keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Meemisanoja ja nettikasinoita (Laura H, Jenna H, Sonja H)

Tarkastelimme Suomen suojelija -blogin julkaisua “Ok boomer - Mitä se tarkoittaa?”. Blogia tutkiessamme huomiomme kiinnittyi sen salaperäisyyteen, sillä blogi ei anna tietoa kirjoittajastaan. Kirjoittajan nimeä ei esitellä vaan julkaisujen kirjoittajana on “ylläpito”. 

Suomen suojelija -blogissa on kokonaisuudessaan vain viisi julkaisua. Blogin anonyymi kirjoittaja käsittelee neljässä artikkelissaan erilaisia suomen kieleen tuotuja englanninkielisiä lainasanoja ja -fraaseja. Kaksi julkaisuista käsittelee rahapelaamista netissä, joista toinen esittelee parhaita suomalaisia nettikasinoita. Tämä saa meidät epäluuloisiksi blogin tieteellisyydestä. Miksi “Suomen suojelija” käsittelee nettikasinoita? Onko tässä taustalla mainos? 

Taustoja tai motivaatiota blogin kirjoittamiselle ei kerrota. Blogin etusivulla esitellään lista tietolähteitä ja muita resursseja, jotka liittyvät suomen kieleen. Tämän perusteella voidaan olettaa, että blogi on suunnattu suomen kielen käyttäjille. Itse blogitekstien sävy on pohjimmiltaan neutraali, ja tekstit keskittyvät ennemminkin sanojen ja fraasien tarkasteluun kuin esimerkiksi kannan ottamiseen. 

Julkaisussa “Ok boomer -Mitä se tarkoittaa?” käsitellään otsikossa mainitun fraasin taustoja ja sitä, mitä lausahdus tarkoittaa suomeksi. Julkaisussa käsitellään niin boomer-sanan taustoja kuin lausahduksen historiaa ja nykyajan merkityksiä. Fraasin kerrotaan saaneen alkunsa Twitterin meemistä vuoden 2018 keväällä. 

Julkaisussa pohditaan lausahduksen merkitystä - onko kyse ikäsyrjinnästä vaiko valtarakenteiden vastustamisesta, ja miten boomeriksi kutsuminen sitoutuu sukupuoleen muun muassa käsitteiden miesselittely (eng. mansplaining) ja setämies kautta, vaikka itse termi boomer ei ole sukupuolisidonnainen. Julkaisun kommenttikentästä löytyykin esimerkki sille, missä tilanteissa fraasia saatetaan käyttää:

Kuvankaappaus Suomen suojelija-blogista

Julkaisussa todetaan, että fraasi “ok boomer” ei ole täysin luontevasti käännettävissä suomen kielelle. Vaikka hokeman kirjallimelliseksi käännökseksi tarjotaan “hyvä on, suuri ikäluokka”, toteaa kirjoittaja sen huonosti sopivaksi arkiseen puheeseen. Kirjoittajan mukaan kirjaimellisia käännöksiä käytetään kuitenkin toisinaan ironisesti meemeissä.

Siitä huolimatta, että julkaisu on toteutettu kirjallisesti hyvin, blogin salamyhkäisyys häiritsee meitä. Miksi osassa postauksista keskitytään rahapelaamiseen? Kuka on tämä anonyymi Suomen suojelija?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Lääketieteen moninaisuus (Elina K.)

 

Kuva:https://pixabay.com/fi/photos/kiinalainen-l%c3%a4%c3%a4ketiede-diagnoosi-3666193/

Lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti käsittelee blogissaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä myyttejä ja ajankohtaisia aiheita. Blogissa terveyteen liittyviä aiheita käsitellään itse kirjoittajan Juhani Knuutin näkökulmasta. Kirjoittajan mukaan tekstin tarkoituksena on herätellä lukijoita ottamaan asioista selvää ja vaatia näyttöä kerrotuista väitteistä.  


Blogitekstissään Juhani Knuuti ja Juhani Kellosalo käsittelevät yhdessä lääketieteen moninaisuutta. Blogissa he korostavat lääketieteen termin käyttämisen ongelmaa, jolloin lääketieteen määritelmä hämärtyy eivätkä ihmiset tiedä mitä lääketiede todellisuudessa tarkoittaa tai tutkii. Lääketieteen määritelmän hämärtyessä, voi se   pahimmillaan lääketieteen professorin ja lääketieteen tohtorin mukaan johtaa siihen, että tilannetta käytetään hyödyksi kaupallisesti. Lääketieteen termi korostuu nykypäivänä useissa eri hyvinvointiin liittyvissä käsitteissä, kuten kiinalaisessa lääketieteessä, vaihtoehtoisessa lääketieteessä ja integratiivisessa lääketieteessä. Vertailu muihin hyvinvointia parantaviin osa-alueisiin on kirjoittajan mukaan pohdittu lääketieteen näkökulmasta. Juhani Knuuti ja Juhani Kellosalo perustelevat kyseisessä blogitekstissä lääketieteen termin määrittelemisen isoimman ongelman piileevän käännösvirheessä. Heidän mukaansa englannin kielestä tuleva sana medicine on tulkittu suoraan lääketieteeksi, vaikka se alunperin merkitsee esimerkiksi lääkettä, rohtoa, hoitoa ja hoitosysteemiä. Taas sana medicine science tarkoittaa lääketiedettä, joka tutkii lääketiedettä monelta eri kantilta. Tätä väitettä perustellaan tekstissä tieteen perusteellisella tutkimisella, mittaamisella ja analysoimisella, kun taas muiden “lääketieteiden” keskittyessä kokemusperäisiin hoitokeinoihin ja niiden toimivuuteen.


Tämä blogiteksti lääketieteestä terminologiana on johdatteleva kysymyksineen ja esimerkkeineen. Kirjoittaja on herätellyt lukijoita ajattelemaan kysymyksien avulla, jonka jälkeen avannut asiaa esimerkein.  Kielellisesti kirjoittaja Juhani Knuuti on käyttänyt blogitekstissään selkokielistä tekstiä samalla selittäen auki väitettään liittyen käännösvirheeseen lääketieteen sanan käytöstä. Lähteitä tekstissä ei ole käytetty, vaan kirjoittaja on käyttänyt omaa asiantuntemustaan ja huomioitaan aiheeseen liittyen. Aihe on herättänyt mielenkiintoa lukijoissa ja kommentteja blogitekstiin on kertynyt useampia. Kommenttiosiossa kirjoittaja on käynyt tiivistä vuorovaikutusta lukijoiden kesken vastaamalla lukijoiden erilaisiin huoliin ja kysymyksiin omien havaintojensa pohjalta.


Teksti itsessään herättää mielenkiintoa aiheeseen liittyen etenkin, kun nykypäivänä käytetään paljon erilaisia hoitomenetelmiä sairauksiin. Useat henkilöt nykypäivänä turvautuvat lääketieteen lisäksi erilaisiin luonnonhoitoon perustuviin lääkkeisiin ja hoitoihin, joten ne herättävät paljon kysymyksiä ja pohdintaa aiheeseen liittyen.



Lähteet:


https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/kuinka-monta-laaketiedetta-on-olemassa/




lauantai 9. huhtikuuta 2022

CREEPYPASTA - hiukset nostattava halloweenkuje vai jotain muuta?
(Johanna & Janina)

Kuva: Nguyen Khiem on Unsplash


Tutustuimme väitöskirjatutkijana ja vapaana kirjoittajana toimivan Toni Saarisen postaukseen, joka käsitteli varsin kiinnostavaa nykyajan tarinankerronnan muotoa, creepypastaa. Artikkeli on julkaistu AntroBlogi –tiedeblogissa, joka on vuodesta 2015 asti toiminut itsenäinen tieteen verkkojulkaisu. Blogin julkaisujen kirjoittajina toimivat antropologit, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan sekä kommentoimaan elämää ja yhteiskuntaa antropologisesta näkökulmasta käsin.  

Saarisen blogitekstin tavoitteena on tuoda creepypastaa käsitteenä ja ilmiönä tunnetummaksi selvittämällä sen taustoja, ilmenemisen muotoja sekä taustalla vaikuttavia kulttuurisia tekijöitä. Hän kertoo, että creepypastat ovat verkossa yhteisöllisesti kehiteltyjä ja siellä leviäviä kauhutarinoita, joissa pyrkimyksenä on aitouden tuntu sekä todellisuuden ja fiktion rajojen hämärtäminen. Kyse on siis teksteistä, joita on helppo kopioida ja liittää toisaalle ja joita voidaan pitää internetissä yhteisöllisesti syntyneinä, kauhutarinoiden perinteeseen pohjautuvina kerronnan muotoina. 


Omaehtoista digikauhua

Postauksessa tuodaan esille, kuinka internet hybridisenä ympäristönä mahdollistaa vernakulaarisen eli ihmisten omaehtoisen kulttuurin, jonka tekijöinä ovat aivan tavalliset netinkäyttäjät, ja kaupallisen valtakulttuurin jatkuvan sekoittumisen. Hybridisyyden todetaan olevankin yksi merkittävimpiä tekijöitä creepypastojen taustalla. Saarinen kertoo vernakulaarille kulttuurille olevan ominaista sen vapaa liikkuvuus siten, että esimerkiksi tekstien tekijyys hämärtyy ja vaihtuu tekstin kehittyessä. Internetin erilaiset julkaisualustat tarjoavat yhteisöllisestä tarinankerronnasta inspiroituville yksilöille täydellisiä ja usein anonyymeja paikkoja tulla osaksi digitaalista nykytarinaperinnettä.

Creepypasta voidaan luokitella osaksi digikauhun genreä, joka on laaja ja sisältää useita erilaisia ilmenemismuotoja. Esimerkiksi Redditin suosituilta sub- eli alireddit palstoilta r/LetsNotMeet ja r/nosleep löytyy erilaisia kauhukertomuksia ja YouTubessa, Twitterissä ja TikTokissa creepypastat heräävät henkiin interaktiivisina, audiovisuaalisina tuotoksina. 

 

Jos olet joskus istunut iltanuotiolla kavereiden kanssa ja kuunnellut karmivan todentuntuista fiktiivistä tapahtumaa, joka tapahtui ystäväsi Matleenan naapurille, kyseessä on voinut olla urbaani nykytarina. Folkloristiikan mukaan nykytarinoiden määrittävä tekijä ei ole suinkaan niiden syntyvyys nykyajassa, vaan se, kuinka hyvin ne vetoavat nykypäivän yleisöön. Esimerkiksi Bloody Mary on tunnettu ja suosittu nykytarina peiliin pyydettäessä ilmestyvästä, verisestä naisesta, vaikka itse taru on vuosisatoja vanha. Muita nykytarinoita ovat muun muassa fanifiktiot, joissa jo olemassa oleville, yleensä kokonaisille tarinoille luodaan vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja tai esi- tai jatko-osia. 

Kenelle?


Erityisen kiinnostavaa Saarisen postauksessa oli juuri nykytarinan käsite, ilmiön pohdinta sekä creepypastojen erilaiset ilmenemisen muodot. Aihe valikoitui käsiteltäväksi, koska koemme creepypastat kiinnostaviksi. Aihe voi toimia kuitenkin rajaavana tekijänä suhteessa yleisöihin sen keskittyessä pitkälti kauhun ja puistattavuuden elementteihin.  

Otsikko ytimekkyydestään huolimatta jää ympäripyöreäksi, jonka vuoksi aiheesta täytyy mahdollisesti tietää jo jotakin etukäteen kiinnostuakseen siitä aidosti. Hyvää kohderyhmää julkaisulle voisivat olla esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla toimivat tutkijat, kirjallisuuden opiskelijat, antropologiasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneet yleisöt jne., koska Saarisen blogitekstin sisältö on kokonaisuudessaan aika massiivinen, aihe spesifi ja käytetty kieli myös suhteellisen haastavaa, osin alakohtaisten sanastojen vuoksi.



Kuva: Daniel Jensen on Unsplash

Genre haltuun

Jos kiinnostuit creepypastasta, niin kannattaa tutustua Saarisen blogitekstin ja vinkkien lisäksi ainakin Youtuben ja Twitterin creepypasta-tarjontaan. Suosittelemme katsomaan ainakin seuraavat:

 

Petscop on YouTubeen muutama vuosi sitten ilmestynyt kanava ja creepypasta, jossa henkilö kuvaa, kun hän pelaa Petscop -nimistä videopeliä ja puhuu katsojalle ajatuksiaan satunnaisesti. Peli on suhteellisen vanha, alkutekstien mukaan vuonna 1997 luotu ja se on keskeneräinen. Pelin ensimmäinen taso ja näkymä ovat suhteellisen viattomia, kunnes pian katsojalle käy hyvin selväksi, ettei peli ole lainkaan sellainen miltä se näyttää. Viattoman eläinten keräily teeman takaa paljastuu merkkejä siitä, että peli sisältää piilotetun tarinan. Jää katsojan pääteltäväksi mikä tarina on ja miksi se on päätynyt peliä pelaavan henkilön käsiin. 

 

Creepypastan voi katsoa täysin itsenäisesti sen omalta YouTube-kanavalta. mutta suosittelemme seuraamaan sen jonkun esittämänä, koska ainakin meille tarina aukesi paljon paremmin alusta lähtien kun siinä oli toinenkin henkilö keskustelemassa omista päätelmistään. Mainio valinta tähän on mm. Loey Lane, joka rakastaa kauhua ja creepypastoja ja tuottaa niihin liittyvää sisältöä muutenkin paljon. Ensimmäinen osa hänen kertomanaan löytyy täältä.

 

Dear David on hyvä esimerkki nyt jo vanhasta, mutta aikanaan interaktiivisesta creepypastasta, joka levisi Twitterissä. Creepypastassa Twitter käyttäjä Adam Ellis alkoi kertoa julkisesti seuraajilleen siitä, kuinka hän uskoo nuoren kuolleen pojan alkaneen vainota häntä. Tarina eteni Twitterissä sen seuraajille reaaliajassa Adam Ellisin julkaistessa lisää tietoa tilanteestaan Twitter tililleen suhteellisen satunnaisesti ja myös kuvien ja videoiden muodossa. Seuraajat pääsivät myös ikään kuin mukaan tarinaan kommentoimalla Adamille ajatuksiaan ja kysymyksiään Adamin reagoidessa niihin. Dear David oli interaktiivisen kauhun parhaimmistoa, koska se sai seuraajan todella pohtimaan uskooko Adam oikeasti pojan läsnäoloon vai keksiikö hän kaiken. 

 

Alkuperäinen Twitter lanka on luultavasti jo poistunut, mutta jälleen tarina on edelleen todella miellyttävä seurata Loey Lanen kertomana YouTubesta, missä hänellä on kokonainen kansio omistettuna tarinalle. 

Lähteet

https://antroblogi.fi/2021/04/creepypasta-on-kauhua-joka-tavoittelee-aitoutta-ja-vapautta/
https://antroblogi.fi/mika-antroblogi/


perjantai 8. huhtikuuta 2022

Tutkittua terveystietoa tarjolla! (Maija T. & Kaisa S., Saaran ryhmä)

Tiedenaiset on instagramissa toimiva tiedeyhteisö, jonka tavoitteena on esittää tutkittua tieteellistä tietoa somessa leviävää misinformaatiota vastaan. Tiedenaiset itse nimittävät itseään nuoriksi asiantuntijanaisiksi, jotka ovat tutkitun terveystiedon puolella. Tiedeyhteisön takana on seitsemän korkeasti kouluttautunutta naista, joilla on asiantuntemusta muun muassa lääketieteestä, fysioterapiasta, ravitsemustieteistä, uskonnosta, psykologiasta ja terveystiedosta. 

Naisten asiantuntemus heijastuu Instagram -tilillä käsiteltäviin aiheisiin. Postausten aiheet painottuvat hyvinvointiin ja terveyteen ja tililtä saa tietoa esimerkiksi menstruoivien ja raskaana olevien terveyteen liittyen. Tarkasteltavat aiheet erottuvat yleisnäkymästä helposti isojen otsikoiden avulla, joka tekee itseä kiinnostavien aiheiden löytämisestä helppoa. Tilillä on myös hyödynnetty runsaasti aiheita havainnollistavia kuvia, jotka tekevät sen selaamisesta mielekästä. Tiedenaiset ovat käyttäneet tilillään myös esimerkiksi Reels-toimintoa, joka luo vaihtelua kuvapainotteiseen yleisnäkymään. Reels videoissa tiedenaiset ovat nerokkaasti hyödyntäneet nykyajan trendejä.


Tilillä aiheita lähestytään viikoittaisten teemojen kautta, sekä toistuvien “Myyttimaanatai”- postausten avulla. Esimerkiksi yhdessä “Myyttimaanantai” postauksessa tarkastellaan myyttiä “ADHD on vilkkaiden pikkupoikien sairaus” (8.2.2021). Postauksessa on kuvatekstin tilan rajallisuudesta huolimatta lähestytty aihetta hyvin laajasti. Kuvateksti alkaa ADHD sanan avaamisella, jonka jälkeen tekstissä kerrotaan tarkemmin mistä ADHD johtuu. Tekstin lopussa myytti on osoitettu vääräksi tutkitun tiedon avulla, jonka lähteet löytyvät postauksen kommenteista. Lähteinä on käytetty esimerkiksi ADHD-liittoa ja ADHD-tietoa sivustoja. Kuvateksti on jaettu selkeästi osiin ja kerronnan tukena on hyödynnetty emojeja, jotka tekevät sen lukemisesta mielekästä.

Tiedenaisten Instagram -tili on ylipäänsä esteettisesti kaunis, jota ilmentää harkittu värimaailma ja tarkat kuvituskuvat. Instagram itsessään on hyvä alusta jakaa tällaista tieteellistä tietoa, sillä sen kautta on mahdollista saavuttaa monenlaisia ihmisiä. Tilin vuorovaikutteisuutta lisää Instagram -kuvien kommenttiosio, joka tarjoaa helpon väylän keskustella aiheista. Tiedenaiset itse osallistuvatkin hyvin aktiivisesti kommenteissa käytävään keskusteluun ja vastailevat esitettyihin kysymyksiin. Kuvat ja kuvatekstit tarjoavat myös rajoitetun tilan tiedon kertomiselle, jolloin turhalle jaarittelulle ei ole mahdollisuuksia.

Lähteet:

https://www.instagram.com/tiedenaiset/?hl=en

https://www.tiedenaiset.fi/meista/

Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/nainen-jooga-meditaatio-5380651/

Robotiikkaa opetukseen (Annamária ja Emilia, Saaran ryhmä)

 


Tarkastelimme Kieliverkoston sivuilta löytyvää Aino Ahtisen artikkelia Sosiaaliset robotit 

oppimisen tukena lapsilla ja aikuisilla, joka on ilmestynyt Kieli, koulutus ja yhteiskunta 

verkkolehden helmikuun 2022 julkaisussa. Verkkolehteä ylläpitää Jyväskylän yliopiston 

soveltavan kielentutkimuksen keskus.


Artikkeli käsittelee ajankohtaista aihetta; robotiikkaa oppimisen välineenä erilaisissa 

ympäristöissä. Tutkimuksissa tarkasteltiin sosiaalisten robottien käytön vaikutuksia 

kouluikäisten lasten, työssäkäyvien maahanmuuttajien, sekä perheiden yhteisessä, 

kotona tapahtuvassa kielten opiskelussa. Tulokset kaikissa tutkimuksissa osoittivat 

robotista olevan hyötyä oppimisen tukena, etenkin pienten lasten kohdalla. 


Näitä positiivisia tuloksia saavutetaan sosiaalisten robottien laajoista 

vuorovaikutustaitojen ansiosta. Ne osaavat olla todella ihmismäisiä, sillä ne ilmeilevät ja 

ääntelevät. Robotit osaavat antaa myös palautetta ja palkita hyvästä suorituksesta.

Parasta kirjoittajan mukaan on se, että kaikenikäiset ja -taustaiset oppijat voisivat oppia 

yhdessä sosiaalisten robottien kanssa hyvin monenlaisia asioita, kuten tiimityötä, 

luovuutta, ohjelmointia, kieliä, melkeinpä mitä vaan, muodostamalla vaikka monialaisia 

oppimistiimejä. 


Kirjoittaja itsekin myöntää, ettei robotiikka voi kokonaan korvata perinteistä opetusta, 

mutta positiiviset tulokset innostavat jatkamaan aiheen tutkimista sekä sosiaalisten 

robottien kehitystyötä.


Kirjoittaja esittelee sekä omiaan että muiden tutkimuksia aiheesta hyvin onnistuneesti 

herättämällä kiinnostusta sekä tiedeyhteisöön kuuluvissa että maallikkolukijoissa. 

Kirjoitustyyli itsessään on neutraalia ja hieman tieteellisen tekstin puolelle kallistuvaa, 

mutta selkeää ja ymmärrettävää, ilman hankalia termejä.


Verkkolehdessä ei ole erillistä kommenttiosiota, joten keskustelu aiheesta ei tule sen 

kautta esille. Meissä heräsi kiinnostus aiheeseen ja jäimme pohtimaan miten robotiikkaa 

mahdollisesti tullaan hyödyntämään opetuksessa.



Lähteet:

https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2022/sosiaaliset-robotit-oppimisen-tukena-lapsilla-ja-aikuisilla  

https://pixabay.com/photos/robot-teacher-blackboard-class-6405858/ 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Hiljaisuuden merkitys suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa (Silja H. & Tracy M., Saaran ryhmä)

Hiljaisuutta pidetään Japanissa positiivisena, koska se viittaa siihen, että kuuntelija kiinnittää huomiota siihen, mitä on sanottu. Toisin sanoen hiljaisuus on merkki kunnioituksesta. Suomalaiset antavat muille tilaa, eivät pidä aktiivisesta keskustelusta ja tulkitsevat aktiivisen hiljaisuuden tärkeäksi osaksi normaalia kommunikointitapaa. Suomi on individualistinen kulttuuri, jolla on pieni voima etäisyys ja Japani on usein katsottu kollektivismin ja suuren valtaetäisyyden ansioksi. Valitsimme tämän aiheen, koska se vaikutti meistä mielenkiintoiselta. Lisäksi postauksen kuvan teksti “Turpa kiinni - mutta miksi?” kiinnitti huomiomme. Kuten kirjoittaja Ninnu Koskenalho huomauttaa, on suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin välillä joitakin yhtäläisyyksiä – kuten se, että molempia pidetään hiljaisina. Syyt kovaäänisyyden ja metelin välttämiseen ovat kuitenkin hieman erilaiset. Miten hiljaisuuden käsitys eroaa maiden välillä? 


Antroblogi on lokakuussa 2015 toimintansa aloittanut suomenkielinen verkkomedia, joka kommentoi yhteiskunnallisia ilmiöitä antropologian kautta. Suurelle yleisölle suunnattu verkkotieteellinen julkaisu nimeää tavoitteekseen tarjota antropologisen tutkimuksen ja asiantuntemuksen hedelmiä koko kansan iloksi. Lisäksi blogi haluaa lisätä alan näkyvyyttä. Sivusto esittelee antropologiaa ja jakaa tietoa sen hyödyistä työelämän eri osa-alueilla. “Hiljaisuus Suomessa ja Japanissa”- blogikirjoitus julkaistiin 7.10.2018 ja sen on kirjoittanut Ninnu Koskenalho.


Blogipostaus tiivistetysti


Valitsemamme blogipostaus kertoo hiljaisuuden kulttuurillisista eroista Suomessa ja Japanissa. Postauksessa kuvaillaan suomalaista identiteettiä, joka liittyy voimakkaasti hiljaisuuteen: suomalaisille on tyypillistä pitää puheessa taukoja, emmekä me yleensä pulise turhia. Huomattava ero suomalaisten ja japanilaisten hiljaisuudessa on se, että suomalainen sanoo asiansa yleensä lyhyesti ja suoraan, mutta Japanissa hiljaisuus tarkoittaa asian kiertelyä ja sanomatta jättämistä. Molempia kulttuureja yhdistää konfliktien välttely, yksityisyyden ja hiljaisen kuuntelun arvostus sekä herkkyys palautteelle. Japanilaisessa viestinnässä hiljaisuudella on suuri rooli, sillä monilla sanoilla ja ilmaisuilla voi olla eri merkityksiä. Tämän takia sanat on valittava tarkkaan ja hiljaisuus toimii näissä tilanteissa viestinnän välineenä. “Kasvojen säilyttäminen” on tärkeää molemmissa kulttuureissa ja hiljaisuudella on tässäkin suhteessa suuri merkitys: kun ketään ei haluta nolostuttaa, on parempi pyrkiä kohteliaisuuteen ja jättää jokin kommentti sanomatta. Toisen annetaan siis usein puhua loppuun, ennen kuin otetaan oma puheenvuoro. Näin ei suinkaan ole kaikissa kulttuureissa. 


Tekstistä heränneet ajatukset 


Blogipostaus oli ajatuksia herättävä. Postauksen kuvan teksti “Turpa kiinni - mutta miksi?” kiinnitti huomiomme, sillä sanan “turpa” käyttö luo negatiivisen kuvan, vaikka hiljaisuudella voi olla myös positiivinen vaikutus viestinnässä. Ilmaisulla on luultavasti haluttu herättää lukijan kiinnostus, mutta se on joka tapauksessa hieman harhaanjohtava. Suomalaista sanontaa “hiljaisuus on myöntymisen merkki” käytetään usein myös negatiivisessa valossa: jos toinen ei esimerkiksi tiedä, miten vastata hänelle esitettyyn kysymykseen tai ei ehdi vastaamaan, voi vastapuoli todeta sarkastisesti, että “hiljaisuus on myöntymisen merkki”. Tärkeää olisikin ajatella hiljaisuutta myös positiivisesti, sillä Dalai Laman (kuva) sanoin, voi hiljaisuus joskus olla paras vastaus.


Hiljaisuus on usein kaunopuheisempaa kuin puhe. Hiljaisuus ei ole vain melun puuttumista, se ilmaisee jotain olennaista. Joskus mikään ei puhu kovemmin kuin itse hiljaisuus. Sillä on usein suurempi voima kuin sanoilla, varsinkin kun on kyse sanoinkuvaamattomista asioista. Hiljaisuudessa syntyy todellinen heijastus, hiljaisuudessa lataamme akkujamme, keskitymme uudelleen itseemme. Jos on tärkeää osata puhua, on vielä tärkeämpää osata olla hiljaa.


Omat kokemuksemme hiljaisuudesta kommunikaation välineenä 


Suomalaisessa viestinnässä on tavallista antaa keskustelukumppanin puhua loppuun ja kertoa oma näkemyksensä vasta sitten, kun toinen on lopettanut. Toisin on esimerkiksi Saksassa, missä on tyypillistä puhua toisten päälle esimerkiksi työpaikan kokouksissa ja hiljaa kuuntelemista pidetään jopa outona ja epäkohteliaana. Ihmiset ovat toki erilaisia ja osa suomalaisista on hyvinkin kärkkäitä puhumaan toisten päälle, joten “hiljaisten suomalaisten” käsite on ehkä hieman harhaanjohtava, mutta tukee toki ajatusta, joka monilla ulkomaalaisilla on meistä suomalaisista ja jollaisiksi moni suomalainen oman maansa kansalaiset yleensä kuvailee. 


Ulkomaalaiset ilmoittavat Suomeen saapuessaan melko nopeasti, että suomalaiset ovat "poikkeuksellisen hiljaisia". On hyvin selvää, etteivät suomalaiset käy pitkiä, turhia keskusteluja ja on hyvin harvinaista, että he ottavat ensimmäisen askeleen tutustuakseen uusiin ihmisiin. Virheen tekemisen, valehtelemisen tai itsensä luopumisen pelossa, suomalainen puhuu vain todellisessa tarpeessa. Se ei ole millään tavalla esittelyä, koska tasa-arvo, vaatimattomuus ja rehellisyys ovat erittäin rakkaita arvoja. Suurin osa suomalaisista aktiviteeteista vaatii hiljaisuutta – tai ainakaan ei sisällä todellista kontaktia – olipa kyseessä sitten saunasta nauttiminen tai lapin revontulien kauneuden ihailu. Mikään ei viittaa siihen, että suomalaiset olisivat taipuvaisia ​​dialogiin tai avautumiseen, vaikka uudet sukupolvet, jotka ovat myös globalisoituneet, eivät noudata aiemmin vallalla olleita sääntöjä. Mutta suomalaisesta voi kuitenkin tulla nopeasti hymyilevä, ystävällinen ja jopa lämmin. 


Toisaalta Japanissa hiljaisuus on yksi monista ei-verbaalisista keinoista, joita japanilaiset käyttävät lähettääkseen ja vastaanottaakseen viestejä, aikomuksia, tunteita tai tietoa. Esimerkiksi musiikissa nuottien välisellä hiljaisuudella on sama painoarvo ja sama mitta ja japanilaisissa kamppailulajeissa hiljaisuutta ennen ja jälkeen tappavan liikkeen harjoitellaan tarkasti ja huolellisesti. Hiljaisuutta pidetään hyveenä. Japanilaiset ovat omaksuneet buddhalaisen käsityksen, jonka mukaan et tarvitse sanoja kommunikoidaksesi ryhmäsi ihmisten kanssa. Teidän pitäisi pystyä lukemaan toisianne intuitiivisesti. Japanilaiset eivät siksi tunne mitään ristiriitaa sanoessaan jotain, mikä ei ehkä ole sitä, mitä he todella ajattelevat tai tuntevat, koska he tietävät sydämessään totuuden. Suuri osa hiljaisuudesta kumpuaa itse asiassa japanilaisen yhteiskunnan kollektiivisesta luonteesta. Ihmisiin, jotka erottuvat joukosta, suhtaudutaan yleensä negatiivisesti, kun taas ihmisiä, jotka puhuvat liikaa, rikkovat hiljaisuuden tai vaativat tulla kuulluiksi, pidetään yleensä määrätietoisina, ylimielisinä tai töykeinä. Japanilaiset eivät käytä hiljaisuutta vain välttääkseen konflikteja, vaan voivat myös käyttää sitä satuttaakseen jotakuta, lähettääkseen hänelle viestin tai pitääkseen hänet etäällä. Kun ihmiset ovat vihaisia ​​tai eri mieltä, he eivät välttämättä ilmaise tunteitaan, vaan vaikenevat tai jopa jättävät huomioimatta toisen henkilön.


Viestintä ja vuorovaikutus blogipostauksessa


Blogipostaus mahdollistaa viestinnän ja vuorovaikutuksen postauksen kirjoittajan ja lukijoiden välillä. Postausta on mahdollista kommentoida, mutta kommentointi edellyttää oman nimen ja sähköpostiosoitteen merkitsemistä kommenttikenttään. Kyseisessä postauksessa ei ole vielä yhtään kommenttia muilta lukijoilta, mikä voi osin johtua siitä, ettei kommenttia voi jättää täysin anonyymisti. Postausta voi myös jakaa muille mm. Facebookin ja Twitterin kautta, mikä mahdollistaa tiedon jakamisen sellaisille ihmisille, joita aihe mahdollisesti kiinnostaa. Koskenalho on merkinnyt postauksen loppuun lukuvinkin, josta aiheesta kiinnostunut voi saada lisää tietoa. Lukuvinkkien antaminen on tehokas tapa saada lukija ohjattua perehtymään aiheeseen tarkemmin ja nettijulkaisut ovat hyvä kanava tiedon levittämiseen. 


Lopuksi


Onko suomalainen ja japanilainen hiljaisuus myytti vai stereotypia, josta on tullut osa identiteettiä? Molemmilla on hiljaisuuden kulttuuri, mutta he näkevät hiljaisuuden eri tavalla. Suomalaisille hiljaisuus tuntuu olevan kultaa. Suomalaisella on tapana kuunnella muita kohteliaasti ja kärsivällisesti puheenvuoron loppuun asti. Suomalainen lähtee ajatuksesta, että jos hän puhuu, hän on vaarassa valehdella tai mikä pahempaa: sanoa mitä ajattelee ja mitä hän todella tuntee! Japanissa hiljaisuuteen perinteisesti liitetty totuus ei aina heijastu hiljaisuuden muihin ulottuvuuksiin. Epäsuoruutensa vuoksi hiljaisuus voi paljastaa sisimpiä ajatuksia, mutta voi myös piilottaa ne ja ilmaista rakkautta, mutta myös vihaa. Se tarkoittaa, että hiljaisuus voi silti olla hyvin moniselitteistä.


Lähteet: 


Koskenalho, N. (2018): Hiljaisuus Suomessa ja Japanissa. Haettu 24.3.2022 osoitteesta:  https://antroblogi.fi/2018/10/hiljaisuus-suomessa-ja-japanissa/ 

Kuva: hiljaisuus.png

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Johtajuus ja viisi suurta persoonallisuuspiirrettä (Ida S. ja Sofia M., Saaran ryhmä)

Johtamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu ajan saatossa laajalti ja monesta näkökulmasta (Viitala ja Jylhä 2019, 11). Johtamisen näyttäytyessä erityisesti kauppatieteissä mielenkiintoisena ja oleellisena ilmiönä, valitsimme arvioitavaksi blogikirjoitukseksi Esa Lehtisen julkaiseman johtajuutta käsittelevän ”Persoonallisuus muovaa johtajan?” -kirjoituksen mielenkiintoa herättävän otsikon ja kirjoittajan asiantuntevan taustan vuoksi. Lehtinen (2017) pohtii blogikirjoituksessaan, minkälainen rooli persoonallisuudella on johtajuudessa sekä millaisia vaikutusmahdollisuuksia erilaisilla persoonilla ja persoonallisuuksilla on johtamisessa ja sen vahvistamisessa. 

 

Lehtinen (2017) lähestyy aihetta havainnoimalla ensin persoonallisuutta käsitteenä, minkä jälkeen kirjoituksessa siirrytään käsittelemään aihetta tarkemmin johtajuuden näkökulmasta sekä Judgen ”The Big Five” -teorian pohjalta. Persoonallisuutta esitetään tulevan tarkastella useasta näkökulmasta sen ollessa käsitteenä varsin laaja, mutta yksinkertaistettuna se voidaan nähdä luonteenpiirteiden muodostamana kokonaisuutena, joka vaikuttaa yksilön tapoihin toimia sekä käsitellä tilanteita (Lehtinen 2017). Lehtisen (2017) kirjoituksessa luonteenpiirteiden vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen näyttäytyykin johtajan näkökulmasta oleellisena pyrittäessä tiedostamaan persoonallisuuden vaikutukset johtajuuteen sekä johtamiskäytänteisiin. 

 

The Big Five

1.     Ulospäinsuuntautuneisuus

2.     Tunnollisuus

3.     Avoimuus uusille kokemuksille ja asioille

4.     Neuroottisuus

5.     Sovinnollisuus

 

“The Big Five” -teoria selittää viiden persoonallisuuspiirteen yhteyksiä johtajaksi tulemiseen ja johtajana menestymiseen sekä johtajuuden tuottavuuteen ja tehokkuuteen (Lehtinen 2017). Lehtinen (2017) esittää nämä viisi piirrettä olennaisuusjärjestyksessä ulospäinsuuntautuneisuuden näyttäytyessä merkittävimpänä ja sovinnollisuuden vähiten olennaisena tekijänä. Jokaisen ryhmään kuuluvan tekijän voidaan kuitenkin ymmärtää sisältävän useita erilaisia ja eri tavoin johtajuuteen vaikuttavia ominaisuuksia. Lehtisen (2017) esittämien näkemysten perustuessa tutkimukseen ja hänen oletettavasti omatessaan laajaa tietotaitoa aiheesta toimiessaan kansainvälisenä konsulttina ja yritysvalmentajana, hänen havaintonsa vaikuttavat uskottavilta.

 

Ymmärrettäessä kuitenkin johtamisen kompleksisuus ilmiönä sekä huomioitaessa yhtä lailla Lehtisen (2017) korostama persoonallisuuden moninaisuus käsitteenä, voidaan kriittinen suhtautuminen yhteyteen persoonallisuuspiirteiden ja johtamisen mahdollisuuksien sekä laadun välillä nähdä tarkoituksenmukaisena. Myös Lehtinen (2017) toteaa kirjoituksensa lopussa jokaisen johtajan ja johtajuuden olevan ainutlaatuinen sekä korostaa jatkuvan kehittymisen ja kasvun merkitystä. Lehtisen (2017) havaintojen myötä otsikon kyseenalaistavan vaikutelman voitaisiin nähdä viestivän siitä, kuinka persoonallisuuspiirteiden voidaan perustellusti todeta vaikuttavan johtajuuteen, mutta samalla ymmärrys persoonallisuuksien moninaisuudesta sekä erinäisistä kehitys- ja vaikutusmahdollisuuksista voidaan nähdä tarpeellisena vaikutusten kokonaisvaltaisemman oivaltamisen kannalta.



Lähteet:

 

Lehtinen, Esa. 2017. Persoonallisuus muovaa johtajan? ”Konsultin jaarituksia”, Blogijanne.fi. http://esalehtinen.blogijanne.fi/2017/11/27/tekeeko-johtajan-persoonallisuus-hanesta-hyvan-johtajan/

Viitala, Riitta ja Eila Jylhä. 2019. Johtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.