Koulutuspolitiikkaa työnantajapuolen näkökulmasta (Minna ja Pinja, Saaran ryhmä)

 

What do you want to do ?

New mail

Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi Sivistystystyönantajat ry:n (tutummin Sivista ry) blogin. Tavoitteenamme oli löytää koulutuspoliittisia kysymyksiä käsittelevä blogi, ja yhdistyksen nettisivuilla onkin tuotu esille yhden sen toiminnan painopisteistä olevan koulutuksen ja tutkimuksen aseman vahvistaminen yhteiskunnassa. Sivista ottaakin kantaa

koulutuspoliittisiin kysymyksiin erityisesti työnantajapuolen näkökulmasta, ja se ilmoittaa tavoitteikseen työnantajayhdistyksen jäsenten palvelemisen sekä päättäjiin vaikuttamisen. Kyseessä on siis työnantajayhdityksen blogi, ja sellaisena sitä pitää pyrkiä tulkitsemaankin.

 

Sivistan blogi koostuu eri kirjoittajien teksteistä, ja näin ollen myös blogitekstien aiheet vaihtelevat hieman kirjoittajien mukaan. Osa blogiteksteistä on hyvinkin kantaaottavia, ja osa puolestaan melko neutraalin yleispäteviä. Esimerkkinä voimakkaasti kantaaottavasta blogitekstistä toimii EK:n asiantuntijoiden kirjoittama “Oppivelvollisuuden pidentämisen sijaan koulutuksen rahoitusta vahvistettava”, kun taas melko neutraalina blogitekstinä voidaan pitää toisen blogistin kirjoitusta “Mitä ovat minun älyminuuttini?”, joka pohtii lähinnä sitä, miten käyttämämme ruutuajan voisi hyödyntää toisin. Erilaiset blogistit tekevät blogista mielenkiintoisen - blogistien joukko ei suinkaan ole homogeeninen, vaikka kaikki heistä jollain tapaa edustavatkin Sivistystyönantajia. Seuraavaksi esittelemme hieman yksityiskohtaisemmin muutaman blogiteksteistä blogin perusidean ja tyylin havainnollistamiseksi.

 

Eräässä Sivistan blogissa, “Oppimisen polulla eri kulkuneuvoilla”, otetaan kantaa lukemiseen ja sen tärkeyteen. Blogitekstissä kirjoittaja kertoo omasta lähipiiristään, jossa monet rakastavat lukemista, ja ovat samalla uteliaita ja tiedonjanoisia. Itse blogin kirjoittaja ei niinkään ole enää innostunut lukemisesta vapaa-ajalla, vaan on kokenut sen enemmänkin työsuoritukseksi. Kirjoittaja kuitenkin kertoo lukevansa edelleen ja janoavansa tietoa, mutta kiinnostuksen kohteena toimii leivonta ja siihen liittyvät kemialliset reaktiot. Hän nostaa esille, miten äärettömän tärkeää olisi huomata, kuinka paljon ja monipuolisesti opimme päivittäisessä arjessamme. Arkea tulisikin pitää eräänlaisena monipuolisena oppimiskenttänä. 

Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi Sivistystystyönantajat ry:n (tutummin Sivista ry) blogin. Tavoitteenamme oli löytää koulutuspoliittisia kysymyksiä käsittelevä blogi, ja yhdistyksen nettisivuilla onkin tuotu esille yhden sen toiminnan painopisteistä olevan koulutuksen ja tutkimuksen aseman vahvistaminen yhteiskunnassa. Sivista ottaakin kantaa

koulutuspoliittisiin kysymyksiin erityisesti työnantajapuolen näkökulmasta, ja se ilmoittaa tavoitteikseen työnantajayhdistyksen jäsenten palvelemisen sekä päättäjiin vaikuttamisen. Kyseessä on siis työnantajayhdityksen blogi, ja sellaisena sitä pitää pyrkiä tulkitsemaankin.

 

Sivistan blogi koostuu eri kirjoittajien teksteistä, ja näin ollen myös blogitekstien aiheet vaihtelevat hieman kirjoittajien mukaan. Osa blogiteksteistä on hyvinkin kantaaottavia, ja osa puolestaan melko neutraalin yleispäteviä. Esimerkkinä voimakkaasti kantaaottavasta blogitekstistä toimii EK:n asiantuntijoiden kirjoittama “Oppivelvollisuuden pidentämisen sijaan koulutuksen rahoitusta vahvistettava”, kun taas melko neutraalina blogitekstinä voidaan pitää toisen blogistin kirjoitusta “Mitä ovat minun älyminuuttini?”, joka pohtii lähinnä sitä, miten käyttämämme ruutuajan voisi hyödyntää toisin. Erilaiset blogistit tekevät blogista mielenkiintoisen - blogistien joukko ei suinkaan ole homogeeninen, vaikka kaikki heistä jollain tapaa edustavatkin Sivistystyönantajia. Seuraavaksi esittelemme hieman yksityiskohtaisemmin muutaman blogiteksteistä blogin perusidean ja tyylin havainnollistamiseksi.

 

Eräässä Sivistan blogissa, “Oppimisen polulla eri kulkuneuvoilla”, otetaan kantaa lukemiseen ja sen tärkeyteen. Blogitekstissä kirjoittaja kertoo omasta lähipiiristään, jossa monet rakastavat lukemista, ja ovat samalla uteliaita ja tiedonjanoisia. Itse blogin kirjoittaja ei niinkään ole enää innostunut lukemisesta vapaa-ajalla, vaan on kokenut sen enemmänkin työsuoritukseksi. Kirjoittaja kuitenkin kertoo lukevansa edelleen ja janoavansa tietoa, mutta kiinnostuksen kohteena toimii leivonta ja siihen liittyvät kemialliset reaktiot. Hän nostaa esille, miten äärettömän tärkeää olisi huomata, kuinka paljon ja monipuolisesti opimme päivittäisessä arjessamme. Arkea tulisikin pitää eräänlaisena monipuolisena oppimiskenttänä. 

 

                                                                            Kuva: Sivistystyönantajat ry, Koulutusjärjestelmän visio

 

 

“Oppia ikä kaikki” blogitekstissä lukijaa muistutetaan jatkuvan oppimisen tärkeydestä. Me opimme jatkuvasti ikään katsomatta, eli olemme oppivaisia läpi elämämme. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän oppi menee usein perille. Varmuutta puolestaan saamme kokemuksen kautta.

 

Blogissa “Ammatillinen käyttäytyminen on osa ammattitaitoa” otetaan kantaa ihmisten käytökseen työpaikalla. Rautainen ammattilainen käyttäytyy töissä asiallisesti, ja työpaikalla vuorovaikutussuhteet korostuvat. Ammattimainen käyttäytyminen on osa ammattitaitoa alasta riippumatta, ja työkäyttäytymisen tulisi olla myös vastuullista. Vastuullisuuteen kuuluu, ettemme aiheuta kenellekään turhaa mielipahaa tai ärtymystä. On äärimmäisen tärkeää, että noudatamme työpaikalla yhteisiä pelisääntöjä.

 

Eräs erittäin ajankohtaisia teemoja käsittelevä blogiteksti on nimeltään “Digiloikkaajan päiväkirja”, jossa kirjoittaja käy läpi kokonaisen viikon päivät yksi kerrallaan. Blogi on kirjoitettu huhtikuussa 2020, jolloin suurin osa työelämässä olevista oli määrätty etätöihin. Blogin kirjoittaja on kuvannut elämäänsä etätöissä kovin samaistuttavasti, ja pienet asiat tuntuvat kasvattavan merkitystään. Maanantaina kirjoittaja on innostunut e-kirjoista. Tiistaina vuorossa on etäkokouksia kuulokkeet päässä, kahvia, lounasta ja selkäkin alkoi vaivaamaan. Keskiviikkona on satanut lunta, minkä jälkeen päivään on kuulunut sosiaalisen median päivittämistä. Kirjoittaja on todennut, että kaikki vain kävelevät, leipovat tai ovat Teams-palavereissa. Torstaina luvassa on jälleen etäkokouksia Teamsin välityksellä. Perjantaina vuorossa lisää etäkokouksia ja lähtö viikonlopun viettoon. Viikonloppukaan ei enää tunnu samalta, kun elämä pyörii “työpaikalla” - vapaa-aika mukaanlukien. Viikonloppu menee nettikurssilla, perheen kanssa ulkoillessa ja kaikki tuntuu taas jo normaalilta. Vielä tammikuussa kukaan ei olisi voinut uskoa, mikä on uusi normaali huhtikuussa.

 

Koulutuspoliittisista kysymyksistä kiinnostuneille Sivistan blogilla voi olla paljonkin annettavaa. Erityistä hyötyä blogin näkökulmista voisi kuvitella olevan ensi kevään kuntavaalien aikaan - koulutuspolitiikka kun liittyy kunnallispolitiikkaan kiinteästi, ja Sivista puolestaan vaikuttaa aktiiviselta kannanottajalta koulutuspolitiikan saralla. Toisaalta, kuten aiemmin totesimme, blogi sisältää myös kevyempää sisältöä sitä kaipaaville. Jäämme innolla odottamaan, millaisia kannanottoja blogista löytyy ensi keväänä.

 

Aineisto:

Sivistystyönantajat ry: Blogi (Haettu 14.12.2020). Haettu osoitteesta https://www.sivista.fi/blogi

Vältä välttelyä! (Niko ja Merika, Saaran ryhmä)

Tiedätkö sen tunteen, kun tenttiin on aikaa alle kaksi viikkoa ja kurssikirjat vain kummittelevat työpöydälläsi? Et yksinkertaisesti saa tartuttua kirjaan, sillä kappas, nyt voisi olla hyvä sauma tiskata viikon ajan kasautunutta tiskivuorta pienemmäksi. Et osaa erottaa vapaa-aikaa ja opiskeluaikaa, vaan vellot jatkuvassa pienessä ahdistuksessa. Helpottaisiko tietää, että et ole yksin, sillä tälle ilmiölle on olemassa ihan oma terminsä?

Prokrastinaatiolla tarkoitetaan asioiden lykkäämistä ja se on hyvin yleistä monilla elämän alueilla, erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Aloittamisen vaikeus on läsnä vaikka tiedostaisikin tehtävän olevan tärkeä, ja kynnys aloittamiselle kasvaa mitä kauemmin asiaa on vitkutellut. Prokrastinaatio lisää stressiä ja nostaa ahdistustasoa, toisin kuin tavallinen asioiden lykkääminen. (Nyyti ry 2020.)

Kuva: https://blog.arkadin.com/en/5-tips-on-how-to-avoid-avoiding-things/

Psykologian opiskelijoina meitä kiinnostaa tämä (meitäkin henkilökohtaisesti koskettava) ilmiö psykologisesta näkökulmasta. Siksi päädyimme valitsemaan Minduu-blogin ja sieltä erityisesti välttelyä käsittelevän postauksen. Esittelemme ensin lyhyesti koko blogin luonnetta yleisesti ja sen jälkeen paneudumme tarkemmin välttelyä käsittelevään kirjoitukseen.

Psykologiaa, hyvinvointia ja mielenterveyttä käsittelevä “hyvän mielen blogi” Minduu koostuu eri kirjoittajien teksteistä. Blogi käsittelee pääosin psykoterapiaa, sen sisältöä, sekä siihen liittyviä käytännön asioita, kuten kuinka löytää itselle sopiva psykoterapeutti - eikä ihme, sillä sivun alareunassa lukeekin “Minduu.fi - Suomen paras psykoterapeuttihaku”.  Minduu (AtCare Oy) itsessään on yhteiskunnallinen yritys, jonka tarkoitus on etsiä uusia ratkaisuja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Blogi tarjoaa psykoterapia-infon lisäksi vinkkejä, vertaistukea sekä kannanottoja ja ajatuksia mielenterveyteen liittyviin teemoihin.

Blogilla ei siis ole vain yhtä yksittäistä kirjoittaja, vaan mukana on useita eri mielenterveyden ammattilaisia sekä myös muutamia “tavallisia” ihmisiä, jotka tuovat asiakkaan näkökulmaa blogin aiheisiin. Valtaosalla kirjoittajista on psykologin sekä psykoterapeutin pätevyys ja tämän lisäksi moni on vielä erikoistunut johonkin erityiseen psykologian osa-alueeseen kuten vaikkapa työpsykologiaan. Niinpä blogiin saadaankin hieman erilaisia näkökulmia, vaikka aihealue itsessään on melko rajattu.

Useissa blogin postauksissa hyödynnetään tieteellistä tutkimustietoa tukemaan erilaisten aiheden käsittelyä. Itse tekstin sisällä lähteisiin ei suoraan viitata, mutta lopusta on usein löydettävissä lista lähteistä, joita postauksessa on hyödynnetty. Joissain kirjoituksissa on annettu lähteiden sijaan kyseisen postauksen aiheesta enemmän kiinnostuneille lukijoille pieni lista kirjallisuudesta, josta löytää halutessaan lisää tietoa. Postausten lopusta löytyy myös mahdollisuus kommentointiin, mutta hyvin harvassa kirjoituksessa tätä mahdollisuutta on kukaan kuitenkaan hyödyntänyt. Ehkä blogin fokus ei olekaan varsinaisesti keskustelun herättämisessä, vaan enemmänkin tiedon tarjoamisessa mielenterveyteen ja erityisesti psykoterapiaan liittyvissä asioissa. 

Kuva: Pixabay

Valitsimme blogista tarkemman tarkastelun kohteeksi Välttelyn syvin olemus -blogitekstin, jonka on kirjoittanut psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti ja työterveyspsykologi Sanna Lehikoinen. Lehikoinen käy postauksessaan tiiviisti läpi erilaisia psykologisia syitä välttelylle ja myös tällaisen toiminnan vaikutuksia mielenterveyteen. Lisäksi hän tarjoaa muutamia keinoja aina psykoterapiasta mindfulness-tekniikoihin, joiden avulla haitallisesta välttelystä on mahdollista oppia pois, tai ainakin sitä on mahdollista vähentää.

Elämä tuntuu kilpajuoksulta rinnassa tuntuvan epämukavan tunteen kanssa ja yritän voittaa sen suuntaamalla ajatukseni vimmatusti muihin asioihin, kirjoittaa Lehikoinen. Se, että todennäköisesti tunnistat kuvatun tilanteen johtuu siitä, että välttely on yksi ihmismielen luonnollisimmista keinoista mielen tasapainon säilyttämisessä! Välttely kaikessa ristiriitaisuudessaan voi tuottaa hetkellisesti helpottavan olon, muttei poista alkuperäistä syytä ja usein ajan kuluessa olotila voi muuttua vain entistä negatiivisemmaksi. Eihän rikkaruohojakaan saa tapettua, jos vain nyppäisee maan päälliset lehdet veks - juurethan ne ovat se voimaa antava osuus. Välttelyn syvempien syiden selvittäminen onkin usein hyvin tärkeää, jos ongelmasta haluaa päästä pitkällä aikavälillä eroon.

Välttely voidaan jakaa käytännölliseen ja kokemukselliseen välttelyyn: käytännöllisessä tapauksessa jätät menemättä kaverin tupareihin, koska ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä, ja kokemuksellisessa tapauksessa jäät märehtimään ja voivottelemaan “pitäisi opiskella, pitäisi lukea tuo kirja loppuun” laittamatta kuitenkaan tikkuakaan ristiin asian eteen.

Pitkään jatkunut välttely voi olla yhteydessä mielenterveysongelmiin: blogissa kerrotaan, että tutkimusten mukaan masennuspotilailla esiintyy kokemuksellista välttelyä tai ajatusten tukahduttamispyrkimystä muita enemmän. Välttely voi muodostaa itseään ruokkivan kehän, jossa negatiiviset ajatukset ja negatiivinen mieliala kulkevat käsikkäin. Tämän oivaltaminen saattaakin olla monelle hyvä sysäys vähentää asioiden välttelyä, sillä useinhan välttelyllä pyritään juuri pitämään negatiiviset tunteet loitolla. Jos tarttuessaan välttelemiinsä asioihin ihminen huomaakin negatiivisten tunteiden vähentyvän sen sijaan että ne lisääntyisivät, on negatiivinen kehä mahdollista pyrkiä vähitellen korvaamaan positiivisella, jossa asioiden tekemisestä tuleva onnistumisen tunne antaakin motivaatiota aiemmin välttelyä aiheuttaneiden asioiden suorittamiseen. 

Vaikeita asioita kohti meneminen ja itsensä altistaminen pahaa oloa aiheuttavalle asialle  annetaankin blogissa yhdeksi tärkeäksi tavaksi vähentää välttelyä. Toisaalta, jos sosiaaliset tilanteet aiheuttavat pahaa ahdistusta, ei yksinkertaista ratkaisua asiaan välttämättä löydy lähtemällä kaverin tupareihin. Tällöin onkin parempi lähteä purkamaan ongelmaa hieman syvemmin, ja yrittää löytää välttelyä aiheuttavan toiminnan todellinen juurisyy. Lopullinen “rikkaruohon juurien ylös kaivaminen” voi olla hieman haastavammissa tapauksissa pitkäaikainen prosessi. Lehikoinen tarjoaa psykoterapian lisäksi ratkaisuksi myös mindfulness-harjoituksia. Niissä tarkoituksena on oppia tunnistamaan, ja myös hyväksymään, negatiivisia tunteita, joita välttely tai asia jota vältellään aiheuttaa.

Blogissa todetaan psykologisen muutoksen usein tapahtuvan sekä ajatusten että käytännön tasolla: mitä enemmän uskaltaa edetä kohti vaikeita asioita ja tunteita välttelyn sijaan, sitä enemmän niistä vapautuu. Ehkä juuri tämä välttelyn paradoksaalinen luonne onkin se syy, miksi välttely on niin yleistä ja monen on vaikeaa siitä luopua. Vain menemällä kohti negatiivisia tuntemuksia aiheuttavia asioita voi ihminen lopulta päästä niistä eroon.

Lähteet: 

Lehikoinen, Sanna: Välttelyn syvin olemus. 18.6.2018. https://blogi.minduu.fi/blogi/psykoterapeuttimme-kertovat/valttelyn-syvin-olemus/ (luettu 1.12.2020)

Nyyti ry: Asioiden lykkääminen eli prokrastinaatio. 5.1.2020. https://www.nyyti.fi/uutinen/asioiden-lykkaaminen-eli-prokrastinaatio/ (luettu 2.12.2020)

Miltä näyttää opettaja? (Saara S. & Emmi S., Saaran ryhmä)

 

Tarkastelimme Opettaja-lehden artikkelia Katsooko peilistä opettaja? (Opettaja 18/2020, teksti: Hannu Kaskinen). Opettaja-lehti on opetusalan järjestö- ja ammattilehti, jossa kirjoitetaan ajankohtaisista opettajuuteen ja koulumaailmaan liittyvistä aihepiireistä. 

Artikkelin aiheena on opettajan pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvät kysymykset. Saako opettaja näyttää työssä itseltään? Annina Mattila ja Janina Loponen kertovat omista kokemuksistaan pro gradu -tutkielmaansa pohjautuen. Heidän kasvatustieteen gradunsa aiheena on opettajien kokemat ulkonäköpaineet ja työyhteisön rooli paineiden luojina sekä pätevyyden arvioitsijoina (Mattila & Loponen 2020). He pyrkivät tuomaan esille sen, että pukeutuminen ei viittaa pätevyyteen ja että opettajan tulisi saada näyttää itseltään myös työympäristössä. 

                             Kuva: Pixabay

Teksti on artikkelille tyypillistä asiatekstiä, jossa on hyödynnetty tekstilajille ominaisia osa-alueita. Artikkelin teksti koostuu pääasiassa haastateltavien äänistä, jotka havainnollistavat aihetta konkreettisten esimerkkien kautta. Tekstissä on myös hyödynnetty kahta eri väitöskirjaa, jotka tuovat esiin tieteellistä näkökulmaa. Artikkelissa huomionarvoisia näkökohtia tuodaan esille noston avulla, ja ingressi kiteyttää artikkelin pääsanoman, jotta lukijan on helppo saada selkeä kokonaiskuva artikkelin sisällöstä. Kuvat elävöittävät tekstiä ja antavat haastateltaville kasvot, jolloin on helpompi ymmärtää, mitä haastateltavat tarkoittavat kuvaillessaan omaa ulkonäköään. 

Mattila kertoo kuulevansa usein, ettei näytä lainkaan opettajalta pitkistä kiharoista sekä huolitelluista vaatteista ja meikistä johtuen. Monet ovat sitä mieltä, ettei esimerkiksi tiukkoihin farkkuihin pukeutuminen sovi opettajan työhön, sillä se voidaan nähdä liian seksikkäänä. Mattilan ja Loposen pro gradu -tutkielman verkkokyselyyn vastanneista 167 peruskoulun opettajista puolella ei ollut lainkaan ulkonäköpaineita. Puolet koki niitä vaihtelevasti. Mattilan ja Loposen mukaan eniten ulkonäköpaineita opettajille luo vallitseva käsitys siitä, miltä opettajan kuuluisi näyttää. Opettajat, jotka eivät näytä stereotyyppiseltä opettajalta, nähdään usein jopa epäpätevinä, vaikka eihän ulkonäkö liity millään tavalla osaamiseen. Loposen mukaan tilannetta ei auta se, että jopa hänen opettajankoulutuksessaan jotkut kannustivat hillittyyn olemukseen. 

Aihe herätti meissä paljon eri ajatuksia. Päällimmäisenä koemme, että opettajan tulee saada näyttää itseltään, mutta kouluympäristöön soveltuvalla tavalla. Opettaja saa tuoda esiin omaa persoonallisuuttaan ulkonäkönsä kautta, mutta on hyvä muistaa, että opettajalla on työssään kuitenkin aina jonkinlainen työrooli ja tietyt velvollisuudet. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka opettajalla ei ole varsinaista työasua, liittyy siihen kuitenkin tietynlainen etiketti. On esimerkiksi ihan ymmärrettävää, että opettajan ei ole suotuisaa saapua töihin pikkujouluihin tarkoitetussa lyhyessä hameessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien tulisi käyttää vain tietynlaisia vaatteita ja piilottaa oma persoonansa neutraalin pukeutumisen alle. Jos kokee olonsa mukavaksi vahvassa meikissä ja näyttävämmissä vaatteissa, tulisi sen olla sallittua ilman arvostelua ja ennakkoluuloja. 

Ulkonäköön liittyviä paineita eivät luo pelkästään esimerkiksi oppilaiden vanhemmat, vaan myös opettajat itse. Opettaja-lehden artikkelissa mainitaan Marjo Kamilan (2012) väitöskirja, joka tutkii opettajien suhtautumista omaan sekä kollegojen ulkonäköön. Kamilan mukaan kollegojen negatiivista kommentointia tapahtuu sekä suoraan kasvotusten, että myös selän takana. Hän kertoo myös, että joskus ulkoinen olemus vaikuttaa jopa työnsaantiin. Kyseessä on siis todellakin tärkeä ilmiö, josta on hyvä puhua ääneen. 

                             Kuva: Pixabay

 Lähteet:

Kaskinen, H. (2020). Katsooko peilistä opettaja? Opettaja, 18/2020. 16-19. https://www.opettaja.fi/digilehti/oa1820/16-227

Mattila, A. ja Loponen. J. (2020). “Opettaja sanoi kyllä olevansa ihan kasvatustieteen maisteri eli siis pätevä, mutta se ulkonäkö. Huh!” Opettajien kokemat ulkonäköpaineet ja työyhteisön jäsenten rooli opettajien ulkonäköpaineiden luojina sekä pätevyyden arvioitsijoina. Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro Gradu.