Aikuisten maahanmuuttajien oppimisen vaikeuksien tunnistaminen

Kirjoittajat: Luna Conti ja Anaïs Karpio

Valitsimme tarkastelun kohteeksi Kotouttaminen.fi -blogin, joka käsittelee maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden oppimisen vaikeuksia. Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee Kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen, kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat. Blogin kohderyhmänä voidaan pitää työssään maahanmuuttajia kohtaavat ja kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat. Blogia on kirjoitettu vuodesta 2014 ja uusia kirjoituksia julkaistaan pääsääntöisesti useampi joka kuukausi, joten blogi on hyvin aktiivinen.

Blogin tavoitteena on tunnistaa aikuisten maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden oppimisen vaikeuksia, jotka voivat ilmetä esimerkiksi lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa tai toiminnan ohjauksessa. Tunnistaminen on haasteellista, sillä kieli, kulttuuri ja oppimisvalmiudet menevät monesti päällekkäin. Aihe on myös ajankohtainen, sillä monikulttuuristen opiskelijoiden määrä Suomessa kasvaa tasaisesti, jolloin opiskelijoiden monimuotoisuus sekä erilaiset oppimisen vaikeudet lisääntyvät oppilaitoksissa. 

Blogissa esitetään Tampereen Osaamiskeskuksen tarjoama 10 vaiheen kartoitusmalli, jonka avulla voidaan tunnistaa oppimisen vaikeuksia aikuisilla maahanmuuttajilla:

Tekstissä toteutuu monia hyviä verkkotekstin piirteitä. Blogissa on kuva erityisopettajan kartoitusprosessista sekä kuvat erityisopettajasta ja projektisuunnittelijasta. Lopussa on linkkejä lisäkirjallisuuteen sekä interaktiivinen osio, kommenttikenttä, joka mahdollistaa aiheeseen liittyvän keskustelun, joskaan keskustelua ei juuri ole kommenttikentässä herännyt. Blogin yhteyteen ei ole listattu lähteitä. Blogin aihe on myös selkeästi rajattu, sillä se keskittyy aikuisten maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden oppimisen vaikeuksien tunnistamiseen. Tekstissä käytetty kieli on neutraalia. Teksti on myös hyvin selkeä, kappaleet ovat lyhyitä sekä tekstin ydinasiat ovat tuotu ytimekkäästi esiin, jolloin kohderyhmä tavoitetaan onnistuneesti. Blogin sivuun on listattu muun muassa ajankohtaisia uutisia, ohjeita kommentointiin, koulutus- ja tapahtumamateriaaleja ja aineistoa, sekä tilastoja ja tutkimustietoa. 

Valitsimme juuri tämän blogin tarkastelun kohteeksi, sillä aihe käsittelee tärkeitä alaamme liittyviä asioita. Aihe herätti ajatuksia siitä, miten oppimisen haasteita voidaan tunnistaa maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohdalla, sillä oppimisen haasteet voivat johtua jostakin muusta kuin erityisistä oppimisvaikeuksista. On tärkeää, että koulussa oppimisen haasteet tunnistetaan ja huomataan varhain, jotta oppilaalle saadaan taattua tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä. Erityisesti blogissa kuvatussa erityisopettajan kartoitusprosessi -mallissa käytiin hyvin vaihe vaiheelta oppimisen vaikeuksien tunnistamisen keinoja, joka selkeytti etenemisprosessia. Uskommekin, että erityisesti kasvatusalojen opiskelijat saavat blogista hyviä vinkkejä ja näkökulmia aiheesta tulevaisuuden ammattia varten.

Lähteet: Oppimisvaikeuksien tunnistamisen avulla tuki voidaan kohdistaa oikein - (kotouttaminen.fi)

Koronakriisin vanha uusi normaali

 Käsittelyssämme on Tutkijaliiton blogi. Tutkijaliitto on monitieteinen tutkimustyön harjoittajien rekisteröity yhdistys. Yhdistys julkaisee vertaisarvioitua Tiede & edistys -aikakausilehteä ja omaa kirjasarjaansa, joka kääntää filosofisia teoksia suomeksi, sekä julkaisee uusia, erityisesti käytännöllisen filosofian alaan kuuluvia teoksia.

Blogissa on käsitelty koronavirustilannetta politiikan, taiteen, filosofian ja luonnontieteiden risteyskohdista. Blogista löytyy myös vanhempia postauksia, ajalta ennen Covid-19-pandemiaa. Nämä tekstit käsittelevät hyvinkin erilaisia asioita maahanmuutosta taiteen tilaan kaupungeissa.  Blogista löytyy siis useisiin aiheisiin liittyviä tekstejä, mutta viimeisen vuoden ajalta kaikki tekstit käsittelevät Covid-19-pandemiaa eri näkökulmista.

Blogi nostaa esille kirjoittajien mielestä kiinnostavia teoksia ja esittelee niiden luomia näkökulmia ajankohtaisiin ilmiöihin. Tekstien välillä on kielellistä ja tyylillistä kirjavuutta, sillä niiden kirjoittajat vaihtelevat. Osa teksteistä vaikuttaa olevan lähellä tieteellistä tutkimusta, osa on tiiviitä puheenvuoroja, jotkut vapaamuotoisempaa esseistiikkaa. Tekstejä yhdistää se, että ne hyödyntävät tutkimustietoa. Blogissa erityistä on tutkimustiedon hyödyntämisen laaja-alaisuus, joka heijastelee Tutkimusliiton monitieteistä linjaa.

Perehdyimme Olivia Mauryn, Daria Krivonosin, Minna Seikkulan ja Elisabeth Widen kirjoitukseen Vuosi, jolloin kaikki muuttui ja kaikki säilyi ennallaan. Elämää ylläpitävä työ ja voitontavoittelu Covid-19-pandemian aikana. Teksti väittää, että koronaepidemian vaikutusten esittäminen “uutena normaalina” on harhaanjohtavaa. Artikkelin mukaan kriisi pikemminkin tuo esiin kriisiä edeltäneitä, sukupuoleen ja rodullistamiseen perustuvia valtasuhteita. Sukupuoleen ja rodullistamiseen perustuvien valtasuhteiden korostuminen johtuu siitä, että korona on vahvistanut edelleen yhteiskuntien riippuvuutta niin sanotusta “elämää ylläpitävästä työstä”. Elämää ylläpitävä työ on perinteisesti nähty toissijaisena suhteessa tuottavaan työhön ja sen työvoimassa korostuu yhteiskunnan marginalisoidun ryhmät. Esimerkiksi hoitotyön heikot työolot ja palkkaus ovat nousseet esiin nyt, kun yhteiskunta joutuu huolehtimaan sairaanhoidon kantokyvystä. Rodullistaminen näyttäytyy kirjoittajien mukaan koronakeskustelussa “syntipukkilogiikkana”. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla on vastaanottokeskusten olosuhteista johtuen heikommat mahdollisuudet suojautua koronavirustartunnoilta, mutta siitä huolimatta heitä syytä viruksen levittämisestä. Vastaava tilanne kuvaa yleensä ottaen esimerkiksi palvelu- ja hoiva-alan työntekijöitä, joilla ei ole mahdollisuutta etätöihin.

Kirjoittajat ovat tehneet omia havaintojaan ja tutkimusta liittyen siirtolaisuuteen ja hoivatyöhön vuoden 2020 aikana ja esittävät usein tekstissä jonkin konkreettisen esimerkin väitteilleen. Kun he esimerkiksi puhuvat siirtolaistyövoimasta ja sen ongelmista siirtolaistaustaisille työntekijöille, antavat he esimerkiksi tapauksen, jossa suomalainen yhtiö tuomittiin ihmiskaupasta. Näin he tukevat väitettään antamalla konkreettisia esimerkkejä kuinka korona-pandemia on tuonut jakoa työtätekevien välille. 

Kirjoittajat käyttävät useita erilaisia lähteitä tekstinsä ja väitteidensä tukena. Lähteisiin viitataan tekstin sisällä ja sen lisäksi, että lähteinä toimivat niin kirjat kuin lehtiartikkelit, ovat lähteet monikielisiä. 

Teksti on hyvin jäsenneltyä ja sisältää useita väliotsikoita, jotka helpottavat tekstin nopeaa läpikäymistä. Teksti ei kuitenkaan sisällä ollenkaan valokuvia, kaavioita tai muuta, joka katkoisi tekstiä tai herättäisi lukijan mielenkiinnon. Otsikko kuitenkin herättää lukijan mielenkiinnon pienellä vastakkainasettelulla ja jo alussa pureudutaan hyvin tekstin väitteeseen. Teksti voisi kuitenkin sisältää jotain, joka toisi tekstin lukemiseen helppoutta ja vaihtelevuutta pitkien ja paljon käsitteitä sisältävien kappaleiden joukkoon. 

Useissa verkossa löytyvissä blogeissa on myös mahdollisuus nähdä kuka tekstin on kirjoittanut, sillä tekstin oheen on liitetty kirjoittajasta tai kirjoittajista henkilökuva. Meidän lukemassamme tekstissä tätä mahdollisuutta ei ollut, eikä muissakaan blogin teksteissä. Tämä ei tee tekstistä niin helposti lähestyttävää, vaan jättää sen lukijalleen hieman kaukaiseksi. Teksti ei myöskään hyödynnä verkkotekstin mahdollisuutta, jossa tekstin sisällä lähteisiin viitatessa voisi laittaa linkin suoraan viitattavaan aineistoon. Toisaalta, linkit sijaitsevat lähdeluettelossa, eli alkuperäisiä lähteitä on mahdollista tarkastella suoraan tekstistä. 

Teksti tuntui aluksi hyvin vaikeaselkoiselta ja se sisälsi paljon uusia käsitteitä. Läheskään kaikkia käsitteitä, jotka olivat oleellisia tekstin ymmärtämisen kannalta ei avattu ja se vaikeutti tekstin ymmärtämistä. Tekstin toisessa kappaleessa esiintyvät käsitteet uusintava ja elämää ylläpitävä työ tuodaan esille, mutta niitä ei juurikaan avata lukijalle. Siksi jo tekstin alussa voi helposti syntyä vaikutelma, että teksti on vaikea ymmärtää, vaikka siihen paneutuessa sen väite on kuitenkin ymmärrettävissä.

Tilastotieteellä yhteiskunnan epäkohtia vastaan

Kirjoittajat: Emmi Kyllönen ja Venla Koskela

             Caroline Criado Perezin uutiskirje jatkaa tämän Invisible women (Näkymättömät naiset) -kirjan työtä ja paneutuu viikoittain ajankohtaisiin aiheisiin, jotka käsittelevät sukupuolidataa, sen puutetta ja näiden ilmiöiden vuoksi syntynyttä lopputulosta, joka ei ota huomioon naisten näkökulmaa ja  tarpeita, vaan pitää miestä “vakiokappaleena”. Yhteiskuntaamme kuvaava ilmaisu on seuraavanlainen: “mies on ihminen ja nainen on nainen”. Criado Perez selventää kirjassaan, kuinka maailma on rakennettu miehen tarpeita varten ja miesten näkökulmasta. Tälläisessä asetelmassa suuri osa eletystä elämästä, naisten elämistä, jää näkymättömiin. 

Criado Perezin kirja keskittyy sukupuolidatan puutteiden korjaamiseen. Sukupuolidatalla Criado Perez viittaa siihen tietoon, joka liittyy erityisesti tiettyyn sukupuoleen. Historiallisesti tietoa on kerätty pääasiassa miehistä, jolloin naiset ovat jääneet näkymättömiksi. Mikäli emme kerää tietoa eri sukupuolista ja erittele ja vertaile kyseistä dataa keskenään, ei yhteiskuntamme epätasa-arvoisuutta voida osoittaa selkeästi. Perezin kirja ja blogi kokoaa yhteen kaikkia niitä pieniä ja suuria epäkohtia, joihin törmäämme päivittäin tai joista emme vielä edes tienneet.

(Kuva blogista)

                Criado Perez on ammatiltaan toimittaja. Tämä näkyy hänen kiinnostavissa sanavalinnoissa sekä siinä, kuinka hän puhuttelee lukijoita. Hän on valmistunut talouslinjalta (London School of Economics) ja hämmästyttää lukijoita sillä, kuinka talous- ja tilastotieteestä voi kirjoittaa humoristisella, lukijan mukaansatempaavalla otteella. Hänen huumorinsa keskittyykin yhteiskunnassamme, tieteessä ja politiikassa luonnollisesti esiintyvien ironisten piirteiden osoittamiseen. 

                Uutikirjeen tilata sähköpostiin, helpottaen sen seuraamista. Criado Perez avaa omaa elämäänsä, jopa päiväkirjamaisesti, mutta muistaa myös jokaisessa postauksessa viitata ja ottaa kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin. Hän viittaa paljon muihin teksteihin ja yleisiin puheenaiheisiin kuten uutisiin, uusiin tutkimustuloksiin sekä muiden mielipidekirjoituksiin. Niin kuin kirjassa, myös blogissaan Criado Perez jaksaa päivittää alati muuttuvaa tieteen maailmaa lukijoilleen.  Vuoropuhelutyyppistä viestintää tukevat hänen Instagram- ja Twitter-tilinsä. Criado-Perezin tuttavallinen ja lämminhenkinen tapa kirjoittaa luo läheisen suhteen lukijan ja kirjoittajan välille.  Myös hänen tapansa käyttää paljon kuvia ja meemejä postauksissa luo rentoutta vakavien asioiden käsittelyyn. Aivan niin kuin kävisi kaverin kanssa läpi maailman epäreiluutta kyllästyneenä ja sarkastisesti naureskellen. Toisaalta tämä kaveri sarkasmin ohessa esittää kylmiä faktoja. Loistava tyyppi siis.

(Kuva Criado Perezin instagramista)

                Vaikka toivomme, että blogia (ja kirjan) lukisi jokainen, on selvää, että blogin löytävät helpoimmin ne, jotka ovat lukeneet kirjan tai muuten tietävät Criado Perezin. Lukijoita lienevät siis enimmäkseen naiset. Kuten Criado Perez itse toteaa Invisible Women (2020) -kirjassaan, miehet eivät juuri kuuntele naisten sanomaa. Niinpä juuri päättävissä asemissa olevat miehet, tuskin lukevat Criado Perez’n kirjoituksia, vaikka juuri heidän olisi tärkeä ottaa vastuu. Kiitos kuuluu toki kaikille miehille, jotka ovat kirjan lukeneet ja jatkavat tasa-arvokamppailua. 

                Yksi blogin postauksista on pakko nostaa tässä vielä esiin. Myös Suomi on päässyt “Gender data gap of the week”-osioon. Osiossa Criado Perez ottaa viikoittain esille ajankohtaisen ilmiön, jossa tulee selkeästi ilmi miesolettama tai sukupuolidatan puute. Suomalaiset olivat saaneet uusia tutkimustuloksia krapulan kampittamisesta.Tutkijat väittävät löytäneensä parannuskeinon kankkuseen, mutta hupsis, naiset on jätetty tyystin tutkimuksen ulkopuolelle. Kaikki tutkimukseen osallistuneet 19 koehenkilöä olivat tietenkin miehiä. Mutta eihän tuollainen krapulan tutkimus ole niin vakava asia, eikö? Criado Perez on kirjassaan selvittänyt aikaisemmin lääketieteen taipumusta tutkia lääkkeiden ja hoitojen vaikutusta ainoastaan miespotilaisiin, mikä johtaa tilastollisesti merkittävästi naisten suurempaan kuolleisuuteen toimimattomien lääkkeiden ja väärin annosteltujen lääkemäärien vuoksi. Ja taas huomattiin, ettei kyseessä ollutkaan niin hassunhauska lipsahdus.

Suomen lapsus on luettavissa seuraavan linkin kautta:

http://newsletter.carolinecriadoperez.com/issues/invisible-women-default-male-hangovers-274639

                Rakas lukija, olet nyt tutustunut Caroline Criado Pereziin ja ehkä selannut hänen blogiaan. Toivon hartaasti, että kaivat myös hänen kirjansa esiin. Se löytyy näppärästi myös äänikirjana monesta eri palvelusta. Criado Perezin blogi osoittaa, kuinka tilastolliset totuudet tukevat käsitystä siitä, että maailma on suunniteltu miehiä varten. On vaarallista, kun yli puolet maailman väestöstä unohdetaan. 

Lähteet: 

Criado Perez, C., (2020) Invisible Women, Exposing data bias in a world designed for men, Random House UK, suom. Näkymättömät naiset

Criado Perez, C., blogi, e-lähde: http://newsletter.carolinecriadoperez.com/

Martin Paasin rahablogi (Miikka H. ja Henna J., Ellinooran ryhmä)

Martin Paasi on Nordnetin talousasiantuntija, joka kirjoittaa blogia taloudesta ja sijoittamisesta sekä muista ajankohtaisista aiheista. Nordnet on pohjoismainen osake- ja rahastovälittäjä, joka on perustettu Ruotsissa vuonna 1996. Blogin mielipiteet on Nordnetistä riippumattomia. Paasilla on työhistoriaa myös muissa rahoitusalan yrityksissä, minkä lisäksi hän toimii tällä hetkellä Suomen Ekonomit ry:n puheenjohtajana. Paasi nimeää osaamisalueikseen rahoitusmarkkinat, rahoitusmarkkinoiden tuotteet ja organisaatiot.

Blogin ulkoasu on hyvin pelkistetty. Artikkelit on jaettu erilaisiin kategorioihin, mikä helpottaa tekstiin asennoitumista. Kategoriat helpottavat myös tekstin sisällön hahmottamista, sillä otsikot eivät aina kerro sitä kovin tarkasti. Artikkeleissa ei juurikaan käytetä kuvia visualisoimaan asioita, vaan ainoat kuvat ovat artikkeleiden kansikuvia. Nämä kansikuvat ovat pääsääntöisesti Martin Paasin kasvokuvia, osa niistä mustavalkoisina. Blogitekstien pituudet ovat hyvin tyypillisiä ja niissä edetään melko nopeasti.

Blogitekstien sisältö on asiapainotteista tekstiä talouteen ja sen ylläpitämiseen liittyvistä asioista sekä ajankohtaisten teemojen, kuten Suomen finanssipoliittisten päätösten, kommentointia. Paasi painottaa usein pitkäjänteistä pitkän aikavälin sijoittamista ja muistuttaa usein korkoa korolle -ilmiöstä. Korkoa korolle -ilmiössä pienelläkin summalla voi pitkällä aikavälillä päästä suuriinkin voittoihin. 

Blogien aiheet ovat kategorioitu ja nämä kategoriat ovat näkyvissä eri blogien otsikoiden lähellä. Tässä yleisimpiä kategorioita ja esimerkkitekstejä niihin:

1) Säästäminen ja sijoittaminen

• Megatrendirahastot ja Äitiyspakkaukseen osakesäästötili?

2) Talouden trendit ja ilmiöt

• Iskeekö inflaatio? ja Terveiset eläkejärjestelmän ylipapeille

3) Ajankohtaista pörssissä

• GameStop ja USA:n presidentinvaalit ja Veikkaus

4) Arjen säästövinkit

• Sijoittaminen viisikymppisenä ja Sijoittaminen on kansalaistaito

Erityisesti Säästäminen ja sijoittaminen -kategoria aiheuttaa paljon keskustelua alustalla. Syynä voi olla se, että tekstit aiheuttavat lukijoissa paljon kysymyksiä aiheeseen, kuten ETF-rahastoihin, liittyen. Säästämisen ja sijoittamisen tekstit myös haastavat lukijoiden perinteistä ajattelua siitä, että säästäminen on vain rikkaiden etuoikeus.

Blogin kieliasu on pyritty kirjoittamaan asiallisesti ja ymmärrettävästi, mutta teemat ovat kuitenkin sen verran haastavia, että tekstin ymmärtäminen vaatii jonkin verran tietämystä aiheesta etukäteen. Paasin kirjoittamistyyli on keskustelua herättävää sekä osin jopa provosoivaa. Paasin mielipiteet on hyvin suoria ja eräänkin tekstin otsikossa väitetään suoraan, että “treidaaminen ei kannata”.

Mielestämme Paasin blogitekstit ovat hyvin mielenkiintoisia ja tarpeeksi lyhyitä, että niitä jaksaa lukea ja tiedon sisäistää hyvin. Vaikka blogin ulkoasu on selkeä ja helppolukuinen, ulkoasua parantaisi esimerkiksi tekstin sisällä olevat kuvat. Nämä kuvat auttaisivat myös hahmottamaan isoja vaikeita asioita, joita teksteissä käsitellään.

Lähteet

https://www.nordnet.fi/blogi/author/martin-paasi/

Psykologista tutkimustietoa Instagramissa (Sara & Maija)

Valitsimme tehtävässä tarkasteluun Instagram -sivuston. Havaintojemme mukaan tällä hetkellä valtavirrassa ja suosiossa oleva Instagram tarjoaa virkistävää ja uutta näkökulmaa tieteellisen tiedon esille tuomiseen tavoittaen helposti laajan lukijakunnan. Omaa nimeään kantavaa Instagram -sivua ylläpitävä Emmi Arponen on koulutukseltaan fysioterapeutti ja aikuiskouluttaja ja opiskelee psykologiaa sekä terveystieteitä. Hänen monitieteellinen näkökulmansa ihmisten terveyteen heijastuu hänen Instagram postauksissaan, joissa käsitellään ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista. Hänen sivunsa keskittyy perinteisemmän psykopatologisen näkökulman sijaan tuomaan esiin positiivisen psykologian teemoja, jossa keskiössä on ihmisten voimavarojen ja vahvuuksien tukeminen.

Arposen Instagram -sivustolla tieteellinen tieto yhdistyy sujuvasti esteettisesti kauniiseen visuaaliseen kuvasisältöön, mikä tekee sivustosta lukijoita houkuttelevan. Postauksissa käytetty kieli tekee hyvinvoinnin teemoista kaikille ymmärrettäviä välttäen vaikeaa terminologiaa. Psykologia on ihmisiä lähelle tuleva tieteenala, jossa tieteellisen tiedon ollessa puutteellista arkiajattelu ohjailee helposti ihmisten käsityksiä. Arposen Instagram -sivustolla keskeisessä roolissa on arkiajattelussa syntyneiden vääristymien korjaaminen tieteellisesti tutkitulla tiedolla.

Sivuston luotettavuuden kannalta relevanttia on paitsi Arposen oma asiantuntijuus hänen käsittelemistään aiheista, myös hänen käyttämänsä tieteelliset objektiiviset lähteet, jotka ilmoitetaan selkeästi postausten kommenttiosuuksissa. Postauksissa epäselväksi jää kuitenkin, mikä tiedosta on lainattu lähteestä ja mikä on Arposen omaa ääntä. Tämän lisäksi postauksiin on kerätty tietoa useammasta lähteestä, jolloin ilman tekstin sisäisiä lähdemerkintöjä lukijaa hämmentää, mikä tieto on poimittu mistäkin lähteestä. Instagram tieteellisen tiedon julkaisualustana on kehittänyt omia normeja liittyen lähdemerkintöihin. Arposen käyttämä lähdemerkintätyyli on hyvin yleinen muillakin tieteellistä tietoa jakavilla Instagram-tileillä. Luotettavuuden kannalta pitäisin merkittävänä myös sivustolla hyödynnettyä kommenttikentässä tapahtuvaa vuorovaikutusta sivuston ylläpitäjän ja lukijoiden välillä, jolloin esitettyjä tietoja on tarvittaessa myös mahdollista kyseenalaistaa tai täydentää. 

Tarkempaan tarkasteluun valitsimme sivustolta henkisen väkivallan vaikutuksia hyvinvointiin käsittelevän postauksen. Postaus on rakennettu sivustolle tyypilliseen tapaan esittämällä aluksi väite, jonka mukaan henkisen väkivallan merkitystä hyvinvointiin vähätellään, eikä tietoa ole riittävästi. Väitteen jälkeen postaukseen on koottu faktatietoa henkisestä väkivallasta. Julkaisun argumentit ja kielenkäyttö ovat niin helposti ymmärrettäviä, että aiheen täysin vieraaksi kokeva lukijakin saa monipuolisen käsityksen henkisestä väkivallasta. Arponen ei esitä mustavalkoisia väitteitä, vaan korostaa henkisen väkivallan kompleksista ja moniulotteista luonnetta. Lähteitä on riittävästi ja monipuolisesti julkaisun pituuteen verrattuna. Tekstin sisään ei ole kuitenkaan merkitty, mikä tieto on poimittu mistäkin lähteestä. Huomiota kiinnittää myös epämääräinen viittaus tutkimukseen, jossa mainitaan tutkimuksen vuosiluku, mutta ei tekijää. Tämä vaikeuttaa tutkimuksen löytämistä kommenttiosioon merkityistä lähteistä.

Mielestämme Arponen onnistuu hyvin postauksessaan tuomaan esiin henkisen väkivallan vakavuutta siten, että sitä mahdollisesti ennakkoluuloisestikin suhtautunut lukija ymmärtää henkisen väkivallan vakavuuden. Loppujen lopuksi luulemme, että Arposen motiivi onkin tavoittaa postauksella tällaisia henkilöitä ja pyrkiä vaikuttamaan juuri heidän asennoitumiseen henkistä väkivaltaa kohtaan. Lukijalle jää koherentti käsitys yhteiskunnassa vallitsevista asenteista henkistä väkivaltaa kohtaan ja argumenteista näitä asenteita vastaan. Arponen on onnistunut kokoamaan laajasta aiheesta hyvin kattavan tietopaketin tiivistämällä viimeaikaista tutkimustietoa, terveysvaikutuksia ja henkisen väkivallan seurauksia yhteen postaukseen.

 XKV0201, Jukka, Lauri ja Harri

Tekoälykkäät tunnetaidot

Tivi on Alma Talentin omistama IT-alan aikakauslehti, jossa kirjoitetaan ajankohtaisista tietotekniikan ja liiketoiminnan aiheista. Tivin artikkelit ovat tyyliltään viihteellisiä ja muillekin kuin alan asiantuntijoille suunnattuja, vaikka artikkelien pohjana on usein tieteellistä tutkimusta. Alma Talentin päätoimittaja Harri Junttila kirjoittaa artikkelissaan, “Kasvoista ei saa kunnon datasettiä - Tunteita tulkitseva tekoäly tarvitsee tiukkaa sääntelyä”, tekoälyn tulevaisuudesta kasvojentunnistuksessa ja sen mahdollisista uhkista aikaisempien tutkimusten ja keskusteluiden pohjalta. Harri Junttila on kokenut toimittaja tietotekniikan ja talouden alalla.

Junttila kertoo artikkelissaan Hongkongissa kehitetystä 4 Little Trees -järjestelmästä. Järjestelmän kehittäjät väittävät, että se pystyy tarkkailemaan oppitunneilla lasten tunnetiloja, mittaamaan motivaatiota ja jopa ennustamaan koulumenestystä. Väite on aika hurja ja väkisinkin nostaa mieleen Kiinassa käytettyä kasvojentunnistusohjelmaa kansalaisten tarkkailemiseen. Onko järjestelmässä potentiaalia opetuksen auttamisessa? Saisiko opettajat työkalun havaitsemaan motivaation puutteesta kärsivää opiskelijaa ja tätä kautta yrittää tekemään tarvittavia toimenpiteitä oppilaan auttamisessa? Olisko järjestelmästä apua paljon kaivattuun yksilöityyn opetukseen, joissa isot  luokan oppilasmäärät aiheuttavat oppimisvaikeuksia, vai toisiko järjestelmä Kiinan kasvojentunnistus ohjelman kaltaisia dystooppisia piirteitä, jossa oppilaat olisi ennalta jaettu “menestys kasteihin”.

Junttila viittaa artikkelissa tekoälyn ja biometriikan tutkijan Kate Crawfordin, joka Nature-lehden kolumniin. Crawford kirjoittaa näin: “Yhä myydään ohjelmistoja, jotka vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin ilman selvästi dokumentoitua itsenäisesti auditoitua todistetta vaikuttavuudesta. Työnhakijoita arvioidaan epäreilusti, koska heidän ilmeensä tai äänensävyt eivät käy yhteen työntekijöiden kanssa” (lainauksen suomennos, Harri Junttila).

Tekoäly tulkitsee sille annettuja parametrejä ja yleensäkin niitä arvoja mitä sille on annettu. Se ei sinänsä kerro yhtään enempää kuin juurikin sen mitä esim. kasvojen tunnistus ohjelmaan on sisällytetty. Eli jos esim. pitäisi vertailla eri kasvontunnistus ohjelmistojen toimintaa ja tuloksia, pitäisi algoritmien ja ohjelmistojen olla samoja, jotta vertailut olisivat validit. Tekoäly kyllä pystyy tulkitsemaan ilmeitä ja eleitä sille annetuilla muuttujilla, mutta epäilen hieman että se pystyisi tunteita tulkitsemaan ilman sensoreita aivojen alueella. Tosin ilmeiden perusteella kyllä voidaan jotain päätelmiä tehdä. Nämä rodulliset eroavaisuudet vaatisivat kaikilta eri “ihmisroduilta” saman määrän tutkimusta ja vertailua, sekä myös kulttuuriset ja kasvatukselliset erot huomioon ottaen.

Tekoäly on nykypäivänä kaikkien huulilla ja siitä puhutaan lehdissä, radioissa ja huoltoaseman kahvipöytäkeskusteluissa. On väistämätöntä, että ihminen on tänä päivänä tekemisissä tekoälyn kanssa kymmeniä, ellei satoja kertoja päivässä, tiedostaen tai tietämättä. Esim. chat -bot sovellukset kertovat sinulle alustavasti vastauksia vain ja ainoastaan niihin kysymyksiin mitä ohjelmalle on kirjoitettu tai eri hakusanojen välille laitettu linkkejä. Periaatteessa chat- botista saa hyvinkin “älykkään” kirjoittamalla sinne esim. 3000 vastausta eri kysymyksiin, mutta mitään sovellettuja vastauksia se ei vielä voi antaa. Myös hakualgoritmit mainontaan ovat jonkinlaista tekoälyä, jolloin hakukone tekee käyttäjästä tietokantaa ja tutkiin käyttäjän mieltymyksiä. Mainonta sitten kohdennetaan hakujen mukaan. Lisäksi esim. robotti -imurit ja vastaavat ruohonleikkurit voitaisiin laskea tekoälyn piiriin. Nämä laitteet toimivat sensoreiden mukaan tietyillä algoritmeillä ja liikkuvat systemaattisesti näiden mukaan. Näin varmasti tulevaisuuden kulkuneuvot voivat myöskin tehdä.

Mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä? Tekoäly on avannut valtavasti mahdollisuuksia ihmiskunnalle ja kohentanut elintasoa, mutta sitä ei ehkä tutkimatta tulisi implementoida kaikkeen mahdolliseen ihmiseen liittyvään toimintaan. Esimerkiksi juurikin tunteet ovat välillä hyvin monimutkaisia, niin monimutkaisia, ettei tunteiden kokija niitä välttämättä edes ymmärrä niitä siinä hetkessä. Jos ihminenkään ei täysin ymmärrä aina omia tunteitaan, pystyykö siihen tekoälykään?

Lähteet

Harri Junttila, 2021. “Kasvoista ei saa kunnon datasettiä - tunteita tulkitseva tekoäly tarvitsee tiukkaa sääntelyä”. Tivi.fi artikkeli. 

URL: https://www.tivi.fi/uutiset/kasvoista-ei-saa-kunnon-datasettia-tunteita-tulkitseva-tekoaly-tarvitsee-tiukkaa-saantelya/f2bbe43a-6960-4439-a51d-f2089b0b9ac5

Tutkittua varhaiskasvatuksesta

Liina ja Johanna (Ellinooran ryhmä)

TVK tutkittua varhaiskasvatuksesta on alan intohimoisten osaajien ylläpitämä blogi, joka pyrkii jakamaan ajankohtaisia ja kiinnostavia tutkimustuloksia alalta tavalla, joka on tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Tiedon jakamisen lisäksi blogi pyrkii inspiroimaan ja herättelemään lukijoita niin, että nämä innostuisivat tutkimaan aiheita lisää.

Mistä on kyse?

TVK tutkittua varhaiskasvatuksesta on tiedettä popularisoiva blogi. Sen tarkoituksena on julkaista varhaiskasvatusalan tutkimustietoa tavalla, joka on helppo ymmärtää. Blogia ylläpitää kolmen hengen työryhmä, jolla on intohimo tehdä pienten ihmisten elämästä, arjesta ja opettamisesta laadukkaampaa. Blogia julkaistaan ahkerasti, nimittäin joka perjantai, pitäen vapaata ainoastaan jouluna ja heinäkuussa.

Työryhmään kuuluu Suvi Kettumäki, varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen maisteri, jolla on intohimo päiväkotielämän parantamisessa. Työryhmän toinen jäsen on Samuli Ranta, tutkijatohtori ja luennoitsija, joka on kiinnostunut oppimisprosessista erityisesti lapsen kokemuksesta ja oppimisilmapiiristä. Työryhmän kolmas ja viimeinen jäsen, Karoliina Seppänen, varhaiskasvatuksen freelancer kouluttaja, varhaiskasvatuksen maisteri, sekä VEO-opiskelija. Hänen kiinnostuksensa piilee varhaiskasvatuksen laadun kehittämisessä. Yhdessä he vastaavat blogin ylläpidosta, yhteistyöstä vierailevien kirjoittajien kanssa sekä tietysti julkaisujen kirjoittamisesta. 

Blogin ylläpitäjien lisäämien kirjoitusten lisäksi blogissa keskeisessä roolissa ovat niin sanotut “vieraskynät”, erilaiset asiantuntijat ja tutkijat, jotka kirjoittavat oman asiantuntemuksensa puitteissa blogiin julkaisuja varhaiskasvatukseen liittyen.

Blogi-kirjoitusten lisäksi blogissa on “Myyräjoukko selvittää” -osio. Tässä osiossa varhaiskasvatuksen asiantuntija ryhmä selvittää varhaiskasvatuksen ilmiöitä erilaisten selvitysten muodossa ja julkaisee tulokset blogissa tarkoituksenaan inspiroida ja saada ihmisiä tutkimaan aihetta lisää.

Blogin tiiviin julkaisutahdin ja monipuolisen, laadukkaan kirjoittajakunnan ansiosta blogi kykenee julkaisemaan ajankohtaista, tuoretta tutkimustietoa. Tämä näkyy esimerkiksi viimeisen vuoden aikana julkaistuissa kirjoituksissa, joissa toistuvana teemana on epävarmojen olojen (covid-19) vaikutukset, mielenterveyden turvaaminen ja vuorovaikutuksen tärkeys. 

Blogi on siis kallisarvoinen niille kasvatusalan ihmisille, joita kiinnostaa kehittää itseään tai työympäristöään tuoreimmilla alan tutkimustuloksilla ja soveltaa niitä käytännössä. Blogi sopii myös kriittisimmille lukijoille, jotka eivät vain luota kirjoittajan sanaan, sillä jokaisen kirjoituksen loppuun on lisätty lähteet kirjoituksessa käytetyistä tutkimuksista. Halutessaan asiaan voi siis paneutua itsenäisesti syvemmin, sillä tutkimukset on tuotu helposti saataville. Kirjoittajan luotettavuutta lisää myös se, että jokainen vieraskynä esitellään blogin ylläpitäjien toimesta ennen kirjoituksen julkaisua ja kirjoittajien valinnoissa käytetään kriteerejä, jotka tekevät valituista kirjoittajista pääasiassa oman alansa asiantuntijoita tai aktiivisia tutkijoita, joilta saadaan ensikädentietoa kirjoitusten tutkimuksista.

Tarkempaa tutkimista

Tutustuimme tarkemmin Pekka Mertalan kirjoitukseen “Netti toimii, jos ei oo liian kaukana netistä” Alle kouluikäisten lasten käsityksiä digitaalisista teknologioista ja niiden toimintaperiaatteista. Kirjoitus julkaistiin 29.marraskuuta 2019 eli maailmalla jylläävä pandemia ei ole vielä vaikuttanut tutkimukseen sen tekohetkellä.

Teksti käsittelee sitä, miten alle kouluikäiset lapset käsitteellistävät ja hahmottavat digitaalisia teknologioita sekä niiden toimintaperiaatteita. Mertalan kirjoitus perustuu kahteen tutkimusartikkeliin, joissa hän on tutkinut, miten lapset käsitteellistävät ja hahmottavat digitaalista toimintaympäristöään. Mertalan tutkimuksessa perehdyttiin erityisesti lasten käsityksiin ubiikista eli jokapaikan tietotekniikasta ja internetistä. Tutkimus toteutettiin usealla eri tavalla, haastatteluin, kuvatuetuin haastatteluin sekä lasten piirustuksia tutkimalla. Tutkimuksen lopputuloksissa Mertala toteaa lasten olleen hyvin tietoisia siitä mistä he oppivat teknologiaa, vanhemmilta ja sisaruksilta sekä muilta läheisiltä. Tämä oppiminen on ollut tietoista lasten opettamista tai tiedostamatonta, eli lasten omaa havainnointia siitä miten, missä ja mihin teknologiaa käytetään. Tämä havainnointi tapahtui seuraamalla vanhempia tekemässä töitä tai ratkaisemassa teknologiaan liittyviä ongelmia. 

Mertala haluaa korostaa, että lasten teknologisen tietämyksen selvittäminen on tutkijoiden lisäksi myös varhaiskasvatuksen työntekijöiden tehtävä. VASUn eli varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja ESIOPSin eli esiopetussuunnitelman perusteet edellyttävät, että varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten TVT-osaamista mm. tutustumalla erilaisiin TVT-välineisiin. Tämän tukemisen sekä uusien tietojen ja taitojen opettamisen lähtökohtana on lasten olemassa olevan osaamisen ja ymmärryksen kartoitus. Omasta tutkimuksestaan Mertala haluaa nostaa esiin sen, että varhaiskasvatuksen pedagogiikassa löytyy digitaalisten teknologioiden käsittelyyn jo olemassa olevia menetelmiä, kuten esimerkiksi piirtäminen, lukeminen ja askartelu. Eli aina ei tarvita digitaalisia laitteita siihen, että opetetaan lapsille digitaalisuudesta tai tutkitaan sitä. Toiseksi Mertala haluaa kiinnittää huomion siihen miten paljon lapset oppivat aikuisten mallista ja ohjauksesta sekä tietoisesta että tiedostamattomasta. Esimerkiksi lasten varhaiskasvatukseen sisään kirjaamisessa voitaisiin samalla kertoa lapselle mitä teknologiaa siinä tilanteessa hyödynnetään. Kolmanneksi Mertala toteaa, että tekniset ongelmat voitaisiin uudelleenkehystää pedagogisiksi resursseiksi. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kun varhaiskasvatuksen työntekijät kohtaavat työpäivän aikana teknologisen ongelman, jota he sitten yrittävät korjata, lapset voitaisiin ottaa siihen mukaan ja sanallistaa lapsille mitä tämän ongelman ratkaiseminen edellyttää ja miksi kyseistä asiaa tarvitaan varhaiskasvatuksessa. Esimerkkinä Mertala mainitsee katkonaisen internetyhteyden ja sen korjaamisyritysten yhteydessä lasten kanssa yhdessä pohdinnan siitä, millaisia teknisiä ratkaisuja internetyhteyden toimiminen vaatii ja mihin sitä internetiä tarvitaan. 

Mertalan blogitekstissä onkin monta tärkeää ja edelleen, näin 1,5 vuotta myöhemmin, ajankohtaista tutkimustulosta ja vinkkiä siihen miten teknologiakasvatusta voidaan upottaa varhaiskasvatuksen kokopäiväpedagogiikkaan. Nämä vinkit ovatkin näppärä keino saada lukija pohtimaan myös omaa työtänsä ja miten näitä voisi hyödyntää juuri siinä lapsiryhmässä, jossa työskentelee. Teknologiakasvatuksen ja TVT-taitojen opettaminen ja harjoittelu ei siis tarvitse olla mikään oma erillinen opintokokonaisuus, jossa istutaan laitteiden ääressä, vaan osa jokapäiväistä lasten kanssa ja lapsilähtöisesti tapahtuvaa ihmettelyä ja yhdessä tekemistä. Vaikka TVT-taidot, niiden kehittymisen tukeminen ja taitojen opettaminen ovat osa tämän päivän varhaiskasvatusta, se on varhaiskasvatuksessa suhteellisen uusi aihealue. Tämä teema on ollut työntekijöiden huulilla viimeiset vuodet, monien muiden tärkeiden teemojen rinnalla, ja aihe-alueena sellainen, joka ei välttämättä ole kaikille työntekijöille vahvuus. Sen lisäksi siis, että tarvitaan tutkimusta siitä miten lapset oppivat ja ymmärtävät teknologiaa, tarvitaan myös koulutusta siihen, miten näitä taitoja lapsille opetetaan. 

Kootut ajatukset

Sisältönsä puolesta blogi on laadukas, sillä sen kirjoittajat ovat alan asiantuntijoita. Parhaassa tapauksessa kirjoittaja on oman tutkimuksensa tekijä, joten tämä varmasti ymmärtää tutkimuksensa ja kykenee siten tarjoamaan mahdollisimman virheetöntä tietoa helposti ymmärrettävällä kielellä. Lisäksi jokainen kirjoittajan taustat on erikseen esitelty ennen kirjoitusta ja kirjoituksen lopussa on siinä käytetyt lähteet ja tutkimukset. Tutkimukset ja teemat ovat ajankohtaisia. Blogi on myös matalan kynnyksen lähestymistapa tutkimusten maailmaan ja sen avulla pääsee nopeasti käsiksi tutkimuksen ytimeen ja tuloksiin lukematta koko tutkimusta. Toisaalta helppolukuinen teksti toimii kiinnostuksen herättelijänä ja sen myötä on helpompi sukeltaa tutkimaan aihetta lisää.

TVK on siis erityisesti varhaiskasvatusalaa opiskeleville tai jo alalla työskenteleville sopiva blogi. Blogi tarjoaa lukijoilleen tuoretta tutkimustietoa alalta kielellä, jota on helppo ymmärtää ja joka on esitetty niin, että tutkimuksen soveltaminen käytännön tasolla on tehty myös helpoksi.  Lisäksi Blogi sopii niille, jotka haluavat tutkia alaa lisää, sillä blogi tarjoaa sekä linkit kirjoituksissa käytettyihin tutkimuksiin ja lähteisiin että blogin asiantuntijatiimin tekemiä tutkimuksia, joista kiinnostunut voi suoraan aloittaa omat tutkimuksensa. 

Lähteet:

https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/

https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2019/11/29/netti-toimii-jos-ei-oo-liian-kaukana-netista-alle-kouluikaisten-lasten-kasityksia-digitaalista-teknologioista-ja-niiden-toimintaperiaatteista/

kuvilla CC0 -lisenssi