Tohtoritakuu, ”tutkielman tekijällä on monia mutkia matkassa” (Markku S)

Helsingin yliopiston äidinkielen opettaja Kimmo Svinhufvud esittelee Umberto Econ teosta ”Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään”. Kirjoittajan tavoitteena on muistuttaa tutkielman tekijää tutkimuksen tekoon liittyvistä perusasioista. Olennaisena asiana kirjoittaja näkee sen, että tutkielman aiheen pitää innostaa aidosti tutkijaa. Aiheen valita täytyy siis olla tutkijasta lähtenyt eikä esimerkiksi ohjaajan määrittelemä. Kirjoittajan mukaan tutkimuksen tekijän on oltava niin kiinnostunut aiheesta, että hänellä riittää sekä kykyä että päättäväisyyttä viedä tutkimus loppuun saakka. Toisaalta kirjoittaja muistuttaa, että mistä tahansa teemasta on mahdollista tehdä mielenkiintoista tutkimusta.

Omien kokemusteni perusteella Kimmo Svinhufvud on hieman liian ylioptimistinen, sillä usein tutkielman tekijä on tilanteessa, että jonkinlainen opinnäytetyö on saatava aikaiseksi, vaikka aihe ei olisikaan vielä selvinnyt. Tutkimuksen teon alkua ei voi pitkittää loputtomasti, jolloin työ usein aloitetaan ilman kunnollista tutkimussuunnitelmaa. Ensimmäistä opinnäytetyötä tekeville on tyypillistä, että valitaan liian vaativa tutkimusongelma, minkä seurauksena tutkielman läpivienti tyrehtyy tutkijan vaatimattomiin taitoihin.

Kuten Kimmo Svinhufvudkin toteaa, tutkimuksen aihe kannattaa valita sellaiselta alueelta, jonka jo tuntee. Mielestäni tutkimusongelmaksi kannattaa valita mieluummin liian helppo kuin liian vaikea. Tällöin varmistetaan se, että tutkimus saadaan vietyä varmimmin loppuun. Jos tutkimusongelma tuntuu liian yksinkertaiselta, tutkielman arvoa on mahdollista nostaa käyttämällä aikaa alkuperäisten lähteiden etsintään sekä tutkielman rakenteen ja kieliasun viimeistelyyn

Change or Die (Tommi.S ja Elina.P)

Change or Die

Tarkastelemamme blogin kirjoittaja on Elina Hiltunen, Kauppatieteiden tohtori ja futuristi, joka pitää blogiaan Kauppalehden verkkosivuilla. Yritysten yksi suurimpia haasteita on jatkuva toimintaympäristön muuttuminen. Blogitekstissään 10 käytännön vinkkiä yrityksille ennakointiin- Hitunen korostaa yrityksen ennakointi kyvyn tärkeyttä ja vertaa sitä evoluution valintaan. Yritysmaailmassa sanonta aikainen lintu madon nappaa pitää täysin paikkaansa, mutta kuinka ennakointia sitten tehdään ja mistä siihen tarvittava tieto tulee?

Ennakointi on Hiltusen sanoin tulevaisuustiedon keräämistä, analysointia ja syntetisointia. Markkinoinnissa käytettyjä termejä hyödyntäen siis: nousevien trendien etsimistä ja tulevien megatrendien tunnistamista. Se, joka ensimmäisenä reagoi uuteen trendiin on voittaja. Tämän pitäisi olla yrityksissä jatkuva kilpajuoksu, jossa finaalin jälkeen uuden kierroksen lämmittely on jo käynnissä. Niiden, jotka tähän pystyvät, pitäisi ainakin teoriassa olla markkinajohtajan asemassa. Hiltusen mukaan uuden etsimisen ja tulevaisuuteen varautumisen kuuluisikin olla koko työyhteisön kiinnostuksen kohde.

Blogitekstissä on nostettu esille mielenkiintoinen ajatus koko työyhteisön motivoimiseksi: tulevaisuus huone. Tulevaisuus huone tai ikkuna on  mielestämme innovatiivinen ja toteuttamiskelpoinen tapa saada koko yrityksen henkilöstö mukaan tulevaisuuden ideoimiseen. Tulevaisuus huoneeseen tai ikkunaan, saa jokainen työntekijä vapaasti asettaa omia ideoitaan ja löytöjään esille. Uusia tuotteita suunniteltaessa ja ratkaisumalleja etsittäessä huonetta tai ikkunaa voi hyödyntää jo olemassa olevana ideapankkina.

Tulevaisuus huone voisi näyttää vaikka tältä. Luova, värikäs toimisto sivulta:

http://kbf123.com/inspirational-google-office-decoration/google-office-room-decoration/

Pelkkä ideointi ja uuden etsiminen ei kuitenkaan vielä yksistään riitä liikevaihdon kasvamiseen ja tuloksen parantamiseen. Ideoista poikineet tuotteet täytyy myös pystyä toteuttamaan ja siihen tarvitaan niin aikaa, pääomaa kuin rohkeutta. Uuden tuotteen tai mallin kehittäminen on yritykselle suuri ajallinen ja rahallinen riski, joten mistä tiedämme mitkä ideat kannattaa viedä loppuun asti? Yritykset voivat hyödyntää tähän joko omia tutkimuksia tai ulkoistaa tehtävän markkinatutkimuksia tekeville toimistoille, mutta kuinka paljon näihin tuloksiin kannattaa luottaa? Onko oma intuitio joskus vahvempi kuin tutkimustulokset?

Nokian 2000-luvun toiminta puhelinmallien kehittämisessä on havainnollistava tapaus virheellisestä ennakoinnista. Nokian omien tutkimusten mukaan kuluttajat eivät halunneet lainkaan kosketusnäyttöpuhelimia. Vuonna 2004 Nokia oli kehittänyt 7700 mallisen kosketusnäyttöpuhelimen, minkä se jätti kuitenkin lanseeraamatta suurien taloudellisten kustannusten ja   riskien vuoksi. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että Nokian ei olisi tullut luottaa markkinatutkimukseensa tulevaisuuden ennustamisessa vaan luottaa omaan kehitystyöhönsä ja tuotekehitysryhmänsä intuitioon.  Tulevaisuuteen valmistautuminen on myös riskien ottamista ja tämän vuoksi kaikille työyhteisössä tulisi antaa mahdollisuus ideoida. Monessa yrityksessä kaivattaisiin foorumia uusien ideoiden esittämiselle, jottei innovaatio kelpoiset ajatukset jää hierarkian jalkoihin. Toistaiseksi tällaiset paikat ovat kuitenkin vielä harvassa, vaikka innovaation edut tiedetäänkin. Tärkeintä on, että työntekijöiden uudet ratkaisumallit otetaan tulevaisuutta ennakoitaessa huomioon.

tehnyt: Tommi ja Elina

Omenanlohkojan lohkoja (Aula)

Tarkastelemani Omenanlohkoja -blogin kirjoittajana toimii Teemu Masalin, joka on Tietokone -lehden pitkäaikainen avustaja, tietokirjailija ja tietotekniikka asiantuntija. Hän kertoo blogissaan, olevansa kiinnnostunut erityisesti Mac-tietokoneista, mobiililaitteista ja pelikonsoleista. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa ja toiminut tutkimusavustajana sekä tuntiopettajana yliopiston Media Education Centreissä 12 vuotta. Nykyään hän toimii Helsingin yliopiston IT-asiantuntijana ja editorina Sanomalle ja Talentum Medialle.

Blogissaan Masalin keskittyy pääosin Applen uusiin laitteisiin ja palveluihin melko kriittisestä näkökulmasta. Erityisen kiinnostavaa minulle oli kirjoittajan kriittisyys Applea kohtaan. Vaikka kirjoittaja kertoo olevansa kiinnostunut Applen tuotteista, hän suhtautuu heidän laitteisiin ja palveluihin melko negatiivisesti. Tyytyväisenä Applen pitkäaikaisena asiakkaana, tämä blogi ei ollut minulle mieleistä luettavaa. Blogin kohdeyleisöksi sopisikin mielestäni ihmiset, jotka eivät lähtökohtaisesti pidä Applesta.

Miksi ihmeessä Apple osti Beatsin?

Tarkastelin tarkemmin Masalinin postausta Miksi ihmeessä Apple osti Beatsin?, jossa hän käsittelee Applen uutta hankintaa. Apple ilmoitti Toukokuussa ostaneensa musiikkituottajien Andre “Dr. Dre” Youngin ja Jimmy Iovinen perustaman Beats Music musiikin suoratoisto palvelun, sekä heidän Beats Electronics kuuloke valmistuksen. Kauppa oli kirjoittajan näkökulmasta erittäin outo, koska kyseinen suoratoistopalvelu toimii vain USA:ssa ja valmiita asiakkaita palvelulla on joidenkin arvioiden mukaan vain 100,000 verrattuna esimerkiksi Spotifyhin, joka toimii yli 30 maassa ja valmiita asiakkaita palvelulla on jo 10 miljoonaa.

Myös muita parempia vaihtoehtoja olisi kirjoittajan mielestä ollut tarjolla, joilla kaikilla on enemmän asiakkaita maailmanlaajuisesti. Myöskään itse Beats kuulokkeista kirjoittaja ei ollut vakuuttunut. Ainoa positiivinen asia, jonka hän löysi kyseisestä yrityskaupasta oli Beatsin omistajien Dr. Dren ja Jimmy Iovinen suhteet musiikkiteollisuuteen, mutta ei itse näe suhteista mitään hyötyä.

Kirjoittajan ilmoittamien lukujen perusteella näyttäisi, että parempiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla, mutta uskon että Apple tulee hyötymään kaupasta ja musiikki-moguleiden suhteista jollain tavalla. Onhan Beats onnistunut jo myymään ylihinnoiteltuja kuluttajatason kuulokkeita ammattitason kuulokkeiden hintaan pelkällä Dr. Dren nimellä. Asiakkaista Applella ei ole pulaa, joten valmiiden asiakkaiden määrä ei mielestäni ole kovin oleellinen.

Vaikka kirjoittaja on työskennellyt jo vuosia Helsingin yliopistolla ja osallistunut myös tutkimuksiin, hänen kirjoitustyyli ei ole kovin tieteellinen. Lähteitä hän ei mainitse lähes ollenkaan, vaikka hänen argumenttinsa perustuvat tilastoihin suoratoisto palveluiden käyttäjämääristä ja markkina-arvoista. Ainoa viittaus muuhun aineistoon on maininta Applen lehdistötiedotteesta, johon olisin kaivannut suoraa linkkiä.

Ajattelun ammattilainen pohtii oppimista (Koivula&Västi)

Kirjoittaja on entinen musiikkituottaja, joka tällä hetkellä työskentelee Aalto yliopiston filosofian laitoksella. Lauri Järvilehto on innokas bloggari, jonka nimissä on useita eri blogeja. Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi kirjaa. Tarkastelimme Järvilehdon Ajattelun ammattilainen -blogia, jonka hän määrittelee käsittelevän ajattelua ja hyvinvointia. Blogin tarkoituksena on Järvilehdon mukaan tarjota kiinnostuneille tehokkaita ajattelun työkaluja ja kehitellä hyvinvointia edesauttavia oivalluksia. Laidasta laitaan vaihtelevat aiheet tulevat selvästi Järvilehden omista havainnoista ja mediassa näkyvistä ilmiöistä. Ulkoasultaan blogi on selkeä ja yksinkertainen, myös blogikirjoitusten etsiminen ja kommentointi on tehty helpoksi.

Kuitenkin kirjoitusten aiheet ovat kirjoitettu käytännönläheisesti ja teksti on helppolukuista. Ehkä siksi Järvilehdellä on myös lukijoita yli 4000. Blogin selvästi suosituin teksti kommenttien perusteella on rakkautta käsittelevä kirjoitus, johon on reilussa puolessa vuodessa kertynyt vajaa 30 kommenttia. Kuitenkin keskimääräisesti lukijat harvoin kommentoivat kirjoituksia. Kommentit ovat usein kantaa ottavia. Järvilehto ei itse yleensä vastaa kommentteihin, vaikka niissä haastettaisiin tai kritisoitaisiin kirjoituksissa esitettäviä näkökulmia.

Tarkastelimme lähemmin kirjoitusta ”Uusi oppiminen”, jossa Järvilehto käsittelee peruskoulun tarvetta vastata nykymaailman tarpeisiin ja haastaa peruskoulut ottamaan opetukseensa monimuotoisempia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Mielestämme Järvilehto ottaa kantaa mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen. Hän itse ehdottaa uudeksi opetusmenetelmäksi oppimispelejä ja on kirjoittanut niistä artikkelin Tulevaisuusvaliokunnan raporttiin nimeltä Uusi oppiminen. Suurin osa blogikirjoituksessa esitetyistä väitteistä pohjautuu tähän aiemmin kirjoitettuun tekstiin sekä Helsingin Sanomien uutisiin. Järvilehto käyttää kirjoituksissaan myös suoria linkkejä lähdeteksteihin, joista suurin osa on aikakausi- tai tiedelehdissä julkaistuja kirjoituksia. Suoralinkkien hoksaaminen voi mennä kokemattomalta blogin lukijalta ohi. Ilman suoralinkkejä tekstin luotettavuus ja tieteellisyys menevät myös ohi, jolloin kirjoituksen päätelmät vaikuttavat vain Järvilehdon omalta ajattelulta.

Blogin tekee kiinnostavaksi Järvilehdon suoruus ja ajankohtaiset aiheet. Hän käyttää kirjoituksissaan paljon kysymyksiä, jotka aktivoivat meidät lukijana todella ajattelemaan käsiteltävää aihetta mekaanisen lukemisen sijaan. Uusi oppiminen –blogikirjoitus sai meidät miettimään nykyajan opetusmenetelmiä. Totesimme yhdessä opetusmenetelmien vanhenevan mitä korkeammalle opetuksessa mennään. Uusien opetusmenetelmien kehittämistä voitaisiin mielestämme harrastaa myös muilla tasoilla kuin peruskoulutasolla. Järvilehto on oikealla asialla.

Verkkoteksti kurssille kirjoitusviestinnän perusteet,Luukka ja Itkonen

Verkkoteksti kurssille kirjoitusviestinnän perusteet

Tutustuimme verkkoblogiin Maailma feministin silmin- tasa-arvon puolesta syrjintää vastaan.  Kyseistä blogia ylläpidettiin anonyymisti vuosina 2008-2011. Sen kirjoittajista emme löytäneet  tietoa, mutta tekstien perusteella arvaisimme heidän olevan nuoren polven feministejä, jotka kenties tuottivat blogiaan opiskeluaikanaan ja/tai valmistumista seuranneina vuosina. Teksteissä nimittäin näkyy kiinnostus akateemiseen feministiseen toimintaan ainakin viittauksina yliopistomaailman vaikuttajiin ja heidän kirjoituksiinsa.

Tieteellisen puisevia blogitekstit eivät suinkaan ole. Niissä ei keskitytä metodien ja teorioiden vertailuun, vaan otetaan reippaasti kantaa yhteiskunnallisiin teemoihin ja yleisiin päivänpolttaviin keskustelunaiheisiin. Tekstien sävyn arvioin sosiaaliliberaaliksi ja osittain radikaaliksikin. Sanansäilää käytetään vapaasti, mutta enimmäkseen asiallisesti. Bloggaajat kertovat kirjoittavansa lähinnä toisille feministeille. Erityisesti he tuovat ilmi kiinnostustaan amerikkalaiseen keskusteluun, mutta seuraavat ilmiöitä ja kulttuuria laajemminkin.

Koimme blogin kiinnostavaksi, koska se tarjoaa katsauksen uuden naisliikkeen edesottamuksiin, ja ajatuksiin Suomessa ja maailmalla. Valtamediassa tämäntyyppiset ajattelutavat jäävät välillä hieman syrjään, joten on virkistävää lukea yhteiskunnallisesti rohkeaa tekstiä. Toisaalta blogissa käydään läpi myös julkisuudessa kohtalaisesti esillä olleita aiheita ja asenteita muun muassa seksuaalisuuteen liittyen.  Se siis on uudistusmielisyydestään huolimatta selkeästi oman kulttuurinsa tuote.

Erityiseen tarkasteluun löysimme kirjoituksen Etelän köyhien naisten oikeudet väestönkasvukeskustelussa.

”Emme voi puuttua köyhien maiden naisten ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen ilmastonmuutos-verukkeella.”

Blogin kontekstina on ilmiselvästi ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja feministinen lähestymistapa esimerkiksi syrjintää koskeviin kysymyksiin. Kirjoittaja S:n mielestä julkinen keskustelu ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun suhteesta on kääntymässä keinoksi rajoittaa köyhien, ja etnisten naisten lisääntymisoikeuksia.

Vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta ei voi sysätä vähempiosaisten harteille.

Ehkä meidän tulisi enemmänkin keskustella siitä, millä tavoin väestönkuormitus saadaan jaettua tasaisemmin eri mantereiden kesken. S toteaakin blogissaan, että samalla kun kannamme huolta kehittyvien maiden väestönkasvusta, Suomessa yritetään saada väestönkasvua nousuun. Toimia ilmastonmuutoksen eteen oletetaan aina ”joltain muulta”, samalla kun puolustamme valkoisen lännen oikeutta väestönkasvuun.

”Ilmastonmuutoksen estämiseksi voidaan tehdä paljon sellaistakin, mikä ei loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia.”

Totta.  Samalla pitää kuitenkin olla rehellinen sen tosiasian kanssa, että nykyinen länsimainen elintaso ei ole kestävällä pohjalla, ja itse asiassa nimenomaan länsimaiden tulee tehdä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Todellisuudessa kehitysmaiden ylikansoittunut väestö jättää maapallolle pienemmän hiilijalanjäljen, kuin länsimaiden pienempi populaatio. Ja nimenomaan läntisten ihmisten tulisi luopua ”oikeuksistaan” henkilöautoihin, liharuokailuun ja lentomatkoihin.

Lähde: Maailma feministin silmin: Etelän köyhien naisten ihmisoikeudet väestönkasvukeskustelussa

http://feministi.wordpress.com/2010/03/27/etelan-koyhien-naisten-ihmisoikeudet-vaestonkasvukeskustelussa/

Antiviruksen merkitys nykyaikana (Daniel)

Tietoturvakonsultointiin keskittyneen Nixun Tiger Teamiksi nimetyn asiantuntijaryhmän ylläpitämä blogi käsittelee tietoturvaa hyvin laajalta skaalalta. Blogi on tarkoitettu niin yrityksille, asiantuntijoille kuin tietoturvasta kiinnostuneille yksityisille käyttäjillekin, joten kieli on varsin yleisesti ymmärrettävää. Blogin tyyli on keveän asiallinen, IT-alalla olen itse ainakin havainnut usein käytettävän runsaammin huumoria tai muuten epäformaalia kieltä.

Maaliskuussa 2013 tietomurtojen indikaattoreiden havaitsemisesta kertovan sarjan toisessa osassa käsitellään antivirusohjelmistojen reagointia haittaohjelmiin, ja kuinka käyttäjän tulisi toimia hälytysten osuessa kohdalle. Kirjoitus on jokseenkin lyhyt, mutta sisältää monia tärkeitä huomioita tietomurroista antivirusohjelmiston näkökulmasta. Asioita käsitellään myös varsin neutraalisti mainostamatta mitään tuotetta, kuten välillä palveluita tarjoavien yritysten blogeissa on tapana tehdä.

Usein tietokoneenkäyttäjät vaikuttavat tyytyvän hyväksymään antivirusohjelmiston haittaohjelmanpoistoilmoituksen suurempia murehtimatta, ja unohtavat asian saman tien. Tämä on kuitenkin riskialtista, kuten kirjoituksessa todetaan, sillä haitallinen ohjelma on voinut olla tietokoneella jo useamman päivän ajan. Haitalliset ohjelmat voivat esimerkiksi asentaa lisää ohjelmia tai kopioida itseään uusille alueille, tavoitteena tehdä poistamisesta hyvin hankalaa. Tästä syystä siis suositellaan lisäksi aina suorittamaan täysi tietokoneen skannaus muiden haitallisten ohjelmistojen varalta ajantasaisella ohjelmalla, jotta saataisiin täysi varmuus tietokoneen puhtaudesta. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä huomio kirjoituksessa, sillä usein antivirusyritykset antavat tuotteistaan ymmärrettävästi erittäin kiillotetun kuvan, jossa ei ole otettu huomioon mahdollisia muita varotoimenpiteitä.

Toinen artikkelin esille nostama tapaus on tietoverkkoja selattaessa nousevat hälytykset. Näissä on usein kyse haitallisesta ohjelmasta, jonka kaappaamisesta sekä usein tuhoamisesta torjuntaohjelmisto ilmoittaa. Tässäkin tapauksessa on saattanut kuitenkin käydä niin, että haitallinen ohjelma on jo ladattuna tietokoneen käyttömuistiin; tällöin haitallista koodia suoritetaan, vaikka siitä ei olisikaan havaintoa enää massamuistissa. Tästä syystä olisi tärkeää joko käynnistää tietokone uudelleen, jonka jälkeen suorittaa täysi koneen skannaus, tai käyttää myös käyttömuistin skannaavaa torjuntaohjelmistoa.

Kuvan ohjelmisto antaa tietoja suorituksessa olevien prosessien riskialttiudesta, joka muodostetaan käyttäytymisen sekä koodianalyysin pohjalta. Korostettuna prosessina listassa on keylogger-haittaohjelma.
Kuva: http://www.brothersoft.com/network-security-task-manager-193267.html

Omana ohjeenani olisi myös vaihtaa koneelle tallennettuja salasanoja, mikäli on pienikin epäilys niiden päätyneen rikollisten käsiin. Tämä koskee sekä tietokoneen käyttäjätunnusten salasanoja, että selaimeen mahdollisesti tallennettuja. Selaimet tallentavat usein salasanat selvätekstinä, jolloin hyökkääjän ei tarvitse edes vaivautua murtamaan suojauksia; esimerkiksi Firefox toimii näin, jolloin kuka tahansa konetta käyttävä voi lukea muiden samalla käyttäjällä tallentamia tietoja.

Nixun blogikirjoitus käsittelee lisäksi sitä, ketkä yrityksissä ovat mahdollisesti alttiita joutumaan täsmähyökkäyksien kohteeksi. Kirjoitus mainitsee esimerkiksi yrityksen johdon ja sihteerit, joilla usein on laaja pääsy tietojärjestelmiin, sekä luonnollisesti koko järjestelmän pääkäyttäjät. Tämä on mielestäni hyvä huomio; ei ole sama asia, jos pelkästään lukuoikeuksin varustettuja käyttäjätietoja varastetaan, kuin jos hyökkääjät saavat käsiinsä pääkäyttäjän oikeudet.

Kirjoituksen lopussa huomautetaan kiinnostavasti, että antivirusohjelmistot eivät enää ole riittäviä turvaamaan järjestelmiä nykyhyökkäyksiä vastaan. Vaikka niillä saataisiinkin pysäytettyä perinteiset haitakkeet, voivat rikolliset hyödyntää monia muitakin hyökkäysvektoreita toimiinsa. Tämä onkin kysymys, johon monet antivirusohjelmistoja tarjoavat yritykset ovat yrittäneet löytää ratkaisuja. Ohjelmistot ovat monimutkaistuneet ja monipuolistuneet, tarjoten nykyään paljon laajemmalla skaalalla palveluita kuin vuosituhannen alussa. Ainoastaan haitallisten tiedostojen skannauksen lisäksi ohjelmistot usein tarkkailevat myös tietoliikenteitä, tarjoten palomuuriominaisuuksia antiviruskomponenttien lisäksi; tästä syystä monipuolistuneista ohjelmistoista puhutaankin nimellä "security suite", sillä antiviruskomponentit ovat päätyneet vain osaksi ohjelmiston toimintokokoelmaa.

Haitallisten ohjelmien tunnistaminen on myös kehittynyt. Nykyään monet suojausohjelmistot eivät etsi vain tunnettuja haitakkeita, vaan skannaavat myös sovellusten toimintaa epäilyttävien toimintamallien havaitsemiseksi. Uusia hyökkäystekniikoita kuitenkin kehitetään jatkuvasti, joten kaikista paras keino itse kullekin on suojautua uhkia vastaan niin kutsutulla yleisjärjellä; tekee kaiken tietokoneella ajatuksen kanssa, ja osaa huomioida tietoturvan vaaditulla tasolla. Ja lisäksi omaa hieman tervettä paranoiaa.

F-Securen maailmankuulun sekä kokeneen tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppösen keino varmistaa, että kukaan ei varmasti tarkkaile häntä tietokoneen kameran kautta.
Kuva: http://www.ringit.com.au/blog/taping-over-prying-eyes-of-web-spies/

Kirjoituksessa käsitelty blogi:
http://www.nixu.com/fi/blogi/2013-03/tietomurtojen-merkkej%C3%A4-%E2%80%93-antivirus

Ajankohtainen asiantuntijablogi (Okko K. & Juho H.)

Okko Karsikko & Juho Happonen

Akateeminen talousblogi

Akateeminen talousblogi tarkastelee maailman menoa taloustieteellisestä näkökulmasta. Blogin perustivat vuonna 2009 silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun (HSE) kansantaloustieteen laitoksen tutkijat. Blogilla on useita kirjoittajia, joista mainitaan vakiokirjoittajiksi Pertti Haaparanta, Ari Hyytinen, Niku Määttänen, Tuomas Pekkarinen, Marko Terviö ja Roope Uusitalo. Kirjoittajat ovat Aalto-yliopistosta sekä Jyväskylän yliopistosta.

Blogissa mielenkiintoista on kirjoittajien asiantuntijuus ja siihen pohjaavat valistuneet mielipiteet. Kohderyhmänä toiminevat kaikki taloustieteestä kiinnostuneet, ja erityisesti akateemiset ihmiset. Tällä hetkellä blogin tuoreimpina aiheina olivat politiikkaan ja vaaleihin liittyvät teemat. Blogissa esitellyt aiheet eivät varsinaisesti pohjaudu tieteeseen tai tutkimukseen, sillä kirjoitukset ovat blogin mukaan vain kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Näin ollen blogin hallitseva tekstilaji on mielipidekirjoitus. Eniten keskustelua herättävät erilaisiin politiikkatoimiin ja niiden vertailuun liittyvät ajatukset ja näkemykset. 

Tietääkö ehdokkaasi? (Pertti Haaparanta)

Blogipostaus käsittelee lähestyviin eurovaaleihin liittyvää ehdokkaiden taloudellista tietämystä erityisesti niin sanotuista kriisimaista. Postauksen kirjoittanut Pertti Haaparanta toimii kansainvälisen kaupan professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella. Blogin tavoitteena on herätellä äänestäjiä arvioimaan euroehdokkaiden asiantuntemusta EU:n keskeisellä toiminta-alueella, eli taloudessa. Onko taustalla kenties kirjoittajan pelko äänestäjien arvostelukyvyn puutteesta/tyhmyydestä? 

Erityisen kiinnostavaa postauksessa on kirjoittajan näkemys kriisimaiden velkaantumisen syistä. Julkisuudessa yleiseksi muodostuneesta käsityksestä poiketen, hän näkee puheiden kriisimaiden taloudenhoidon holtittomuudesta olevan perättömiä. Hänen mukaansa tarkasteltujen maiden velkaantuminen suhteessa Saksan velkaan lähti laskuun maiden eurojäsenyyden myötä, mutta myöhemmässä vaiheessa sijoittajien joukkomittainen maiden velkakirjojen kaihtaminen toimi pääsyynä velkaantumiselle. Kirjoittajan mukaan Rahaliitossa olevat maat eivät pysty mitenkään tältä suojautumaan, koska niillä ei ole omaa keskuspankkia, ja Euroopan komission poliittisten päätösten seurauksena maiden tilanne synkkeni entisestään. Näistä syistä niin sanottujen kriisimaiden velat tulisi kirjoittajan mukaan antaa anteeksi.

Keskustelua postauksesta herätti keskuspankkien rooli, ja se, olisivatko itsenäiset keskuspankit todella pystyneet estämään tapahtunutta. Koska kyseessä on akateemisille ihmisille suunnattu blogisivusto, käydyssä keskustelussa näkyi kommentoijien korkeahko asiantuntemuksen taso. Kielenkäyttö oli myös selkeästi hyvällä ja asiallisella tasolla ja verrattain eksaktia. Kirjoittaja esitti postauksessaan velkamaiden suhteita kuvaavan kuvion, muttei ilmoittanut sille lähdettä tai tekijää, joten olettaisimme sen olevat hänen itsensä tekemä. Muuta varsinaista tutkimustietoa tekstissä ei esitelty. Postaus muistuttaa lähinnä mielipidekirjoitusta.