Oletko
koskaan miettinyt, mitä opettajat ajattelevat työstään ja
millaista koulun arki nykypäivänä on? Jos olet, niin
Peruskoulupesula on sinulle oikea blogi. Peruskoulupesula on
kasvatustieteiden tohtori Laura Tuohilammen ja oppilaanohjaaja Antti
Värtön kirjoittama blogi, jonka pohjalla on tieteellinen tutkimus
sekä piristeenä kirjoittajien omat kokemukset ja ajatukset. Laura
Tuohilampi kertoo, että blogin tavoitteena on paitsi tuulettaa
koulusta käytävää keskustelua, niin tarjota foorumi keskustelua
varten.
Blogi
on kirjoitettu niin, että jokaisen on sitä helppo lukea. Käsitteet
selitetään lukijalle maalaisjärjellä, eikä viljellä vaikeita
englanninkielisiä termejä. Käytännön esimerkit yhdistävät
tutkimustiedon arkielämään. Postausten kieli on värikästä ja
huumoria käytetään paljon, mikä tekee lukemisesta
mielenkiintoista ja kevyttä, vaikka kyseessä olisi vakavakin aihe.
Blogissa käsitellään esimerkiksi kurinpitoa, koulunkäyntiongelmia
ja rasismia.
Otimme tarkasteluun 9.8.13 postatun tekstin ”Koulunaloitus: 10 vinkkiä ekaluokkalaisen vanhemmalle”. Tässä listassa on aivan mahtavia oivalluksia ja listassa näkyy se, että kirjoittajalla (tässä tekstissä Laura Tuohilampi) on todella kokemusta ja näkemystä. Hän ottaa huomioon kivalla tavalla myös lapsen, vaikka lista onkin tehty vanhemmalle. Vinkeistä paistaa ilo ja hauskuus, vastuu, terveelliset elämäntavat, kaveruus ja rentous. Lasten elämä on todellakin muutakin kuin koulua! Kouluun liittyviä asioita pohdittaessa ei useinkaan mainita iloa ja hauskuutta. Oppimisen pitäisi olla mukavaa, jotta siihen jaksaa motivoitua. Koulua käydään kuitenkin monta vuotta, joten positiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin on todella tärkeää.
Lista
vinkeistä on seuraavanlainen:
1. Kannusta
opiskeluun.
2.
Prosessikin
on tärkeä.
3.
Tue
sinnikkyyttä.
4.
Tehkää
läksyjen teosta hauskaa yhdessäoloa.
5.
Puhalla
koulun kanssa yhteen hiileen.
6.
Vastuullisuus
on ilo.
7.
Opiskeluvälineet
mukana (ja olemassa).
8.
Nukutaan,
syödään ja liikutaan.
9.
Tee
mitä hyvänsä estääksesi kiusaaminen, kiusaamiseen
osallistuminen, kiusaamisen sivustaseuraaminen ja kiusatuksi
tuleminen. Mitä hyvänsä.
10.
Ota
rennosti.
Näillä
ohjeilla sekä lapsi että vanhemmat pääsevät hyvin alkuun koulun
alkaessa vastuullisesti, mutta riittävän rennosti. Ainoa asia, jota
itse jäimme vinkeistä kaipaamaan, oli kuuntelemisen tärkeys. Se,
että aikuinen on läsnä ja osoittaa mielenkiintoa lapsen elämän
tapahtumiin. Pelkästään oppiminen ja koulunkäynti eivät saa olla
mielenkiintoisia tapahtumia, vaan myös suhteet kavereihin ja
opettajiin, eri asioista heräävät tunteet ja mielenkiinnon kohteet
ovat tärkeitä. Lapsen koko ajattelun maailman ymmärtäminen saa
aikuisen ja lapsen vuorovaikutussuhteen aivan uudelle tasolle. Kun
lapsella ja vanhemmalla on lämmin suhde ja he jakavat yhdessä
päivän tapahtumia, on lapsen helppo kertoa vaikeistakin asioista.
Esimerkiksi kiusaaminen jää helposti alkuvaiheessa aikuiselta
huomaamatta, jos tuntosarvet eivät ole koholla ja lapsi ei sano
mitään. Jos suhde vanhempaan on kunnossa, lapsi kertoo
kiusaamisesta ja pahasta olosta aikaisemmin ja päästään
selvittämään asiaa.
Aivan ihana elämää helpottava vinkki oli listan kohdassa 10: “Jos läksyjä on kerta kaikkiaan liikaa, lukekaa mieluummin lempikirjaa tai lähtekää ulos tekemään lumiukkoja. Jos verbit eivät aiheuta kuin itkua ja hammasten kiristystä, keksikää mieluummin tarinoita joissa kaikissa juostaan, punastutaan ja syödään lettuja. Jos allekkainlaskun kuudes sivu saa vihaamaan syntymäänsä, kokeilkaa kuinka hyvin siitä vanhempi selviää. Elämää se vain on.”
Peruskoulupesula: http://www.peruskoulupesula.fi/

Hyvä teksti ja hyvää pohdintaa. Koulun aloittaminen aina iso juttu oli kyse mistä luokka-asteesta tahansa. Kuulemisen tärkeyden nostaminen oli mielestäni hyvä huomio. Koulupäivästä riittää kuunneltavaa, vaikkei oppilas sanoja käyttäisikään. Vapaa-ajan aktiviteettien keskellä saadaan aikaiseksi hedelmällisiä keskusteluja koulumaailmasta. - Juha V.
VastaaPoistaMukavan lyhyt ja ytimekäs, oikein lämminhenkinen teksti. Kuva sopii, mutta kuvia olisi voinut olla toinen tai kolmaskin. Tekstin aloitus ei ole kovin blogitekstimäinen. Yleisilme on kuitenkin enemmän esittelevä, eli tekstissä esitellään lähdeblogia hyvin vahvasti, lähdeteksti on ehkä liikaakin esillä. Omaa pohdintaa saisi olla enemmän, etenkin alussa. Toiseksi viimeinen kappale on mukava, koska oma ääni kuuluu. Alkuun olisi hyvä laittaa joku retorinen kysymys tai jokin oma vahva kannanotto aiheeseen, kun on kyse blogitekstistä. - Hely, Suvi T, Vilja
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja mielenkiinnosta! Lisäkuvat ovat hyvä huomio ja varmasti tekisivät lukemisesta mukavampaa. Lähdeteksti oli itsessään kattava, ja oli ehkä vaikea keksiä omaa lisättävää, kun oli täysin samoilla linjoilla. Olen samaa mieltä myös siitä, että "blogimaisuus" saisi näkyä enemmän, teksti on paikoin ehkä liian analyyttinen, mihin itse taivun herkästi kirjoittaessa.
VastaaPoista- Maria M.
Todella mielenkiintoinen aihe! Teksti oli mukavan lyhyt ja ytimekäs. Tekstissä näkyy hyvin teidän näkemys asiasta. Olen samaa mieltä siitä, että listasta puuttui koulun sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen puoli, ja se olisi tärkeä lisä ekaluokkalaisen vanhemmille! :) -Pinja
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pinja! Ja hienoa, että löysit meidän näkemyksemme. Teksti oli Marian sanoin (yllä) niin samoilla linjoilla kuin omat ajatuksemme, että siihen oli vaikea keksiä mitään uutta tai esittää arvostelevia mielipiteitä. Jos nyt pitäisi valita uusi blogi ja tehdä uusi tehtävä, olisi hauska valita sellainen, jossa olisi enemmän kritisoitavaa :) -Sari
VastaaPoistaTekstinne on hyvä esittely alkuperäisestä blogista - ehkä tässä hieman blogipostauksen tyyli on jäänyt pienemmälle, mutta toisaalta tämä on hyvinkin kiinnostava teksti, joka toimisi tavallaan toisen blogin mainoksena tai arviona. Mukana on onneksi myös oma lisäyksenne, jossa näkyy hyvin omat ajatuksenne, ja muutenkin teksti on kiinnostavaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan varsin hyvä teksti, jota oli helppo ja miellyttävä lukea!
VastaaPoistaT. Reetta