Matematiikka kohtaa tietotekniikan (Olli ja Tapani, Miian ryhmä)

Matematiikka kohtaa tietotekniikan

Olisiko teillä hetki aikaa puhua ehkä maailman kiehtovimmasta aiheesta, eli matematiikasta? Loistavaa. Esittelemme teille matematiikan loputtomia käyttömahdollisuuksia käsittelevän lehden, matematiikkalehti Solmun. Esimerkkinä syvennymme tapahtumaan, jossa matematiikka integroituu tietotekniikkaa. Huomaamme, kuinka lähellä nämä kaksi irrallista tieteenalaa itse asiassa ovatkaan toisiaan. Blogin kirjoittajista toinen on matematiikan opiskelija ja toinen tietotekniikan. Siis asiantuntevaa tekstiä luvassa! Terveisin kustantaja.

Matematiikkalehti Solmun julkaisut keskittyvät matemaattisen ajattelun arkipäiväistämiseen ja matemaattisten mallien selittämiseen lukiopohjaisin keinoin. Artikkelien kirjoittajat ovat yleensä yliopiston matemaattisten aineiden tutkijoita ja asiantuntijoita. Päätoimittaja Anne-Maria Ernvall-Hytönen toimii esimerkiksi Helsingin yliopiston Matematiikan ja tilastotieteen apulaisprofessorina. Lehden omien tietojensa mukaan sen lukijoihin kuuluu opettajien välityksellä koulut ja kaikki muut aiheesta kiinnostuneet. (Matematiikkalehti Solmu, 2020.) 

Mielestämme Solmu sisältää korkealaatuisia ja mielenkiintoisia matemaattisia tosielämän integraatioita, tosin osa artikkeleista on liian teoreettisia lähestyttäväksi ilman tottumusta matemaattisten symbolien käyttöön. Monesti esitietoja ei kuitenkaan vaadita, vaan kaikki tarvittava annetaan artikkelin pohjustuksessa. Solmu osallistuu aktiivisesti myös keskusteluun opetusvaatimusten tasosta ja ylioppilaskirjoituksista (Ernvall-Hytönen, 2019).

Kuva 1: Matematiikkaa luonnossa

Matematiikassa olennaisinta on sisältökeskeinen kirjoittaminen, jonka tuottamiseen TeX-pohjaiset kirjoitus- ja ladonta ohjelmat ovat mitä parhaimpia. Solmu ei tee poikkeusta tämän kirjoittamattoman säännön suhteen. Siitä johtuen videoiden lisääminen artikkeleihin on lähes mahdotonta, mutta kuvat toimivat hyvin. Asiapainoitteisuus tosin ohjaa lukijaa keskittymään tärkeisiin asioihin sillä menetyksellä, että visuaalinen kauneus saattaa ajaa osan lukijoista pois. Solmu ottaa aktiivisesti kantaa polttaviin aiheisiin, kuten vaikka Palojärven (2020) Koronalotosta käy ilmi.

Lähitarkasteluun valitsimme verkkotekstin Laaksonen, A. 2019 ”IMO vs. IOI – ongelmanratkojan kahdet olympialaiset. Päädyimme tähän kyseiseen tekstiin, koska meidän kummankin opiskelemat alat kohtaavat sopivasti tekstissä käsiteltävissä aiheissa.

Verkkotekstin selkeänä tavoitteena on valaista lukijaa ja kertoa siitä, mitä ovat IMO (International Mathematical Olympiad) ja IOI (International Olympiad in Informatics). Laaksonen vertailee tekstissään kilpailujen eroavaisuuksia ja yhtenäisyyksiä. Vertailusta huomaakin, että kilpailut ovat yllättävänkin lähellä toisiaan. Kilpailujen perusidea on sama, ne ovat noin viikon mittaiset kilpailut, jotka ovat tarkoitettu lukiolaisille (tai nuoremmille) ja niissä testataan matemaattista ja tietoteknistä osaamista. Vielä tarkemmin IMO:ssa algebraa, geometriaa, kombinatoriikkaa sekä lukuteoriaa, ja IOI:ssa puolestaan algoritmiikkaa, jonka tehtävissä korostuu tietojenkäsittelytieteen matemaattiset puolet.

Tekstin rakenteesta käy ilmi, että tekstillä pyritään tavoittamaan Solmun lukijoita. Ymmärtääkseen tekstiä, lukijan ei tarvitse olla tietoinen tekstissä käsiteltävistä kisoista, mutta ovat kiinnostuneita matemaattisesta ongelmanratkaisusta. Siksi teksti onkin juuri sopiva Solmua jo aikaisemmin lukeville, koska heitä nämä aiheet todennäköisesti kiinnostavat. Syy miksi uskomme, että lukijan tulisi olla kiinnostunut matematiikasta ja ongelmanratkaisusta on se, että suurimmassa osassa tekstiä käydään läpi aiheita, mistä kilpailujen tehtävät koostuvat. Tekstin alussa kuitenkin luodaan hyvin kuva lukijalle siitä, että minkälaisia kilpailut ovat. Näiden lisäksi tekstissä käydään lyhyesti läpi kilpailujen historiaa ja kerrotaan siitä, milloin Suomi on liittynyt kilpailuun (1965). Tekstin lähteinä on paljon hyödynnetty kilpailuissa aikaisempina vuosina käytettyjä tehtäviä, joita tekstissä hyvin avataankin. Ne auttoivat erottamaan kilpailut toisistaan ja varmistivat sen, että lukija ymmärtää mistä kilpailut koostuvat (Laaksonen, 2019).

Omasta mielestämme verkkoteksti oli hyvin rakennettu ja sai viestinsä selkeästi perille. Emme olleet itse aikaisemmin tietoisia kyseisistä kisoista, joten opimme tekstistä paljon uutta. Ainoana ongelmana tekstissä huomasimme olevan sen, että tekstin lähteet eivät olleet tarkemmin merkittyjä. Vaan sen loppuun oli merkattu aiheeseen liittyviä linkkejä, mutta ei kerrottu siitä, oliko teksti perustunut näihin muihin annettuihin lähteisiin. Tämä jäi mietityttämään tekstin luettuamme, etenkin kun kyseessä on tieteellinen teksti.

Tunnelmia IOI kisoista videolla https://www.youtube.com/watch?v=RZa4x2T3Bkc

Kuva 2. IOI 2019 Azerbaidžanissa. Lähde https://ioi2019.az/en-photos-21.html

Lähteet:

Ernvall-Hytönen, A. 2019: ”Kuorolaulua, ojankaivuuta ja lounasperunoita”, Solmu 3/2019, luettu 18.4.2020, https://matematiikkalehtisolmu.fi/2019/3/paak_3_19.pdf

Laaksonen, A. 2019: ”IMO vs. IOI – ongelmanratkojan kahdet olympialaiset”, Solmu 3/2019, luettu 18.4.2020, https://matematiikkalehtisolmu.fi/2019/3/imoioi.pdf

Matematiikkalehti Solmu: Taustatietoa, 2020. Luettu 18.4.2020, https://matematiikkalehtisolmu.fi/taustatietoa.html

Palojärvi, N. 2020: ”Koronalotto”, Solmu 1/2020, luettu 18.4.2020, https://matematiikkalehtisolmu.fi/2020/1/lottokorona.pdf

Prepositiotkaan eivät ole universaali käsite (Ninni ja Suvi, Miian ryhmä)

Pixabay / PublicDomainPictures

Blogista

Tässä kirjoituksessa tutustutaan englannin käytöstä suomalaisin silmin raportoivaan Kielen kannoilla -blogiin. Blogin julkaisija on Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteinen englannin kielen huippuyksikkö VARIENG, jossa on tutkittu vuosina 2006-2011 englannin kielen vaihtelua, kontakteja ja muutosta Suomessa. Kirjoittajat ovat tutkimusyksikön jäseniä ja vierailijoita ja esittävät (osin pilke silmäkulmassa) omia, englannin kieleen ja sen käyttöön liittyviä havaintojaan ja mielipiteitään sekä vastaavat lukijoiden kielipulmiin.

Blogissa käsitellään monenlaisia teemoja, kuten klassikkoteosten käännökset, olut-sanan etymologia, muotisanat, eri aksenttien tuottamat mielikuvat ja englannin kielen vahvistuva asema Suomessa. Jyväskyläläinen lukija voi löytää kiinnostavaa historian havinaa vuonna 2009 julkaistusta, kaupungin baarinimistöä käsittelevästä tekstistä, jossa mainituista paikoista moni on jo aikoja sitten lopettanut tai vaihtanut nimeä.

Blogin tarkoituksena on tuoda kielitieteilijöiden osaaminen ja tieto helposti ja miellyttävästi kansalaisten saataville. Tekstien kieli on rentoa ja kirjoittajan henkilökohtainen persoona saa näkyä, mutta havainnot myös perustellaan usein laajojen tekstikokoelmien eli korpuksien analysoinnin ja tutkimustiedon avulla. Kirjoitusten käytännönläheiset ja ajassa kiinni olevat aiheet murtavat myyttiä lingvisteistä turhamaisina pilkunnysvääjinä ja ankarina kielipoliiseina. Mahdollisuus kommentointiin ja juttuaiheiden lähettämiseen myös madaltaa kynnystä lukijoiden ja tutkijoiden väliseen vuorovaikutukseen.

Artikkelista

Lähitarkasteluun valitsimme VARIENGin tutkijan ja Helsingin yliopiston englantilaisen filologian apulaisprofessori Tanja Säilyn blogikirjoituksen “Prepositioiden vaikeudesta” (2014). Prepositioita käsittelevän tekstin keskeinen väite on, että vierasta kieltä on vaikea oppia käyttämään idiomaattisesti, eli kielelle ominaisten ilmausten kautta, mutta virheistäkin huolimatta voi tulla ymmärretyksi. Kirjoittaja kuitenkin painottaa, että viralliset tekstit olisi kuitenkin parasta tarkastuttaa ennen julkaisua. 

Säily käyttää tekstissään konkreettista esimerkkiä kielen idiomaattisuuden oppimisen haasteista. Hänen valitsemassaan kuvassa on tiedote espanjalaisesta linja-autosta, jossa on sama teksti sekä espanjaksi että englanniksi. Ongelman tiedotteen kirjoittajalle on kuitenkin aiheuttanut se, että hänen on pitänyt kääntää englanniksi prepositiorakenteita. Hän on kuvitellut, että espanjan de-prepositio vastaisi suoraan englannin of-prepositioita. Säily väittää kyseisen esimerkin avulla, että kielten erilaiset rakenteet eivät aina vastaa toisiaan.

Verkkotekstille tyypillistä tässä julkaisussa on kuvan käyttö ja hyvin lyhyt ja tiivis rakenne. Asiat on myös selitetty selkokielisesti, vaikka kyseessä onkin kielitieteellinen blogijulkaisu. Tekstissä ei ole varsinaisesti mainittu erillisiä lähteitä, mutta ne eivät tässä tapauksessa ole välttämättömiä, koska kyse on kielitieteen yleisistä lainalaisuuksista, joihin kirjoittaja asiantuntijana on luultavimmin hyvin perehtynyt.

Kieltenopiskelijoina voimme ymmärtää Säilyn esittelemän ongelman. Edes sukulaiskielet, kuten ruotsi ja saksa, eivät aina vastaa rakenteiltaan ja sanastoiltaan toisiaan. Jokaisen verbirakenteen opettelu ulkoa saattaa tuntua hieman tuskalliselta, mutta kielen kunnollisen osaamisen kannalta se on välttämätöntä. Mielestämme kielivirheiden tekeminen ei ole kuitenkaan esimerkiksi puhetilanteissa niin vakavaa, kunhan tulee ymmärretyksi. Pahimmillaan kielivirheet voivat kuitenkin aiheuttaa kiusallisia väärinkäsityksiä ja virallisissa teksteissä ne ikään kuin särähtävät korvaan.

Pixabay / olilynch

Emme kuitenkaan keksi yksinkertaista oikopolkua prepositiorakenteiden opetteluun. Kuten muussakin kielen opettelussa, toisto on paras keino muistaa. Kun käyttää tiettyä prepositiorakennetta tarpeeksi usein oikein, sen luultavasti lopulta oppii. Onneksi vieraan kielen oppijoiden apuna on nykyään lukuisia paperisia ja sähköisiä sanakirjoja, joista osa antaa sanan lisäksi myös jonkinlaisen rakenne-esimerkin siitä. Varsinkin suomenkielisinä hyödymme tällaisista, koska omassa äidinkielessämme ei edes ole prepositioita, joten niiden yhteensovittamattomuus on usein hankala hahmottaa.

Tekstin lähde:

Säily, T. (30.05.2014). Prepositioiden vaikeudesta. Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tukimuksen huippuyksikkö VARIENG – Kielen kannoilla -blogi. Noudettu 24.4.2020 osoitteesta: https://variblog.wordpress.com/2014/05/30/prepositioiden-vaikeudesta/

Kuvien lähde:

Pixabay / olilynch. Noudettu 3.5.2020 osoitteesta: https://pixabay.com/fi/photos/kieli-oppiminen-kirjat-koulutus-2345801/

Pixabay / PublicDomainPictures. Noudettu 3.5.2020 osoitteesta:

https://pixabay.com/fi/illustrations/tausta-pilvi-eri-globaali-20860/

COVID-19 KYBERRIKOSTEN VÄLINEENÄ (Jari ja Harri, Miian ryhmä)

Maailma on siirtynyt verkkoon. Ihmisillä ja yrityksillä on ennennäkemättömiä mahdollisuuksia edistää omia etujaan ja agendaa, jonka seurauksena myös rikollisuus on saanut uusia muotoja. Kyberrikollisuuden vastaisessa taistelussa suomalainen tietoturvayhtiö F-Secure on etulinjassa. Yli 30 vuotta vanhalla yrityksellä on yli 1700 työntekijää ympäri maailmaa ja yritys merkittävä tekijä kyberturvallisuuden tutkimuksessa isojen resurssien ja kehittyneiden työkalujen myötä.

Tutkimustuloksiansa F-Secure julkaisee verkkosivuilleen kaikkien saataville ja osa näistä tuloksista julkaistaan F-Securen blogissa. Lisäksi blogissa käsitellään F-Securen asiantuntijoiden vinkkejä ja näkökulmia oman kodin tai yrityksen suojaamiseen kyberuhkilta. Blogin julkaisut ovat helposti lähestyttäviä, englannin kielellä kirjoitettuja, selkeitä ja usein paljon grafiikkaa sisältäviä.  Jos kyseessä on monimutkaisempi aihe, niin tekstin lopusta löytyy linkki laajempaan julkaisuun. Nämä laajemmat julkaisut ovat F-Securen omiin tutkimustietoon pohjautuvia.

F-Securen tutkimustulokset ovat todennäköisesti yhtä luotettavia kuin yliopiston, ellei luotettavampia isojen resurssien takia. Tosin blogin julkaisuille on tyypillistä, että havaittuihin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi F-Securen tuotteita tai palveluita, joten julkaisut eivät ole puhtaasti tieteellisiä, vaan sisältävät jonkin verran markkinointimateriaalia. 

F-securen kyberuhkatutkimusta käsittelevässä blogissa on kaksi mielenkiintoista ja pandemian ajankohtaan sopivaa artikkelia. F-securen tutkijat Jason Sattler ja Adam Pilkey käsittelevät kirjoituksissaan, miten kyberrikolliset ovat alkaneet käyttää hyväksi koronaviruksen aiheuttamaa pandemiaa osana heidän rikollista toimintaansa.

Yleisesti ottaen roskaposti (email spam) ja tietojenkalasteluviestit (phishing) ovat tunnettuja kyberrikollisten käyttämiä menetelmiä. Molemmissa tapauksissa rikolliset hyödyntävä sosiaalista manipulointia (social engineering), jolla tarkoitetaan yksinkertaistetusti sitä, että esimerkiksi sähköpostiviestin sisällöstä luodaan niin mielenkiintoinen, että viestin vastaanottaja avaa joko viestissä olevan linkin tai siinä liitteenä lähetetyn tiedoston.

Tutkijoiden mukaan nyt käynnissä olevissa roskaposti -kampanjoissa viestien sisältö näyttää keskittyvän enemmän koronaviruksen aiheuttamiin taloudellisiin vaikutuksiin, kuin viruksen leviämiseen ja siihen liittyviin terveysongelmiin. Kampanjat kohdistuvat etätyöntekijöihin ja viestien sisältö käsittelee liiketoiminnan jatkuvuuteen, toimintojen keskeyttämiseen tai muihin vastaaviin aiheisiin. Kyberrikolliset hyödyntävät sähköpostiviestien sisällössä viruksen aiheuttamaa pelkoa ja kiirettä ja viestissä voidaan käyttää jotain tunnettua organisaatiota (esimerkiksi WHO) väärentämällä viestin lähettäjän tiedot. Lisäksi viestissä voidaan vedota hyväntekeväisyyteen tai sitten niissä tarjotaan mahdollisuutta henkilökohtaiseen hyötyyn. 

Molemmissa kirjoituksissa tutkijat suosittelevat, että epäselvissä tapauksissa viestin vastaanottajan tulisi tarkistaa lähettäjän tiedot ja viestissä olevan linkin osoite ennen kuin klikkaa sitä. Mikäli sähköpostiviestin vastaanottaja epäilee viestin aitoutta, niin siitä tulisi informoida eteenpäin. Mielestämme edelleen ongelmaksi jää se, kuinka moni yksittäinen käyttäjä osaa tarkastaa sähköpostin todellisen lähettäjän tai viestissä olevan linkin todellisen osoitteen.

Erilaisissa roskapostikampanjoissa ei ole mitään uutta ja muun muassa kuluttajaliitto varoittaa sivuillaan nyt liikkeellä olevista huijausviesteistä. Mielestämme vähemmälle on jäänyt huomio siitä, että miten laajaa kyseinen toiminta on. Esimerkiksi Domain Tools -niminen yritys on alkanut julkaista listaa verkko-osoitteista, jotka on rekisteröity 1.1.2020 jälkeen, joiden nimessä on jotain koronavirukseen viittaavaa. ja jotka Domain Tools on tunnistanut haitalliseksi. 16.4.2020 mennessä listassa oli yli 147 000 verkko-osoitetta, mikä kuvaa mielestämme hyvin sitä, miten laajasti kyberrikolliset hyödyntävät nykyistä poikkeustilannetta.

(Lisätietoja: domaintools.com.)

Maailman meno taloustieteilijöiden silmin (Lora ja Juha, Ellinooran ryhmä)

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen tutkijoiden perustama blogi. Blogissa tarkastellaan maailman menoa taloustieteellisestä näkökulmasta. Tällä hetkellä blogilla on seitsemän vakiokirjoittajaa kahdesta eri yliopistosta; Aalto-yliopistosta Pertti Haaparanta, Matti Liski, Niku Määttänen, Tuomas Pekkarinen sekä Marko Terviö ja Jyväskylän yliopistosta Roope Uusitalo sekä Ari Hyytinen. Kirjoittajat ovat taustaltaan taloustieteen professoreita tai tutkijoita.

Akateemisessa talousblogissa on erityisen kiinnostavaa seitsemän taloustieteen asiantuntijan esittämät ajatukset eri taloustieteen osa-alueilla. Uutisiin tai tietoteksteihin verrattuna blogissa on persoonallisempaa tekstiä, mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä avaamalla teemoja laajemmin. Kirjoittajat jakavat argumentoiden taustatietoa ilmiöistä ja lisäävät omia ajatuksiaan. Aiheet ovat usein ensin mediassa pinnalla olleita uutisia, joihin kirjoittajat haluavat tuoda omaa näkemystään. Blogissa keskitytään taloustieteen sisällä kirjoittajia kiinnostaviin aiheisiin kirja-arvosteluista julkisen talouden kynnyskysymyksiin. Blogin tavoitteena on herättää keskustelua sekä ajatuksia ajankohtaisista ilmiöistä taloustieteen näkökulmasta, josta voi päätellä blogin olevan suunnattu taloudesta kiinnostuneille. Samaa voisi päätellä myös blogipostausten kommenteista, sillä blogin kirjoittajien lisäksi myös moni kommentoija vaikuttaa taloustieteen asiantuntijalta. Lisäksi myös blogin nimi sekä yksinkertainen ulkonäkö rajaavat kohderyhmää. Lukijoiden keskittyminen pyritään pitämään olennaisessa, eli blogin asiasisällössä. 

Kommenttien puolella käytävä keskustelu on asiallista ja tieteellistä. Lukijat luovat kirjoittajille haastetta kyseenalaistamalla heidän mielipiteitään sekä argumentoimalla vastaan, kuitenkaan kumoamatta heidän väitteitään täysin. Kommenteissa pyritään selvästi luomaan rakentavaa sekä fiksua keskustelua. Moni lukija vetoaa kommenteissa ulkopuolisiin lähteisiin, mikä osoittaa heidän perehtyneen aiheisiin syvällisemminkin. Eniten kommentoitujen tekstien yhteisenä tekijänä on kirjoittajien omat kannanotot poliittisiin aiheisiin, jotka yleisestikin aiheuttavat paljon keskustelua. 

Lähempään tarkasteluun valitsimme Aalto-yliopiston julkistalouden professorin Roope Uusitalon blogikirjoituksen “Aktivoiko aktiivimalli?”. Kirjoittajan mukaan finanssivalvonnan työttömyyskassojen jäseniä koskevan tilasto ansiopäivärahaa saavista työttömistä tai Kelan raportti 14.8.2018 eivät tue vuoden 2018 alusta voimaan tulleen aktiivimallin vaikutuksia. Pähkinänkuoressa aktiivimalli edellyttää päivärahan hakijoilta aktiivisuuden osoittamista työttömyysajalla. Aiheesta voi lukea lisää: https://kokokassa.fi/miten-haen-tyottomyyspaivarahaa/aktiivimalli/ .

Uusitalo argumentoi väitteitään lyhytaikaisten tilastojen kyvyttömyydellä ilmaista aktiivimallin vaikutuksia moninaiseen ilmiöön. Hänen mukaansa on liian suoraviivaista vetää syy-seuraussuhdetta alennetun päivärahan tai alennettua päivärahaa saaneiden aktivoitumisen yhteydestä aktiivimalliin. Aktiivimallin voimassaolon aikana aihe herätti kiivasta keskustelua, joten oli mielenkiintoista lukea taloustieteen professorin näkökulmaa asiaan, vaikkei aihe enää olekaan ajankohtainen. 

Lähteinä on blogikirjoituksessa käytetty muutamien tilastojen rinnalla myös paljon kirjoittajan omaa tietämystä sekä sen soveltamista tilastojen tulkinnassa. Tekstissä tulee hyvin ilmi kirjoittajan omat mielipiteet. Blogikirjoitus etenee kronologisesti aktiivimallin ja tilastojen pohjustuksesta päätelmiin ja kirjoittajan esittämiin tilastojen tulkinnan parannuksiin.

Uusitalon blogikirjoituksen hyviin piirteisiin kuuluu kuvaava ja ajatuksia herättävä otsikko. Otsikko herättää lukijan kiinnostuksen ja saa lukijan pohtimaan kirjoitusta lukiessaan ajatuksia. Blogikirjoitus on pituudeltaan suhteellisen lyhyt ja rakenteeltaan tiivis säilyttääkseen lukijan kiinnostuksen. Kappaleiden pituus ja jaottelu tekee tekstin lukemisesta sekä sisäistämisestä helpompaa ja aiempaan ajatukseen on helppo palata. Kirjoituksessa tekstin jäsentelyä helpottavat väliotsikot on tässä tapauksessa korvattu numeroilla selkeyttämään siirtymistä eri asiayhteyteen.

Lähteet:

http://blog.hse-econ.fi/?p=9075

https://pixabay.com/fi/photos/rikkoi-huono-tyhj%C3%A4-taskut-rahaa-4765739/

https://pixabay.com/illustrations/economy-profit-dollar-3972328/

Monikielisyyden tulevaisuus kieltenopiskelijan silmin (Kia & Minna, Ellinooran ryhmä)

 

Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on opetus - ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto, jonka tehtäviä ovat suomen ja ruotsin kielen huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjoihin liittyvä tutkimus. Kotus on päänimitys Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämälle blogille. Sen alla toimii useita yksittäisiä blogeja kuten Sanastaja 2020 sekä Nimien viemää. Yhteisenä kaikille Kotuksen blogeille on niiden käsittelemä aihe: kieli. 

Kieltä käsitellään blogissa laajasti, ei ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Käsiteltävänä ovat ajankohtaiset kielelliset kysymykset sanonnoista ja vitseistä virkakieleen ja nimiin. Kotuksella on myös ruotsinkielinen blogi. Kotus-blogia kirjoittaa n. 30 henkilöä, joista suurin osa on Kotimaisten kielten keskuksen työntekijöitä. Useilla heistä on lisäksi taustalla jokin yliopistotutkinto. Tekstejä julkaistaan blogissa ahkerasti ja niiden aiheet vaihtelevat arkisista kielellisistä ilmiöistä pohdiskelevampiin. Eniten keskustelua herättävät blogipostaukset, jonka otsikko puhuttelee lukijaa joko ajatuksia herättävällä otsikolla tai suoralla kysymyksellä. Esim. Sanastaja 2020 blogissa kysyttiin “Mitä nimitystä käytätte lapasista” ja postaus oli saanut 33 vastausta.

Tässä blogitekstissä keskitytään tarkastelemaan monikielisyyttä Pirkko Nuolijärven (2017) esittämistä näkökulmista artikkelissaan “Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien”. Artikkelissaan hän esittää ajatuksia siitä, millainen tilanne Suomessa on sadan vuoden päästä monikielisyyden osalta. Hän herätti kirjoituksellaan ajatuksia esittämällä kaksi mahdollista kehittymissuuntaa: pessimistisen ja optimistisen. Lisämausteen tekstimme saa siitä, että aihetta käsitellään kieltenopiskelijoiden silmin.

Kuten Nuolijärvi (2017) kirjoituksessaan toteaa, pahimmassa tapauksessa englannin kieli olisi korvannut yhteiskunnassamme sekä suomen että ruotsin lähes kokonaan, puhumattakaan vähemmistökielistä. Yliopisto-opiskelijoille tämä näkyy jo useilla kursseilla, oppikirjat on kirjoitettu englanniksi ja lähteitä annettuihin tehtäviin löytyy paremmin englanniksi. Tällaisille ruotsin kielen monialaiseksi asiantuntijoiksi opiskeleville englannin kielen vahvistuminen tarkoittaisi sitä, etteivät tulevaisuuden työmarkkinat näyttäisi kovinkaan valoisalta. Opiskelut olisi mahdollisesti aloitettava alusta. Yli kymmenen vuoden työ ruotsin kielen parissa olisi hävinnyt kuin Kankkulan kaivoon. Puhumattakaan rakkaasta suomen kielestä. Uniikki kielemme, joka tekee meistä suomalaisia. Satoja vuosia muotoiltu kansallisaarteemme olisi enää vain arkikäytössä. 

Maisa Martin (2016) kirjoittaa artikkelissaan mielenkiintoisesta näkökulmasta, että ennen suomalaiset ajattelivat itsensä yksikielisiksi, vaikka he oppivatkin muita kieliä koulussa. Ennen monikielisyyttä ei ollut ja Suomessa oltiin silloin mahdollisestikin vain kaksikielisiä: opittiin kotona suomen ja ruotsin kieli. Martin toteaa artikkelissaan, että nykyään olemmekin kaikki monikielisiä. Suomalaiset osaavat nykyään monia kielimuotoja jossain määrin: he ymmärtävät kaikkia suomen murteita, osaavat puhua ja kirjoittaa jotain vierasta kieltä ja osaavat sanan tai kaksi melkein kaikista kielistä. Tällaisesta monipuolisesta kielitaidosta on hyötyä opiskelussa ja työelämässä. Kielitaidon omaksumalla oppii myös ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja on helpompaa ymmärtää jotakuta muusta kulttuurista tulevaa. 

Oma äidinkieli on se tärkeä kieli, joka määrittää identiteettiämme ja toimii myös pohjana oppia uusia kieliä. Olisiko siis palaaminen yhteiskuntaan, jossa ihmiset mieltävät itsensä yksikieliseksi hyvä vaihtoehto? Mielestämme palaaminen takaisin yhteiskuntaan, jossa mieltäisimme itsemme yksikielisiksi, englannin kieltä pääsääntöisesti puhuviksi, kuten Nuolijärvi pessimistisessä tulevaisuusvaihtoehdossa puhuu, on vääränlainen tulevaisuudenkuva. Hyvässä tulevaisuudenkuvassa tasa-arvoisempi kielten asema olisi toteutunut. Suomalaista tutkimusta tehtäisiin monipuolisesti eri kielillä ja oppikirjoja löytyisi suomen kielellä nykyistä enemmän.  

Lähteet

Koljonen, M. 2010. Talking in Languages illustration. Kuva. Flickr.  https://www.flickr.com/photos/dilaudid/4954719152/ (Haettu 17.4.2020.)

Kotus-blogi. Kotimaisten kielten keskus. https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi (Haettu 17.4.2020.) 

Nuolijärvi, P. 2017. Useimmat suomalaiset ovat monikielisiä jo lapsesta lähtien. Kotus-blogi. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/artikkelit/sanoin_saavutettavissa_2117_-artikkelit/useimmat_suomalaiset_ovat_monikielisia_jo_lapsesta_lahtien (Haettu 17.4.2020.)

Kieltenopetuksen varhentaminen ei vaadi suuria ponnisteluja (Eveliina ja Kimi, Miian ryhmä)

Valitsimme seurattavaksi sivustoksemme Kielikoulutuspolitiikanverkoston eli Kieliverkoston, jonne erilaiset kielikoulutuksen asiantuntijat kirjoittavat artikkeleita. Kieliverkoston tavoitteena on lisätä tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta, mutta myös kehittää sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta ja koulutusta alalla. Julkaisun teema vaihtelee vuosittain: 2018 vuoden teema oli ”kielet kunnissa”, 2019 taas ”kielitietoinen ammattikoulutus” ja viimeisimpänä tänä vuonna teema on ”Suomen kielivaranto”.

Kieliverkoston julkaisuihin kirjoittaa siis useampi kielitieteen parissa työskentelevä henkilö. Aiheet ovat myös laidasta laitaan, sillä toimialoja on monia. Verkkojulkaisu määrittää kohderyhmäkseen eri tahojen päätöksentekijät (esim. oppilaitosten johto ja viranomaiset), kouluttajat, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja kielikoulutuksen tarjoajat. Julkaisu on kuitenkin suunnattu myös kaikille niille, joita kielikoulutus kiinnostaa.

Pixabay / athree23 

Verkkolehden julkaisuissa viitataan yleensä ahkerasti aiemmin tutkittuihin ilmiöihin ja viitteitä muuhun kirjallisuuteen käytetään paljon. Huomasimme kuitenkin verkkolehteä selatessa, ettei lukijoille ole tarjolla erillistä kommenttikenttää tai keskustelupalstaa, missä kirjoitusten teemoista voisi käydä keskustelua. Lukijat voisivat kuitenkin saada oman äänensä kuuluviin kirjoittamalla itse artikkelin Kieliverkostolle, mutta muuten lukijoiden mahdollisuudet käydä keskustelua ovat olemattomat.

Silmiimme pisti erityisesti saksan ja venäjän opettajan Tea Kangasvierin ja yliopistolehtori Josephine Moaten kirjoitus ”Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen”, jossa he kirjoittavat vantaalaisten luokanopettajien kokemuksista ja ideoista liittyen kielenopetuksen varhentamiseen. Luokanopettajat kirjoittivat raporttia omista ideoistaan ja ratkaisuistaan, joista voi lukea enemmän artikkelin loppupuolella. Kangasvieri ja Moate tuovat tekstissään esiin kaksi tärkeää pointtia liittyen aiheeseen: varhennettu kielenopetus ei loppujen lopuksi vaadi liikaa ylimääräistä työtä luokanopettajilta ja kielivalinnat kouluissa ovat yksipuolistuneet.

Pixabay / White77 

Keskustelu kieltenopetuksen varhentamisesta on edelleen hyvin ajankohtainen, sillä vuoden 2020 alussa ensimmäisen vieraan kielen vuosiviikkotuntimäärää nostettiin 16 tunnista 18 tuntiin. Varhentamisen päätavoitteena on vähentää alueellista ja sosioekonomisesta taustasta johtuvan kielitarjonnan ja kielten opiskelun epätasa-arvoistumista, samalla hyödyntäen lapsille luontaista kielellistä herkkyysikää (Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Kirjoittajat ovat hyödyntäneet lähteinään muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, opetus- ja kulttuuriministeriön artikkeleita sekä useiden yliopistoissa kielten ja opetuksen parissa työskentelevien henkilöiden artikkeleita. He ovat perustelleet väitteensä laajasti ja asianmukaisesti, eikä teksti sinänsä herätä epäilyksiä.

Kangasvierin ja Moaten kirjoitus on paljolti hyvin objektiivinen, eivätkä he ole lähteneet tekemään suurempia yleistyksiä pelkkien vantaalaisten luokanopettajien opetusmetodikokeilujen perusteella. Uskommekin, että kirjoittajat haluavat pikemminkin kannustaa muita opetusalan toimijoita kokeilemaan rohkeasti kieltenopetuksen varhentamista, vaikka kysymykset työmäärän lisääntymisestä ja koulutuksen puutteesta saattavatkin pelottaa.

Pixabay / Wokandapix 

Tulevina kieltenopettajina uskomme kieltenopetuksen varhentamisen olevan positiivinen asia, eikä pelkästään englannin, vaan myös muiden kielten kuten ranskan tai saksan kannalta. Suomi on hyvin pieni maa väestöllisesti ja kansainvälisyys on läsnä nykypäivänä lähes millä tahansa työpaikalla. Tämän takia olisi myös tärkeää satsata hyvään kielitaitoon, sillä tulevaisuutta ajatellen se avaisi monia ovia sekä koulutuksessa että työmarkkinoilla. Varhain aloitetun kieltenopetuksen avulla voisi tehokkaasti hyödyntää lasten luonnollista kykyä omaksua uutta tieto, mikä myös helpottaisi kielten oppimista myöhemmin. Varhentamisessa päästään varsinkin hyödyntämään nuorempien oppilaiden valmiuksia lausunnan harjoittelussa, mutta lapsilla on myös tietyllä tavalla avoimempi mieli ja into uuden oppimista kohtaan.

Kaikesta huolimatta on kuitenkin tärkeää muistaa, että kielten opiskelun varhentamisen hyödyn maksimoimiseksi opetustunteja on nimenomaan lisättävä eikä esimerkiksi siirrettävä myöhemmiltä luokilta aikaisemmille luokille. Muun muassa ruotsin opetuksen varhentamisessa kävi niin, että vuosiviikkotunteja vähennettiin yläasteella ja siirrettiin niin sanotusti kuudennelle luokalle. Tällöin varhentamisen hyöty valuu hukkaan, sillä sekä yläasteella että ala-asteella ruotsia opiskelevien kielenopintojen välille tulee niin pitkiä aikavälejä, että oppimisen jatkuvuus katkeaa.

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://minedu.fi/kielten-opetuksen-varhentaminen

Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2018/varhemmin-helposti-luokanopettajien-kaytannon-ideoita-kieltenopetuksen-varhentamiseen

Pandemian hillitseminen mobiilisovellusten avulla (Tuukka & Veikka, Ellinooran ryhmä)

 

VTT Oy eli teknologian tutkimuskeskus on moniteknologinen Pohjois-Euroopan johtava soveltavaa tutkimusta tekevä tutkimuslaitos. VTT julkaisee verkkosivuillaan säännöllisesti uutisia ja artikkeleita liittyen ajankohtaisiin teknologioihin ja tutkimuksiin. Lisäksi VTT:llä on oma blogi, jossa kirjoittajat ottavat kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi tällä hetkellä ympäri maailmaa riehuvaan pandemiaan, joka tunnetaan nimellä COVID-19. VTT julkaisee verkkosivuillaan artikkelien ja blogien lisäksi myös podcasteja, tutkimustuloksia sekä uusia teknologian mahdollisuuksia. Tässä blogikirjoituksessa perehdymme teknologian ja mobiilisovellusten hyödyntämiseen osana COVID-19 tartuntojen tunnistamista ja tutustumme tarkemmin 9.4.2020 julkaistuun blogikirjoitukseen “Mobiilisovelluksia tarvitaan pandemian hillitsemiseksi, mutta yksityisyydensuoja on turvattava myös poikkeusoloissa”. Alkuperäisen blogitekstin ovat kirjoittaneet VTT:n tutkimusryhmän johtaja Kimmo Halunen ja vanhempi tutkija Ville Ollikainen. 

Blogikirjoituksen aiheena ja tavoitteena on COVID-19 viruksen leviämisen estäminen ja tartuntaketjujen selvittäminen mobiilisovelluksia hyödyntäen. Mobiilisovelluksia on esitetty yhtenä vaihtoehtona korvaamaan asteittain nykyisiä poikkeusoloja, joita valtio on asettanut. Mobiilisovellusten tavoitteena on hyödyntää käyttäjien dataa kohtaamisten tunnistamiseksi. Sovellukset keräävät dataa käyttäjien kohtaamisista ilman yksilöivää tunnistetta. Käyttäjien saadessa diagnoosin COVID-19 tartunnasta sovelluksen käyttäjät voivat luovuttaa kohtaamisten tunnisteet eteenpäin, joiden perusteella voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä uusia tartuntoja varoittamalla muita käyttäjiä, jotka ovat mahdollisesti altistuneet myös tartunnalle.

Nykyisiä ja uusia teknologioita voidaan pitää merkittävänä apuna COVID-19 -viruksen ehkäisemisen kannalta. Uusiin teknologioihin, kuten mobiilisovelluksiin liittyy kuitenkin monia huolenaiheita ja yhtenä suurena huolenaiheena mobiilisovelluksissa voidaankin pitää yksityisyydensuojaa. Mobiilisovellusten tulee toimia niin, ettei sovelluksia käyttävien henkilöiden yksityisyys vaarannu. Mobiilisovellukset ovat hyvä apukeino viruksen leviämisen rajoittamiseksi, mutta siitä huolimatta ihmisten kohtaamiset pitäisi pyrkiä pitämään mahdollisimman alhaisena.

Toisena merkittävänä huolenaiheena sovellusten toimivuuden ja luotettavuuden kannalta on sovellusten käyttäjämäärä. Lähes jokaisen kansalaisen tulisi käyttää sovellusta, jotta sovelluksesta saatavat tulokset olisivat mahdollisimman luotettavia ja todenmukaisia. Mobiilisovellusten tulisi näin ollen olla pakollisia kaikille. Etenkin henkilöt, jotka eivät pidä tilannetta vakavana ja henkilöt, jotka eivät ole tottuneet käyttämään tietoteknisiä laitteita ja sovelluksia, eivät välttämättä lataisi sovellusta vapaaehtoisesti. Halusen ja Ollikaisen mukaan sovellusten hyödyn maksimoimiseksi on ne toteutettava tavalla, joka vähentää seurantaan kohdistuvia huolia ja kasvattaa luottamusta käyttäjien parissa.

Mobiilisovellusten hyödyntäminen tartuntojen ehkäisemiseksi on ideana hyvä, mutta käytännön toteutus vaatisi paljon työtä. Vaikka sovellus olisi kaikilla käytössä, emme voisi heti alkaa elämään normaalia elämää vaan sosiaalisia rajoitteita olisi vielä noudatettava viruksen ehkäisemiseksi. Edellä mainitut huolenaiheet, kuten yksityisyydensuoja ja sovellusten riittävä käyttäjämäärä vaikeuttavat sovellusten käyttöönottoa. Emme näe mobiilisovellusten käyttöä välttämättömänä, vaan uskomme, että asetetut rajoitteet ovat riittävät viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. 

Lähde: 

https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/mobiilisovelluksia-tarvitaan-pandemian-hillitsemiseksi-mutta-yksityisuudensuoja

Kuva: 

https://www.computerworld.com/article/3538910/uk-turns-to-mobile-apps-to-help-curb-coronavirus-spread.html