilman yksilöivää tunnistetta. Käyttäjien saadessa diagnoosin COVID-19 tartunnasta sovelluksen käyttäjät voivat luovuttaa kohtaamisten tunnisteet eteenpäin, joiden perusteella voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä uusia tartuntoja varoittamalla muita käyttäjiä, jotka ovat mahdollisesti altistuneet myös tartunnalle.

Nykyisiä ja uusia teknologioita voidaan pitää merkittävänä apuna COVID-19 -viruksen ehkäisemisen kannalta. Uusiin teknologioihin, kuten mobiilisovelluksiin liittyy kuitenkin monia huolenaiheita ja yhtenä suurena huolenaiheena mobiilisovelluksissa voidaankin pitää yksityisyydensuojaa. Mobiilisovellusten tulee toimia niin, ettei sovelluksia käyttävien henkilöiden yksityisyys vaarannu. Mobiilisovellukset ovat hyvä apukeino viruksen leviämisen rajoittamiseksi, mutta siitä huolimatta ihmisten kohtaamiset pitäisi pyrkiä pitämään mahdollisimman alhaisena.

Toisena merkittävänä huolenaiheena sovellusten toimivuuden ja luotettavuuden kannalta on sovellusten käyttäjämäärä. Lähes jokaisen kansalaisen tulisi käyttää sovellusta, jotta sovelluksesta saatavat tulokset olisivat mahdollisimman luotettavia ja todenmukaisia. Mobiilisovellusten tulisi näin ollen olla pakollisia kaikille. Etenkin henkilöt, jotka eivät pidä tilannetta vakavana ja henkilöt, jotka eivät ole tottuneet käyttämään tietoteknisiä laitteita ja sovelluksia, eivät välttämättä lataisi sovellusta vapaaehtoisesti. Halusen ja Ollikaisen mukaan sovellusten hyödyn maksimoimiseksi on ne toteutettava tavalla, joka vähentää seurantaan kohdistuvia huolia ja kasvattaa luottamusta käyttäjien parissa.

Mobiilisovellusten hyödyntäminen tartuntojen ehkäisemiseksi on ideana hyvä, mutta käytännön toteutus vaatisi paljon työtä. Vaikka sovellus olisi kaikilla käytössä, emme voisi heti alkaa elämään normaalia elämää vaan sosiaalisia rajoitteita olisi vielä noudatettava viruksen ehkäisemiseksi. Edellä mainitut huolenaiheet, kuten yksityisyydensuoja ja sovellusten riittävä käyttäjämäärä vaikeuttavat sovellusten käyttöönottoa. Emme näe mobiilisovellusten käyttöä välttämättömänä, vaan uskomme, että asetetut rajoitteet ovat riittävät viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. 

Lähde: 

https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/mobiilisovelluksia-tarvitaan-pandemian-hillitsemiseksi-mutta-yksityisuudensuoja

Kuva: 

https://www.computerworld.com/article/3538910/uk-turns-to-mobile-apps-to-help-curb-coronavirus-spread.html

Miksi tekoälyaika-blogi ei ottanut tuulta alleen? (Saku & Lauri, Ellinooran ryhmä)

Tekoälyaika on elinkeinoministerin toimeksiannosta laadittu toimenpideohjelma, joka alkoi vuonna 2017. Ohjelman tarkoitus on edistää tekoälyn sovellusta Suomessa ja tehdä Suomesta näin yksi maailman johtavista tekoälyn soveltajista. Laaja-alainen ohjelma piti sisällään eri mittaisia toimia, kuten yritysten ja tutkimuksen tukemista, lainsäädännön edistämistä ja koulutuksen lisäämistä (Työ- ja elinkeinoministeriö, 41/2017). Lisäksi tavallisen peruskansalaisen ymmärrystä tekoälystä ja kiinnostusta sitä kohtaan pyrittiin lisäämään, jonka yhtenä välineenä oli juuri kiinnostuksen kohteena oleva blogi.

Kuva haettu: wikipedia.org

Tekoälyaika-sivuston blogikirjoitukset käsittelevät kaikkea tekoälyyn liittyvää, esimerkiksi tekoälyyn liittyviä kysymyksiä, tekoälyn käytännöllisyyttä, etiikkaa ja seurauksia. Blogien kirjoittajat ovat blogin sanojen mukaan "Suomea tekoälyaikaan saattavia asiantuntijoita". Blogien kirjoittajat koostuvat esimerkiksi yliopistojen tutkimusprofessoreista, lehtoreista ja teknologia-alan organisaatioiden johdosta. Kirjoittajina on ollut mm. Osmo Soininvaara, Fortumin toimitusjohtaja Peter Lundmark ja Cargotecin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen.

Vaikka aihe on mielenkiintoinen, ja kirjoittajat selvästikin päteviä ja asiantuntevia, niin tekoälyaika-blogi on lakannut olemasta ajankohtainen, kun viimeisin blogipostaus on vuoden takaa. Blogipostauksia ei ole kommentoitu kertaakaan. Ihmettelemme, että johtuuko blogin vähäinen aktiivisuus vähäisestä suosiosta. Jos blogi olisi yhä aktiivinen niin seuraisimme sitä mielenkiinnolla, ja uskomme että niin tekisi moni muukin.

Blogi on ulkonäöltään hyvin tyylikäs. Postauksia on helppo selata ja niiden välillä on hyvä navigoida. Sinivalkoinen ulkoasu on “futuristinen”, joka vastaa hyvin blogin käsittelemää aihepiiriä. Blogin kirjoitukset ovat lukijalle informatiivisia. Ne eivät sisällä juurikaan huumoria tai jyrkkiä mielipiteitä, ja kirjoittajasta riippumatta kirjoitustyyli on hyvin asiallinen ja ymmärrettävä, jonka takia kirjoitukset vetoavat laajaan lukijaryhmään. Kirjoituksissa ei hyödynnetä kuvia tai juuri muitakaan blogielementtejä, joka voi osaltaan vaikuttaa blogin lähestyttävyyteen. Toisaalta taas blogikirjoitukset ovat hyvin asiallista tekstiä, jotka eivät erityisesti vaadi lisäelementtejä niiden käsittelemien aiheiden ilmaisemiseen. 

Blogi on julkaistu omalla nettisivustollaan ja luulemme, että tämä oli sen suurin virhe suosion saavuttamisen kannalta. Uuden nettisivun on vaikea saada kävijöitä, kun sivulle ajautuminen on yleensä oman hakemisen ja selailun takana. Ihmiset keskimäärin pysyvät samoissa ympyröissä, myös netissä: haemme tietoa tutuilta sivustoilta ja luemme uutiset tietystä lähteestä. Uskomme, että jos blogikirjoitukset julkaistaisiin jollakin tunnetulla sivustolla, niin ne saavuttaisivat suuremman yleisön. Onko tästä johtuva vähäinen suosio jopa syy sivuston aktiivisuuden loppumiselle? 

Tekoäly on muutamana viimeisenä vuotena tehnyt huomattavaa edistystä, kuten esimerkiksi itseohjautuvien autojen sekä tietokonepeleistä suoriutumisen saralla. Yksi hyvin merkityksellinen edistysaskel on myös tautien ja terveyshaittojen tunnistaminen ja diagnosointi tekoälyn avulla. Lukisimme mielenkiinnolla suomalaisten asiantuntioiden kommentteja asiasta, visioita tulevaisuudesta sekä suomessa saavutetusta tekoälyn hyötykäytöstä ja edistyksestä. Lisäksi blogissa olisi ollut hienoa kuulla konkreettisesta edistyksestä, jota toimenpideohjelman työskentelyvaiheen (2017-2019) aikana tehtiin. Täten toivommekin, että blogin toiminta jatkuisi edes jollakin alustalla.

Lähteet: 

Tekoälyaika-blogi:

https://www.tekoalyaika.fi/blogi/

Työ- ja elinkeinoministeriö: Suomen tekoälyaika (41/2017) Viitattu 29.4.2020 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80849/TEMrap_41_2017_Suomen_teko%C3%A4lyaika.pdf

Wikipedia: Artificial Intelligence (Kuva). Viitattu 29.4.2020

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Artificial_Intelligence.png

Yhden ravintolan kielivalinta horjuttamassa suomen kielen asemaa? (Maiju ja Piia, Miian ryhmä)

Kotimaisten kielten keskuksen viestintätiimin toimittamassa Kotus-Blogissa julkaistaan ajankohtaisiin kielikysymyksiin keskittyviä asiantuntijoiden kirjoituksia. Blogin lähtökohtana on kielen merkittävyys niin yhteiskunnassa kuin yksilön elämässäkin. Blogin näkökulman kerrotaan olevan melko vähän rajaava, sillä voidaan ajatella, että kaikki asiat ovat jossain vaiheessa tai jossakin mielessä kieliasioita. Yleisöä kannustetaankin tuomaan esille omat rakentavat, kriittiset kommenttinsa ja mielipiteensä, ja keskustelumahdollisuus on avoin jokaiselle.

Blogia kirjoittaa siis moni eri asiantuntija, ja jokainen on itse vastuussa kirjoituksensa sisällöstä ja kielestä. Lisäksi muualta kutsutut bloggaajat ja yleisö ovat tervetulleita osallistumaan sisällöntuottamiseen. Blogissa ei siis ole yhtä selkeää linjausta esimerkiksi sisällön suhteen, vaikka se nojaakin kielten keskuksen toiminta-ajatukseen, arvoihin ja visioihin, mikä tietysti yhtenäistää blogia. 

Blogin kirjoittajien joukosta löytyy myös Kotimaisten Kielten keskuksen kielenhuoltajan ja kouluttajan Laura Niemen blogikirjoituksia. Hänen kirjoituksistaan erityisesti silmiimme pisti kirjoitus vuodelta 2015: "Excuse me, voisinko saada palvelua kotimaisella kielellä?" Teksti on ollut keskustelua herättävä, sillä kommentteja tekstiin on kertynyt 18, kun muissa teksteissä kommentteja on 3-5.

Kommenteista kuitenkin huomaa, että olisimme olleet ajatustemme kanssa yksin. Kaikki olivat Niemen (2015) kanssa lähes samaa mieltä, kun me puolestamme emme ajattele ihan niin mustavalkoisesti, kuin teksti antaa olettaa asioiden olevan. Väitteitään Niemi tukee omilla havainnoilla, eikä vahvoista väitteistä huolimatta tue niitä tutkimustiedolla tai muilla lähteillä.

Tekstin keskeinen väite on se, että hänen mukaansa helsinkiläisissä ravintoloissa on yleistynyt käytäntö, jossa englannin kieltä suositaan kotimaisten kielten kustannuksella. Niemen (2015) mukaan, ravintolat tekevät näin tyylisyistä. Tätä väitettä hän ei kuitenkaan perustele muuta kuin omilla havainnoillaan yhden ravintolan toiminnasta, jossa oli asioinut kaksi kertaa.

Pixabay/LuckyLife11

Niemi (2015) on mielestämme unohtanut huomioida kaksi tärkeää seikkaa:

1)     Helsinki on Suomen mittapuulla iso turistikohde, jonka palveluiden tulisi palvella kansainvälisiä massoja enemmissä määrin kuin pikkukaupunkien palveluiden. Vaikka välillä tekeekin kipeää myöntää, englannin asema Lingua Francana on ollut jo pidempään selvä, ja sen avulla pystytään palvelemaan useita eri kansallisuuksia.

(Lisätietoa: BusinessFinland.fi)

2)     Maahanmuutto ja kansainvälistyminen on ollut ilmeisessä kasvussa jo pidemmän aikaa. Suomeen tullessa maahanmuuttajien voi olla hankalaa, jopa mahdotonta löytää alansa töitä heti suomeen muuton jälkeen maan kieltä osaamattomina. Suomen, kuten muidenkin kielien opiskelu vaatii aikaa, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Kun Helsingin palvelut varustautuvat palvelemaan edellä mainittuja turisti massoja, on mahtavaa, että kielitaidon puute ei ole esteenä työnsaannille helsinkiläisissä ravintoloissa.

(Lisätietoa: Kotouttaminen.fi)

pixabay/geralt

Niemi (2015) tuntuu tukevan ajatusta ”maassa maan tavalla” ja jossain määrin olemme samaa mieltä. On mielestämme kunnioittavaa maan kulttuuria kohtaan osoittaa jonkinlaista kiinnostusta maan kieliä kohtaan. Ymmärrämme suomen kielen aseman maailman suurkielten joukossa ja arvostamme omaa äidinkieltämme suuresti. Emme silti näe suomen kielen asemaa uhattuna näiden ravintola kohtaamisten perusteella, sillä yksittäisiin kohtaamisiin liittyy aina tilanteisia tekijöitä kuten tässä tapauksessa työntekijät, jotka ovat voineet juuri muuttaa Suomeen.

Englannin kielen käyttö ja asema Suomessa yleisestikin herättävän paljon keskustelua, ja monet jakavat Niemen (2015) huolen suomen kielen asemasta englannin käytön yleistyessä. Yksittäisten yritysten kielivalinnat eivät kuitenkaan tunnu järin suurelta uhalta suomen kielelle, joka on kuitenkin virallinen ja täysin vakiintunut kieli. Lisäksi muuttuvassa maailmassa on vain positiivista, jos kansainvälisesti hyvin osattua englantia pystytään hyödyntämään. 

Paasivirta ja Mylläri (2018) ovat L!bera-Blogissa julkaistussa kirjoituksessaan samaa mieltä englannin tarjoamista mahdollisuuksista. Libera on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja itsenäinen ajatuspaja, joka sanojensa mukaan tukee ja edistää esimerkiksi yksilönvapautta ja vapaita markkinoita. Blogiin kirjoittavat muun muassa eri alojen asiantuntijat. Kulttuurin ja kielten luonnollisen kehityksen vastustaminen olisi globalisoituvassa maailmassa omituista, esimerkiksi juuri työvoiman kannalta. Paasivirta ja Mylläri (2018) tiivistävätkin osuvasti: “Suomen kieltä puhuva Suomen kansalainen voi olla sekä ylpeä juuristaan ja kielestään että toimia tehokkaasti muillakin kuin suomen kielellä osana kansainvälistä yhteisöä.” 

(Lisätietoa:Libera.fi)

Lähteet:

BusinessFinland.fi. Noudettu 15.4.2020 osoitteesta https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun-edistaminen/tutkimukset-ja-tilastot/matkailuvuosi/

Kotouttaminen.fi. Noudettu 15.4.2020 osoitteesta https://kotouttaminen.fi/maahanmuutto-kasvaa-ja-monipuolistuu

Kotimaisten kielten keskus – Kotus-Blogi. Noudettu 15.4.2020 osoitteesta https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi

Libera.fi. Noudettu 15.4.2020 osoitteesta https://www.libera.fi/2018/10/30/englanti-suomen-kielen-rinnalla-ei-ole-uhka-vaan-mahdollisuus/

Niemi, L. (2015) Excuse me, saisinko palvelua kotimaisella kielellä? Kotimaisten kielten keskus – Kotus-Blogi. Noudettu 15.4.2020 osoitteesta https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/blogiarkisto/laura_niemi/excuse_me_voisinko_saada_palvelua_kotimaisella_kielella.17242.blog

Koronakriisi taloustieteilijän näkökulmasta (Katarina, Annastiina ja Katja, Ellinooran ryhmä)

Akateeminen talousblogi on Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen tutkijoiden perustama blogi, jonka vakiokirjoittajia ovat Jyväskylän yliopistosta Ari Hyytinen, Aalto-yliopistosta Matti Liski, Niku Määttänen, Pertti Haaparanta, Tuomas Pekkarinen ja Marko Terviö sekä HECER:istä Roope Uusitalo.

Blogi tarkastelee ajankohtaisia aiheita taloustieteen näkökulmasta, jonka vuoksi se on suunnattu kaikille maailmasta ja taloudesta kiinnostuneille. Akateemisen talousblogin tavoitteena on mahdollistaa kirjoittajien mielipiteiden ilmaisu sekä jakaa tietoa blogin lukijoille. Kiinnostuksemme herätti erityisesti blogissa esiin nousevat asiantuntijoiden näkökulmat kansantaloudellisiin kysymyksiin.

Kaikki blogiteksteissä ilmaistut mielipiteet ovat kirjoittajien omia, minkä vuoksi ne herättävät jonkin verran keskustelua. Keskustelu blogitekstien kommenttikentillä on melko asiallista ja tieteelliseen tietoon perustuvaa. Kommentteja tarkastellessa huomaa, että taloudessa pitempään kiistellyt aiheet herättävät myös eniten keskustelua, esimerkiksi varallisuuserot ja tasa-arvo.

Blogikirjoitukset, ovat pitkälti vakiokirjoittajien kommentteja ajankohtaisiin talousaiheisiin. Erityisen kiinnostavaa, on kirjoittajien melko kärkäskin tapa esittää väitteitä, mielipiteitä ja havaintoja, jotka he sitten perustelevat tieteellisillä lähteillä. Kirjoituksissa painoarvo on juuri kirjoittajan sanomassa, eikä blogin julkaisuissa ole juurikaan käytetty kuvia tai kaavioita. Kuitenkin, joissakin tapauksissa kaavioilla on pyritty havainnollistamaan esimerkiksi talouden muutoksia lukijalle.

Blogitekstien kieli on pääosin asiatekstiä, jota on paikoitellen kevennetty humoristisilla ilmauksilla. Tekstilajeina blogikirjoitukset ovat lähinnä tieteen keinoin perusteltuja mielipidekirjoituksia, mutta blogista löytyy myös lyhyempiä kolumneja ja kommentteja ajankohtaisista aiheista. Blogin argumentaation keinoina juuri tutkimustieto, sekä kirjoittajien oma tieteellinen tausta ovat keskiössä ja usein perustelut nojaavat asiantuntijuuteen. Tiedettä ja uusia tutkimustuloksia tarkastellaan kuitenkin hyvin kriittisesti ja kirjoittajat tuovat teksteissään esiin yleensä useita näkökulmia, käsiteltäviä kohteita tai esimerkkejä.

Valitsimme lähempään tarkasteluun Marko Terviön kirjoittaman blogitekstin Kriisipäätöksenteon vaikeudesta (5.4.2020). Teksti käsittelee ajankohtaista koronakriisiä ja sen aiheuttamaa vaikeutta poliittiseen päätöksentekoon. Tekstin tyyli on kritisoiva ja Terviö selvästi ottaa kantaa siihen, miten valtamediat tuovat esille epävarmaa tietoa, ilman tieteellistä alkuperää. Terviö havainnoi päätöksenteon vaikutuksia erilaisilla esimerkeillä liittyen rajojen sulkemiseen, pandemian hoitoon ja ulkonaliikkumiskieltoihin. Terviö käy kirjoituksessaan läpi miten poliittiset päätöksenteot, ääriskenaariot ja asiantuntijoiden julkiset sanomiset vaikuttavat yleisöön. 

Terviö argumentoi koronakriisin aiheuttamaa vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon, perustamalla mielipiteensä omaan asiantuntijuuteensa, jolloin lähteiden käyttö on vähäistä.

Blogiteksti sisältää monia hyvän verkkotekstin piirteitä. Informaation määrään nähden teksti on melko lyhyt ja ytimekäs. Blogitekstin otsikosta selviää käsiteltävä aihe heti, mikä on tieteelliselle tekstille tyypillistä. Kirjoituksessa on toteutettu hyvän verkkotekstin piirteitä, muun muassa lyhyellä ja selkeällä kappalejaolla, jolloin lukijan kiinnostus ja jaksaminen tekstin parissa säilyy. Lukija on otettu huomioon myös tekstin sisällössä, josta huomaa sen olevan suunnattu enemmän aiheisiin valmiiksi perehtyneelle. Teksti itsessään on melko helppolukuista ja ymmärrettävää, jolloin lukijalta ei kuitenkaan vaadita ennakkotietoja. 

Teksti herättelee lukijan omia ajatuksia lähdekritiikistä ja valtamedioiden uutisoinnin vaikutuksista kriisien syntymiseen sekä kansantalouteen. Terviö pyrkii omalla mielipiteellään saamaan lukijan muodostamaan oman kantansa hallituksen toimista kriisin aikana. 

Lähteet

Akateeminen talousblogi 

http://blog.hse-econ.fi

Marko Terviö, 5.4.2020: Kriisipäätöksenteon vaikeudesta

http://blog.hse-econ.fi/?p=9264

Kuva

https://www.flickr.com/photos/91261194@N06/49731059528/

Koronaa vastaan voi taistella myös huumorilla (Henna, Vilma ja Outi, Ellinooran ryhmä)

AntroBlogi on antropologien - eli ihmistutkijoiden - ylläpitämä ja palkittu verkkojulkaisu, johon tieteenalan asiantuntijat kirjoittavat ilman julkaisupalkkiota, oman alansa tieteellisiä läpimurtoja sekä kiinnostavia aiheita. Verkkojulkaisu tuottaa ajankohtaista tietoa ja sen tavoite on jakaa tätä lukijoiden “iloksi sekä tieteenalan näkyvyyden parantamiseksi”. Verkkojulkaisu tarjoaa artikkeleiden ja uutisten lisäksi myös podcasteja sekä videoita. Verkkojulkaisu on siinä mielessä ideaalinen, että sitä voi lukea kuka tahansa, tietoa löytyy monessa muodossa ja se on helposti löydettävissä. Julkaisujen kieli on kansantajuista ja tieteen tulokset popularisoituja.

Moni pystyy samaistumaan 

tähän humorisoituun bussimatkaan 

rutiinien ylläpitämiseksi. Arjen rutiinien 

kadotessa moni kokee vaikeuksia saada 

päiviinsä järjestystä ja saada asioita tehdyksi.
Kuva haettu: Bemorepanda.com.

Antropologit pyrkivät ymmärtämään ihmiselämän ilmiöitä laajasti. Tieteenalana antropologian luonne on poikkitieteellinen. Antropologit keskittyvät usein tietyn, itseänsä syvemmin liikuttavan aihepiirin ympärille. Suuria teemoja ovat politiikka, uskonto ja talous. Tyypillistä on yhdistää useampaa tieteenalaa osaksi ydinosaamista, jolloin syntyy käsitepari, kuten uskontoantropologia tai sosiaaliantropologia. Ihmistutkimusta voidaan hyödyntää monilla eri aloilla kun tarvitaan syvällistä ymmärrystä ympäröivästä elämästä, joko menneestä, nykyisyydestä tai tulevasta. Nykypäivän antropologia ja sosiologia tutkivat osittain samoja ilmiöitä, mutta eri perspektiivistä.

COVID-19 Pandemian alkuaikoina ihmiset alkoivat 

hamstrata tiettyjä tuotteita yli tarpeidensa. Suurimmaksi 

hamstrauksen kohteeksi nousi vessapaperi. Humoristit 

tarttuivat aiheeseen ja alkoivat jakaa erilaisia kuvia 

ja meemejä, joissa esiteltiin mitä kaikkea vessapaperivuorista

voikaan kehitellä. Paperirulla koitettiin erilaisin tavoin 

upottaa sisustukseen sekä sen ympärille kehiteltiin erilaisia 

leikkimielisiä haasteita ja taidetta. Kuva haettu: Riemurasia.net

Valitsimme artikkelin “Mikä koronassa naurattaa?” läheisempään tarkasteluun. Tekstin on kirjoittanut Helsingin yliopistosta väitellyt Marianna Keisalo, joka on pureutunut antropologian opiskeluissaan mm. huumoriin, jonka myötä onkin hakeutunut myöhemmin stand-up alalle.

Keisalo kertoo blogitekstissään siitä, kuinka isoista tapahtumista seuraa usein huumoria asiaan liittyen, esimerkiksi somessa leviävinä meemeinä. Keisalon mukaan huumorilla on erilaisia merkityksiä ja vaikutuksia, ja se on monille selviytymiskeino vaikeissa tilanteissa. Tekstissä tarkastellaan huumorin käyttöä koronan aikana.

Kotona ollessaan omaan ulkonäköön ei välttämättä ole

ollut kiinnostusta panostaa, koska emme tapaa muita.

Toisaalta kampaajalle tai esimerkiksi ripsihuoltajalle

ei ole voinut varata aikaa. Kuntosalien ja harrastuspaikkojen 

ollessa kiinni, myös kuntoilu on saattanut vähentyä

huomattavasti. Hieman erakkomaisen ja rähjäisen hahmon

kuvaaminen kuvissa huvittaa meitä, koska moni meistä 

kotoilee nyt hälläväliä -asenteella ulkonäkönsä suhteen.
(Bemorepanda.com)

Keskeistä kirjoituksessa on lisätä ymmärrystä siitä, että huumori voi sekä yhdistää, että erottaa ihmisiä. Huumori on yleensä tiettyyn kulttuuriin ja aikaan sidottua. Väärässä yhteydessä hauskaksi tarkoitettu sutkaisu voi loukata. Jokainen kokee ja näkee maailmaa omasta henkilökohtaisesta positiostaan käsin, joten on tärkeää ymmärtää milloin huumori voikin satuttaa. Kun käytämme huumoria, on aina mahdollisuus tulla väärinymmärretyksi. 

Koronahuumorissa kiteytyvät monet ajankohtaiset ilmiöt ja historia, se on mahdollistanut vakavien asioiden pukemisen huumorin kautta syvempään käsittelyyn ja pakottaa ymmärtämään ihmisyyttä. Huumori onkin hyvä keino lisätä ymmärrystä ja vastaanottaa sellaistakin tietoa, johon saattaisimme suhtautua torjuvasti muussa yhteydessä. Esimerkiksi nk. rankka huumori mahdollistaa sellaisesta aiheesta puhumisen huumorin kautta, joka itsessään on niin vaikea, ettei keskusteluun muuten ehkä uskaltaisi osallistua. 

Yksinäisyys on ilmiö johon normaalitilanteessa ei 

kiinnitetä samanlailla huomiota kuin nyt kun se koskettaa

globaalisti sellaisiakin, joiden elämä ennen pandemiaa oli 

sosiaalista. Yksinäisyyttä havainnollistavilla kuvilla voimme

samaistua tunteisiin miltä tuntuu kun olet yksin ja kaipaat 

kipeästi seuraa. Jos kuvassa olisikin lapsi, jonka syntymäpäivä-

juhlille ei tullut ketään vaikka pandemiaa ei ollut, aito kuva

saattaisi viiltää sydänalaamme liikaa. Tälle kuvalle voimme

 nauraa, mutta vastaanotamme viestin syvemminkin. 
Kuva haettu: Bermorepanda.com.

Tekstiin on linkitetty myös muiden AntroBlogin kirjoittajien tekstejä niin, että tietyistä sanasta pääsee lukemaan siihen liittyvää blogitekstiä tarkemmin. Blogitekstissä ei ole käytetty muita lähteitä. Lähteiden käyttämättä jättäminen tässä blogikirjoituksessa ei kuitenkaan huononna ymmärrettävyyttä, sillä käsitelty teema on arkipäiväinen ja helposti ymmärrettävissä riippumatta lukijan taustasta. Kuitenkin lähteillä tuotaisiin lisää vakuuttavuutta ja ilmiötä voisi halutessaan lähteä tutkimaan lähteiden avulla laajemmin. Sopivia lähteitä olisivat esimerkiksi sosiologian ja sosiaaliantropologian julkaisut. Kirjoittaja itse on varmasti niin sisällä aihepiirissä, että hän ei ole kokenut tarpeelliseksi käyttää lähteitä. 

Useissa meemeissä ja huumorikuvissa toistuu sellaiset ilmiöt, joihin on helppo samaistua ja ne lisäävät yhteisöllisyyttä, koska katsoja oivaltaa ettei ole ainut, josta tuntuu siltä ettei ole saanut päivän mittaan paljoakaan aikaiseksi ja on tehnyt mieli vain pötkötellä näissä asennoissa. Kuva haettu: Bemorepanda.com.

Lähteet

Keisalo, M. 9.4.2020. Mikä koronassa naurattaa? Blogikirjoitus. Haettu osoitteesta: https://antroblogi.fi/2020/04/koronahuumori/ 17.4.2020. 

Käyttäjä hah-hah-haa. 13.3.2020: Korona aiheuttaa paljon kakkahätää. Jylppy-Galleria, Riemurasia. Viitattu 25.4.2020. https://www.riemurasia.net/kuva/Korona-aiheuttaa-paljon-kakkahataa/222714

Buldumac, Marina. 2020: Compilation Of Funniest Coronavirus Jokes To Lift Up Your Mood And Stay Positive. Bemore panda. Viitattu 25.4.2020. https://bemorepanda.com/en/posts/1584795961-compilation-of-funniest-coronavirus-jokes-to-lift-up-your-mood-and-stay-positive