Salaliittoteorioita ja vaihtoehtoisia näkökulmia (Jonna.H & Akseli.T, Ellinooran ryhmä)

Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä on Teemu Vehkalan vuonna 2005 perustama ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä käsittelevä blogi.  Monipuoliset aiheet käsittelevät mm. politiikkaa, taloutta, tiedettä, rikoksia, ympäristöasioita sekä pseudotieteellisiä aiheita kuten salaliittoteorioita ja yliluonnollisia ilmiöitä. Valitsimme tämän blogin sillä se on meistä aidosti erilainen ja rohkealla otteella kirjoitettu.

Blogin ylläpitäjä, helsinkiläinen Vehkala ei juuri tuo kirjoituksissaan itseään tai taustaansa esille. Hän on omien sanojensa mukaan "elämänkoululainen" ja freelancer. Tarkempaa tietoa koulutustausta tai ammatista ei ole. Blogista ei tule ilmi, että Vehkalalla olisi tieteellistä taustaa; hän lähestyy tiedettä oman mielenkiintonsa pohjalta. Vehkala on poliittisesti aktiivinen ja hänellä on vahvoja mielipiteitä monista ajankohtaisista kysymyksistä. Vehkala vastustaa NATO:a, monia valtapuolueita sekä EU:ta ja vihaa Salattuja elämiä. Hän puolustaa sananvapautta ja osallistuu aktiivisesti mielenosoituksiin. Vehkala tuo esille arvojaan ja mielipiteitään, mikä näkyy mm. blogin aihevalinnoissa, kielessä ja ulkoasussa.

Esimerkkinä blogin tarjonnasta käsittelemme tuoretta postausta "Kultananopartikkelit voivat ohjata aivojen käyttäytymistä". Teksti käsittelee sitä miten nanopartikkelit vaikuttavat aivojen hermosoluissa. Joidenkin testien mukaan nanopartikkelit ovat todettu vaarallisiksi, mutta toisaalta niitä voitaisiin käyttää syövän hoidossa. Vehkalan mukaan suuret lääkefirmat eivät tahdo hyödyntää nanoteknologiaa taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Vehkala kirjoittaa: "…mitä sairaampia ovat potilaat, niin sitä enemmän lääketeollisuuden mafian kassakoneet kilisevät ja syöpä on näistä liiketoimintamalleista miltei tuottoisin".

Mielestämme postaus on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja jopa huvittava. Tieteellisestä näkökulmasta väittämät eivät ole kovin vakuuttavia tai hyvin perusteltuja. Lähteet ovat puutteellisia ja niitä ei ole merkitty hyvin. Vehkala ei tarkenna tutkimuksia joiden tuloksien perusteella hän tekee väittämiä. Hänen persoonansa ja mielipiteensä näkyvät kirjoituksessa selkeästi, mikä tekee lukemisesta kuitenkin mielenkiintoista. Lähestyimme Vehkalan kirjoituksia avoimin mielin, mutta toisaalta hieman kriittisesti.

Vehkalan blogitekstit tyypillisesti pistävät ajatukset liikkeelle. Hän käsittelee ajankohtaisten aiheiden kääntöpuolia, mikä saa lukijan pohtimaan asioita kriittisesti. Tekstit on kirjoitettu humoristisesti, mikä houkuttelee lukijat seuraamaan blogia aktiivisesti. Vehkalan esittämiä väittämiä ei kannata ottaa suorina totuuksina vaan ennemmin vaihtoehtoisina ajatuksina.

Töpöjaloillakin pääsee pitkälle (Petra ja Minna)

Valitsemaamme blogia Ajattelun ammattilainen kirjoittaa Lauri Järvilehto. Hän on sekä filosofian tutkija että kouluttaja, ja toimii erityisesti mielen tutkimuksen parissa Filosofian Akatemialla ja Aaltoyliopistolla. Järvilehto kirjoittaa blogissaan ajattelusta ja hyvinvoinnista, keskeisessä osassa ovat myös pinnalla olevat ajankohtaiset yhteiskunnalliset asiat. Hänen tarkoituksenaan on tarjota lukijoille hyvinvointia edesauttavia oivalluksia sekä tehokkaita ajattelun työkaluja, kuten uusia ja erilaisia näkökulmia nähdä asioita.

Meistä Ajattelun ammattilainen -blogi oli jo nimensä puolesta kiinnostava. Koimme, että se voisi tarjota meille ajatteluntyökaluja, jotka ovat keskeisiä myös omalla opiskelualallamme psykologiassa. Silmäiltyämme blogia, se vaikutti myös helposti lähestyttävältä, lukijan ei tarvitse tuntea filosofiaa päästäkseen teksteihin sisälle.

Blogissa huomiomme kiinnitti teksti "Voi voi sinua ja geenejäsi", joka käsittelee geenejä ja niiden vaikutusta mahdollisuuksiimme menestyä elämässä. Kirjoittajan keskeinen väite on, että vaikka monet meistä syntyvät keskiverroiksi, on silti mahdollisuus päästä pitkälle. Hän kuitenkin myöntää myös geenien merkityksen. Silloin kun huippugeeneihin yhdistyy kova harjoittelu, voi tuloksena olla vaikkapa lyömätön pikajuoksija, kuten Usain Bolt. Toisaalta hän taas nostaa esiin huippugeeneihin liittyvän ongelman: miksi yrittää, jos on jo ”ykkönen”.

 

” Huippugeeneillä on kuitenkin ristinsä. Niin kuin takavuosien Fatboy Slimin albumin You’ve Come a Long Way, Baby kannessa luki “I’m number one, so why try harder.” " 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/f/f8/YouveComeALongWayBaby2.jpg

Vastalauseeksi huippugeeneille, hän esittelee Esa Saarisen filosofiakavalkadista löytyvän ajatusrakennelman nimeltään muumifilosofia. Sen ihastuttava pääteesi on: ”töpöjaloillakin pääsee”. Käytännössä ”töpöjaloillakin pääsee” tarkoittaa sitä, että vaikka olisikin keskiverto, kovalla työllä ja harjoittelulla pääsee pitkälle. Tästä hyvänä esimerkkinä Järvilehto nostaa esiin 160-senttisen koripalloilijan Muggsy Boguesin. Bogues kompensoi pituutensa harjoittelemalla niin kovaa, että oppi jallittamaan puolta pidempiä kilpakumppaneitaan – ja teki NBA-historiaa.

”Kun töpöjaloilla pääsee vauhtiin, niillä voi päästä ihan järkyttävän pitkälle."

http://pixshark.com/muggsy-bogues.htm

Tartuimme tekstiin, koska mielestämme siinä on hyvä sanoma. Olemme samaa mieltä siitä, että vaikka perittyjen geenien tiedetään olevan pysyviä, on kuitenkin mahdollista vaikuttaa elämään omilla valinnoilla. Voimme saavuttaa tavoitteitamme oikeanlaisella asenteella ja motivaatiolla, geenit ovat siis vain yksi palikka elämäntarinassa, kuten Järvilehto toteaa.

Ennen kaikkea tekstistä jää lukijalleen hyvä mieli, ja usko siihen, että jokainen on ”oman onnensa seppä”.

Juhla Mokkaa ja filttereitä (Henriikka ja Helmi, Ellinooran ryhmä)

Vähintään kerran neljässä vuodessa koittaa ajanjakso, jolloin on vaikea välttyä ilmaiselta kahvikupilliselta.

Eduskuntavaalien lähestyessä vaaliteltat, -julisteet, ja -kojut valtaavat kaupunkien katukuvat ja ehdokkaat tiimeineen parveilevat toreilla ja juna-asemilla. Vaalikokelaat haluavat olla siellä, missä kansakin on. Lyhyessä ajassa vaalityön luonne on kuitenkin muuttunut lähes täysin: tavoittaakseen äänestäjät, tulee ehdokkaan olla läsnä keskustelemassa myös tämän päivän suurimmassa kahvipöydässä - sosiaalisessa mediassa.

Tampereen yliopiston professori Pekka Isotalus on kirjoittanut Viestijät.fi -sivustolle ajankohtaisen artikkelin “Tuleva kansanedustaja tarvitsee viestintäosaamista” (Viestijät.fi, 13.4.2015) jossa hän painottaa poliitikkojen viestintäosaamisen tärkeyttä erityisesti osana vaalikampanjointia.

Isotalusta voi pitää alan moniosaajana: hänen tutkimuskohteitaan ovat muun muassa poliittinen viestintä, ammatillinen vuorovaikutus työelämässä sekä vuorovaikutus hyvinvoinnin edistäjänä. Isotalus on työskennellyt myös viestinnän parissa Helsingin yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulussa sekä Jyväskylän Yliopiston viestintätieteiden laitoksella.

Viestijät.fi puolestaan on areena, jossa yhteisöviestinnän ammattilaisten on mahdollista olla vuorovaikutuksessa keskenään, oppia toisiltaan ja pysyä ajan tasalla viestinnän kentän nousevista trendeistä. Sivusto kokoaa yhteen tutkimuksia, artikkeleita ja kannanottoja. Kiinnostavan sivusta tekee sen ainutlaatuisuus. Viestinnän ammattilaisia on Suomessa vähän verrattuna siihen, miten tärkeää roolia viestintä organisaatioiden toiminnassa nykyään näyttelee.

Viestijät.fi:n artikkeleissa viestinnän asiantuntijat tarttuvat ajankohtaisiin teemoihin ja pohtivat niitä tieteen valossa. Isotalus poliittisen vuorovaikutuksen asiantuntijana nostaa artikkelissaan lähempään tarkasteluun kansanedustajaehdokkaiden sosiaalisen median taidot ja niiden vaihtelevan tason. Hänen mielestään poliitikot käyttävät hyväkseen sitä vain pintapuolisesti, sen oikeaa vuorovaikutuspotentiaalia näkemättä. Hän ei kuitenkaan liiemmin analysoi onnistuneen sosiaalisessa mediassa tapahtuneen kampanjoinnin syy-seuraussuhteita, vaan keskittyy vain luettelemaan eri kanavia, jotka hallitsemalla ehdokas voisi viestintäosaamistaan kasvattaa.

Vaalikampanjoiden siirtyessä yhä enenevissä määrin yhteisö- ja verkostopalveluihin, ei pidä unohtaa, että toimiva vaalikampanja huomioi laadukkaan viestinnän kokonaisvaltaisesti. Pekka Isotalus nostaakin tekstissään esiin vaalityössä usein mediataitojen varjoon jäävät neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot. Vaikka oikeanlainen medianäkyvyys on tärkeää, tulee toimiva viestintä rakentaa sujuvaksi ruohonjuuritasolta alkaen. On hyvä huomio, ettei sosiaalisen median ja PR:n huumassa tule aliarvioida hyvien käytöstapojen merkitystä.

Isotalus herättää tekstillään paljon aiheellisia kysymyksiä siitä, mitä kaikkea vaaliviestinnässä nykypäivänä tulisi ottaa huomioon. Teksti on selkeää ja se etenee loogisesti. Artikkelia ei ole lähteistetty, mutta kirjoittajan asema tiedeyhteisössä ja tekstin julkaisuympäristö tekevät siitä vakuuttavan. Kyseenalaista on kuitenkin se, vastaako Isotalus esittämiinsä kysymyksiin artikkelissa ollenkaan, vai onko teksti vain ilmiön kuvailua.

Isotalus päättää tekstinsä toteamalla, että äänestäjällä on vastuu arvioida ehdokkaansa viestintäosaamista ennen äänestämistä. Tämä on ajankohtainen näkökulma, mutta se tarvitsee suhteutusta ehdokkaiden taloudellisten ja sosiaalisten resurssien kesken pysyäkseen tasapuolisena. On hyvä suhtautua kriittisesti siihen, milloin ehdokas haluaa aidosti kuunnella kansalaisia ja milloin lupaus vuorovaikutuksesta on vain vastaus vallitsevaan keskustelun kulttuuriin. Tavallisen kansalaisen voi olla vaikeaa nähdä tasokkaan mediatyön taakse, eikä hyvä poliittinen osaaminen aina löydy rahakkaimman PR-kampanjan takaa. 

Pekka Isotalus: Tuleva kansanedustaja tarvitsee viestintäosaamista (2015)

http://viestijat.fi/tuleva-kansanedustaja-tarvitsee-viestintaosaamista/

(Hilkka) Digisukupolvi täynnä digiosaajia?  (Mikko P.)

Nuoret osaavat viihdetekniikan käytön, mutta töissä ja kouluissa vaadittavat taidot ovat jääneet liian vähäiselle opetukselle kouluissa. Näin toteaa blogissaan Otso Kivekäs, Helsingin kaupunginhallituksen IT-jaoston puheenjohtaja, Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja ja ohjelmistoarkkitehti. Kivekäs on opiskellut Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteitä ja kirjoittaja on yksi vihreiden kansanedustajaehdokkaista. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2008 ja pääaiheita tarkasteltavassa blogissa ovat tietotekniikka, kaupunki ja politiikka. Blogin pääasialliset lukijat vaikuttavat olevan Helsingin kaupungin päätöksistä sekä tietotekniikasta kiinnostuneet henkilöt.

Kivekkään kommentoiduimpia tekstejä ovat yhteiskuntaan/politiikkaan liittyvät tekstit, joihin itse blogaajakin osallistuu kommentoimaan keskustelua ahkerasti. Julkaisut blogissa ovat ajankohtaisista aiheista, joista kirjoittaja kirjoittaa omien näkemystensä mukaisesti.  Teksti on selkeää, ja teksteistä huomaa, että kirjoittaja on kirjoittanut blogiaan jo pidemmän aikaa. Blogijulkaisuja myös julkaistaan tiuhaan tahtiin, mikä on aktiiviselle seuraajalle mukava plussa. Sivut ovat selkeät ja arkistosta voi etsiä luettavaa niin ajan, kuin avainsanojen perusteella.

Lähempään tarkasteluun otin blogitekstin ”Kukaan ei ole diginatiivi”, jossa pohditaan suomalaisten nykynuorten (1990-2000 luvulla syntyneet) tietotekniikkaosaamista. Kivekäs käyttää tekstissään paljon lähteitä, joihin hän näkökantansa ja tietonsa perustaa. Lähteet on julkaistu viime vuosien aikoina, joten tiedot ovat siis tuoreehkoja (lähteenä on mm. Euroopan parlamentin tekemä tuore tutkimus, jonka mukaan suomalaisten nuorten tietotekniikkataidot ovat laskeneet aikaisempia vuosia alemmas). Tekstissä Kivekäs käytännössä haluaa kumota uskomuksen siitä, että nykynuoret osaavat tietotekniikkaa kuin luonnostaan, “toisin kuin vanhempansa”.   

Samaistun kirjoittajan ajatukseen siitä, että tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetusta tulisi lisätä kouluissa, sillä omien kokemusteni perusteella peruskoulussa ei Wordin käyttöä syvällisempää opetettu. Esimerkiksi taulukkolaskenta vielä lukiossakin jäi vähäiselle opetukselle, vaikka olen huomannut tarvitsevani sitä myöhemmissä opiskeluissa yllättävän paljon.

“Koululaitoksen tehtävä on opettaa lapsille perustaidot, joita nämä tulevat tarvitsemaan, vaikka eivät sitä lapsina vielä itse ymmärrä”. Kivekäs viittaa lauseella mm. tiedonhaun ja konekirjoituksen osaamiseen. Tietotekniikan osaaminen enemmissä määrin on hyödyllistä nyky-yhteiskunnassa, sillä iso osa tekemisistämme(töissä, koulussa, vapaa-ajalla) linkittyy jollain tavoin tietokoneisiin tai internetiin. Jokainen osaa käyttää internetiä ja kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla, mutta esim. konekirjoittamisessa monelle tuottaa vaikeuksia kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä.

Itse kokisin lisäksi hyödyllisenä ohjelmoinnin opetuksen. Ohjelmointi tarkoittaa siis käytännössä sitä, että tietokoneelle annetaan käskyjä, joita sen pitää toteuttaa. Kivekäs kiteyttää hienosti  ohjelmoinnin opetuksen tarpeellisuuden varsinkin tulevaisuutta ajatellen: “kun työt automatisoituvat, yhä suurempi osa ikäluokasta tulee ohjelmoinnin ymmärrystä myös työssään tarvitsemaan”. Kaikista ei ole tarkoitus tehdä koodareita, mutta jokaisen olisi hyvä tietää ohjelmoinnin olemassaolosta.

Linkki Kivekkään blogiin: http://otsokivekas.fi/blogi/

Maailma ilman kirjoja? (Kirsi-Marja ja Tiina, Ellinooran ryhmä)

Tarkastelemme venäjän kielen ja tietojärjestelmätieteen opiskelijan näkökulmista Tuija Laineen Kirjahistoria-aiheista blogia (http://blogs.helsinki.fi/tvhlaine/). Helsingin Yliopisto myönsi v. 2009 kirjahistorian viisivuotisen professuurin, johon Tuija Laine ensimmäisenä valittiin. Tuija Laine on monien arvostettujen alan yhteisöjen jäsen; mainittakoon esim. Suomen Historiallinen Seura. Blogissa kerrotaan Helsingin yliopistossa tehtävästä kirjahistorian tutkimuksesta ja opetuksesta sekä käsitellään käynnissä olevia projekteja ja näyttelyjä sekä kirjahistorian verkkoaineistoja. Blogin tavoitteena on tuoda julkisuuteen mm. kirjan ja muidenkin painotuotteiden kirjoittamiseen, painamiseen ja julkaisemiseen, kustantamiseen, levitykseen, kauppaan, vastaanottoon, lukemiseen ja säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Tuija Laineen blogitekstit ovat kiintoisaa luettavaa paitsi kirjoista ja niiden historiasta, myös esim. sosiaali-, kulttuuri-, taide-, talous- ja kirkkohistoriasta tai poliittisesta historiasta kiinnostuneille.

Blogi on kirjoitettu hyvällä suomen kielellä, tutkimuksia ja sisältöjä ymmärrettävästi alaa tuntemattomallekin esitellen. Lukemissamme teksteissä on onnistuttu tieteen popularisoinnissa hyvin. Kielen sujuvuuden ja kirjoittajan tekstien läpi kuultavan innostuneisuuden vuoksi asiasisältö avautuu lukijalle helposti. Helppotajuisen tieteellisen tekstin lisäksi blogitekstejä voi pitää jossain määrin mielipidekirjoituksinakin, joissa Laine kertoo kokemuksistaan ja johtopäätöksistään, joskus jopa tunnelmista tai muistoista. Pidimme kiinnostavana havaintona sitä, että nimestään huolimatta kirjahistoria ei tutki pelkästään menneisyyttä, vaan yhtä lailla nykyisyyttä ja jopa tulevaa. Samoin yllätti kirjahistoria-alan laajuus; tutkimuksen kohteena eivät suinkaan ole vain kirjat, vaan myös muut painotuotteet, kuten sanomalehdet, pienpainatteet ja mainokset.

Tarkastelimme lähemmin Tuija Laineen postausta Kirjakaupan kuolema? Tässä blogissa Tuija Laine tuo esille kirjamaailman ja painetun median murroksen, joka johtuu internetin aiheuttamasta sähköisen julkaisemisen voimakkaasta lisääntymisestä. Erityisesti nousee esille kysymys kirjakaupan muutoksesta. Laine väittää, että kirja mediana tuskin tulee katoamaan mihinkään. Sen sijaan todetaan, että kirjakauppa on vauhdilla muuttamassa muotoaan. Laine kuvailee, kuinka antikvariaatit lopettavat toimintansa ja kirjat eivät mene enää kaupaksi entiseen malliin. Kirjoja kuitenkin edelleen julkaistaan, joten blogin mukaan niiden myynti ja välitys on siirtynyt nettiin. Tämä trendi tuntuu huolestuttavan jossain määrin blogin kirjoittajaa. Laine tuo esille kirjojen ja lehtien selailun rentouttavan merkityksen. Kirjaston tai kirjakaupan kirjoja selaillessa mieleen saattaa juolahtaa oivalluksia tai uusia ajatuksia.

Kiinnostava havainto oli se, että nimestään huolimatta kirjahistoria ei tutki pelkästään menneisyyttä, vaan yhtä lailla nykyisyyttä ja jopa tulevaa. Blogiteksti herättää pohtimaan myös lukemisen yhteiskunnallisesti merkittävää vaikutusta: lukemisella on tutkitusti merkittävä vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Perinteiselle kirjalle on mielestämme paikkansa myös digiaikana. Esim. iltalukemisena kirja on sähköisiä versioita parempi jo siitäkin syystä, että ennen nukahtamista olisi parempi pysytellä pois sähköisten välineiden ääreltä hyvän unen kannalta. Kirjojen selailu ja kiireetön kirjastossa tai kirjakaupassa vaeltelu on rentouttavaa ja luovuutta edistävää!