Kuinka paljon älypuhelimesta kannattaa maksaa? (Elina & Olivia)

Valtisimme tarkasteltavaksi blogiksi Jarmo Pitkäsen blogin, joka löytyy www.tivi.fi/blogit -sivustolta. Blogissaan Pitkänen käsittelee tekniikkaan liittyviä aiheita, kuten erilaisia teknologisia laitteita ja yksityisyyttä. Pitkänen ei käytä blogissaan lähteitä ja tekstit ovatkin pääasiassa mielipidekirjoituksia eri aiheista. Hänen blogitekstiensa kommentit ovat pääasiassa yleistä keskustelua aiheesta, mutta koska kyse on mielipidekirjoituksista, löytyy kommenteista myös kritiikkiä ja vastaväitteitä. Eniten keskustelua oli selkeästi herättänyt blogipostaus “Nyt on tilausta muutosvastarinnalle – tai kohta sinua valvotaan ja maksat siitä vielä kalliisti”. Teksti käsitteli tulevaisuuden autoja, jotka varusteltaisiin mobiililaitteilla. Sim-kortin sisältävä mobiililaite mahdollistaisi autoon datayhteyden ja autoista löytyisi luultavasti myös paikannuslaite. Paikannuslaite ja sen muodostama yksityisyyden vaarantuminen aiheuttivat paljon keskustelua siitä, kuinka paljon haittaa tästä olisi.

Valitsimme kuitenkin käsiteltäväksi  Jarmo Pitkäsen blogikirjoitusen “Fiksu jättää huippukännykän ostamatta” (julkaistu 6.3.2017) Linkki alkuperäiseen blogipostaukseen tässä. Pitkänen ennustaa älypuhelinmarkkinoiden kehitystä ja tulevia trendejä. Hänen mukaansa tulevana trendinä on retrohenkisyys ja peruspuhelinten suosion kasvu. Lisäksi Pitkänen toteaa, että eri valmistajien huippumallit eivät eroa teknisiltä ominaisuuksiltaan keskihintaisista puhelimista ja esimerkiksi niiden kamera, tallennustila ja suoritusteho riittävät kaikkeen, mitä peruskäyttäjä haluaa tai voi älylaitteellaan tehdä. Lisäksi huippulaitteen tekninen etumatka kestää usein vain noin puoli vuotta ja hinta on usein jopa kaksinkertainen saman merkin perusmalliin verrattuna. Eri valmistajien lippulaivamallit ovat myös menettäneet arvoa statussymbolina niiden yleistyttyä katukuvassa, jolloin yhä useampi voi päätyä edullisemman hintaluokan puhelimeen. Eri valmistajien huippumallien teknisten ominaisuuksien lähestyessä toisiaan valmistajat yrittävät lisäksi kuumeisesti keksiä uusia wau-ominaisuuksia puhelimiinsa, joiden avulla erottautua kilpailijoista. Tekstissään Pitkänen kuitenkin toteaa, että varsinkin edullisemman hintaluokan android-puhelimia kannattaa testata liikkeessä ennen käyttöä, jolloin mahdolliset käyttöjärjestelmän viat tai hitaus selviää ennen ostoa. Hän näkee myös tässä markkinaraon edulliselle mutta käyttökokemukseltaan loistavalle käyttöliittymälle, jonka hänen mukaansa esimerkiksi Nokia voisi toteuttaa.

https://cdn.pixabay.com/photo/2015/03/26/09/42/phone-690134_960_720.jpg

Tekstissään Pitkänen ei käytä lähteitä, kuitenkin hän vaikuttaa olevan tietoinen alan trendeistä ja tapahtumista ja vaikuttaa seuraavan ahkerasti aiheesta kirjoitettuja artikkeleita ja uutisia. Hän perustelee mielipiteitään järkisyillä ja tässä kirjoituksessa nimenomaan taloudelliset syyt ovat keskeisin tekijä, mihin moni lukija voi varmasti samaistua, sillä oman talouden suunnittelu on läsnä jokaisen elämässä ja uutta älylaitetta hankkiessa hinta on aina tärkeä osatekijä. Blogitekstin kommenteissakin keskustelu kääntyi nopeasti laitteiden hintaan ja siihen, kuinka paljon puhelimesta kannattaa maksaa. Hinta ei kuitenkaan kerro kaikkea. Puhelinta ei kannata valita pelkästään hinnan perusteella, vaan puhelimen eri ominaisuuksista kannattaa oikeasti ottaa selvää ennen ostopäätöksen tekemistä. Pitkänen mainitsee blogikirjoituksessaan, että puhelinta kannattaa käydä testaamassa ennen sen ostamista. Tämä on ihan totta, mutta liikkeissä testikäytössä olevat muistiltaan lähes tyhjät puhelimet saattavat toimia huomattavasti nopeammin kuin sovelluksilla ja kuvatiedostoilla täytetyt. Täynnä muisti vaikuttaa lähes aina puhelimen suorituskykyyn. Paremman kuvan saamiseksi puhelimen ominaisuuksista, kannattaa lukea arvosteluja esimerkiksi lehdistä.

Uusia älypuhelimia tuodaan markkinoille jatkuvasti ja se saattaa pistää miettimään, onko vanhemman mallin ostaminen turhaa, jos ensi vuonna kuitenkin tulee taas uudempi. Sovellusten kehittäjät usein lopettavat uusien sovellusversioiden päivittämisen jossain kohtaa vanhempiin käyttöjärjestelmiin ja tällöin jotkut uudet ominaisuudet saattavat jäädä saamatta.  Kuitenkin nykyään uusissa älypuhelimissa olevat ominaisuudet eivät enää suuresti eroa vanhemmista malleista, joten vanhemmallakin mallilla pärjää hyvin. Se, että älypuhelimien tilalle tulisivatkin taas peruspuhelimet, ei mielestämme ole kovin realistinen ennuste. Ihmisethän ovat kuitenkin mukavuudenhaluisia ja älypuhelimet tuovat elämäämme paljon helpotusta. Loppujen lopuksi uuden älypuhelimen ostopäätöksessä kannattaa hinnan lisäksi ottaa huomioon se, mitä itse toivot ja tarvitset puhelimelta.

Laillisia kyberhyökkäyksiä? (Jesse & Juho)

Tarkasteltavanamme on Juhan IT-blogi, joka käsittelee suurimmaksi osaksi tietoturvaa kansankielellä. Blogin kirjoittajalla on IT-alan maisterin tutkinto ja työkokemusta viidentoista vuoden ajalta ohjelmistojen kehitys- ja testausprosesseista. Keskustelua blogissa ei hirveästi ole ja uusin julkaisu on vuodelta 2015, mutta kirjoittaja on edelleen aktiivinen Twitterissä ja Facebookissa. Blogin kieli on asiallinen ja informatiivinen. Osa julkaisuista liittyy artikkeleihin uusista tutkimuksista ja osa on kirjoittajan omia vinkkejä liittyen tietoturvaan ym.

Valitsimme postauksen joka käsittelee termiä kybersota, koska kyberasiat ovat aina ajankohtaisia, ja kybersota terminä on monelle hieman epäselvä. Juhan keskeinen väite on, että termiä kybersota käytetään usein uutisissa liian kevyin perustein. Hänen esimerkissään yleinen näkemys on se, että ollakseen sodankäyntiä kyberoperaation tulee vastata vaikutuksiltaan aseellisen voiman käyttöä, eli iskun seurauksena tulisi olla vakavia aineellisia ja/tai ihmisiin kohdistuvia vahinkoja. Lisäksi sotaa voivat käydä vain valtiot. Usein kybersodaksi kutsuttuja iskuja kuvaisi paremmin termit kyberterrorismi tai -rikos.

Hän toteaakin heti perään, että uutisissa ja keskustelupalstoilla oikealla termillä ei välttämättä ole suurta merkitystä. Mutta sen sijaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta määritelmällä on suurikin merkitys, sillä rauhan ja sodan aikana toimitaan hyvin eri tavalla. Esimerkiksi jos rauhan aikana tehdään kyberisku jonkun valtion sotavoimia vastaan, kiinni jäädessä siitä joutuu todennäköisesti rikosoikeudelliseen vastuuseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu sodan aikana, vaan se voidaan laskea sotatoimeksi.

Emme ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että sodan aikana tehdyistä kyberhyökkäyksistä ei joudu rikosoikeuteen. Verkossa tällaisiin sanoihin törmätessä tulee joskus miettittyä, että käsite ei välttämättä ole ihan oikea, eikä ihmekään, kun verkossa uutisotsikoihin valitaan vain ensimmäinen mahdollisimman mediaseksikäs sana sen tarkempaa tarkoitusta miettimättä. Teksti kuitenkin selvensi näiden käsitteiden eroa, mutta ei pohjannut sitä mihinkään aineistoon.

(alkuperäinen postaus)

Jokakeväinen maan ulkopuolinen koirankakkakeskustelu (Vili T., Aaron I.)

Jari Mäkinen on Tiedetuubin päätoimittaja ja kiinnostunut avaruudesta, lentämisestä ja yleisistä tiedemaailman asioista. Hän on opiskellut tähtitiedettä, mutta hänen opintonsa jäivät kesken. Mäkisen toimittama tiedetuubi on kokoelma tieteestä kiinnostuneiden blogeja. Tiedetuubissa ei ole kommentointimahdollisuutta, joten siellä ei käydä aiheesta keskustelua. Heidän levikkinsä ei vaikuta olevan kovin laaja, sillä Jari Mäkisen blogikirjoitusta, jota tässä käsittelimme, ei ollut jaettu Facebookissa kuin 15 kertaa. (Tämä tarkastettu 3.4.2017)

Jari Mäkinen puhuu blogikirjoituksessaan “Pikkusateliitteja lähetetään nyt yhtenään - tuleeko taivaalle ruuhkaa” siitä, kuinka ihmiskunta on lähettänyt paljon romua, eli kaikenlaisia satelliitteja avaruuteen. Esimerkiksi maapallon vuorokautiseen kuvaamiseen vaaditaan 150 pientä satelliittia kalifornialaisen Planet:in mukaan. Siis aivan tajuton määrä pelkästään maapallon kuvaamista varten, eikä sekään määrä pysty kuvaamaan kuin tietyn alueen kerran päivässä.

Blogitekstin mukaan satelliitteja laukaistaan nykyään useamman kymmenien satelliittien ryppäissä, toisin kuin ennen vanhaan. Esimerkiksi intialainen raketti vei avaruuteen kerralla yhden intialaisten oman kaukokartoitussatelliitin, sekä 103 nanosatelliittia. Yhteensä siis 104 satelliittia yhdellä kerralla!

Kenen tontilla oikeastaan maapallon kiertorata on? Kenen vastuulla on siivota se rojusta? Mitä tapahtuu satelliiteille, kun ne ovat suorittaneet tehtävänsä? Kuka vastaa siitä, mitä seuraa kun satelliitti tippuu maan pinnalle? Onko satelliitteja ilmestynyt avaruuteen kuin koirankakkoja keväällä lumen alta? Korjaako kukaan ylimääräisiä koirankakkasatelliitteja pois? Olisiko kaunista katsoa kuuta, jonka edessä näkyy satelliitteja?

Kuvan tekijä: Vili Tinakari

Mielestämme satelliittien omistajat, eli yhtiöt jotka ne kiertoradalle on alunperin laukaissut, voisi käydä siivoamassa omat satelliittinsa maapallon kiertoradalta, aivan kuin koiranomistajien kuuluisi siivota koiransa jätökset kävelytieltä pois. Kiertoradalla ei tulisi olla lainkaan rikkinäisiä tai käyttämättömiä satelliitteja ja mielestämme satelliitteja voisi kehitellä paljon monipuolisemmiksi. Satelliitteja ei siis tulisi koko ajan heittää avaruuteen lisää, sillä muuten maan kiertorata täyttyisi.

Alkuperäisessä blogitekstissä mainitaan, että satelliitit putoavat varsin nopeasti alas ilmakehään. Tällöin Cubesatit, eli pienet satelliitit, eivät tuki kauheasti kiertorataa. Tästä aloimme miettimään sitä, että Maahan syöksyessään kappale palaa ilmakehässä lähes kokonaan, onko se sitten hyvä että otsonissamme on jäänteitä rautaoksidista ja muista yhdisteistä, jota satelliiteista jää jälkeen? Sitä paitsi, jos kappale ei täysin pala ja osuu maahan, niin se luo kraaterin. Pahimmillaan se saattaa osua jonkun epäonnisen omaisuuteen. Maahansyöksyminen on tietenkin vain teoreettinen mahdollisuus, mutta se mahdollisuus on olemassa.

Huominen ei ole sitä mitä odotat (Joel B. ja Tuomas L.)

Ambientian yritysbloggari Jaska Kivelä ennakoi blogissaan “IT-palvelutuotannon ajatusmallit murroksessa” teknologian eksponentiaalista kasvua. Kasvun keskiössä Kivelä näkee uudet IT-palvelumallit, joita ajamaan tarvitaan rohkeita edelläkävijöitä. Kivelä jakaa asialliseen tyyliinsä monia lähivuosien it-saavutuksia, kuten ihmisen päihittävä tekoäly go-pelissä ja Teslan onnettomuuksia ehkäisevät autot. Näiden saavutuksien päälle Kivelä pohjaa ajatusta teknologian eksponentiaalisen kehityksestä, jonka juurella ihmiskunta tällä hetkellä seisoo. Miten ja mitkä it-palvelumallit voisivat olla räjähtävän kasvun keskiössä ja onko meidän syytä innostua?

Kivelä antaa blogissaan esimerkin Michio Kakun, Physics of the Future (2011) teoksesta, jossa Kakun haastattelemista 300 tiedemiehestä osa antaa tulevalle vuosisadalle eksponentiaalisten ennusteiden sijasta lineaarisia näkymiä. Viisi vuotta myöhemmin Kakun ennustukset on osoitettu varsin hataroiksi, kun liikenteen seasta voi löytää itseohjautuvia autoja. Kivelä ei mene teoksen detaljeihin, mutta osoittaa mainiosti esimerkillään sen, mikä pitäisi jo olla selvää: historiaa on helppo ennustaa, tulevaisuutta ei niinkään.

Kaikki viime vuosikymmenen saavutukset näyttävät jälkeenpäin täysin loogisilta. Kivelä pitää mainitsemansa kehityksen keskiössä it-palvelutuotannon murrosta, nostaen erityisesti esiin konttiteknologian ja mikropalvelut avaamatta niitä sen enempää. Mitä ihmettä ne ovat ja miksi ne ovat tärkeitä?

Konttiteknologialla viitataan ohjelmakehityksen arkkitehtuuriin, jossa pyritään oikeiden merikuljetuskonttien tavoin saavuttamaan standardoitu, suljettu ympäristö, mikä mahdollistaa konttien yhdenmukaisen käsittelyn ja kuljetuksen. Rahtialuksen ei tarvitse välittää, mitä kontin sisällä on, koska kontti on suljettu ympäristö. Ajatuksena standardoinnin hyödystä voi kuvitella päinvastaisen tilanteen: rahtialus kuljettamassa jokaisen kontin sisältöä satunnaisissa läijssä aluksen kannella. Ohjelmistomielessä kontti sisältää eristettynä kaiken tarvitsemansa, eikä ristiriitaiset frameworkit tai käyttöjärjestelmät sekoita sen toimivuutta. Tarkempi pureutuminen konttiteknologiaan vaatisi syvempää ja teknisempää lähestymistä. Oleellista on kuitenkin, että kontit ovat ikään kuin moduuleita, joita ei tarvitse muokata ympäristöönsä sopivaksi.

Mikropalvelut ovat jotain järjestelmäarkkitehtuurin ja liiketoimintamallin välistä. Ajatuksena on tarjota asiakkaalle pienistä komponenteista koostuva järjestelmä. Asiakas maksaa ainoastaan tarvitsemistaan komponenteista, sekä niihin liittyvistä palvelimista ainoastaan tarpeen mukaan. Yksinkertaisimmillaan asiakas ostaa komponenttina verkkosivun ja lisäkomponenttina siihen verkkokaupan. Hinta voi kasvaa esimerkiksi käyttäjäliikenteen mukaan.

Mikropalveluille sekä konttiteknologialle on selkeästi paikkansa, mutta Kivelän mainitsema palvelutuotannon murros ja hänen mainostama kehityksen eksponentiaalisuus jää edelleen arvoitukseksi – kustannustehokas menetelmä ei ole sama asia kuin teknologian räjähdysmäinen kehitys. Kivelän blogista suuhun jäävää makua kuvailisimme voimakkaan kaupalliseksi ja jopa valheelliseksi, ehkä sivumaultaan kuitenkin aavistuksen realistiseksi. Kivelän näkemys ihmiskunnasta teknologian eksponentiaalisen kasvun juurella on perusteltu ja täysin mahdollinen. Kasvua ajavat keskeiset voimat tuskin ovat kuitenkaan Kivelän esittelemät it-palvelumallit.

Brump 2016 - taloushistorian käännekohta? (Aatu P. ja Elmeri K.)

Tarkasteltavana on Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen professorin Sakari Heikkisen ylläpitämä blogi “Taloutta ja historiaa”. Hän kommentoi ajankohtaisia taloudellisia ilmiöitä pitäen mukana laajemman historiallisen perspektiivin. Erityisesti perehdymme blogikirjoitukseen “Brump!”, jossa pohditaan Brexitin ja Donald Trumpin presidentiksi valinnan vaikutuksia maailman talouteen. Näistä Brexit ja Trump sanoista on muodostettu myös alkuperäisen blogikirjoituksen otsikko. Onko vuosi 2016 oikeasti ollut poikkeuksellisen merkittävä?

Heikkinen esittää omien tulkintojensa tueksi EKP:n, Maailmanpankin ja Suomen pankin tutkimuksista tehtyjä graafeja, joissa kuvataan maailman vientiä suhteessa BKT:hen, Suomen valtionlainojen viitekorkojen kehitystä sekä euron kurssia suhteessa dollariin ja puntaan. Perimmäisenä ajatuksena Heikkisellä mahdollisesti on se, ettei maailman talouden kehitys (tai tulevaisuuden kehitystä indikoivat “arvot”) ole ensinnäkään merkittävästi muuttunut “Brumpin” jälkeen ja toisekseen ne muutokset mitä on tapahtunut johtuvat laajemmista globaaleista muutosvoimista, kuten globalisaatiosta, edelleen kiihtyvästä teknologistumisesta ja taloudellisesta eriarvoistumisesta.

Kuva: http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2016/12/20/brump/#more-2018

Graafista 1 voidaan nähdä, että Brexit-äänestyksen jälkeen punnan arvon suhde euron arvoon on heikentynyt, mikä tarkoittaa siis sitä, että yhdellä punnalla saa vähemmän euroja kuin aikaisemmin. Tällainen kehitys johtuu usein siitä, että talouden kehitys siinä maassa, jossa tätä valuuttaa käytetään hidastuu tai sisältää enemmän riskejä kuin aikaisemmin. Kyseisessä tapauksessa Iso-Britannian taloudellisen tulevaisuuden on katsottu muuttuneen epävakaammalle pohjalle Brexitin jälkeen, ja tämän takia punnan arvo on laskenut. Pohjimmiltaan kyse on kysynnästä. Valuuttakurssien muutoksiin vaikuttaa se kuinka innokkaasti mitäkin valuuttaa halutaan pitää hallussa. Näiden valuuttakurssien muutokset eivät kuitenkaan ole dramaattisia. Heikkinen toteaakin blogissaan, että euro/punta -kurssi on ollut viimeksi samalla tasolla keväällä 2013.

Samaisesta graafista nähtävä euro-dollari -kehitys taas näyttäisi olevan hyvinkin tasainen, sisältäen toki vaihtelua, jota tapahtuu aina. Heiskanen uskoo Trumpin valinnan jälkeiseen dollarin vahvistumiseen - eli siihen, että yhdellä dollarilla saa enemmän euroja kuin ennen - johtuvan USA:n keskuspankin FED:in ohjauskoron nostamisesta, joka olisi tapahtunut ilman Trumpin valintaakin. Blogissa kuitenkin arvioidaan Trumpin valinnan vauhdittaneen kehitystä. Tämä ohjauskoron nosto vaikuttaa sen takia valuuttakurssiin, että yleisesti halutaan pitää hallussa sellaista valuuttaa, josta saa parempaa korkoa omille varoilleen. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten euron ja dollarin kurssikäyrät asettuisivat, jos niitä verrattaisiin muihinkin valuuttoihin tai esimerkiksi kultaan. Nythän tämä “tasaisuus” voi johtua siitä, että molemmilla vain menee samaan aikaan huonosti, ja punnan lasku siitä, että briteillä menee aivan surkeasti.

Kuva: http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2016/12/20/brump/#more-2018

Maailman viennin suhde bruttokansantuotteeseen 1960-2015 -graafista on nähtävissä, että osuus on samalla noin 30% tasolla kuin vuonna 2006. Vuonna 2006 ei Brexitistä tai Trumpin valinnasta ollut tietoakaan. Heiskanen summaakin: “Maailmankaupan lukujen valossa hyperglobalisaatio tosin loppui jo finanssikriisiin”.

Brexitiä ja Trumpin valintaa on pidetty seurauksena globalisaatiosta, taloudellisesta eriarvoisuudesta ja niistä kumpuavista poliittisista reaktioista. Taloudellista eriarvoisuutta on selitetty paljon globalisaatiolla, jossa osa tekijänä on teollisuus työpaikkojen siirtyminen mm. Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan selitä koko teollisuuden työvoimaosuuden viitisenkymmentä vuotta kestänyttä laskua. (Heikkinen, 2016). Teknologian kehityksen osuutta ei voida väheksyä työpaikkojen vähenemisessä. Vaikutuksesta tekee vielä merkittävämmän se, että työpaikkakato kohdistuu hyvin epätasaisesti eri toimialoille sekä maantieteellisille alueille. Tuloluokissa työpaikkoja on Heiskasen mukaan vähentynyt etenkin keskituloisilta. Heiskanen täsmentää vielä matalan vaativuustason töiden sekä korkeaa osaamista vaativien tehtävien osuuden kasvaneen, mutta keskivaativien vähentyneen.

Brexitin ja Trumpin välittömät vaikutukset talouteen todennäköisesti tulevat jäämään niin pieniksi, ettei taloushistoriaan saada merkittävää lukua vuodesta 2016 (Heikkinen, 2016). Heikkisen näkemys on monien hyvin helppo allekirjoittaa. On hyvä muistaa, että Heikkisen blogin julkaisemisen, eikä myöskään tämän blogin kirjoittamisen aikaan ole vielä kovin vankkaa varmuutta mitä lopulta Trumpin presidenttiys tulee vaikuttamaan. Onko ennen vaaleja annetut lausunnot vain puhetta vai pyritäänkö niitä viemään myös käytäntöön? Jos pyritään, onnistuuko se missä laajuudessa? On myös muistettava, että merkittävä osa Trumpin vaalipuheiden aikomuksista on USA:n taloutta kiihdyttäviä ja täten myös USA:n dollarin arvoa vahvistavia. Merkittävimpiä ovat varmasti yhteisöveron lasku ja massiiviset infrastruktuurihankkeet. Brexitin osalta ei myöskään vielä tiedetä, missä määrin Iso-Britannian ja EU:n välinen yhteistyö tulee muuttumaan. Kuinka paljon on Brexitistä koituvia positiivisia asioita ja kuinka paljon negatiivisia? Eikä toki ole vielä täyttä varmuutta siitäkään toteutuuko Brexit ylipäätään. Toki, jos ajan kuluessa alkaa näyttää siltä, että kauhuskenaariot toteutuvat, se näkyy varmasti myös valuuttakursseissa, pörssiarvostuksissa ja maailman kaupassa. Näin ei ole vielä missään nimessä käynyt.

Ehkä on niin, että synkästä ja maailmanloppua maalaavasta uutisvirrasta huolimatta, valtaosa kauppaan, talouteen ja ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista pysyy ennallaan. Yhdysvaltojen presidentti on varmasti maailman vaikutusvaltaisin henkilö, mutta ehkä ei silti kykene mullistamaan 7,5 miljardin henkilön maailmaa. Iso-Britannia on varmasti EU:n tärkeimpiä valtioita, mutta Brexit ei taatusti lopeta Iso-Britannian kaupankäyntiä ulkomaille. Elämä jatkunee sittenkin.

(Alkuperäinen blogi-postaus: http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2016/12/20/brump/#more-2018)

Prepositiot aiheuttavat päänvaivaa (Salla S. & Oona H.)

Kuva: http://www.quickanddirtytips.com/education/grammar/prepositions

Kielen kannoilla-blogin aiheena on englannin kieli ja sen moninaisten alueiden pohdinta. Se käsittelee esim. kirjallisuutta ja kieliopillisia tai sanastollisia aiheita, joista lukijat voivat myös lähettää kysymyksiä. Blogin kirjoittajat ovat VARIENGin (The Research Unit for Variation, Contacts and Change in English) jäseniä, joka on Helsingin yliopiston tutkimusyksikkö. Blogin tarkoituksena tuntuu olevan erilaisten kieliasioiden pohtimisen myötä keskustelun ja kysymysten herättäminen englannin kielestä ja kielistä yleensä. Se vaikuttaa myös kyseenalaistavan joitakin kielellisiä piirteitä.

Blogissa meitä kiinnostaa se, miten perusteellisesti kirjoittajat paneutuvat kysyjien ongelmiin ja miten he itse keksivät tuoda esille kiinnostavia kielellisiä seikkoja, joita itse ei ole tullut ajatelleeksi, esim. sanojen ja ilmaisujen etymologia. Monet aiheista ovat hyvin arkisia ja yleisesti ihmisiä koskettavia. Kiinnostavaa on blogin kielen ja tyylin monimuotoisuus, sillä teksti on asiatyylistä, mutta paikoin myös humoristisesti värittynyttä.

Tarkempaan tarkasteluun valitsimme postauksen Prepositioiden vaikeudesta (30.05.2014), koska pystymme samaistumaan sen keskeiseen väitteeseen prepositioiden monimutkaisuudesta. Tekstinsä aiheen kirjoittaja on saanut espanjalaisen bussin seinällä olleesta tiedotteesta, joka oli kirjoitettu espanjaksi ja englanniksi. Siinä hänen huomionsa herätti prepositioiden erilainen käyttö eri kielissä. Esimerkiksi espanjan kielessä sana turvavyö vaatii preposition, mutta englannin kielessä ei.

Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Prepositions_of_place.jpg

Prepositioiden käytön haastavuudesta meillä onkin omakohtaista kokemusta, sillä suomen kielessä varsinaisia prepositioita ei ole vaan ne korvataan sijamuodoilla. Esimerkiksi englannin for, ruotsin för ja saksan für ovat sekä ulkomuodoltaan että merkitykseltään samanlaatuisia prepositioita, kun taas suomen kielessä niitä vastaa esim. sijamuoto –lle. Lisäksi prepositioiden vaihtelevuus eri kielten kohdalla sekoittaa pakkaa entisestään. Esimerkiksi yläasteella ja lukiossa eri kielten tunneilla aukkotehtävät, joissa piti sijoittaa oikea prepositio tyhjiin kohtiin, tuottivat välillä päänvaivaa, koska meistä tuntui, että useampikin vaihtoehto olisi sopinut kyseisiin kohtiin. Esimerkiksi englannin kielessä prepositiot in ja at ovat sellaisia, että ne menevät vielä tänäkin päivänä toisinaan sekaisin. Voisimme kuvitella, että prepositiot ovat helpompia niille, joiden omassa äidinkielessä prepositioita on jo ennestään.

Yllä olevan kuvan tapaisesti meillekin opetettiin ensimmäisen vieraan kielen yhteydessä alakoulussa prepositioita. Kyseinen havainnollistaminen teki prepositioiden omaksumisesta helpompaa ja mielekkäämpää. Prepositioiden opettelu on vähitellen kouluasteelta toiselle siirtyessä muuttunut vähemmän kuvalliseksi ja siten abstraktimmaksi ja haastavammaksi. Prepositioiden opetuksen ei voi tietenkään olettaa olevan ylemmillä luokka-asteilla samalla tasolla, kuin alakoulussa, mutta jonkinlainen havainnollistavien keinojen käyttö prepositioiden opetuksessa voisi helpottaa niiden omaksumista ja muistamista.

Kyseinen postaus vastaa pituudeltaan hyvää verkkotekstiä, sillä se ei ole liian pitkä ja se on myös selkeä ja helppolukuinen. Se mahdollistaa sen, että tekstissä ei jaaritella turhia vaan pysytään asiassa, jolloin lukijan mielenkiinto ei lopahda. Kirjoittaja tuo tekstissä esille erilaisia esimerkkejä, ja vetoaa myös lukijoihin mm. kohdentavalla ilmauksella Meillä suomenkielisillä, joka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta lukijan ja kirjoittajan välille. Lisäksi teksti ei ole liian muodollinen vaan sopivan rento ja kevyttä luettavaa kuten hyvän verkkotekstin kuuluukin olla. Täten teksti soveltuu kaikkien luettavaksi, oli lukija taustaltaan sitten akateeminen tai ei. Emme havainneet kovinkaan paljon huonon verkkotekstin piirteitä, mutta ehkä tekstiin olisi voinut liittää enemmän kuvia havainnollistamaan käsiteltävää ilmiötä ja siten ne voisivat elävöittää tekstiä. Teksti voisi myös heijastella hieman enemmän kirjoittajan omaa persoonallista ääntä.

Olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa prepositioiden opettamiseen löydettäisiin uusia tapoja ja niiden oppimisesta tulisi monipuolisten opetustapojen kautta helpompaa ja luonnollisempi osa kielenkäyttöä. Tämä olisi hyödyksi varsinkin Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa, joiden kielessä prepositioita ei ole. Blogiteksti prepositioiden vaikeudesta osuu naulan kantaan käsittelemästään aiheesta, ja uskomme monen muunkin lukijan pystyvän samaistumaan kyseiseen ongelmaan.

MTV3:n ongelmat luotettavana tiedonlähteenä. (Tuomas Parviaisen ja Risto Kontion ryhmä.)

Blogin aihe ja taustatiedot

Valitsimme tekstiksi “MTV3 julkaisee uskomatonta ravintoroskatiedettä makuja-osiossaan”,

koska se vaikutti hyvin mielenkiintoiselta aiheelta. Aihe on kiinnostava, koska MTV3:a pidetään yleisesti hyvänä faktuaalisen tiedon lähteenä, josta saatavia tietoja esimerkiksi kuluttajat pyrkivät hyödyntämään ostopäätöksissään. Kiinnostavaksi aiheen tekee juuri tämä ristiriita MTV3:n ja “Roskatiedettä-bogin välillä, jossa yleisesti luotettavaksi uskottu MTV3 kyseen alaisetetaan tiedonlähteenä täysin. “Roskatiedettä-blogi” väittää MTV3:n ruokablogien sisältävän täysin järjetöntä ja perusteetonta roskatiedettä.

Roskatiedettä- blogi on tiedeblogi, jota kirjoittaa anonyymi “Tiina”-nimimerkkiä käyttävä henkilö. “Tiina” ilmoittaa blogissaan olevansa omistautunut valheellista ja epätieteellistä tietoa levittävien tahojen paljastamiseen. “Tiina” tuo blogissaan esille, että on työskennellyt tieteen parissa useita vuosia. Tiina ei kuitenkaan esitä minkäänlaisia todisteita työhistoriaansa liittyen. Blogissa esiintyvät kirjoitukset koostuvat suurimmaksi osaksi kolumneista, kommenteista ja arvosteluista. Ja niissä esiintyvä kieli on hyvin vapaata ja esteetöntä.

Blogissa käytetty kieli ja tyyli

Blogin kirjoitukset ovat kaikki hyvin aggressiivisia ja tekevät kirjoittajan mielipiteet hyvin selviksi.

Lähes kaikkien kirjoitusten aiheena on jokin yritys, nettisivu tai ideologia joka Tiinan mukaan tahallisesti valehtelee tai harjoittaa akateemista epärehellisyyttä ja jonka Tiina kirjoituksellaan pyrkii todistamaan.

Kirjoituksissa käytetään yleensä myös tieteellisiä lähteitä hyvin, jonka kautta kirjoittaja pyrkii, roskatiedettä julkaisevien henkilöiden käyttämien lähteiden kääntämiseen heitä itseään vastaan. “Tiina” tuo blogissaan selkeästi esille myös omat mielipiteensä käsiteltävistä asioista. Alla esimerkki tapaus “Tiinan” blogista.

Kirjoituksen osat ja esimerkkitapaukset

Ensimmäinen artikkeli jota Tiina kirjoituksessaan käsittelee on 08.09.2016 julkaistu ruokablogi-artikkeli joka väittää Banaanipähkinä-smoothieiden vähentävän kuukautisvaivoja. Tiina osoittaa artikkelissa käytetyn lähteen tason todella huteraksi. Artikkelissa lähteenä käytetty kirjoitus on yksinkertaisesti vain jonkun satunnaisen teinitytön ruokareseptisivustolle kirjoittamasta reseptistä joka perustelee kantaansa huffington-postin kirjoituksella joka ei tarjoa väitteilleen lähteitä lainkaan.

Tämä mielestämme tuhoaa artikkelin faktuaalisen pohjan täydellisesti.

Toinen artikkeli johon Tiina kirjoituksessa pureutuu väittää valkosipulin suojaavan syövältä Tiina todistaa väitteen täysin vääräksi huomauttamalla, että jopa tietellinen artikkeli jota mtv3 itse käyttää väitteen perustelemiseen sanoo, että kyseinen syöpää ekäiseviä ominaisuuksia omaava kemikaali ei ole hydrogen sulfide(rikkivety, jota on muun muassa valkosipulissa), vaan diallyl disulfide.  Artikkeli myös suoraan sanoo, että valkosipulin syömisellä ei ole mitään vaikutusta syövän ehkäisyn suhteen.

Jälleen kerran, MTV3:n julkaisemat väitteet ovat todistuneet täysin valheellisiksi.

Lopuksi Tiina ottaa aiheekseen MTV:3:n suostuvaisuuden myydä mainostilaa Revitalum mind plus-muistilääkettä kauppaavalle sivustolle. Lääkkeen kerrotaan parantavan muistia jo kolmessa päivässä, joka kuulostaa valmiiksi jo naurettavlta väitteeltä. Myös “Tiina” kertoo blogissaan mielipiteesä suoraan ja kaunistelematta: “Ei saatana parane!” Sivusto pyrkii vahvistamaan sivustonsa lupauksia neurologi Raimo Kivisen positiivisen lausunnon avulla. Kaikki näyttää siis ulospäin hienolta, kun on oikein alan asiantuntija todentamassa lääkkeen vaikutuksia. Kiitos kuitenkin “Tiinan” uutteralle salapoliisityölle, jonka myötä me kaikki nyt tiedämme, että neurologi Raimo Kivinen on keksitty henkilö. Lähteenään “Tiina” käyttää luotettavaa maailmanlaajusta PubMed-tietokantaa, joka ei tunnista Raimo Kivisen nimeä ollenkaan! Yllä oleva esimerkki Revitalum mind plus-muistilääkkeen mainosten sallimisesta tukee “Tiinan” argumenttia mtv3:n etiikan eheyden puutteesta.

Loppusanat

Blogissa arvostimme erityisesti “Tiinan” aiheen valintaa, jonka tavoitteena on paljastaa MTV3:n valheellisten artikkelien puhdas määrä. Tämän lisäksi arvostimme

suoraa kirjoitustyyliä ja vahvaa omien mielipiteidensä argumenointia. Tekstejä oli hauska lukea, koska kirjoitustyyli oli todella vapaa ja aiheella tuntui olevan henkilökohtainen merkitys kirjoittajalle, joka tuli esiin hänen omista mielipiteistään. “Tiinan” yhtenä missiona näyttäisi olevan akateemisen epärehellisyyden kitkeminen modernista viihteellistyneestä mediasta.

“Tiinan” Roskatiede-blogi tekee mielestämme suhteellisen vakuuttavan argumentin, että MTV3 ei ole ainakaan viihdeblogi-artikkeliensa suhteen maineensa veroinen tiedonlähde. MTV3 pyrkii selkeästi vain keräämään klikkauksia blogimaisille kirjoituksilleen tutkimustuloksien tai lähteiden pätevyydestä välittämättä. Klikkiotsikoiden myötä MTV3 pyrkii vain saamaan artikkeleilleen lisää näkyvyyttä, ja mainostila-myyntiä omien tulojensa lisäämiseksi. MTV3 on siis nimensä mukainen “mainostelevisio”, jonka kirjoituksiin kannattaa suhtautua niiden tavoitteen mukaisella tavalla.

Linkki Blogiin: https://roskatiede.wordpress.com/2016/09/08/mtv3-julkaisee-uskomatonta-ravintoroskatiedetta-makuja-osiossaan/