Kriittistä palautetta Vesa Nevalaisen blogista (Sonja K. ja Sara M-S)

Vesa Nevalainen kirjoittaa blogia omalla nimellään psykologiliiton sivuilla. Nevalainen on psykologian lisensiaatti, ja hän on kirjoittanut useita psykologian alan tietokirjoja. Blogissa hän pysäyttää ja haastaa lukijoita, sillä hänen tavoitteensa on herättää keskustelua ja lukijan ajatuksia. Aiheet pyörivät ajankohtaisten asioiden ympärillä, ja Nevalainen kertoo niistä humoristisella, hiukan ironisella, kirjoitustyylillä. Blogista ei ilmene selvää kohderyhmää, mutta blogin ollessa psykologiliiton sivuilla, voimme olettaa kohderyhmän olevan ensisijaisesti aikuisia sivuston käyttäjiä.

Erityisen kiinnostavan blogista tekee Nevalaisen kirjoitustyyli. Hänen kirjoitustyylinsä oletuksista poiketen on hyvin humoristinen sekä hieman sarkastinen. Tyylin odottaisi olevan asiallinen ja ehkä hieman vakavahko, minkä vuoksi lukija saattaa todella yllättyä. Nevalaisen humoristiset esimerkit elävöittävät tekstistä syntyviä mielikuvia. Kirjoitustyyliä suurempi yllätys lukijalle saattaa kuitenkin olla blogin sisältö. Tekstien odottaisi olevan tieteellisiä sekä perustuvan joihinkin tutkimuksiin blogin ollessa psykologiliiton sivulla, mutta blogi on todellisuudessa lähes päinvastainen. Kirjoitusten aiheidenkin kuvittelisi olevan hieman eri luokkaa, kuin mitä ne ovat. Ne eivät ole ollenkaan tieteellisiä. Hänen kirjoituksiensa aiheet ovat ajankohtaisia, ja ne käsittelevät esimerkiksi avioliittoa, perhe-elämää ja kiusaamista.

Blogissa on niukasti keskustelua, ja yleensä kommentteja kertyy vain 1-5 kappaletta. Keskustelun syntyessä kommentit ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä, ja niissä lukijat pohtivat syvällisesti kirjoituksen herättämiä mielipiteitä. Blogissa käytetään todella vähän lähteitä ja viittauksia tutkimuksiin. Useissa kirjoituksissa niitä ei käytetä ollenkaan. Jos blogin kirjoittajaa ei tietäisi, postaukset vaikuttaisivat kenen tahansa kirjoittamilta. Kaipaisimme tekstiin enemmän tieteellisiä viittauksia argumentoimaan hänen mielipiteitään, koska yleensä tällaisissa blogeissa käytetään niitä. Tekstilajina Nevalan kirjoitustyyli muistuttaa mielipidetekstiä tai kolumnia.

Valitsimme lähempään tarkasteluun postauksen ‘Kyllä sinulla on salattavaa’, joka käsittelee nykymaailman digitalisaatiota, jossa ihmisistä kerätään tietoa jopa kaupan kassoilla. Tekstin keskeinen väite on, että ihmisten äänestys- ja kulutuspäätöksiin pyritään vaikuttamaan keräämällä big data -tietoa. Tekstissä herätellään lukijaa mainitsemalla useita eri tapoja, miten ihmisestä voidaan kerätä kyseistä ‘big dataa’. Näillä tavoilla hän argumentoi väitettään. Tapoja ovat muun muassa Googlen haut, kaupan ostokset, pilvipalvelut ja Facebookin tykkäykset. Mielestämme Nevalainen jopa pelottelee lukijaa karkeilla esimerkeillään. Nevalainen tiivistää:” Luonnollisesti jokainen haluaa välillä avautua, paljastaa jotain salaista sisimmästään. Mutta ihminen haluaa tehdä sen omasta tahdostaan, silloin kuin haluaa, ja siinä muodossa kuin haluaa.” Blogikirjoituksessa ei käytetä ollenkaan lähteitä.

Mielestämme blogin olemassaolo on kyseenalaista. Kommentteja on välillä todella vähän, mikä voi viestiä vähäisestä lukijamäärästä. Vaikka kirjoitukset herättävät lukijan mielenkiinnon, lukeeko niitä edes kukaan? Sivustoa käyttävät todennäköisesti vain psykologit. Blogissa positiivista on Nevalaisen kirjoitustyyli ja aihealueet, joista hän kirjoittaa. Vasta kolmannen lukukerran jälkeen tajusimme ‘Kyllä sinulla on salattavaa’ -postauksen kaikki väitteet ja huomiot. Nevalainen osaa tiivistää asian niin mielenkiintoisesti, että jokaisella lukukerralla tekstistä löytää jotain uutta. Blogia olisi mielenkiintoista kommentoida, koska aiheet herättävät niin laajasti ajatuksia. Pääasiassa mielipiteemme Vesa Nevalaisen blogista ovat ristiriitaisia. Blogista löytyy paljon niin positiivista, kuin negatiivistakin.

Kuva: (https://i0.wp.com/www.privatewifi.com/wp-content/uploads/2011/06/hacker.jpg)

Avoimen lähdekoodin mahdollisuudet (Antti ja Arttu) 

 

Avoimella lähdekoodilla tarkoitetaan tietokoneohjelmien tuotantotapaa, jossa lähdekoodi on julkinen ja yleisesti saatavilla. Tämä mahdollistaa ohjelmistojen omakätisen muokkauksen omiin tarpeisiinsa sopivaksi, esimerkkinä avoimen lähdekoodin sovelluksesta toimii laajasti käytössä oleva Mozilla Firefox. Sovellusarkkitehti Antti Virtanen esittelee avoimen lähdekoodin yhteiskunnallisia hyötyjä blogitekstissään Avoin lähdekoodi on veronmaksajien etu (https://www.solita.fi/blogit/avoin-lahdekoodi-ja-veronmaksajien-etu/). Tekstissä Virtanen esittää näkemyksensä avoimesta lähdekoodista yrityksen näkökulmasta, ja hänen mielestään lähtökohtaisesti kaiken julkisilla verorahoilla hankitun tulee olla kaikkien käytettävissä. Tällä hän viittaa julkishallinnon ohjelmistoprojekteihin, eli toisin sanoen verorahoilla maksettuihin ohjelmistoihin. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme Virtasen blogissa esittämiä argumentteja avoimen lähdekoodin puolesta .

Virtanen on luonut pitkän uran Solita Oy:n ohjelmistoarkkitehtina ja firma tunnetaankin uran uurtajana avoimen lähdekoodin käytössä, mikä näkyy myös yrityksen aikaisemmista tuotannoista. Solita Oy on tuottanut lukuisia avoimella lähdekoodilla varustettuja ohjelmistoja julkishallinnon käyttöön.

Blogissaan Virtanen keskittyy lähinnä veronmaksajien intresseihin. Julkishallinnollinen asiakas eroaa merkittävästi tavanomaisista yritysasiakkaista siinä, että julkishallinnollisen asiakkaan etu on myös veronmaksajan etu. Virtanen vetoaa blogissaan kaikkiin lukijoihin veronmaksajina, joiden intresseihin ei kuulu maksaa ylihintaisia julkisia ohjelmistohankintoja veroina, ja toisaalta peräänkuuluttaa avarakatseisuutta ja rohkeutta yhteisistä varoista vastuussa olevilta julkishallinnon ohjelmistohankintojen tekijöiltä.

Virtanen väittää blogissaan julkishallinnon teettämien ohjelmistojen ohjelmistokoodien julkaisemisen parantavan asiakkaan vaatimaa laatua. Hän vetoaa siihen, ettei kukaan halua julkaista ö-luokan koodia avoimesti Internetissä omalla nimellään, vaan julkaistavaan koodin halutaan olevan korkealaatuista. Virtasen mukaan lähdekoodin avoimuus parantaa kansalaisten mahdollisuuksia arvioida ainakin karkeasti julkishallinnon ohjelmistohankinnan hinta-laatusuhdetta.

Toimittajaloukuilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ohjelmistohankinnan tehnyt asiakas ei voi vapaasti teetättää muutostöitä hankkimaansa ohjelmistoon kilpailuttamalla eri IT-yrityksiä, vaan asiakas joutuu aina hankkimaan muutokset ohjelmiston alkuperäiseltä tekijältä. Tällöin alkuperäisen ohjelmiston tekijä voi laskuttaa työn tilaajalta korkeaa ylihintaa, koska vapaata kilpailua ei ole. Virtanen väittää blogissaan, että julkinen toteutus estää tehokkaasti tällaisten toimittajaloukkujen syntymistä. Moni julkishallinnon asiakas onkin joutunut kokemaan toimittajaloukkuun jäämisen kovan kohtalon. Esimerkiksi Helsingin ja Vantaan kunnat sekä VR ovat joutuneet maksamaan suuria summia omien ohjelmistojensa muutostöistä niille ulkomaisille suuryhtiöille, jotka ovat yrityskaupoilla hankkineet omistukseensa alunperin ohjelman kehittäneet kotimaiset ohjelmistoyhtiöt (HS 20.4.2015, http://otsokivekas.fi/2013/07/toimittajaloukku-vantaalaisittain/). Virtanen myöntää, ettei avoimuus yksin estä toimittajaloukkujen rakentamista, mutta se tekee niistä julkisia ja mahdollistaa ajoissa reagoimisen.

Virtanen toteaa, ettei ohjelmiston tekijänoikeudet lakkaa julkaistaessa koodia, vaan tekijä voi rajata ohjelmiston käytön ilmaiseksi esimerkiksi vain julkishallinnossa. Virtanen esittelee EU:n julkishallinnolle suunnittelemaa EUPL-lisenssiä yhtenä vaihtoehtona käytön rajaamiseksi. Lisenssin avulla alkuperäisen työn tekijä voi edellyttää julkaisemansa koodin myöhemmiltä muokkaajilta vastaavanlaista reilun pelin henkeä muokatun koodin julkaisemisessa sen loppukäyttäjille.

Virtasen mukaan ohjelmistojen julkaiseminen ei vaaranna julkishallinnolle työskentelevän yrityksen kilpailuetua, sillä julkishallinnon tarpeet ovat aina ainutlaatuiset. Eri asia tietenkin on, jos yritys haluaa taloudellisesti hyötyä toimittajaloukuista, mutta sellaisia yrityksiä kannattaakin välttää. Kuin todisteena väitteelleen Virtanen listaa muutamia Solita Oy:n toteuttamia julkishallinnollisia ohjelmistoja ja projekteja, jotka asiakas on päättänyt julkaista. Virtanen nostaa esiin avoimen lähdekoodin puolesta puhuvana tapausesimerkkinä tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n tekemän opiskelijapalautejärjestelmän, joka syntyi nopeasti ja halvalla toisen julkishallinnon toimijan teettämästä ja julkaisemasta projektista. Lähdekoodin avoimuuden ansiosta ohjelmistoa tarvitseva voi löytää jonkun toisen aiemmin tekemästä ratkaisusta itselleen pohjan omaan käyttöönsä ja kun kyseessä on julkishallinnon hankinta, tämä voi tuoda säästöjä koko yhteiskunnalle.

Virtanen tarkastelee blogissaan julkishallinnollisia ohjelmistohankintoja lähinnä veronmaksajien näkökulmasta, mutta vaikenee joistakin merkittävistä avoimen lähdekoodin asiakkaalle tuottamista lisäeduista. Se nimittäin turvaa ohjelmiston tilaajalle mahdollisuuden tehdä itse tai teetättää muilla ohjelmiston jatkojalostustöitä. Jos jokin toinen taho alkaa käyttää Internetissä julkaistua koodia, voi jatkojalostustyössä löytyä esimerkiksi tietoturva-aukkoja, joiden löytymisestä alkuperäinenkin ohjelmiston tilaaja voi hyötyä.

Blogissaan Virtanen vetoaa lukijoihin veronmaksajina, joiden intresseihin ei kuulu maksaa ylihintaisia julkisia ohjelmistohankintoja veroina. Virtasen blogista voidaan havaita, että avoin lähdekoodi on lähellä Virtasen sydäntä, kenties kansantaloudellisen yhteisen hyvänkin vuoksi. Luultavasti Solita Oy:n arvopohja ja ainakin jollakin tasolla muita avoimempi toiminta toimii yritykselle tehokkaana mainoksena ja asiakasmagneettina, samalla kun IT-alan asiantuntijayritys pyrkii kohti parempaa maailmaa. Tällaisessa eettisessä leipätyössä Virtasella onkin hyvä mahdollisuus puhua avoimen lähdekoodin puolesta, toisin kuin vaikenevilla tai vaiennetuilla virkaveljillään, jotka työskentelevät asiakasloukuista taloudellisesti hyötyvissä ohjelmistoyrityksissä. 

Kuva:

https://pctechmag.com/wp-content/uploads/2013/02/opens.jpg

Tiede hyvinvoinnin taustalla (Miisa M., Susanne S.)

Positiivinen psykologia

Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka keskittyy tutkimaan yksilön vahvuuksia ja voimavaroja heikkouksien
ja puutteiden sijaan. Positiivisessa psykologiassa tutkitaan mm. elämän merkityksellisyyttä, onnellisuutta sekä resilienssiä.
Nimensä mukaisesti esittelemämme blogi pyrkii tarjoamaan tietoa, joka haastaa lukijan kehittämään itseään sekä löytämään
omat voimavaransa ja vahvuutensa.

Positiivinen psykologia –blogi koostuu useamman eri kirjoittajan postauksista. Blogin ylläpitäjiä ovat sovelletun
positiivisen psykologian asiantuntija Emilia Lahti, psykologian maisteri Tuija Matikka sekä valmentavan psykologian
maisteri ja positiivisen psykologian johtava asiantuntija Makke Leppänen. Lisäksi blogissa vierailee muita asiantuntijoita,
kuten tutkijoita ja toimittajia.

Blogi pohjautuu tieteelliseen tietoon, mutta tekstit ovat siitä huolimatta helposti lähestyttäviä. Termit selitetään hyvin ja
kirjoittajien lähestymistapa aiheeseen on usein käytännöllinen teorialla höystettynä. Lisäksi kirjoittajien omakohtainen
kokemus välittyy teksteistä tehden lukemisesta mielekkäämpää. Kirjoitustyyli on voimaannuttava ja ratkaisukeskeinen.
Blogin kohdeyleisö ei ole tarkkaan rajattu pelkästään psykologian asiantuntijoihin, vaan se tarjoaa kaikille välineitä
itsetutkiskeluun sekä oman hyvinvoinnin vahvistamiseen. Blogin aiheet ovat ajankohtaisia, ja monet toki myös ajattomia.

https://pixabay.com/fi/aamu-siunata-sunrise-uskonto-matka-2243465/

Lähisuhdeväkivalta

Positiivisen psykologian ideana ei ole keskittyä onnellisuuspölyyn saati ummistaa silmiä elämän negatiivisille kokemuksille.
Tätä nostaa esille myös Emilia Lahti blogipostauksessaan lähisuhdeväkivallasta: “Elämä koostuu monista hienoista
jutuista, mutta totuus on, että me saatamme myös itse elää tai lukuisat ihmiset ympärillämme elävät kärsimyksessä”.
Hän toteaa, että saadakseen aikaan jotain hyvää, on joskus välttämätöntä poistaa elämästä ne elementit, jotka aiheuttavat
pahaa.

Lähisuhdeväkivaltatilastoissa Suomi edustaa edelleen kirkkainta kärkeä, ja siitä puhuminen on yhä tänäkin päivänä tabu.
Siksi jokainen kommentti, kirjoitus tai muu aiheen julkisuuteen tuominen on tärkeää. Tästä syystä myös me halusimme
nostaa juuri tämän kirjoituksen ja aiheen esille. On äärettömän tärkeää, että on olemassa rohkeita henkilöitä, jotka
uskaltavat puhua omakohtaisista kokemuksistaan. Lähisuhdeväkivalta jättää aina ihmiseen haavan, jonka paikkaaminen
voi olla hankalaa.

Lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuminen vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään luoden usein merkittävää häpeää ja
itseluottamuksen rappeutumista. Vaatii suurta rohkeutta löytää itsestään voima, jonka avulla irtaantua satuttavista
asioista ja sen myötä alkaa rakentamaan itselleen parempaa elämää. Uskomme, että positiivisella psykologialla on
paljon annettavaa näiden voimien löytämiseen.  

Emilian postaus on vain yksi osa hänen suurempaa taisteluaan väkivaltaa vastaan. Tässä linkki Emilian kampanjaan:
Sisu not Silence (https://www.emilialahti.com/). Kampanjalla pyritään poistamaan hiljaisuutta ja häpeää, sekä tuomaan
esille siitä selvinneitä henkilöitä.

Tutustu kampanjaan. Älä sulje silmiäsi.