Eettinen loinen (Sauli Flinkman & Tero Ahava)

Tutustuimme Tiede-lehden verkkosivulla julkaistavaan Kaiken takana on loinen -blogiin. Blogia kirjoittaa Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Tuomas Aivelo. Päätyönään Aivelo tutkii suolistoloisyhteisöjä Madagaskarilaisilla pikkuhiirimakeilla. Tämä selittää blogin nimen. Blogissaan Aivelo kuitenkin tutkailee tiedeyhteisöä laajemmin, keskittyen usein sen erilaisiin eettisiin kysymyksiin ja ongelmiin. Motiivina tähän toimii osaltaan eettiset ongelmat, joita hän itse kohtaa käyttäessään koe-eläiminä kädellisiä.

Kun tutkimuksesta ei kerrota sen koehenkilöille, muodostuu eettinen ongelma, jota  Aivelo käsittelee blogikirjoituksessaan "Facebook-tutkimus herätti eettisiä epäilyksiä". Aivelo kertoo, että tutkimus on aiheuttanut hänen seuraamiensa tutkijoiden keskuudessa närkästystä, koska tehty tutkimus on vastaan tutkimusetiikan perusperiaatteita. Aivelo nostaa esille tutkimuksen taustaa ja Facebookin motiiveita ja vastuita tutkimuksen teosta ja hän ei itse asetu vahvalle kannalle tutkimusta vastaan, eikä sen puolelle.

Blogimerkinnässä nousee esiin tiedemaailman ja liikemaailman toisistaan eroavat eettiset kriteerit. Facebook ja muut liikeyhteisöt toteuttavat vastaavia tutkimuksia jatkuvasti ja ovat yleensä varmistaneet tutkimusten laillisuuden hyväksyttämällä käyttäjille laajat ja kaikenkattavat käyttöehtosopimukset. Tiedeyhteisö kuitenkin toimii yleensä omien, paljon tiukempien, eettisten kriteeriensä mukaan.

Vaikka tutkimuksen aiheuttamat muutokset ihmisten käyttäytymisessä olivatkin hyvin pieniä, tällainen psykologinen testi on kuitenkin jotain sellaista, mihin pitäisi olla koehenkilön suostumus. Tutkimuksen päämäärä on myös hieman epäselvä. Mihin tällaisella psykologisella kokeella oikein pyrittiin? Onko tavoitteena ehkä mahdollisesti lajitella uutisvirtaa jollain tapaa tai vähentää tietyllä tunteella ladatut viestit, että käyttäjät kävisivät enemmän Facebookissa. Joka tapauksessa, ei varmasti ole mahdotonta pyytää käyttäjiltä lupaa kerätä heiltä dataa. Kuten Aivelokin mainitsee, yksinkertaisella pop-up dialogilla oltaisiin hyvin voitu kertoa tutkimuksesta lyhyesti ja samalla kysyä suostumusta osallistua tutkimukseen. Jos edellä mainitun toteuttaminen olisi ollut liian vaikeaa, jopa sähköpostilla ennen tutkimuksen aloitusta olisi voitu vähentää kritiikkiä tutkimuksen eettisyydestä.

Aivelon blogi käsittelee mielenkiintoisia eettisiä asioita joihin kaikilla on varmasti oma mielipide. Hän ei tyrkytä omaa mielipidettään lukijalle, vaan antaa tilaa lukijan omalle mielipiteelle. Postaukset ovat ehkä hieman turhan pitkiä, mutta kiinnostavaa aihetta jaksaa lukeakin hieman pidempään.

Sisältöä somessa (Matias Lahtinen & Juho Laurio)

Tarkastelimme Myy verkossa - blogia ja sieltä Timo Korvenojan kirjoittamaa blogitekstiä: ”Vinkkejä sosiaalisen median ja verkkokaupan yhdistämiseen”.  Korvenoja käsittelee blogitekstissään muun muassa sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan. Toinen meistä (Juho) pyörittää omaa vaatemerkkiä ja verkkokauppaa. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja sen tuomaa lisäarvoa tuotteille.

Korvenoja nostaa kirjoituksessaan esille, että nykyaikana sosiaalisen median vaikutus asiakkaiden ostokäyttäytymiseen on kasvanut jatkuvasti. Menestyäkseen verkkokauppojen täytyy olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa, koska pelkkä verkkokauppa on asiakkaan näkökulmasta kosketuspinnaltaan vaatimaton. Korvenoja korostaa, että verkkokauppiaan pitää olla siellä missä asiakkaat ovat ja osallistua aktiivisesti keskusteluun heidän kanssaan.

Mitä yrityksen on huomioitava sosiaalisessa mediassa ja sisällön tuottamisessa?

Yrityksen, jolla on sivut sosiaalisessa mediassa tulee ottaa huomioon tuottamassaan sisällössä sivujen kohdeyleisö. On tiedettävä kenelle julkaisu kohdistetaan ja miten siitä hyödytään.

Voidaan siis kysyä, että onko julkaisun tarkoituksena tehostaa myyntiä vai lisätä kävijämääriä tai mahdollisia "tykkäyksiä"?

• Sisällön tuottamisessa on oltava tarkkana mitä kirjoittaa, ettei vahingossakaan loukkaa ketään.
• Sisällön tulee olla kiinnostavaa, se voi ohjata lukijan käymään yrityksen sivuilla tai luoda lisäarvoa yrityksen tuotteille.
• Sisällön tulee myös erottua muista kilpailijoista ja tehokeinoja tähän voi olla vaikka visuaalisuus (äänet, kuvat, videot) tai omaperäisyys esimerkiksi huumorin kautta.

Miten sisältöä saadaan tuotettua?

Ensiksi valitaan tuotteet joita halutaan markkinoida. Tämän jälkeen mietitään miten ja missä yhteydessä tuotteita halutaan tuoda julki (onko tuotteilla tai merkillä esimerkiksi joku tarina tai tausta, jonka kautta tuotteita halutaan tuoda esille?). Kun tuotteet on valittu ja taustatyö kuvauspaikan, kuvaajan ja mallin sekä tuotteen osalta on kunnossa, voidaan siirtyä toteuttamaan itse sisältöä, josta alla on esimerkki.

Preview Clothing - Headwear Commercial Summer 2014 from Preview Clothing on Vimeo.

Esimerkkinä tässä on ns. Behind the scenes –kuva Preview Clothingin loppukesän lippismalliston videokuvauksesta sekä valmis mainoskuva ja -video.

Esimerkissä käytettyjen kuvien ja videon ansiosta saatiin enemmän kävijöitä verkkokauppaan, uusia ”tykkäyksiä” ja seuraajia Facebook- ja Instagram –sivuille sekä yksi uusi jälleenmyyjä tuotteille. Sisällön tuottaminen kyseisen kampanjan osalta onnistui varsin hyvin ja vastaavanlaista sisältöä tullaan tuottamaan myös jatkossa.

Summa summarum

Sisällön tuottaminen ja etenkin kiinnostavan sisällön tuottaminen on tärkeää ja sillä saadaan parhaimmillaan synnytettyä lisäarvoa sekä tuotua brändiä tai tuotteita laajemmin ihmisten tietoisuuteen. Sisällön avulla saadaan myös aikaiseksi vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa, joten se on erittäin tärkeä osa nykypäivän yritystoimintaa, varsinkin muodin alalla.

Psykoblogista pohdintaa (Anne K. & Juho V.)

Onko sinua koskaan koulukiusattu? Psyko-blogin kirjoittajaa Vesa Nevalaista ilmeisesti on. Hän on psykologian lisensiaatti, joka kirjoittaa Psykologiliiton sivuilla ajankohtaisista aiheista psykologin silmin. Nevalaisen kirjoitustyyli on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä psykologilta voisi odottaa. Vahvasti provosoivalla sanailullaan hän pysäyttää ja haastaa lukijoitaan ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta.

 Nevalaisen suorasukaisuus ja menneisyyden haamut käyvät ilmi eräästä blogikirjoituksesta, jonka otsikkokin hienovaraisesti on ”Kiusaaja on ilkeä paskiainen”. Hän käsittelee kirjoituksessaan kiusaamista kumoten tyypillisiä ajatuksia kiusaajan taustoista ja syistä pahanteolleen. Kiusaajan empatiakyvyssä on pahasti vikaa, kun taas sosiaalisissa taidoissa ei. Päinvastoin kiusaaja lukee uhriaan kuin avointa kirjaa ja osaa iskeä heikoimpaan kohtaan. Kiusaamisen taustalta ei välttämättä löydy kuin silkkaa säälimättömyyttä uhria kohtaan.

 ”Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä.”

Nevalaisen kirjoituksesta löytyy mielenkiintoisia ja paikoin samaistuttavia ajatuksia, mutta niitä värittävät vahvasti omakohtaiset kokemukset koulukiusattuna olemisesta. Oma näkemyksemme ei ole niin mustavalkoinen kuin Nevalaisella. Yhdymme hänen ajatukseen siitä, että kiusaajat todella tuntuvat olevan sosiaalisesti taitavia ja toisen asemaan asettuminen on heille vaikeaa. Mielestämme kiusaaja ei kuitenkaan ole läpeensä paha ihminen, vaikka Nevalainen niin antaakin ymmärtää, vaan kiusaamiselle löytyy aina jokin selitys. Kiusaajakin on vain ihminen.

”Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.”

Nevalaisen teksti on mielestämme ristiriidassa normaalisti objektiivisen ja avarakatseisen psykologin roolin kanssa. On siis rohkeaa ja melko kyseenalaista julkaista näinkin kapeakatseista ja heikosti perusteltua tekstiä sivuilla, joilla lukijakunta koostuu lähinnä psykologin ammatin harjoittajista ja alan asiantuntijoista. Luultavasti tästä syystä kirjoitus onkin herättänyt paljon eriäviä mielipiteitä kommentoijissa, vaikka mahtuu joukkoon muutama samallakin linjalla oleva ajattelija.

Toisaalta, vaikka Nevalaisen kirjoitus ei ehkä mullistakaan yleistä käsitystä koulukiusaamisesta, onnistuu hän kuitenkin loistavasti tavoitteessaan pysäyttää ja haastaa lukijansa. Että terveisiä vaan Vesalle: jatka samaan malliin!

Lähteet: http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi

Ei vapaudelle syrjäytyä koulutuksesta! (Komulainen & Kasanen)

Me molemmat kirjoittajat olemme yhteiskuntatieteiden opiskelijoita ja toimimme omassa ainejärjestössämme koulutuspoliittisina vastaavina. Tämän vuoksi Esa Suomisen erityisesti koulutuspolitiikkaan keskittyvä blogi kiinnostaa meitä kovasti. Henkilökohtaista blogiaan pitävä Esa Suominen on opetusministeri Krista Kiurun erityisavustaja Opetus- ja kulttuuriministeriössä. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka on toiminut kolumnistina niin Demokraatissa, Vihreässä langassa ja Kaarina-lehdessä, sekä julkaissut useita tekstejä kansainvälisillä sivustoilla. Sosiologiaa Tampereen yliopistossa lukenut Suominen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.
 

Suomisen blogista löytyy eri politiikan alojen tekstejä. Keskitymme Suomisen kolumniin ”Oppivelvollisuudesta ratakiskomallilla”, joka julkaistiin Demokraatissa 14.8.2014. Elokuussa käydyn hallituksen budjettiriihen vuoksi oppivelvollisuus oli aiheena ajankohtainen. On mielenkiintoista tarkastella Suomisen argumentteja oppivelvollisuusiän noston puolesta, vaikka budjettiriihessä päätettiin olla nostamatta oppivelvollisuusikää eli oppivelvollisuuden ulottamista toiselle asteelle ei jatkettu.

Suominen pyrkii kolumnissaan vastaamaan tiiviisti oikeistolle, joka hänen mukaansa on vastustanut kaikkia velvoittavia iän nostoja ja nyt myös tätäkin. Hän luo vastakkainasettelua tuomalla esille, kuinka Kokoomus kehittää ”`osallistavaa sosiaaliturvaa´”, mutta harjoittaa ahkeraa velvoittavuuskritiikkiä. Meidän allekirjoittaneiden mielestä on kiistaton totuus, että velvollisuus on erittäin tehokas keino ja tätä mielipidettämme vahvistaa aiemmat velvollisuuden pidennyksillä saavutetut hyödyt, kuten Suominenkin kirjoittaa.

Suominen puolustaa oppivelvollisuusiän nostoa tuomalla esille sen, kuinka kysymys ei ole paikkapulasta, sillä koulutustarjonta ei ole pienentynyt yhtä paljon kuin ikäluokkien koko. Tästäkin huolimatta toisen asteen ulkopuolelle on jäänyt suurempi osa peruskoulun päättäneistä. Mielestämme hän osuu naulan kantaan vedotessaan siihen, että vapaus syrjäytyä koulutuksesta ei kuulu nuorten perusoikeuksiin. Oppivelvollisuuden suorittamisen piiriin kuuluu muun muassa lukiot, ammatilliset oppilaitokset, valmistavat koulutukset ja oppisopimukset. Iän nostaminen ei olisi siis yhtä kuin koulupakko.

Unelma peruskoulusta ei ole valmis. Oppivelvollisuusiän nostaminen on tehokkain olemassa oleva idea, jolle ei ole varteenotettavia kilpailijoita löytynyt.

Lähde: http://esasuominen.wordpress.com/

Miten minä sijoittaisin? (Suvi-Tuuli Eskelinen&Tuomas Kolehmainen)

Miten sinä sijoittaisit?

Valitsemaamme blogia ”Kauppakorkeakoulu . Muistiinpanovihkoja kauppakorkeakoulusta ja kauppakorkean liepeiltä. Kolmas vihko menossa” kirjoittaa kylteri, tuleva ekonomi. Hän ei paljasta omaa nimeään, mutta hän kirjoittaa opiskeluistaan, talouselämästä ja politiikasta. Hänen kiinnostuksen kohteita ovat esimerkiksi kansantalous, rahoitus, johtaminen ja taloustieteiden historia. Bloginpitäjä on kirjoittanut blogia vuosina 2008-2012.

Valitsimme lähitarkasteluun postauksen: ”Älä osta Alexandrian rahastoja!”. Tekstin keskeinen väite on, että ei kannata ostaa rahastoja rahastoyhtiöiden kautta vaan suoraan pörssistä, koska silloin hallinnointikustannukset jäävät alhaisiksi (kustannukset, jotka aiheutuvat analyytikkojen palveluista). Kirjoittaja antaa esimerkkilaskelman ja argumentoi sen nojalla. Postaus on selkeä ja kirjoittajan oma mielipide tulee vahvasti esille. Kirjoittaja itse ostaisi rahastot pörssistä, ainoastaan pörssinoteerattuja indeksiosuusrahastoja.

Blogissa on erityisen kiinnostavaa se, että se on kirjoitettu opiskelijan näkökulmasta. Postauksen kieli ja tyyli ovat ”kirjakielellistä monologia”. Sitä on helppoa lukea ja ymmärtää. Kirjoittaja ei käytä kovin vaikeita käsitteitä, joitakin taloustieteiden termejä kuitenkin esiintyy. Postauksen tavoite on tuoda omia näkemyksiä ja mielipiteitä sijoittamisesta esiin ja antaa vinkkejä lukijoille.

Blogin kohderyhmänä ovat nuoret, sijoittamisesta kiinnostuneet, mutta eivät välttämättä vielä kovin kokeneet henkilöt. Tästä syystä emme allekirjoita bloggaajan mielipidettä täysin (suoraan pörssistä ostamista), koska meidän mielestämme voi olla hyvin riskialtista sijoittaa itsenäisesti ilman ammattilaisen apua, jos sijoittaja on kokematon ja hänellä ei vielä oma ammattitaito riitä. Sijoittaminen ei ole yksinkertaista vaan vaatii paljon aikaa, vaivaa ja perehtymistä.

Kirjoittaja käyttää lähteitään oman oppimisensa, selvitystyön ja muistin kautta. Hän ei tuo yhtään lähdeviitettä tai linkkiä esiin. Hän ei myöskään käytä muuta esimerkkiä kuin Alexandria rahastoa. Meistä kirjoittaja on hieman vastuuton, koska hän tuo esiin ainoastaan oman yksipuolisen kantansa. Hän ei tuo itsenäisen sijoittamisen huonoja puolia esiin tai rahastoyhtiöiden kautta sijoittamisen hyötyjä. Kokematon sijoittaja voi sokaistua helposti kirjoittajan vahvasta mielipiteestä eikä pysty kyseenalaistamaan sitä.

Kirjoittaja voi tietysti yrittää yksipuolisella ja voimakkaalla kannanotolla herättää keskustelua. Tässä tavoitteessa kirjoittaja kuitenkin epäonnistuu, sillä postaukseen ei ole vastannut kukaan. Kirjoittaja voi yrittää myös olla sarkastinen, mutta sarkastisuutta on aika vaikea havaita.

Teksti herättää meissä kysymyksiä, mistä kautta kirjoittaja on saanut laskelmansa (lähteet ja linkit puuttuvat) ja mihin ratkaisuun me itse päätyisimme, jos sijoittaisimme.

Toinen tämän tekstin kirjoittajista on sijoittanut pankin kautta rahastoihin ja hänen sijoituskokemuksensa on erittäin vähäinen. Toinen taas ei ole sijoittanut koskaan eikä hänellä ole mitään omakohtaista kokemusta sijoittamisesta. Hän opiskelee kuitenkin kauppatieteitä ja hänen kumminsa työskentelee pankinjohtajana ja hän on sitä kautta kuullut paljon sijoittamisesta.

Jos sijoittaisimme, tekisimme ehkä näin:

http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2014/01/miksi-osakesijoittaminen-ei-kiinnosta.html

Maahanmuuttovastaisuus oravanpyörässä (Marjo-Rita Juntunen ja Elli Junttila)

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivujen yhteydessä oleva Yhteiskuntapolitiikka lehden blogi tarjoaa lukijalleen ajankohtaisia asiantuntijoiden näkemyksiä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Blogi koostuu kolmesta osiosta, joita ovat Hiilamo-,Yhteiskuntablogiikka-, ja Zeitgeist-blogit. Kirjoittajina toimivat muun muassa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sekä Yhteiskuntapolitiikka lehden entinen päätoimittaja Matti Virtanen, muiksi kirjoittajiksi mainitaan nuoret yhteiskuntatieteellisen alan tutkijat.

  Blogin teksteistä voidaan havaita tavoite herättää keskustelua Yhteiskuntapolitiikka lehdessä käsitellyistä, ajankohtaisista aiheista, sekä avata niiden taustoja ja tuoda esille kirjoittajan oma kanta asiaan. Syyskuussa aiheet ovat käsitelleet  muun muassa eläkeikää ja koko Eurooppaan vaikuttaneita Venäjän pakotteita. Koska olemme yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijoita ja aiheet käsittelevät teemoja, joita pyrimme sisäistämään alallamme jatkuvasti, koimme blogiin tarkemman tutustumisen aiheelliseksi.

 Tarkemmassa tarkastelussamme on Heikki Hiilamon blogikirjoitus “Ruotsidemokraateista ja lastenvaunuista”. Kirjoitus käsittelee kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauman kommenteillaan nostattamaa kohua maahanmuuttajien suosimisesta toimeentulotuen myöntämisessä. Hiilamo kommentoi tekstissään myös Ruotsin vaaleissa herännyttä ruotsidemokraattien ja muiden puolueiden välillä olevaa erimielisyyttä pakolaispolitiikassa. Kyseiset teemat ovat olleet vahvasti esillä mediassa ja se näkyy muun muassa siinä, että Hiilamon tekstiä on jaettu Facebookissa useita satoja kertoja ja sitä on luettu yli 3000 kertaa.

  Jo ensimmäisessä kappaleessa Hiilamon näkökanta kohuun tulee esiin, hänen kommentoidessaan kuinka Kauma ei Länsiväylä-lehden toisessa haastattelussa “tälläkään” kertaa kyennyt perustelemaan väitteitään muuten kuin kuulopuheilla. Läpi tekstin, Hiilamo pyrkii useita eri viittauksia ja lähteitä käyttämällä argumentoimaan Kauman väitteen järjettömyyttä.

Maahanmuutto herättää vahvoja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan ja on keskustelujen teemana niin A-talkissa, poliitikkojen väittelyilloissa kuin rajanjakajana puoluepolitiikassakin. Ruotsidemokraattien kaltaisten puolueiden tavoite on saada suosiota herättämällä kohua mediassa suorasukaisilla mielipiteillä ja populisoimalla puolesta ja vastaan-teemoja.

  Hiilamo toteaa sosiaaliturvan käytöstä olevan liikkeellä rasistisia juoruja ja huhuja, jotka aiheuttavat maahanmuuttajien syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Olemme samaa mieltä Hiilamon kanssa ja mielestämme kyseinen kohu heikentää myös sosiaalityöntekijöiden julkisuuskuvaa, joka on ollut toistuvasti negatiivisessa valossa mediassa. Kansanedustajien kuten Kauman antamat harkitsemattomat lausunnot aiheuttavat siis kierteen, joka ei ainakaan paranna maahanmuuttajien työllistymistä ja sopeutumista Suomeen. Jos maahanmuuttajat eivät työllisty, on heidän pakko hakea toimeentulotukea. Aivan kuten Hiilamo perustellusti toteaa, pakolaismaista tulevat saavat yleisimmin toimeentulotukea, koska tarve on suurin, ei koska heitä suosittaisiin.

On mielenkiintoista kuinka 2010-luvulla, jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa, ruotsidemokraattien kaltaiset ääriajatukset ja jopa rasistiset linjaukset saavat kannatusta. Kehitys on väistämätöntä ja transnationalisoituminen, eli kansallisvaltiolliset rajat ylittävät prosessit, ovat osa nykyaikaa.

Maahanmuuttovastaisuus on asioiden yksinkertaistamista ja liian helppo vaihtoehto etsiä syyllisiä.     

Tohtoritakuu, ”tutkielman tekijällä on monia mutkia matkassa” (Markku S)

Helsingin yliopiston äidinkielen opettaja Kimmo Svinhufvud esittelee Umberto Econ teosta ”Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään”. Kirjoittajan tavoitteena on muistuttaa tutkielman tekijää tutkimuksen tekoon liittyvistä perusasioista. Olennaisena asiana kirjoittaja näkee sen, että tutkielman aiheen pitää innostaa aidosti tutkijaa. Aiheen valita täytyy siis olla tutkijasta lähtenyt eikä esimerkiksi ohjaajan määrittelemä. Kirjoittajan mukaan tutkimuksen tekijän on oltava niin kiinnostunut aiheesta, että hänellä riittää sekä kykyä että päättäväisyyttä viedä tutkimus loppuun saakka. Toisaalta kirjoittaja muistuttaa, että mistä tahansa teemasta on mahdollista tehdä mielenkiintoista tutkimusta.

Omien kokemusteni perusteella Kimmo Svinhufvud on hieman liian ylioptimistinen, sillä usein tutkielman tekijä on tilanteessa, että jonkinlainen opinnäytetyö on saatava aikaiseksi, vaikka aihe ei olisikaan vielä selvinnyt. Tutkimuksen teon alkua ei voi pitkittää loputtomasti, jolloin työ usein aloitetaan ilman kunnollista tutkimussuunnitelmaa. Ensimmäistä opinnäytetyötä tekeville on tyypillistä, että valitaan liian vaativa tutkimusongelma, minkä seurauksena tutkielman läpivienti tyrehtyy tutkijan vaatimattomiin taitoihin.

Kuten Kimmo Svinhufvudkin toteaa, tutkimuksen aihe kannattaa valita sellaiselta alueelta, jonka jo tuntee. Mielestäni tutkimusongelmaksi kannattaa valita mieluummin liian helppo kuin liian vaikea. Tällöin varmistetaan se, että tutkimus saadaan vietyä varmimmin loppuun. Jos tutkimusongelma tuntuu liian yksinkertaiselta, tutkielman arvoa on mahdollista nostaa käyttämällä aikaa alkuperäisten lähteiden etsintään sekä tutkielman rakenteen ja kieliasun viimeistelyyn