Podcast-jakso karvaturrien ystäville (Helmi J. ja Vilma M. Päivin ryhmä)

       

Koira on ihmisen paras ystävä ja lemmikki on monelle perheenjäsen siinä missä äiti tai veli. Otamme tehtäväksemme huolehtia tästä uskollisesta eläimestä kaikissa tilanteissa. Jos perheeseesi kuuluu jo pieni tai suuri hännänheiluttaja tai olet miettimässä sellaisen hankkimista, kannattaa ehdottomasti jatkaa lukemista. 

Valitsimme tämän blogipostauksen tarkastelun kohteeksi Utelias mieli –podcastin jakson “Ahdistuuko koira samoista asioista kuin ihminen?”. Jakson aihe herätti meissä molemmissa suurta kiinnostusta, sillä molempien perheisiin kuuluu pieni ja äärettömän söpö karvaturri. 

Utelias mieli on Helsingin yliopiston podcast, joka käsittelee “Tiedettä tunteella”. Jokaisessa jaksossa on vieraana eri tieteenalojen asiantuntijoita. Jaksoissa keskustellaan kunkin tieteenalan polttavasta aiheesta rennolla otteella. Aiheina ovat muun muassa ilmastonmuutos, uni ja tekoäly.  

Podcast soveltuukin hyvin tieteestä kiinnostuneelle arkiajattelijalle. Jakso “Ahdistuuko koira samoista asioista kuin ihminen?” käsittelee koirien geeniperimää ja sen avulla tehtävää tutkimusta. Koska tämänkin jakson aihetta lähestytään ja käsitellään yleiskielellä ilman liiallista vakavuutta, on koiraihmisten helppo pysyä mukana. Ei siis kannata pelätä, että puhe geeniperimästä menisi yli hilseen.  

                                             

Jakson vieraana oleva molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi kertoo tutkimuksestaan koirien perimän parissa (Spoiler alert: Hän ei ole koiraihminen!). Hän on perehtynyt erityisesti erilaisten sairauksien tutkimiseen. Tutkimuksissaan hän etsii yhdistäviä tekijöitä ihmisten ja koirien perimässä. Näiden löydösten avulla voidaan ymmärtää paremmin tiettyjä sairauksia.  

                                                                

Ihmisellä ja koiralla on paljon yhteisiä sairauksia. Esimerkiksi epilepsia ja psyykkiset sairaudet, kuten ahdistuneisuus. Tutkimalla perimää voidaan löytää uusia hoitokeinoja ja lääkkeitä sekä koirien että ihmisten sairauksiin. Lahjoittamalla koiransa perimää geenipankkiin tutkittavaksi voit auttaa karvaturrisi lisäksi myös itseäsi! 

Jaksossa nousi myös esille koiran hankintaa harkitseville oleellinen aihe: eri rotujen jalostus. Vaikka jalostuksen tarkoituksena on korostaa eri rotujen parhaita ominaisuuksia, se on joidenkin rotujen kohdalla mennyt liian pitkälle. Viime vuosina tästä aiheesta on puhuttu paljon myös mediassa, aivan presidenttiämme myöten.  

Tulevan koiranomistajan kannattaa siis kuunnella erityisen tarkasti jalostusta koskeva osuus. Etenkin lyhytkuonoisten ja –jalkaisten rotujen kohdalla koiran hankkimista kannattaa harkita todella tarkkaan. 

                                                

Vaikka jakson aiheet ovatkin monimutkaisia, rennon tunnelman ansiosta kuuntelu ei ole raskasta. Ei siis kannata säikähtää podcastin tieteellisyyttä, vaan ryhtyä rohkeasti kuuntelemaan. Podcast saatavilla ainakin Spotifyssa ja Apple Podcastissa.   

                                    

Linkki Utelias mieli -podcastin sivuille: https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/podcastit/podcast-utelias-mieli

Kuvat: Helmi Joenväärä ja Vilma Murto

Vihreäkivi kehittyy ja elää

Geologi Elina Lehtosen kirjoittama vihreäkiven arvoitus käsittelee Lehtosen mukaan hänen omia käsityksiä geologiasta sekä geologiaan liittyviä asioita ja ilmiöitä. Mainittuja kirjoittajan omia käsityksiä kuitenkin teksteissä näkyy kohtuullisen vähän, koska tekstit ovat täysin faktoihin perustuvia. Lehtonen kertoo pitävänsä blogia täysin harrastepohjalta, vaikka hän onkin ammatiltaan geologi. Väitöskirjansa hän on kirjoittanut kivistä, jotka ovat syntyneet Suomen vanhimpien tulivuorten seurauksena. Vulkaanisista kivistä blogi onkin saanut nimensä, sillä Suomessa on tulivuoriperäisiä alueita, joita kutsutaan arkeeisiksi vihreäkivivyöhykkeiksi. Blogi käsittelee geologisia aiheita, ja on yrittänyt blogin alusta saakka yleistajuistaa geologiaa ihmisille joille geologia ei välttämättä ole yhtä suuri intohimo. Seasta kuitenkin löytyy kirjoituksia, jotka ovat kirjoitustyylinsä ja käsitteistönsä puolesta suunnattu enemmän geologian ammattilaisille kuin yleiselle kansalle, mutta nämä kirjoitukset ovat kuitenkin sijoittuneet 8-vuotisen blogin kirjoittamisen alkupäähän.

Elina Lehtonen




Uusi suunta, sama tavoite


Blogin uutta suuntaa kuvaillaksemme otimme läheisempään tarkasteluun kaksi eri tekstiä. Toinen blogin neljänneksi uusin postaus viime vuodelta ja toinen vuoden 2015 joulukuulta. Näissä teksteissä ilmenee hyvin blogin päätarkoitukselta vaikuttava kansantajuistaminen, sekä blogin uusi suunta tuomalla kansantajuistamisen keinoksi huumoria. Viime vuoden kirjoituksessa käsitellään öljyn syntyä ja kirjoittaja haluaa vastata yleiseen uskomukseen siitä, voiko arkinen muovipussi tai dinosaurusfiguuri sisältää dinosaurusta. Teksti avaa hyvin kansantajuisella kielellä öljyn syntyä, pohjautuen lopussa mainittuun lähteeseen. Tekstin seassa vilisee monta samantyyppistä kuvaa “merellisestä muovismoothiesta”, jonka ohje löytyy tekstin loppupuolelta. Vuonna 2015 julkaistu kirjoitus kertoo Point Reyesin sedimenttikivistä. Tekstissä käytetään paljon geologiaan tutustuneelle tuttuja käsitteitä, mutta ne avataan kuitenkin tekstissä hyvin, jotta muutkin pysyvät perässä. Kirjoituksesta kuitenkin puuttuu täysin uusissa teksteissä paljon näkyvä viihteellinen painotus, jonka avulla tekstejä tuodaan entistä lähemmäksi tavan lukijaa. Samalla vanhempi teksti myös vaatii lukijalta enemmän pohjatietoa geologiasta.






“Merellinen muovismoothie”




Muovismoothien resepti kertoo kuinka öljyä ja lopulta muovia voi valmistaa. Tämä ohjeenkin mukaan tapahtuisi 2-3 kilometrin syvyydessä, joten ohjeen tarkoituksena on siis kuvata humoristisella tavalla öljyn syntymistä, ei suinkaan kuinka öljyä voi itse valmistaa. Tällaiset keinot tuovat varmasti geologiaa lähemmäksi ihmisiä. 






Vanhemman kirjoituksen kuvatkaan eivät ole itsestäänselviä ilman kontekstia ja lisäselityksiä.



Vihreäkiven arvoituksesta opittavaa kirjoittajalle


Blogin alussa kirjoittajalla on jonkinlaisia ajatuksia mistä hän haluaa kirjoittaa, kuinka usein ja mikä blogin tavoite on. Myös Lehtosella on tavoite joka on pysynyt samana blogin alusta lähtien: tieteen yleistajuistaminen. Kuitenkin keinot jo ovat kehittyneet matkan varrella. Lehtosella oleellinen tehtävä on ollut määrittää, kuka blogia lukee ja kuinka paljon hän tietää geologiasta ennestään. Monet vanhemmat postaukset ovat muille geologian harrastajille ja kirjoitukset ovat myös vaatineet lukijalta enemmän pohjatietoa. Lehtonen on kuitenkin varmasti huomannut, että kansantajuisemmat kirjoitukset ovat suositumpia.



Viihteellisyyttä on blogin alusta asti kokeiltu joulukalenterin ja muiden vastaavien sesonkikirjoitusten muodossa. Nykyisellään blogissa julkaistaan harvemmin kirjoituksia, mutta niihin yhdistyy kansantajuisuus ja viihteellisyys. Lehtonen ei enää tavoittele erillistä lukijakuntaa tieteellisemmillä kirjoituksilla vaan keskittyy suoraan tavoitteeseensa. Samalla hän on löytänyt itselleenkin paremman kirjoitustavan arkiteemoille. Pienessä blogissa kahden eri lukijan tavoittelu tietää ongelmia pitkällä aikavälillä. Tie menestykseen näyttää olevan yhdistymisessä.




https://vihreakivi.wordpress.com/

Kauppakorkeakouluopiskelijan blogi (Joakim Jokiniemi ja Juuso-Petteri Partanen)

 

Kauppakorkeakoulu-blogissa kauppatieteiden opiskelija kirjoittaa tekstejä ajatuksistaan kaikesta opiskeluun, talouteen ja politiikkaan liittyvästä. Blogin kirjoittajan tekstit ovat välillä hyvin asiapohjaisia ja informatiivisia koskien ajankohtaisia asioita ja välillä hän kirjoittaa vain siitä, kuinka hänen muistiinpanovihkonsa on täyttynyt ja hänen täytyy ottaa uusi vihko käyttöön. Blogin kirjoittaja antaa blogillaan vilauksen kauppatieteitä opiskelevan henkilön ajatusmaailmaan ja kiinnostuksen kohteisiin.

 

Blogia on kirjoitettu hyvin huolettomasti, eikä kirjoittaja näe tarpeelliseksi lisätä teksteihin lähes koskaan kuvia tai videoita. Julkaisut ovat vain pelkkää tekstiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Blogin ulkoasu on kuitenkin siisti ja helppokäyttöinen. Blogissa mielenkiintoa kuitenkin luo juuri kirjoittajan tekstit ja se, että pääsee seuraamaan kauppakorkeakouluopiskelijan ajatuksia hänen julkaistessa usein hyvinkin matalalla kynnyksellä mietintöjään.

 

Suosiosta blogi ei ole päässyt kovinkaan paljon nauttimaan sillä minkäänlaisia kommentteja ei tekstit juurikaan saa. Siellä täällä jotkut tekstit saavat muutamia kommentteja mutta siihen se jääkin. Tämä ei ole kuitenkaan kirjoittajaa lannistanut ja tekstejä opiskeluajoiltaan hän kirjoitti yli 80 kappaletta, joka viittaisi siihen, että blogia on kirjoitettu pitkälti omaksi iloksi. Blogi on hiljentynyt vuoden 2012 syksyllä vaikuttaen siltä, että hänen opintonsa ovat alkaneet olemaan lopuillaan ja ehkä kiinnostus blogin ylläpitämiseen on loppunut.

 

Kirjoittaja tarkastelee tekstissään muutoksia organisaatioiden sisällä, esitellen kahta eri muutosteoriaa. Hän käyttää teorioita tarkastellessaan yliopistojen muutosta tekstin kirjoitushetkellä. Tekstissä esitellyt teoriat ovat Kurt Lewin kolmivaihemalli, sekä John Kotterin kahdeksan vaiheen malli. Molemmissa malleissa keskeistä on vallitsevan rakenteen rikkominen, jonka jälkeen uusi toimintamalli ja johtamisrakenne istutetaan organisaatioon. Lopuksi tämä uusi malli vakiinnutetaan, ja muutosvastarinta tukahdutetaan. Kirjoittaja arvioi, että kirjoitushetkellä yliopistojen organisaatiomuutos oli menossa edellä mainittujen teorioiden viimeisissä vaiheissa. Hän perustelee arviotaan muun muassa sillä, että yliopistoissa on otettu käyttöön tulosjohtamisen malli, lähiesimiesten tiiviimpi mukaantulo, sekä tulokseen perustuva palkkausjärjestelmä.

 

Kirjoittajan näkökulma on selkeästi yliopistojen muuttuminen yhä enemmän suuryrityksien kaltaiseksi markkinavetoiseksi organisaatioksi. Eri tieteenalat nähdään enemmänkin liiketoiminta-alueina, kuin tutkimuksen tekoon keskittyvinä yksiköinä. Kirjoittaja näkee, että yliopisto-organisaatio on muuttunut hierarkiseksi kokonaisuudeksi, joka toimii yhä enemmän asiakaslähtöisesti, investoiden tuottaviin tieteenaloihin. Kirjoittaja soveltaa selvästi omassa opiskelussaan opittua termistöä, ja käsitteitä, ja peilaa niitä tämän hetken yliopisto-organisaation toimintaan ja rakenteeseen. Kaikesta näkee selvästi, että kirjoittaja on kaupallisten aineiden opiskelija.

 

 

Lähteet:

 

http://kauppakorkeakoulu.blogspot.com/2009/03/suunnitellun-muutoksen-teoria-ja.html

Lihas kasvaa levossa - mihin siis tarvitsemme treeniä? (Lauri Kyöstilä & Niko Liukkonen)

Oletko kuullut sanonnan “lihas kasvaa levossa”? Tämä lentävä lause sai kaksi ei niin ahkeraa treenaajaa kiinnostumaan asiasta tarkemmin ja pohtimaan voiko tämä pitää paikkansa? Lähdimme tarkastelemaan Lihastohtori-blogin kautta, voisiko tämä blogi tarjota vastauksia kahdelle arjen satunnaiselle treenaajalle joita kiinnostaa päästä helposti hyvään kuntoon ilman hikoilua ja mukavasti viihtyen. Halusimme löytää tieteellisesti pätevän blogin, jonka oppeihin ja tietoihin voisi edes jollain tasolla luottaa ilman että välilevyt pamahtaa treenatessa, sillä nykyisin kuntoiluun ja terveyteen liittyviä blogeja on satoja ellei tuhansia ja niiden lähteiden luotettavuus on yleensä heikkoa. 

Kasperowicz, L. (10.6.2021) How Much Exercise Does A Dog Need?. 2021. http://petinsuranceu.com/a-tired-dog-is-a-happy-dog-filling-your-dogs-exercise-needs/

Lihastohtori-blogin päätoimittajana on Juha Hulmi, liikuntafysiologian dosentti ja liikuntafysiologian apulaisprofessori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Hän kirjoittaa harrastuksenaan Lihastohtori-blogia liittyen lihaskuntoharjoitteluun ja terveyteen ja on ollut mukana monenlaisissa aiheisiin liittyvissä tutkimusprojekteissa. Hulmi on toiminut suurimman osan akateemisesta urastaan Jyväskylän yliopiston akatemiatutkijana liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Sen lisäksi ollut mukana Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan projekteissa. Hulmi on myös toiminut kirjailijana ja  kirjoittanut kaksi julkaistua kirjaa Lihastohtori ja Lihastohtori 2.

Hulmi, J. Lihastohtori. 2021. https://lihastohtori.wordpress.com/

Hulmin blogin tavoitteena on jakaa tietoutta lihaskuntoharjoittelun ja siihen liittyvän ravinnonsaannin saralla ja pyrkien näiden aiheiden popularisointiin. Blogi on suunnattu kaikille voimaharjoittelusta ja lihaskunnosta kiinnostuneille aloittelijasta kokeneeseen treenaajaan. Blogin tyyli on asiallinen, tutkittuun tietoon perustuvaa mutta huumorilla höystettyä. Kirjoittaja käyttää tekstien välissä hauskoja ja ajatuksia herättäviä kuvia, jotta lukija saa välillä muutakin informaatiota kuin pelkkää tekstiä. Kirjoittaja viittaa tekstissään moniin lähteisiin sekä uusimpiin tutkimuksiin, joihin lukija voi halutessaan perehtyä klikkaamalla tekstissä olevaa linkkiä. 

Ensisilmäyksellä blogi-sivuston rakenne näyttää helposti lähestyttävältä. Kirjoittajan on ajatellut kohderyhmiä joille blogi on suunnattu ja jakanut aihealueet navigaatioon niin, että blogissa ensi kertaa vieraileva saa jo nopealla vilkaisulla ja tekstiin syvemmin sukeltamatta kuvan siitä minkä aihealueiden kirjoituksia blogi pitää sisällään. Blogin pääteemat ovat erilaiset lihaskuntotreenit, ravinnon vaikutukset treeniin ja kehoon sekä yleisesti liikuntaan liittyviä terveys sekä fysiologia aiheisia kirjoituksia. Kirjoittajan tieteellinen tausta ja lähestymistapa lisää lukijan luottamusta blogiteksteihin ja niiden ideoihin sekä oppeihin, joita uskaltaa myös kokeilla käytännössä. Blogissa on paljon sisältöä ja artikkeleita, joita Hulmi on kirjoittanut lähes kymmenen vuotta. Materiaalin määrästä voi päätellä nopeasti, että Hulmin tavoitteena on ollut  pitkäaikainen lukijoiden sitouttaminen ja innostus aiheeseen, mikä lisää hänen uskottavuutta kirjoittajana entisestään.

Muutamia kehitysideoita ja kysymyksiä blogia selaillessa heräsi. Esimerkiksi blogin tavoite ja kohdeyleisö voisi olla selkeämpänä esillä nettisivun Kuka-osiossa. Psykologisesti mielenkiintoista oli huomata, että blogin kirjoittaja on jättänyt vanhat kommentit ensimmäiseksi eikä uusimpia ylimmäksi. Pohdimme myös monien vierailevien kirjoittajien käyttöä ja sitä että tuovatko ne lisäarvoa blogeille vai karkaako kosketus Hulmin omaan kirjoittamiseen. Toisaalta vierailevilla kirjoittajilla vaikuttaisi olevan vahva tieteellinen tausta tai asiantuntemus aiheeseen, kun Juha Hulmi on antanut heille kunnian kirjoittaa hänen blogiinsa. 

Kasvaako lihas levossa ilman treenaamista? Löysimme kysymykseen vastauksen Hulmin blogista, jossa hän käsittelee kyseistä aihetta useammassakin kirjoituksessaan. Hulmi (Hulmi, 2017) kirjoituksessaan toteaa, että sohvaperunan näkökulmasta lihas tosiaan kasvaa levossa mutta lepoa pitää edeltää lihaksien kuormitus esimerkiksi riittävästi lihaksia rääkkäävän voimaharjoituksen muodossa.Tämä tietysti harmittaa meitä mukavuudenhaluisia treenaajia, jotka eivät jaksa joka päivä salille raahautua ja syödä salaattia. 

No jos lihas ei levossa, niin miten sen kropan sitten saa turpoamaan oikeasta paikasta? Tähänkin Hulmi vastaa blogissaan kattavasti. Hyvä esimerkki treenin, ravinnon ja levon oikeaoppisesta yhdistelemisestä tulostavoitteisesti on Hulmin kirjoitus “Maksimaaliseen lihaskasvuun tähtäävän harjoittelun ja ravinnon nyrkkisäännöt” (Hulmi, 2012), jossa hän tiivistää konkreettisin ohjein hyvän lihaskunnon perusteita.

Emme siis löytäneet oikotietä onneen, mutta monipuolisen blogin hyvään kuntoon pääsemiseksi. Täältä me ainakin otamme seuraavien treenien ohjeet ja jäämme sohvalle odottelemaan huikeita tuloksia!

Lähteet:

Ahtiainen, J., Hulmi, J. (2012). Maksimaaliseen lihaskasvuun tähtäävän harjoittelun ja ravinnon nyrkkisäännöt. Lihastohtori-blogi. https://lihastohtori.wordpress.com/2012/08/15/lihaskasvun_yrkkisaannot/

Hulmi, J. (2017). Kasvaako lihas levossa? 2017 update. Lihastohtori-blogi. https://lihastohtori.wordpress.com/2017/04/21/kasvaako-lihas-levossa-2017/

Kasperowicz, L. (2021) How Much Exercise Does A Dog Need?. Viitattu 14.10.2021. http://petinsuranceu.com/a-tired-dog-is-a-happy-dog-filling-your-dogs-exercise-needs/

Ammattina ajattelija - Lauri Järvilehdon blogi pakottaa lukijan ajattelemaan (Laura Arkimaa & Tuulia Mäntymaa)

“Ajattelun ammattilainen” blogi koostuu Lauri Järvilehdon ajatuksista ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin, jotka keskittyvät sosiaaliseen mediaan, politiikkaan sekä koulutusmaailmaan. Blogi käsittelee tieteenalana filosofiaa ja Järvilehti tuo blogiteksteissään esille kansantajuisesti ja konkreettisin esimerkein keskustelua pinnalla olevista aiheista. Blogi esittelee kirjailijansa vaatimattomasti, sillä Järvilehto on kerännyt jos jonkinlaista meriittiä työn ja koulutuksen saralla: lähtökohtana filosofian tohtori, Järvilehto on työskennellyt Aalto-yliopiston tutkijatohtorina tutkimuskohteena ihmismieli ja intuitiivinen ajattelu. Hän on perustajana useassa menestyvässä start-up yrityksessä, tietokirjailija, filosofi ja puhuja. (Speakersforum) 

Blogitekstien argumentointityyli nojaa voimakkaasti Järvilehdon purevaan kirjoitustapaan. Järvilehdolla on voimakas ja hyökkäävä tapa tuoda omaa mielipidettään esille ja hän käyttää humoristista naljailua retorisena keinona herättää keskustelua blogitekstiensä ympärille. Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja helposti samaistuttavissa. Järvilehdon blogitekstien taustalla piileekin jonkin sortin nerokkuus, blogi ajattelusta herättää myös lukijassa ajatuksia, jotka voivat olla hyvin vastakkaisia Järvilehdon tuomaan kärkkääseen mielipiteeseen. “Ajattelun ammattilainen” -blogi toimii alustana vapaalle keskustelulle. Blogisivusto tukee tätä vuorovaikutusta, sillä sisältö on linkitetty sosiaalisen median eri kanaviin ja on helposti kommentoitavissa ja jaettavissa. 

Argumentaatiotutkimuksessa tunnetaan käsite nimeltä ”ladattu kysymys”. Se tarkoittaa sitä, että kysymykseen upotetaan oletuksena jokin ennakko-oletus, josta ei tosi asiassa ole näyttöä. Klassinen esimerkki: ”Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?” (Järvilehto 27.8.2019)

Postauksien otsikot herättävät mielenkiintoa: niissä on käytetty kekseliäisyyttä, mutta ne samaan aikaan ovat tarkoituksellisen provosoivia esimerkiksi ‘’Masennus tulee iphonesta’’ ja ‘’Älä ole robotti’’. Kirjoitukset ovat kantaaottavia ja mielipidekirjoitusten omaisia, eikä niiden tehtävä ole tavoitella uutisten tai tieteellisten artikkelin tyyppistä tekstiä, vaikka Järvilehto painottaa tieteellisyyden ja faktapohjaisen tiedon tärkeyttä. Blogi pyrkii keskustelun herättämiseen ja yhteiskunnallisten aiheiden avaamiseen, mutta se ei ole sen ainoa tavoite - blogitekstin humoristisen tyyliin ja lukijalle miellyttävän pituisten tekstien tähden se palvelee myös viihteellisenä lukemisena. 

Järvilehdon tapa kirjoittaa on helposti lähestyttävä vähemmänkin lukeneelle, mutta hänen akateeminen taustansa nousee kirjoituksissa esille pyrkimyksenä käydä tieteeseen perustuvaa keskustelua yhteiskunnallisista aiheista. Hyvä esimerkki tästä on hänen tekstinsä ‘’Koulukritiikin uudet vaatteet’’ (Järvilehto 27.8.2019), jonka mukaan uuteen opetussuunnitelmaan liittyvä kriittisyys on pitkälti perusteetonta ja sen toimivuutta tukee useat eri tutkimukset. Postauksessaan hän viittaa aikaisempaan blogikirjoitukseensa opetussuunnitelmauudistuksesta, joka oli saanut kritiikkiä tieteellisten lähteiden vähäisyydestä, joten Järvilehto haluaa korjata asian viittaamalla argumenttiaan tukeviin tutkimuksiin. Hän pitää saamansa kritiikkiä tärkeänä osana tieteellistä dialogia ja toteaa, että ‘’tällaista nähdäkseni akateemiseen tutkimukseen pohjaavan keskustelun tulisikin olla --’’. 

Järvilehto käsittelee laajasti erilaisia aiheita, jotka liittyvät muun muassa psykologiaan, kasvatustieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja journalismiin, mutta ei aina lisää vankkoja lähteitä väitteilleen vaan viittaa yleiseen keskusteluun tai vaikka esimerkiksi ‘’nykypsykologiaan’’. Tämä on jossain määrin ristiriidassa hänen tieteellisyyden kanssa ja joillekin lukijoille se voi murentaa hänen uskottavuuttaan. Toisaalta on hyvä kysyä, tarvitseeko blogitekstin olla tiukan tieteellistä vaikka se käsittelee tieteellisiä ja ajankohtaisia aiheita. Teksti on viihdyttävää ja keskustelua herättävää, joten se toteuttaa tavoitteensa tekstinä. Järvilehdon voimakas argumentointityyli voi herättää lukijassa myös vahvaa erimielisyyttä, hämmennystä tai mielipahaa, mutta hän pystyy myös myöntämään virheensä ja joustamaan, kuten tekstissään ‘’koulukritiikin uudet vaatteet’’. Tällainen tapa ajatella on keskeinen osa tieteellisyyttä - kysytään, haastetaan, mutta myös mukaudutaan. Teksti, joka herättää mahdollisimman paljon erilaisia tuntemuksia ja herättää ajatuksia lukijakunnassa on nerokkaasti luotu.

“Toivoisin kuitenkin, että jokainen somekohkaaja ja -linkkaaja ymmärtäisi, että viime kädessä silloin kun annat tällaisen ”tutkivaksi” journalismiksi naamioidun hutkivan journalismin mennä tunteisiin, sinun tuohtumuksesi on kauppatavaraa.” (Järvilehto 17.8.2019)

Lähteet:

https://ajattelunammattilainen.fi

https://www.speakersforum.fi/lauri.jarvilehto

Helposti lähestyttävä, vaikeasti ostettava henkilöbrändi? Ei oo totta- blogin analyysi (Venla Koskela ja Juuso Satovuori)

Kun kävimme läpi tiedettä sivuavia blogeja, päädyimme rauhanomaisten neuvotteluiden jälkeen Katleena Kortesuon ”Ei oo totta”-blogiin. Kortesuo on viestinnän ammattilainen, alan yrittäjä sekä kirjailija. Hänet on voinut nähdä asiantuntijaroolissa mediassa, mistä mekin hänet muistamme. Esittelyssään hän kertoo myös erikoisempia yksityiskohtia itsestään, kuten sen, että harrastaa viikinkimiekkailua, ja näin luo henkilökohtaisempaa suhdetta lukijaan. Useat blogin postauksista käsittelevät  juuri viestintää ja yrittäjän arkea, mutta muutakin sisältöä löytyy.  Kriisiviestintä on tekijän ominta omaa, mutta tutustuessamme blogiin, jäi meille vähän hatara kuva hänen ammattimaisuudestaan. Tieteellisyys jäi jonnekin kauas taka-alalle. Lähteistä ei ollut tietoakaan ja tuntuikin, että kirjoittaja pohjaa kaiken lähinnä omiin kokemuksiinsa. 

Blogi toimii kirjoittajan kotisivuna ja markkinapaikkana eikä hänellä ole erillistä kotisivua kuivakammalle ammatijargonille. Blogi onkin siten Katleenan ensisijainen viestintäkanava potentiaalisten asiakkaiden suuntaan. Mielestämme kyseessä ei kuitenkaan ole edes varsinaisesti blogi, vaan viestintäalan yrittäjän kotisivu, josta löytyy kylläkin erillinen blogiosio kirjoittajan epävirallisemmalle sisällölle. Toisaalta Katleenan tapauksessa, kun suuri osa myös asiallisemmaksikin tarkoitetusta tekstistä on muotoiltu korostetun epämuodolliselle puhekielelle, ammatillisen ja henkilökohtaisen rajat paukkuvat. 

Kirjoittaja tuo värikästä (punaista) persoonaansa vahvasti esiin ja pyrkii selkeästi rakentamaan omaleimaista henkilöbrändiään luottaen hupsuttelevan ja räväkän luonteensa vetovoimaan. Yltiöpäinen henkilökeskeisyys näkyy myös sivun kuvamaailmassa, joka koostuu yksinomaan kirjoittajan vekkulimaisista henkilökuvista. Punainen nahkatakki ja huulipuna ovat selkeästi kirjoittajan tavaramerkki. Kirjoittaja ei halua miellyttää kaikkia, muttei onnistu olemaan substanssitasolla kärkäskään. Vaikuttaa siltä että tekstissä pyritään tietoisesti välttämään asiantuntijaorganisaatioille tyypillistä hiottua tekstiä, minkä tarkoitusta jäimme kovasti ihmettelemään. Suurpiirteisyys istuu huonosti asiantuntijastatukseen eikä herätä luottamusta vaan perusteltua kummastusta. Pohdimme, onko kirjoittaja löytänyt kuitenkin oman yleisönsä, jolle tämän tyyppinen poukkoileva kirjoittelu toimii? Vaikuttaa siltä että paikoitellen kirjoittajan halu tuoda omaa persoonaansa esille ajaa lukijan ja ostajan tarpeiden edelle. Blogin nimikin jää täysin mysteeriksi.  

   

Blogissaan kirjoittaja pyörittelee viestinnän ostajaa oletettavasti kiinnostavia aiheita asiakasfererenssien kautta avaamalla esimerkkiprojektin työvaiheita, mikä toimii. Sivustolla annetaan myös ilmaisia vinkkejä yrityksiä usein tuskastuttaviin ongelmiin kuten presentaatioiden amatöörimäiseen ulkonäköön. Tekstien lopuksi on tietysti aina linkit viestintäpalveluiden ostamiseen. Tuomalla esiin yritysmaailman ja yhteiskuntaelämän ilmiöitä, joissa viestinnällä voi olla jokin rooli, kirjoittaja rakentaa ovelasti markkinaa omille palveluilleen, missä hän onnistuu hyvin. Blogissa esitellään joukko julkisia esiintymisiä, mikä kertoo lukijalle viimeistään, että kirjoittaja on myös tv:stä tuttu. Blogissa luotetaankin siihen, että kirjoittajan pitkä kokemus alalta ja laaja tunnettuus riittävät tekemään hänestä auktoriteetin alallaan, sillä lähteitä tutkittuun tietoon on sivulta turha etsiä. Kirjoittaja käyttää sivustonsa erillistä blogiosiota itselleen sydäntä lähellä olevien asioiden, kuten seksismin ja palkkatasa-arvon, esiin nostamiseen ja käy niistä välillä keskustelua lukijoidensa kanssa. Suuressa osassa julkaisuja on kuitenkin hiirenhiljaista. Toivottavasti erilaiset sosiaalisen median alustat toimivat keskusteluun henkilökohtaista blogia paremmin.

Päädyimme melko syvälle blogin uumeniin ja sieltä löytyikin seuraava teksti:  “Asiakas on aina oikeassa”. Vuonna 2008 Katleena on siis kirjoittanut myynnistä ja sen sudenkuopista. Postauksen tarkoituksena on ilmeisesti ”murtaa myyttejä”, eli kannustaa heittämään vanhentuneet iskulauseet romukoppaan. Esimerkiksi tällaisista hän nostaa kyllästymiseen asti toistellun lausahduksen ”asiakas on aina oikeassa”. Vaikka tekstin tarkoituksena on osoittaa, ettei väite pidä paikkaansa, juostaan aiheesta kilometrejä ohi. Asiakaspalvelussa itsekin työskennelleinä, aloimme kihistä. Yleensä tuolla lausahduksella tarkoitetaan sitä, ettei pidä alkaa inttää ja riidellä asiakkaan kanssa. Katleenan mielestä puolestaan sitä käytetään vastuun välttelyyn ja se laiskistuttaa työntekijän ja näin kaupankäynti sakkaa. Hänelle lause siis tarkoittaa, että asiakkaan kanssa ei kommunikoida. Myyjä ei kysele, kuuntele tai kerro koska ”asiakas tietää parhaiten”.  Noh, sen lisäksi, että koko homma on jo lähtökohtaisesti aivan nurinkurinen, lähtee kirjoittaja käsittelemään asiaa huteran myyntikoulutuksen kautta. Keskeinen väite unohtuu täysin, kun Kortesuo ryhtyy paasaamaan siitä, miten myyntiä tehdään oikein ja väärin. Toki esimerkkien kautta käy ilmi, että asiakas tarvitsee tukea ja neuvoja, mutta ei kai se nyt kenellekään tule yllätyksenä. 

Kortesuo ei ainakaan ole julistautunut myynnin tai asiakaspalvelun ammattilaiseksi esittelyissään. Toki hän on yrittäjä ja myyntiä on yrittäjän tehtävä, jotta saa ruispuikuloita perheelle, mutta silti tämä ei tehne hänestä kivenkovaa kaupanalan ammattilaista. Kuitenkin hän kokee, että on tarpeeksi valveutunut kasvattamaan palvelualan (usein monia myyntikoulutuksia läpikäyneitä) työntekijöitä. Mitään lähteitä ei tässäkään tekstissä ole mainittu. Varsinkin kun kyse on läpikotaisin tutkitusta alasta, talous kun on nykymaailman suola, on kummallista, ettei viittauksia ns. faktatietoon ole. Teksti on kärjistetty ja, rehellisesti sanottuna, ärsyttävä kaikessa mutuilussaan. 

Blogi on kuitenkin kehittynyt vuosien varrella ja vaikka Kortesuo on säilyttänyt saman rennon otteen kielenkäytössään, ovat terävimmät töksähdykset vähentyneet. Vertaukset saattavat ehkä nykypäivänäkin olla ontuvia, mutta niitä sietää. Alkuaikojen postaukset tuntuvat päiväkirjamaisilta merkinnöiltä ja aihevalinnoissa onkin tapahtunut selkeä muutos. Pohdimmekin, että ehkä blogin tavoite on muuttunut. Koska kirjoittaja on melko tunnettu nykypäivänä, on hänen mietittävä tarkemmin mitä ja mistä hän kirjoittaa. Alun kaltaiset julkaisut kun saattaisivat karkoittaa potentiaalisia asiakkaita. 

On piristävää että laumasieluisten valkokaulustyöläisten joukosta löytyy omaperäisiä oman tiensä kulkijoita, jotka ovat valmiita brändäämään itsensä oman persoonansa silottelematta. Silloin on tietysti olemassa vaara ettei miellytä kaikkia ja voi osaa jopa ärsyttääkin. Tämän Katleena varmasti tietää ja tekee silti asiat omalla tavallaan. Siksi nostammekin hänelle hattua rohkeasta valinnasta ja blogin kulmikkuudesta huolimatta ilmeisen menestyksekkäästä urasta. 

Linkki blogiin: https://eioototta.fi

Esimerkkipostaus: https://eioototta.fi/asiakas-on-aina-oikeassa/