Digitalisaatio
ja startupit liiketaloudessa
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
maanantai 4. helmikuuta 2019
Terveyttä ja tietoa! (Jenni F. ja Sini L.)
Terveys ja tiede kulkevat nykymaailmassa käsi kädessä. Molemmat aiheet niin yhdessä kuin erikseenkin ovat hyvin puhuttuja aiheita. Blogissa “ajatuksia tieteestä ja terveydestä” kirjoittaja Lääketieteen professori Juhani Knuuti käsittelee kriittisesti ajankohtaisia tieteeseen ja terveyteen liittyviä kohteita. Knuuti kirjoittaa tekstejään tuomalla esiin niin oman mielipiteensä kuin uusimman tutkimustiedon. Tekstit käsittelevät laajasti nykypäivänä keskusteltuja aiheuttaneita aiheita, kuten ylidiagnostiikkaa, uskomushoitoa, ravitsemuslisiä ja valelääkäreitä. Hän jakaa sivullaan linkkejä kirjoituksiinsa, jotka julkaistaan myös Turun Sanomissa. Blogiteksteissä viitataan lähteisiin ja joidenkin tekstien kirjoittamiseen on osallistunut useampia kirjoittajia.
Knuutin blogista mielenkiintoisen tekee aiheiden ajankohtaisuus, sekä suora kriittinen keskustelu ajankohtaisista, jokaista ihmistä koskevista aiheista. Knuutila käyttää sivustollaan hyvin argumentoivaa ja kärkästä tyyliä ja samanlainen tyyli näkyy linjassa kaikissa hänen kirjoittamissaan teksteissä. Koska tekstien kirjoittamiseen on Knuutin lisäksi osallistunut muitakin alan ammattilaisia, antavat ne hyvin kattavan ja laaja-alaisen näkökulman käsiteltävään aiheeseen. Tekstit sisältävät jonkin verran vierasta sanastoa, mutta ovat kuitenkin melko helppolukuisia aiheesta kiinnostuneille lukijoille.
Eräs mielenkiintoisimmista Knuutin julkaisuista lienee “tekoäly tulee- ja korvaa lääkärit?”
Se on kirjoitettu yhteistyössä radiologian dosentti Sami Kajanderin sekä Turun yliopiston tutkija Luis Juarez Orozcon kanssa. Kirjotus alkaa kriittisellä kommentoinnilla erästä puhujaa kohtaan, joka väitti, että viiden vuoden kuluttua tekoäly analysoi kuvat ja radiologit jäävät työttömiksi.Knuutin tekstissä kerrotaan, millä tasolla tekoäly on tällä hetkellä ja mihin suuntaan se on tulevaisuudessa menossa. Knuutin ja muiden kirjoittajien mukaan tekoäly todellakin tulee olemaan terveydenhuollossa yhä suuremmassa roolissa tulevaisuudessa, mutta he kuitenkin kumoavat väitteet, että se korvaisi esimerkiksi radiologit jo viidessä vuodessa. Knuuti on tutkimusryhmänsä kanssa testannut tämän hetken tehokkaimpia tekoälyohjelmistoja kuten hermoverkko analyysiä ja syväoppimisohjelmistoja sydän kuvien tulkinnassa. Ohjelma osui diagnooseissaan oikeaan 90% tapauksista, mikä voi aluksi kuulostaa melko hyvältä, mutta kyseessä oli hyvin yksinkertainen tapaus, jonka ihminenkin tunnistaisi. Tekoälyyn liittyy kirjoituksen mukaan se haaste, että sen tulisi keksiä ratkaisut itse, eikä perustaa ratkaisujaan vain ihmisen syöttämään dataan perustuen. Teksti päättyy selventävään yhteenvetoon, jossa todetaan että elämme muutoksen partaalla ja suuria harppauksia otetaan myös lääketieteellisten ongelmien selvittelyssä, mutta lääkärit tuskin jäänee työttömiksi aivan lähiaikoina. Teksti antaakin lukijalle tilaa muodostaa oman mielipiteensä tekoälyn merkityksestä terveydenhuollossa ja Knuutin kirjoitus on kerännyt kymmeniä kommentteja aiheesta. Tämä osoittaa aiheen olevan ajankohtainen ja mielipiteitä herättävä. Muutamia lähteitä tekstistä löytyy, mutta suuri osa tiedoista tulee tutkimusryhmän jäseniltä. Tämä saa pohtimaan, että onko heidän kokemuksensa tekoälystä riittävän yleistettävissä vai olisiko muutama lisälähde ollut paikallaan.
Lähteet:
https://juhaniknuuti.wordpress.com/page/2/
perjantai 1. helmikuuta 2019
Informatiivista tiedonjakoa
tietotekniikasta
Tunnetko, että sinulla on peukalo keskellä kämmentä
tietotekniikan suhteen? Oletko kenties hankkimassa tietokonetta, muttet tiedä
minkälaista? Nämä ovat tunteita, joita
jokaisella tietokoneen käyttöä aloittelevalla on, myönsivät he sitä tai eivät.
Tietokoneiden kanssa painiminen on usein työlästä ja hermoja
raastavaa työtä. Kokeneet ja alalla pitkään oleilla ei kumminkaan keinot lopu
kesken ja he tuntuvat tietävän aina mistä etsiä tietoa, mutta minkä kiven alta
tulisi kokemattoman aloittelijan alkaa etsiä?
Google on
aikamme jättiläinen informaatio alalla. Sen avulla voimme etsiä tietoa lähes
tulkoon mistä vain ja onnistua löytämään sen, mutta samalla kun etsimme tietoa
tiettyyn ongelmaan, tulemme löytämään paljon turhaa ja väärää tietoa. Tämä
saattaa lannistaa aloittelevia tietokoneiden käyttäjiä, joten mistä vastaus?
Mikael Rinkisen kirjoittama ja ylläpitämä Pohjalta.fi blogi on monelle
tietotekniikan kanssa painivalle aloittelijalle kuin kulta kaivos.
Blogi kirjoituksissaan Rinkinen käy
hyvin läpi monia yleisiä kysymyksiä, kuten kumpi on parempi pöytätietokone vai
kannettava tietokone, ja antaa niihin oivia vastauksia. Hänen kirjoituksissaan
käydään niin tietokoneiden käyttämiseen liittyviä pointteja, kuin myös sen
ohjelmiin ja komponentteihin liittyviä asioita läpi. Rinkisen kirjoitukset ovat
usein hyödyllisyytensä lisäksi täynnä pientä huumoria, joka auttaa jaksamaan,
vaikka joskus asiat tuntuisivat vaikealta. Kaikkea ei tietenkään kukaan voi
tietotekniikastakaan kerätä yhteen paikkaan, mutta aloittelijoille tämä blogi
on oiva paikka aloittaa.
Tarkastelemmekin hiukan Rinkisen
blogi kirjoitusta ”läppäri vai pöytäkone”, jossa hän käy läpi molempien hyviä
ja huonoja puolia ja koittaa auttaa lukioitaan valitsemaan juuri heille sopivan
tietokoneen. Rinkinen aloittaa kirjoituksessaan kertomalla hiukan molempien
vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Huumoriakin löytyy melko pian, kun
hän viittaa tietokoneen johtojen paljouteen ”johtospagetilla” ja näin keventää
lukijan tunnelmaa. Kun Rinkinen on saanut molemmat vaihtoehdot esiteltyä, alkaa
hän vertailemaan kumpi on parempi eri kriteerien perustalla. Tämä on kumminkin
vahvasti mielipidejohtoista, vaikkakin hän tekee hyvää työtä pysyessään
puolueettomana. Loppujen lopuksi kumminkin saavutaan kirjoituksessa tulokseen,
että oikea vaihtoehto riippuu käyttäjän tarpeista ja varoista.
Tämä aloitteleville
suuntautuneisuus näkyy hyvin kirjoituksissa, joissa on usein selvät selitykset
kaikille toiminta vaiheille ja niiden rinnalle laitettuina selviä ja opastavia
kuvia auttamaan lukijaa ymmärtämään, mistä hän puhuu milloinkin. Tämän
kaltainen suuntautuminen on omasta kokemuksestani harvinaista internetissä,
jossa usein törmää ohjeisiin, joiden ymmärtämistä varten tarvitsee etsiä toiset
ohjeet. Tämä suuntautuminen aiheuttaa kumminkin sen, että kokeneempi käyttäjä,
joka on jo kerryttänyt suuren osaamisen ei tule löytämään juuri mitään uutta.
Kuvien lähteet:
keskiviikko 30. tammikuuta 2019
Rajoja kiusaamiselle (Jesse H. ja Juha V.)
Kaksi yläasteikäistä poikaa nujakoivat kesken koulupäivän keskellä koulun käytävää; toisen farkut ovat tahriintuneet verestä, jota vuotaa hänen nenästään jatkuvana virtana. Ympärillä oppilaat anelevat poikia lopettamaan, toiset seuraavat vain vierestä, jotkut jopa yllyttävät tähän tappeluun. Vihdoin paikalle säntää aikuinen, joka on kuullut rähinän aiheuttaman melun – vaara ohi. Kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia, hän ei mene tappeluun väliin, vaan yhtyy anelevaan tyttöjoukkoon ja käskee – tuloksetta – poikia lopettamaan tappelun. Nujakka saadaan taltutetuksi vasta, kun puukäsityön opettaja kiskoo oppilaat irti toisistaan. Tuohtuneet ja pelokkaat oppilaat tenttaavat ensimmäisenä paikalle saapuneelta koulunkäyntiavustajalta, miksi hän ei edes yrittänyt puuttua tappeluun, johon hän toteaa: "No, enhän minä saa koskea oppilaisiin."
Monilla on varmasti yhä se mielikuva, että kiusaajilla itsellään on paha olo, jota he pyrkivät purkamaan kiusaamisen kautta. Tämä ei suinkaan ole totta, sanoo Antti Värtö Peruskoulupesula- blogin kirjoituksessa Keitä ne on ne kiusaajat? Vaikka niin sanottujen "ressukka-kiusaajien" kiusaaminen on hyvin näkyvää, niin Värtön mukaan kiusaajat ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja menestyneitä oppilaita, jotka kiusaamisen avulla pyrkivät kohoamaan oppilaiden arvojärjestyksessä. Aggressiivisella ja dominoivalla käytöksellä he voivat kivuta muiden yläpuolelle ja elellä koulussa kuin leijona viidakossa - valta-asemaansa hyväksikäyttäen ja tarpeen tullen sitä väkivaltaisesti puolustaen, jos joku erehtyy sitä kyseenalaistamaan.
Värtö huomauttaa, että aivan kuten simpanssien keskuudessa, myös ihmisten välillä statusta osoitetaan dominanssikäytöksellä. Jos kiusaaja huomaa, että tämä saa muut alistumaan ja tottelemaan, kasvaa hänen intonsa jatkaa tätä hyväksi havaittua ja tuottoisaa käytöstä. Koska nykyaikaisissa kouluissa opettajan valta on lähinnä nimellistä, puuttuvat heiltä keinot kiusaamisen aidoksi estämiseksi, kuten ensimmäisen kappaleen tositarinassa havainnollistettiin. Kun kiusaajalle kolmatta kertaa pidetään pieni puhuttelu ja heristetään samalla sormea, tajuaa kiusaaja nopeasti, etteivät edes aikuiset, koulun kärkimiehet ja päälliköt, voi estää tätä hedelmällistä liiketoimintaa.
Koulukiusaaminen on ilmiönä hyvin vakava ja eri mediat antavat vaihtelevasti erilaista dataa siitä, kuinka paljon sitä esiintyy. Riippumatta määrästä tai laadusta, voidaan todeta sen kuitenkin olevan puuttumisen arvoista. Jopa poliisi muistuttaa meitä kiusaamisen usein täyttävän rikoksen tunnusmerkit. Meillä jokaisella on oikeus koskemattomuuteen, mutta koulun henkilökunnalla tuntuu olevan velvollisuus vaaratilanteiden koskemattomuuteen, jossa kiusaajiin ei saa koskea. Tähän kun lisätään omien suojattiensa tekemisistä tietämättömät tai sokeat vanhemmat, on kiusaavan oppilaan menestys omassa kategoriassaan taattu.
Mitä jos kiusaamiseen puututtaisiinkin tehokkaammin ja lisättäisiin koulun henkilökunnan oikeuksia tehokkaampaan puuttumiseen? Sillä saataisiin katkaistua kiusaajan onnistunut putki jatkaa kiusaamista epäonnistuneiden puuttumisyritysten jälkeen. Yksinkertainen puuttumiskeino olisi kiusaamisen rangaistavuuden lisääminen. Vaikka kiusaaminen täyttäisi rikoksen tunnusmerkit, ei siitä välttämättä rangaista mitenkään.
Parhaimmillaan koulujen oppilaat voisivat opiskella sellaisessa ympäristössä, jossa he voivat olla varmoja siitä, että epäkohtiin puututaan tehokkaasti asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kiusaamista ei todennäköisesti koskaan saada kitkettyä koulumaailmasta kokonaan pois – kiusaavathan aikuisetkin toisiaan työpaikoilla. Kiusaamiseen puuttumisen tehostaminen tekisi kiusaamisesta kuitenkin vähemmän kannattavaa kiusaajan näkökulmasta. Välituntipihan tappelun keskellä valvojilla ei ole aikaa laatia kirjallista lupa-anomusta kiusaajalta, missä anotaan lupaa tappeluun puuttumiseen.
Oletko
koskaan miettinyt, mitä opettajat ajattelevat työstään ja
millaista koulun arki nykypäivänä on? Jos olet, niin
Peruskoulupesula on sinulle oikea blogi. Peruskoulupesula on
kasvatustieteiden tohtori Laura Tuohilammen ja oppilaanohjaaja Antti
Värtön kirjoittama blogi, jonka pohjalla on tieteellinen tutkimus
sekä piristeenä kirjoittajien omat kokemukset ja ajatukset. Laura
Tuohilampi kertoo, että blogin tavoitteena on paitsi tuulettaa
koulusta käytävää keskustelua, niin tarjota foorumi keskustelua
varten.
Blogi
on kirjoitettu niin, että jokaisen on sitä helppo lukea. Käsitteet
selitetään lukijalle maalaisjärjellä, eikä viljellä vaikeita
englanninkielisiä termejä. Käytännön esimerkit yhdistävät
tutkimustiedon arkielämään. Postausten kieli on värikästä ja
huumoria käytetään paljon, mikä tekee lukemisesta
mielenkiintoista ja kevyttä, vaikka kyseessä olisi vakavakin aihe.
Blogissa käsitellään esimerkiksi kurinpitoa, koulunkäyntiongelmia
ja rasismia.
Otimme tarkasteluun 9.8.13 postatun tekstin ”Koulunaloitus: 10 vinkkiä ekaluokkalaisen vanhemmalle”. Tässä listassa on aivan mahtavia oivalluksia ja listassa näkyy se, että kirjoittajalla (tässä tekstissä Laura Tuohilampi) on todella kokemusta ja näkemystä. Hän ottaa huomioon kivalla tavalla myös lapsen, vaikka lista onkin tehty vanhemmalle. Vinkeistä paistaa ilo ja hauskuus, vastuu, terveelliset elämäntavat, kaveruus ja rentous. Lasten elämä on todellakin muutakin kuin koulua! Kouluun liittyviä asioita pohdittaessa ei useinkaan mainita iloa ja hauskuutta. Oppimisen pitäisi olla mukavaa, jotta siihen jaksaa motivoitua. Koulua käydään kuitenkin monta vuotta, joten positiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin on todella tärkeää.
Lista
vinkeistä on seuraavanlainen:
1. Kannusta
opiskeluun.
2.
Prosessikin
on tärkeä.
3.
Tue
sinnikkyyttä.
4.
Tehkää
läksyjen teosta hauskaa yhdessäoloa.
5.
Puhalla
koulun kanssa yhteen hiileen.
6.
Vastuullisuus
on ilo.
7.
Opiskeluvälineet
mukana (ja olemassa).
8.
Nukutaan,
syödään ja liikutaan.
9.
Tee
mitä hyvänsä estääksesi kiusaaminen, kiusaamiseen
osallistuminen, kiusaamisen sivustaseuraaminen ja kiusatuksi
tuleminen. Mitä hyvänsä.
10.
Ota
rennosti.
Näillä
ohjeilla sekä lapsi että vanhemmat pääsevät hyvin alkuun koulun
alkaessa vastuullisesti, mutta riittävän rennosti. Ainoa asia, jota
itse jäimme vinkeistä kaipaamaan, oli kuuntelemisen tärkeys. Se,
että aikuinen on läsnä ja osoittaa mielenkiintoa lapsen elämän
tapahtumiin. Pelkästään oppiminen ja koulunkäynti eivät saa olla
mielenkiintoisia tapahtumia, vaan myös suhteet kavereihin ja
opettajiin, eri asioista heräävät tunteet ja mielenkiinnon kohteet
ovat tärkeitä. Lapsen koko ajattelun maailman ymmärtäminen saa
aikuisen ja lapsen vuorovaikutussuhteen aivan uudelle tasolle. Kun
lapsella ja vanhemmalla on lämmin suhde ja he jakavat yhdessä
päivän tapahtumia, on lapsen helppo kertoa vaikeistakin asioista.
Esimerkiksi kiusaaminen jää helposti alkuvaiheessa aikuiselta
huomaamatta, jos tuntosarvet eivät ole koholla ja lapsi ei sano
mitään. Jos suhde vanhempaan on kunnossa, lapsi kertoo
kiusaamisesta ja pahasta olosta aikaisemmin ja päästään
selvittämään asiaa.
Aivan ihana elämää helpottava vinkki oli listan kohdassa 10: “Jos läksyjä on kerta kaikkiaan liikaa, lukekaa mieluummin lempikirjaa tai lähtekää ulos tekemään lumiukkoja. Jos verbit eivät aiheuta kuin itkua ja hammasten kiristystä, keksikää mieluummin tarinoita joissa kaikissa juostaan, punastutaan ja syödään lettuja. Jos allekkainlaskun kuudes sivu saa vihaamaan syntymäänsä, kokeilkaa kuinka hyvin siitä vanhempi selviää. Elämää se vain on.”
Peruskoulupesula: http://www.peruskoulupesula.fi/
tiistai 29. tammikuuta 2019
Raivoaminen elämyksenä (Tiia P. & Pinja V-K)
Vuonna 2017 Jyväskylään avattiin Suomen ensimmäinen raivohuone. Raivohuoneen tarkoituksena on luoda turvallinen ympäristö tavaroiden hajottamiselle, heittelemiselle ja yleisesti raivoamiselle. TripAdvisorin sivuilla raivohuonetta mainostetaan seuraavasti: “Me Rage Cubella rakastamme aitoja elämyksiä. Tehtävämme on tarjota sinulle adrenaliinin täyteinen elämys, jota et muuten pääsisi kokemaan. Meillä koet tunteita, meillä koet eläväsi.”. Raivohuone tarjoaa myös muun muassa date night rage- paketteja kahdelle henkilölle. Voisiko sanoa, että raivoamisesta on tullut viihdettä?
Rauno Tirri pohtii blogissaan Rauno Tirrin Tiedeblogi, piileekö raivoamisen ilossa endorfiinin vapautumisen seurauksena addiktoitumisen vaara ja siirtyykö raivoaminen tällöin helpommin omaan arkeen. Tirri pohtii kirjoituksessaan raivoamisesta viihdettä, tekeekö raivohuoneiden kaltaiset palvelut raivoamisesta sellaista viihdettä, josta tulee luonnollinen tapa reagoida aggression tuntemuksiin myös raivohuoneiden ulkopuolella. Tirrin ajatuksia mukaillen voisi pohtia esimerkiksi sitä, kuinka tupakoinnista tulee helposti tapariippuvuus. Ihminen liittää sen arkipäiväiseen rutiiniinsa ja tekee siitä normaalia. Tällöin ajatukset terveyshaitoista ja muiden paheksunnasta helposti unohtuvat. Milloin raivoamisesta on tehty sellaista viihdettä, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan? Yhdellä raivoamisella on hintaa 15€. Jossain määrin tavaroiden tuhoamisesta ja aggressiivisuuden vapaasta purkamisesta on siis tehty hyväksyttävää ja jopa kaupallista. Keskisuomalaisessa mainitaan, että huone on oivallinen paikka myös ilotteluun. Ääritapauksessa tämä voi lähettää sellaisen kuvan, että aggressiivisuus on iloinen harrastus, josta joutuu maksamaan.
Toisaalta kuten Tirri blogissaan toteaa, raivoviihteen vaikutuksista ei ole näyttöä: ajattelemme sen olevan huono asia, mutta saatamme olla väärässä. Raivohuone voi tosiaan tarjota toisille turvallisen ympäristön aggressiiviseen käyttäytymiseen, tai tarjota helpotusta esimerkiksi tupakoinnin lopettamiseen. Raivoamisen yleistyminen raivohuoneiden ulkopuolelle onkin silkkaa spekulointia.
Lähteet:
Kuva: Tiia Pitkänen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)